Blogitutkimus

Referaatti Andrew Ó Baoillin artikkelista Weblogs and the Public Sphere. Lopussa omia huomioitani artikkelista.

Referaatti

Johdanto

Artikkeli tarkastelee weblogien potentiaalia Jürgen Habermasin esittämän julkisen sfäärin ideaalin toteuttamiseksi. Esseessä paikannetaan syitä, joiden vuoksi blogit eivät onnistu toteuttamaan julkisen tilan ideaalimuotoa. Essee keskittyy politiikan ja laillisuuden sfääriin, jättäen tarkastelun ulkopuolelle taiteen/kulttuurin ja tieteen/teknologian julkisuudet.

Habermasin mukaan julkisen sfäärin kolme keskeisintä ominaisuutta (ja sen toteutumisen vähittäisvaatimukset) ovat

• osallistumisen avoimuus,
• osallistujien tasa-arvoisuus ja
• mahdollisuus nostaa mikä tahansa aihe rationaalisen keskustelun kohteeksi.

Osallistumisen avoimuus

Verkkodemokratia edellyttää osallistujilta teknologista osaamista, aikaa ja rahallisia resursseja. Weblogit (erit. julkaisujärjestelmät) ovat merkittävästi laskeneet osaamisen ja myös rahallisten resurssien tarvetta. Ammattimainen, rahallisesti korvattava bloggaus saattaa vaarantaa blogin autonomian. Lahjoitukset ovat toinen tapa rahoittaa blogia.

Hierarkiat ja sijoittuminen

Weblogit eivät oletusarvoisesti toteuta tasa-arvoisuuden periaatetta, vaan kirjoittajan status vaikuttaa yksittäisten puheaktien arvioinnin taustatekijänä. Lisäksi blogit synnyttävät oman ”A-listan” vuorovaikutuksen verkostovaikutuksena kuten Kottken ja Shirkyn tekemät huomiot blogien välisten linkkien jakautumisesta osoittavat. Laajan yleisön hankkiminen edellyttää linkkejä suosituista blogeista ja usein hyviä tosielämän verkostoja, mikä heikentää lähtökohtine tasa-arvoisuutta ja heikentää mm. anonyyminä toimimisen mahdollisuuksia.

Erilaiset ranking-järjestelmät vahvistavat hierarkioiden syntymistä. Esim. Google ei erota linkitysten merkitystä, joten kriittiset ja epäilevät linkit vahvistavat positiivisten tavoin sivustojen asemaa. Näiden erottaminen teknisesti olisi kehitystä kohti habermasilaisittain toimivaa julkista sfääriä.

Rationaalisen keskustelun jatkaminen konsensuksen saavuttamiseen asti

Blogikeskusteluja (tosin myös mediakeskustela yleisemmin) kritisoidaan usein lyhytjännitteisyydestä ja ajankohtaisuuden korostumisesta syvempien analyysien kustannuksella. Tämä heikentää mahdollisuutta rationaaliseen keskusteluun ja konsensuksen saavuttamiseen, johon kirjoittajan mukaan esim. wikit voivat olla soveltuvampi tekniikka.

Blogikeskusteluiden voima on keskusteluaiheiden nopeassa leviämisessä. Kuitenkin tietyt aiheet (kuten blogit, tekijänoikeudet ja internet) herättävät varmimmin laajaa keskustelua kui toiset. Toiseksi, suositut ajankohtaiset aiheet (kuten Irak) korostuvat ja hautaavat alleen muut uutiset. Tekniikka korostaa tätä vaikutusta, sillä yksittäisen merkinnän saama huomio perustuu linkkeihin toisista merkinnöistä. On kyseenalaista, voivatko blogit näin ollen tarjota toimivan kehyksen ympäröivän todellisuuden tulkintaan.

RSS-lukijat saattavat lisäksi vahingoittaa keskustelun syntyä. Lukijoiden avulla sivustoja on helppo käydä läpi nopeasti, mutta niiden integraatio selaimiin on puutteellinen, mikä nostaa reagoimisen kynnystä. Toiseksi, samojen sivujen seuraaminen vähentää mahdollisuutta törmätä satunnaisiin tai yllättäviin uutisiin.

Weblogit mahdollistavat paikasta riippumattoman vuorovaikutuksen, mutta tämä tapahtuu usein alueellisen vaikuttamisen kustannuksella, vaikka poikkeuksiakin on. Keskustelut jäävät yleensä hyvin yleiselle tasolle, koska useimmilta kirjoittajilta puuttuu syvällisempi tuntemus käsiteltävän aiheen yksityiskohdista.

Blogit mahdollistavat mielipiteiden esittämisen myös ilmaisunvapautta rajoittavassa ympäristössä. Tästä mainitaan esimerkkeinä Salam Paxin blogi ja Iranin aktiivinen blogikulttuuri. Vaikka blogien vaikutus onkin vaikeasti arvioitavissa, niistä on tullut osa poliittisen keskustelun aluetta, johon myös poliittiset päättäjät kiinnittävät huomiota.

Johtopäätöksiä

Weblogit eivät onnistu toteuttamaan julkisen sfäärin ideaalia seuraavista syistä:

• Verkostovaikutus ja statuksen siirtymä weblog-ympäristöön tekee järjestelmästä epätasa-arvoisen.
• Vaikka teknisesti blogin perustaminen on mahdollista yhä useammalle, linkityksen vaatimus ja ajalliset vaatimukset muodostavat esteen universaalille osallistumisen mahdollisuudelle.
• Aiheiden leviämisen tapa suosii harvoja aiheita eikä mahdollista rationaalista keskustelua mistä tahansa aiheesta.

Blogien tekninen kehitys saattaa osin korjata tilannetta.

Huomioita artikkelista

Julkisen sfäärin ideaalityyppi on kiinnostava lähtökohta blogisfäärin tarkasteluun. Mielekkään kuvan saamiseksi blogeja olis kuitenkin tullut verrata ideaalityypin sijaan muihin mahdollisiin keskustelun tiloihin tai kanaviin ja käyttää Habermasin konstruktiota niiden toimivuuden mittaamiseen. Vastaus kysymykseen, toteuttavatko blogit julkisen sfäärin ideaalittyypin on jo lähtökohtaisesti melko selvä ja siksi hedelmätön.

Kirjoittaja attribuoi blogeihin ominaisuuksia, jotka ovat välineille ja niiden muodostamalle järjestelmälle ulkoisia. Tämä johtuu todennäköisesti juuri ideaalityypin käyttämisestä vertailukohtana. Malliesimerkki on ajankäytön vaatimus. Toinen on ulkoisen stauksen vaikutus blogin saamaan huomioon. Stauksella on epäilemättä (ehkä myös väistämättä) vaikutusta ja tämä on aiheellista huomioida. Kirjoittaja ei kuitenkaan arvioi miten suoraan ulkoinen status siirtyy osaksi keskustelun sfääriä weblogeissa verrattuna muihin järjestelmiin. Tämä on tietenkin vaikeasti tutkittavissa tai arvioitavissa, mutta blogikulttuurin ”henki” on hyvin statusneutraalia, jopa statushierarkioita vastustavaa. Tiedemiehet, poliitikot ja erilaiset asiantuntijat saavat varmasti blogeilleen enemmän (alku)huomiota kuin maallikot, mutta pitempiaikaista kiinnostusta voi ylläpitää vain sisällön laadukkuudella.

Blogisfäärin kritisoiminen epätasa-arvosta verkostovaikutuksen vuoksi voi olla aiheellista, vaikka Shirkyn mukaan kyse on minkä tahansa riittävän suuren avoimen vuorovaikutusjärjestelmän luonnollisesta ominaisuudesta. Blogit tai niihin liittyvät tekniikat tai käytännöt eivät sisällä mekanismeja tai pyrkimystä tämän kompensoimiseksi, vaan päinvastoin tehostavat vaikutusta. Toisaalta kirjoitus käsittelee blogeja yhtenä keskustelusfäärinä (vaikka huomauttaakin, että blogit tulisi ymmärtää ennemmin ryhmäksi toisiinsa liittyviä keskusteluja). Näin ollen paikalliset tai rajatummat julkisuudet, jotka voisivat pienemmässä mittakaavassa (ja sen ansioista) toteuttaa paremmin julkisen sfäärin ideaalia jäävät vähälle huomiolle. On myös huomattava, että rajatut (blogi)julkisuudet eivät ole suljettuja, vaan ovat täysin avoimia suhteessa laajempiin tai ympäröiviin julkisuuksiin. Blogiverkoston rakenteen ansioista julkisuuden tasot skaalautuvat tarvittaessa joustavasti, vaikka yleisen tason keskustelu jääkin helposti pinnalliseksi.

Kirjoittajan huomiot tekniikoiden vaikutuksista ovat ihan fiksuja ja asiantuntevia, tosin RSS-lukijoiden siirtyminen yhä enemmän www-pohjaisiksi (esim. Bloglinesin suosion myötä) on korjannut vuorovaikutusongelmaa (aiheesta on myös kommentti artikkelin sivulla).

Puutteistaan huolimatta Baoillin esitys on erittäin hyödyllinen ja valaiseva artikkeli ja hyvä johdatus blogien käsittelemiseen julkisen sfäärin näkökulmasta.