PANOPTICON

Tänään on torstai. Se tarkoittaa sitä, että viikon akateemiset haasteet on voittopuolisesti nujerrettu. Nyt aamuluennon jälkeen olen loppupäivän vapaa tekemään ihan mitä vaan.

Tänään ohjelmassa on ensimmäinen nykykulttuuritapaaminen, Rencontre Contemporain. Ideana on, että joka torstai mennään vierailulle vaihtuvaan kohteeseen (tanssistudioille, museoihin, teattereihin) tapaamaan siellä työskenteleviä ihmisiä. Toivon, että näistä tapaamisista tulee osa viikko-ohjelmaani, sillä konsepti kuulostaa täydelliseltä ajanvietteeltä.

Viikonlopun ohjelma on vielä avoinna. Harkitsen meneväni vihdoinkin paikallisiin Ateneumin ja Kiasman vastineisiin, mutta saattaa olla, että päädyn jonnekin ihan muualle. Vähitellen alkaa olla melkein huono omatunto siitä, etten hyödynnä maksimaalisesti sijaintiani Euroopan keskipisteessä matkustelemalla joko viikonloppu. Tällaiset ajatukset pitää kuitenkin torpata heti alkuunsa, koska yksi tärkeimmistä oppimistavoitteistani tälle vuodelle on opetella olemaan rauhassa, aloillaan. Joka hetki ja sekunti ei tarvitse yrittää tehdä jotakin merkittävää ja ikimuistoista.

Täällä huomaa ehtivänsä nauttia sellaisista pienistä asioista, joiden ohi Helsingin arjessa tulee paahtaneeksi hirveää vauhtia. Ja jotenkin ehtii myös oivaltaa enemmän, linkitellä kurssien sisältöjä toisiinsa ja laajempiin ajatusketjuihin. Olen huomannut hämmästyksekseni, että opinnoissani todella on punainen lanka. Jopa ne pienet sekalaiset kurssikokeilut erinäisillä Valtsikan laitoksilla istuvat osaksi palapeliä. Tuntuu hienolta olla olematta eksyksissä.

Keskusteltiin taannoin siitä, mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Lopputuloksena oli viiden lista: riittävästi unta, ruokaa, urheilua, aurinkoa ja naurua. Yksinkertaista?

Kuvia-linkin takaa löytyy uutuuksia - vähän eikä kaikilta osin edes laatua, mutta jotain kuitenkin. Jostain syystä en ole täällä ollessani osannut tarttua kameraan yhtä usein kuin tavallisesti. Lupaan yrittää ryhdistäytyä valokuvauksen suhteen. Ja niin,Flickron pienempi kuin kolme.