Juonto (Ripsa-Koskinen-Papunen): Porthanian kuuluisista pyöröovista on vuosien varrella kulkenut kaikenlaisia opiskelijoista ja monenlaisia maailmanparantajia. 1980-luvun lopulla ehdittiin jo huolestua siitä, että valtsikan opiskelijat ovat muuttuneet nynnyiksi Porthanian putkibroilereiksi, jotka vain seuraavat vanhempiaan kulutuksen oravanpyörään. Todellisuudessa tuolloinkin osassa opiskelijoita eli vahva vallankumouksen henki, mikä todistaa valtsikan hyvin kirjavasta opiskelijakunnasta. Se, että tämän tiedekunnan kasvatit voivat päätyä hyvinkin monenlaisiin ammatteihin on aina ollut sekä valtsikan heikkous että vahvuus.
Juonto (Leif Åberg): Saara Reinikainen, tiedekunnan opiskelijajärjestön Kannunvalajien puheenjohtaja, esittelee itsensä Kannunvalajien verkkosivuilla seuraavasti: "Olla Kannunvalajien puheenjohtaja on kuin olla lentokala polkupyöräilemässä – fiilispohjalta, ilman mitään kosketusta todellisuuteen, mutta kun sen kerran oppii, sitä ei koskaan unohda." Saara, kuulut harvoihin ja valittuihin – miksi opiskella valtsikassa? Tervetuloa!
Valtiotieteiden ylioppilas Saara Reinikainen:
Harvat ja valitut? – Miksi opiskelemme valtsikassa
Arvoisa ministeri, herra dekaani, hyvä vararehtori ja muu juhlaväki,
”Harvat ja valitut” viittaa otsikossani siihen tosiasiaan, että Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan on todella vaikea päästä opiskelijaksi. Kysymysmerkki siinä perässä haluaa vähän kyseenalaistaa; kuinkas eliittiä me sisään päässeet nyt oikeastaan olemmekaan? ”Miksi opiskelemme valtsikassa” puolestaan on kysymys, jota jokainen valtiotieteiden opiskelija pohdiskelee useita kertoja opintojensa aikana, kun opinnot eivät tunnu johtavan minnekään ja kesätöitä ei saa edes mäkkärin kassalta saatikka sitten koulutustaan vastaavasta paikasta. Näiden suht' negatiivisten mielikuvien keskeltä tiedän kuitenkin löytyvän paljon myönteisiäkin ajatuksia.
Kuulin taannoin suoran lainauksen eräiden teekkariopiskelijoiden historiikista, jossa väitettiin, että 50-luvulla valtsikaan sisään päästäkseen piti vain selvitä Portsun pyöröovista. Yhtään Porthanian ovien haastavutta väheksymättä olen iloinen tilanteen ollessa nykyään varsin toisenlainen. Valtsikan kiinnostavuus opiskelupaikkana on jatkuvassa nousussa. Viime keväänä hakijamäärät kasvoivat yli 30 prosenttia edeltävästä vuodesta ja tänä vuonna tuo määrä tuskin pienenee. Vastaavasti sisäänpääsy on yhä haastavampaa. Noin kymmenen prosenttia halukkaista pääsee valtsikaan. Määrä vaihtelee muutamilla prosenteilla pääainevalinnan mukaan, mutta on silti eri luokkaa kuin esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan ja kauppakorkeakoulun sisäänpääsyprosentti, molemmilla jo lähempänä kahtakymmentä. Opiskelijamessuilla valtsikan esitteet viedään käsistä ja kysymyksiä valtiotieteilijöiksi haluavilta satelee mielin määrin.
Yksi vaikeimmista kysymyksistä on se, jonka kuulee useimmin. Vanha kunnon ”mikä susta tulee isona” kiinnostaa niin abeja kuin jo muissakin korkeakouluissa opiskelevia. Herra dekaani esitti saman kysymyksen minulle vuosijuhlissamme, enkä oikein osannut sanoa siihen mitään järkevää. ”Valtiotieteiden maisteri” ei ole kovin sisältörikas vastaus niin abiturientin kuin työnantajankaan mielestä. Työllistymisselvitykset osoittavat, että harva meiltä valmistunut kuitenkaan jää työttömäksi. Julkinen sekä yksityinen sektori työllistävät kumpikin tahollaan valtiotieteilijöitä, mutta mitään yleispätevää työtehtävistä, työn haastavuudesta tai sisällöstä on vaikea sanoa kysyjälle.
Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden ja opintojen heterogeenisyys on tässä mielessä sekä vahvuus että heikkous. Useat kiinnostavat pääainevaihtoehdot tuovat sisään motivoituneita ja innokkaita opiskelijoita, mutta vaikuttavat ulkopuolisen silmissä helposti epäselviltä ja epäkäytännöllisiltä. Tuntuisi siltä, että valtiotieteelliseen tiedekuntaan ei tulla valmistumaan joksikin, vaan olemaan jotakin.
Nyt kun jatkuvasti korostetaan nopean valmistumisen tärkeyttä, ei olemiseen jää paljoa aikaa. On pakko ihmetellä miksi valtiotieteellinen tiedekunta jaksaa opiskelupaikkana kiinnostaa. Luulisi valmistumisen kummittelun herättävän ajatuksia ja kysymyksiä valmistumisen jälkeisestä elämästä jo opintojen alusta lähtien. Suuret hakijamäärät ja epäselvyys työelämästä on yhtälö, jonka ratkaisua en tiedä, enkä suoraan sanottuna edes ymmärrä miksi ne kohtaavat tällä tavalla. Hakeutuvatko opiskelijat tahallaan meille, tyytyväisinä epätietoisuuteen? Ehkä tänne siis eivät pääsekään harvat ja valitut, vaan ne päämäärättömimmät laskelmoijat, jotka tyytyvät titteliin, joka vielä kuitenkin kuulostaa paremmalta kuin filosofian maisteri.
Työnantajien näkökulmaa on kartoittanut Tampereen yliopiston liiketaloudellinen tutkimuskeskus, joka teki vuonna 2002 yhteiskuntatieteellisen koulutuksen imagokartoituksen työnantajien näkökulmasta. Tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Heikkouksina mainittiin, että tutkinnon mielletään valmistavan vain julkisen sektorin virkoihin, vaikka yksityinen työllistää lähes yhtä paljon. Koulutuksesta kaivattiin siis lisää tietoa. Kenties yliopistollisen koulutuksen seurauksena yhteiskuntatieteilijöillä on tapana suhtautua liiankin teoreettisesti käytännöllisiin työtehtäviin, kertoivat työnantajat. Sen sijaan kehuja tuli opintojen laaja-alaisuudesta. Yhteiskuntatieteilijät ovat monipuolisia osaajia ja heillä on kattava yleissivistys. Lisäksi ylistettiin erinomaista kirjallisen ilmaisun kykyä. Kannunvalajat ja valtiotieteellinen tiedekunta järjestivät viime keväänä samoilta tiimoilta asiantuntijapaneelin, jossa keskusteltiin valtiotieteilijän vahvuuksista työmarkkinoilla. Esille nousi myös kriittisyys, johon opintomme kannustavat kautta linjan. Kriittisyys työelämässä on hyve, joka johtaa innovatiivisuuteen, todettiin.
Valtiotieteellisessä tiedekunnassa tehdään huipputason tutkimusta. Tiedekunnassamme on lukuisia nimekkäitä tutkijoita ja tutkimusryhmiä, joiden saavutuksista voimme olla ylpeitä ja jotka kannustavat meitä opiskelijoitakin entistä parempiin suorituksiin. Tutkimuksen tärkeydestä puhuttaessa on kuitenkin muistettava, että huipputason tutkimuksen edellytyksenä on huipputason opetus. Suomen ylioppilasliiton tekemässä ”Yliopisto 2005” -selvityksessä Helsingin yliopisto pärjäsi tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä mitattaessa verrattain hyvin. Selvityksessä silti muistutetaan, että näiden kahden yhteyden on oltava koko yliopistolaitoksen toiminnan lävistävä periaate. Valtiotieteellinen tiedekunta on onnistunut viimeisen 60-vuoden aikana vakiinnuttamaan paikkansa korkeatasoista koulutusta tarjoavana sekä huipputason tutkimusta tuottavana yksikkönä. Tiedekunta on jälleen uusien haasteiden edessä tutkintouudistuksen astuessa voimaan ensi syksynä. Opiskelijamateriaali on tällä hetkellä vaikean sisäänpääsyn seurauksena erittäin korkealaatuista, mutta uudistuksen myötä tilanne voi muuttua. Pystyykö valtsika pitämään ansaitun maineensa laadukkaana ja kiinnostavana opiskelupaikkana vielä toisetkin 60 vuotta? Löytävätkö myös tulevaisuuden huippututkijat tiedekuntamme?
Ehkä vastausta on haettava myös opiskelijoista itsestään. Ketkä haluavat opiskella valtiotieteellisessä tiedekunnassa? Joukko on ilahduttavan moninainen. Tuoreet ylioppilaat ja jo kolmatta tutkintoaan suorittavat opiskelijat hakeutuvat meille. Valtsika on suosituin tiedekunta sivuaineiden tarjoajana yliopistossamme. Ehkä on silti mahdollista sanoa jotain yleistä tästä monenkirjavasta joukosta. Jotain kertoo varmasti se, että opiskelijajärjestötoiminta on vilkkaampaa kuin missään toisessa tiedekunnassa. Ainejärjestöt ja tiedekuntajärjestöt osallistuvat laitos- ja tiedekuntatasolla päätöksentekoon sekä informoivat muita opiskelijoita heitä koskevista ajankohtaisista asioista ja tapahtumista. Järjestöjen lisäksi monet toimikunnat ja kerhot aktivoivat opiskelijoita opiskelujen ulkopuolisiin tapahtumiin. Meillä valtsikan opiskelijoilla on kuulkaas aika hyvä meininki. Ja se tiedetään tiedekuntamme ulkopuolellakin. Tiedekunnan ja opiskelijoiden välinen yhteistyö on sekin ilahduttavan monipuolista ja antoisaa. Esimerkiksi tämän illan karnevaalit on toteutettu yhteistyössä tiedekunnan, laitosten ja opiskelijoiden kanssa.
Valtsikalainen opiskelija on siis ehkä keskiverto-opiskelijaa aktiivisempi ja kiinnostuneempi, ei pelkästään omasta aineestaan, vaan myös kaikenlaisesta yhteisestä toiminnasta ja vaikuttamisesta. Tänne hakeutuvat ne opiskelijat, jotka haluavat saada syvemmän ymmärryksen maailmasta, sen toiminnasta sekä syy- ja seuraussuhteista. Olemme erittäin iloisia löydettyämme opiskelupaikan, joka myös tarjoaa meillä tätä tietoa ja mahdollisuuden vaikuttaa. Tiedekunnan ja opiskelijoiden välissä on mennyt sekä valta- että vastavirtaa, mutta suuntaa tärkeämpää on kai virtauksen olemassaolo. Kumpikin kun olisi köyhempi ilman toista.
Herra dekaani, muut tiedekunnan edustajat, valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajat ry onnittelee 60-vuotiasta tiedekuntaa ja kiittää tasokkaasta sekä mielenkiintoisesta opiskelupaikasta.