Kun sain lomalla sopivasti etäisyyttä Tukholmaan, ajattelin ensin, että istun tämän viimeisen viikon neljän seinän sisällä. Jotta en taas näkisi kaikkea kaunista ja jotta ei tulisi suru. Mutta se olisi kyllä ollut vastoin kaikkia periaatteitani ("jotta ei sattuisi" ei ole pätevä syy minkään tekemättä jättämiseen).
Tänään haastateltava oli tekemässä viidensiä ohareita kolmen päivän sisällä. Kun se vihdoin soitti ilmoittaakseen, että on vähintään tunnin myöhässä (keskimääräinen myöhästymisaika on pyörinyt kahdessa tunnissa), sanoin että unohda koko homma. Että eiköhän me valokuvaajan kanssa olla saatu ihan tarpeeksemme sinusta.
Niinpä sain lähteä kaupungille yksikseni.
Ensin kävin kirjakaupassa, Mäster Samuelsgatanin jättimäisessä Akademibokhandelnissa. No juu, Helsingin Akateeminen korvaa lähes täysimittaisesti.
Sitten Kulttuuritaloon. Tukholman paras talo. Ihmisiä, näyttelyitä, tilaa. Ukkoja pelaamassa shakkia. Kirjasto. Sanomalehtiä ympäri maailmaa. Kahvila, josta saa maailman ankeinta caesar-salaattia mutta jonka näköalat rumahkolle Sergelintorille korvaavat kaiken. Aina näkee jonkun polttarisankarin juoksemassa suihkulähteitä ympäri tai jonkun mielenosoituskulkueen tai muun performanssin. Ja kärkkymällä saa yleensä ikkunapöydän.
Pois lähtiessäni bongasin pohjakerroksesta miniatyyri-Tukholman, jota olikin pitänyt käydä katsomassa. Suosittelen myös risteilyturisteille. Se on olohuoneen kokoinen, ja sen avulla saa kivasti käsityksen kaupungin rakenteesta. Etsin kaikki rakkaat paikat. Eniten liikutuin, kun löysin lenkkireitin, jota oli tapana juosta ennen perjantain treenejä Söderin rannassa. Oi niitä aikoja. Aina mentiin, vaikka olisi ollut millainen pakkanen tai lumimyrsky.
Ja sitten oikealle Söderille. Kävin Hammarbyn fanikaupassa, kun on koko kevään pitänyt mennä. Katrille synttärilahja ja itselle vähän muistoesineitä. Ei sillä että olisin mikään fani, mutta Hammarby silti jotenkin symboloi tätä vuotta.
Kävelin Ringvägenin melkein päästä päähän. Tukholman paras katu. Eriksdalshallenin ohi. Kivoin kotihalli ikinä, vaikka talvella olikin vähän kylmä. Se johtui kuitenkin enemmän paskoista treeneistä kuin hallista.
Medborgarplatsen on nyttemmin täynnä ihania isoja kesäterasseja, joilla en nyt sitten ehtinyt käydä. Panin huvituksella merkille, että ruotsalaiset ovat keksineet lämpölamppujen lisäksi toisenkin keinon lokalisoida terassikulttuuria pohjoisen oloihin: melkein joka tuolin selkänojalle oli viikattu viltti. Mahtavaa! Löytyykö tätä vielä Helsingistä?
Ja tietysti Medborgarplatsenilla kuuli suomea. Käänsin päätäni, ja kappas, kunnon puistokemistejä. Tietysti.
Metrolla Slusseniin. Rakas äänimaisema. "Byte till tunnelbana mot Ropsten och Mörby centrum samt till Saltsjöbanan och bussar mot Nacka och Värmdö." Tämä nyt on vain hokema vailla merkitystä. Vähän niin kuin Suomessakin: "Det här är E-tåget till Esbo. Vi stannar på alla stationerna."
Mutta se erityinen ja ihana ja ruotsalainen on tässä: "Tänk på avståndet mellan vagn och platform när du stiger av."
Puhumattakaan tästä: "Se upp för dörrarna. Dörrarna stängs."
Kommentit
"Tänk på avståndet mellan vagn och platform när du stiger av."
Oi, mitä muistoja..!
Mentaalinen kaupunki, hieno tiivistelmä. Onneksi vuosi oli vuoden arvoinen. Ja kyllä Helsingissäkin saa vilttejä terassilta, ainakin Loisteelta (Entinen 10th floor vissiin, Sokoksen yläkerrassa). Ja näköalan :) Teretulemast takaisin!
No saahan niitä vilttejä Vanhaltakin :D
Tuosta "tänk på avståndet..." -jutusta tuli mieleeni Lontoon metron "mind the gap", josta taas tuli mieleeni sata muistoa. Ihme juttuihin sitä kiinnittää huomiota!
Jee, hyvä Helsinki ja viltit!
Entä miten on, Helsingin metronkäyttäjät, varoitetaanko siellä laiturin ja vaunun väliin jäävästä kolmen sentin raosta, niinkuin täällä ja ilmeisesti myös Lontoossa? Itse en muista ainakaan, mutta olinkin kyllä enemmän lähijunaihmisiä..
Slussenin äänimaisemaa ikävöiden yhdyn täällä Suomeen lähtemisen haikeuteesi. Itsellekin jäi varmaan ikuisiksi ajoiksi mieleen kaikumaan nuo se upp för dörrarna ja tänk på avståndet. Ja tietty bussar mot nacka. Oih.
Hyvää kotimatkaa kuitenkin ja tervetuloa!
Viileänä kesäiltana voi viltin alla kahvitella myös Kaivarissa, siinä pienessä mutterikahvilassa (joka on kesäisin aina täynnä amppareita. Urheita kahvilan tätejä!). Eli sinne siis!
Tulethan kotiin laivalla? Lennot ovat pahoja tuollaisissa tunteellisissa siirtymissä - eihän se mieli pysy muutenkaan mukana. Se ei vaan toimi niin.
Rauhallista ja hyvää kotimatkaa siis!
Tulen laivalla joo. Eihän näitä rojuja saisi lentokoneeseen millään... Ja on tosiaan kivempi saapua Helsingin merelliseen keskustaan kuin... Vantaalle ;)
Kiitoksia toivotuksista!
Palacen 10.kerroksen baarin loistavalta näköalaterassilta saa myös vilttejä. Myös tuulinen sää sopii siis mainiosti tälle terassille. :)
Kerro
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.