.
Keväällä kauneus, kirkkaus
kipinöi ja kiehuu
mun rikkiraastetussa
rinnassani musta tuska riehuu
Kevät onneen haastaa
mut haastetta en kestä
Sielurievun syvää saastaa
ei voi hetkessä pois pestä
Kesä kuuma kuivaa
kevään kyyneleet
vapaina virtaa
välkkyy vuolaat veet
vaan kuivuneet on
tulvat tunteitteni
kaikkos kyyneleeni
mut kaikki nauru myöskin meni
Säät synkät syksy
sateinensa syytää
syys synkkyyteen
on yksinänsä syypää
Sinä syyytön!
anna syksynaurun raikaa
vasta kevät
on kyyneleitten aikaa
On talvi, vaan ei
kaikki pääty nyt
hetkeksi vain on
aika jäätynyt
hetken kestää tämä
taigan talven taika
pian koittaa kevät
kyyneleitten aika
Keväästä talveen
väliä unen valveen
tarvon läpi synkän suomaan
vaikken pääse elon maljaa juomaan
niin huomaan, ja sanon: tämä on tie mun
koen elämän janon, koen kuoleman kiiman,
koen hyisen syksyisen viiman nuoleman ruumiini uuumiini uuttaman riemun.
Jatkuu