Baltian maiden maailmansotien välisen ajan ulkopolitiikkaa on tähän mennessä tutkittu vähän, mutta Magnus Ilmjärven väitöskirja tarttuu aiheeseen ansiokkaasti.

Ilmjärven poliittisen historian alaan kuuluva tutkimus ”Silent submisson. Formation of Foreign Policy of Estonia, Latvia and Lithuania. Period fron mid-1920’s to Annexation in 1940” saattaa uuteen valoon tähänastista yleistä historiallista käsitystä tapahtumien kulusta, sillä laaja lähteiden käyttö on auttanut tekijää esittämään aiempaa selkeämmän kuvan niistä tekijöistä, jotka johtivat kolmen Baltian maan itsenäisyyden menettämiseen vuonna 1940.

Virolaisen Ilmjärven väitöskirja muun muassa määrittelee Viron, Latvian ja Liettuan presidenttien Konstantin Pätsin, Karlis Ulmaniksen ja Antanas Smetonan sekä Neuvostoliiton välisten suhteiden luonnetta. Lisäksi tutkimus vastaa erityisesti seuraaviin kysymyksiin: mikä esti Baltian maiden poliittisen ja sotilaallisen yhteistyön, minkälaiset olivat Baltian maiden ja suurvaltojen (Iso-Britannia, Saksa, Neuvostoliitto ja Puola) suhteet sekä mitä tarkoitettiin neutraliteettipolitiikalla, jota Baltiassa toteutettiin 1930-luvun jälkipuoliskolla. Ilmjärv etsii vastausta myös kysymyksiin, miksi Baltian maat eivät syksyllä 1939 kyenneet poliittiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön ja miksi Viro, Latvia ja Liettua valitsivat ehdottoman antautumisen tien, toisin kuin esimerkiksi Suomi.

Uraauurtava työ tarkastelee Baltian maiden välisiä suhteita Neuvostoliiton ja Saksan ulkopoliittisten ja kansainvälisten suhteiden kontekstissa. Ilmjärv on käyttänyt 8.6.2004 tarkastettavassa väitöskirjassaan yhtä aikaa sekä läntisten että neuvostoliittolaisia ja baltialaisten arkistojen lähteitä. Tämän ansiosta hänen tutkimuksensa tuo esille useita ennen tuntemattomia faktoja ja auttaa luomaan aiempaa kattavamman ja oikeamman kuvan kyseisen ajan vaikuttajista ja tapahtumista.

Katso tarkemmat tiedot Ilmjärven väitöstilaisuudesta yliopiston tapahtumakalenterista.

Teksti: Niina Haasola, kuva: Ilmjärven väitöskirja