Julkisuuden ja verkostojen tasojen yhdistämisestä
22.2.2005 klo 16:15 | Keskeneräiset ajatukset
Juuri nyt olen tutkimuksellisesti kiinnostunut blogeista kahdesta näkökulmasta tai kysymyksestä tai kahdella eri tasolla:
- Blogien muodostamat vuorovaikutusverkostot ja niiden rakenne.
- Blogien muodostama keskusteleva julkisuus (tai onko sellaista), erityisesti Jürgen Habermasin julkisuutta käsittelevien teorioiden pohjalta.
Vaikeuksia synnyttää näiden näkökulmien tai tasojen yhdistäminen. Tavallaan aiheet liittyvät kiinteästi toisiinsa: muodostaakseen keskustelevan julkisuuden toimijoiden (blogien) on muodostettava keskusteluverkostoja. Ongelmia on kuitenkin ainakin kolme:
- Pelkään, että yksilöivä ja vuorovaikutussuhteisiin keskittyvä verkostonanalyysi kadottaa näkyvistä julkisuuden poliittiset merkitykset. Tätä pitää siis varoa.
- Toisaalta Habermasin teorioita voi olla vaikeaa yhdistää konkreettiseen empiiriseen dataan (esim. täällä mennään siinä pahasti metsään, ks. huomioni artikkelista).
- Kolmanneksi, onko vuorovaikutusverkoston rakenteen tarkastelu riittävä pohja (osa)julkisuuden muodostumisen tarkastelulle? Sanoisin että ei, eli mukaan tarvitaan myös tekstinanalyysiä, mutta jääkö verkostonalyysi tällöin enää aivan sekundaariseen asemaan?
Mahdollisia ratkaisuja voisi löytyä ehkä tältä suunnalta:
- Verkostonanalyysi (ei nyt niinkään tutkimusmenetelmänä kuin -teoriana) on minulle vielä melko uuttaa, enkä ole vielä juuri tutustut viimeaikaisiin verkostoanalyysiä soveltaneisiin tutkimuksiin. Samoja kysymyksiä on ehkä käsitelty noissa tutkimuksissa.
- Olisikohan Risto Heiskalan toimintateorioiden eri tasoja yhdistävästä synteesistä (Toiminta, tapa ja rakenne) apua? Habermasia ei siinä käsitelty kyllä muistaakseni kuin ohimennen ja melko kriittiseen sävyyn.
Eikö Habermasin viesti ole nimenomaan se, että se aito julkisuuden kehä vallitsi lähinnä Lontoon katukahviloissa 1800-luvulla, ja nyt se on enää illuusio, koska keskusteluun ei kuitenkaan voi osallistua kuin eliitti. Jos blogosfääristä nousee jokin poliittinen liike niin sitten kyllä, mutta epätodennäköiseltä näyttää tällä hetkellä, kun suurin osa blogeista kuitenkin postaa kavereidensa hassusti maalaamia autojen kuvia.
Eikä siinä ole mitään vikaa, itse asiassa.
Joo, tuo on minunkin nähdäkseni H:n peruspointti. Tosin jo alkuperäinen porvarillinen julkisuus oli universaalin osallistumisen ideaalistaan huolimatta vain omistavan eliitin (nyt siis myös porvariston, eikä vain aateliston) keskustelupiiri. Julkisuuden "pilaantumiskertomus" ei liitykään vain sen rajautumiseen, kuin yleiseen luonteen muutokseen, jossa järkiperäinen, keskusteleva julkisuus on sittemmin korvautunut manipuloidulla ja yksisuuntaisella esittävällä julkisuudella.
Blogit eivät tietenkään ole sellaisenaan palauttamssa keskustelevaa julkisuutta - ainakaan sen alkuperäisessä muodossa - tai vielä vähemmän toteuttavat H:n myöhemmin kehittelemää julkisen keskustelun ideaalityyppiä koska sen toisaan vain ideaalityyppiä, mutta ne sisältävät elementtejä, joita voi olla kiinnostavaa peilata H:n kuvailemaan porvarillisen julkisuuden syntyyn. Ja blogeissa on demokratisoivaa potentiaalia, vaikka vallankumousta ei olisikaan syntymässä.
Erityisen kiinnostavaa on Habermasin kuvailema dynamiikkaa intiimin yksityispiirin ja keskustelevan julkisuuden välillä. Sieltä voisi löytyä lankaa, jolla kutoa yhteen blogein eri genrejä, eli päiväkirjamaista ja toisaalta journalistista ja/tai poliittista bloggausta, joita yleensä käsitellään blogeista puhuttaessa aivan erilaisina ja erillisinä ilmiöinä.
Julkisuuden rakennemuutos on äskettäin suomennettu. Enkunkieliset referaatit (en osaa sanoa laadusta, jenkit ei yleensä ottaen hiffaa Habermasia) löytyvät täältä.