Mika Arolan 19.1.2007 tarkastettava taloushistorian väitöstutkimus käsittelee Suomen valtion ulkomaista lainanottoa ja valtioon kohdistunutta luottoriskiä vuosina 1862–1938.

Rahoitusmarkkina-analyysit tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman Suomen historiaan. Valtion obligaatioiden noteeraaminen kansainvälissä rahoituskeskuksissa ei Arolan mukaan ainoastaan tuonut taloudellisia hyötyjä, vaan myös lisäsi Suomen tunnettuutta ulkomailla. Koska kansainväliset rahoitusmarkkinat seurasivat Suomea suhteellisen aktiivisesti 1800-luvun lopulta alkaen, tulivat Suomen autonominen asema Venäjän yhteydessä ja myöhemmin saavutettu itsenäisyys tutuiksi ulkomaisille pankeille ja sijoittajille.

Suomen valtion laajojen infrastruktuuri-investointien rahoitus oli yhteydessä samanaikaiseen kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kasvuun. Valtio laski Hampurin, Pariisin, Lontoon ja New Yorkin arvopaperipörsseissä muun muassa Rothschildien, Crédit Lyonnaisin ja National Cityn välityksellä liikkeeseen obligaatioita, joilla se rahoitti Suomessa rautateiden ja vesivoiman rakentamisen. Investoinnit tekivät osaltaan mahdolliseksi Suomen teollistumisen ja nopean taloudellisen kehityksen. Siten Suomi hyötyi merkittävästi maailmantalouden niin sanotusta "ensimmäisestä globalisoitumisesta" myös lisääntyvien kansainvälisten pääomaliikkeiden muodossa.

Saadakseen lainaa valtion tuli kyetä vakuuttamaan kansainväliset sijoittajat siitä, että se pystyi maksamaan velkansa obligaatioiden ehtojen mukaisesti takaisin. Toisin sanoen valtioon kohdistuneen luottoriskin oli oltava riittävän pieni. Suomen valtioon kohdistunut luottoriski oli alhaisimmillaan 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen talous kehittyi suotuisasti ja Suomella oli vakaa autonominen asema Venäjän keisarikunnassa. 1900-luvun poliittiset levottomuudet ja taloudellinen epävarmuus estivät valtiota enää saavuttamasta vastaavaa edullista luottoriskiasemaa.

Arolan tutkimustulosten mukaan Suomen osallistuminen kansainväliseen kultakantajärjestelmään, jossa Suomen markka oli sidottu kultaan, pienensi luottoriskiä. Samoin vaikutti myös osaltaan Suomen kurinalainen finanssipolitiikka ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden integraatio. Sen sijaan Venäjän poliittinen ja taloudellinen epävakaus lisäsivät Suomen valtioon kohdistunutta luottoriskiä ulkomaisten sijoittajien silmissä. Venäjän vaikutus korostui ensin sortovuosien aikana, jolloin Suomen erillinen hallinnollinen asema joutui uhatuksi, ja erityisesti vuoden 1917 tapahtumien jälkeen, kun bolsevikit nousivat valtaan Venäjällä.

Mika Arolan väitöskirja "Foreign Capital and Finland - Central government's first period of reliance on international financial markets, 1862-1938" tarkastetaan 19.1.2007. Väitöstilaisuuden tiedot löytyvät yliopiston tapahtumakalenterista. Väitöskirjan sähköinen versio on julkaistu osoitteessa www.bof.fi/fin/6_julkaisut/.

Teksti: Niina Haasola
Kuva: NASA
17.1.2007