Eilen sunnuntaina meillä oli ensimmäinen sarjamatsi. Harvoin olen ollut mistään käsipalloon liittyvästä yhtä haltioissani. Se oli aivan mahtavaa.
Kotihalli (jossa emme ole vielä treenanneet kertaakaan) on suuri, hieno ja tunnelmallinen, ja siellä oli upouusi lattia. Siinä ei ole mitään muita viivoja kuin käsipalloviivat. Ja ai niin, meidän mainostarrat tietenkin.
Ottelua oli järjestelemässä noin kymmenkunta ihmistä ja läjä junnuja. Toimittajiakin oli. Yleisömääräksi ilmoitettiin 278. (Okei, eihän se ole paljon, mutta SM-sarjassa viime kaudella avausottelumme yleisömäärä oli 21. Ja siihenkin oli varmaan laskettu valmentajat ja huoltajat mukaan.) Yleisö taputti.
Ennen matsia meille tarjottiin kahvia ja hedelmiä. Juomapullon jätin kassiin, koska meillä on jengin juomapullot, ja niille täyttäjä, joka repi pulloani täytettäväksi aina kun olin ehtinyt juoda kaksi huikkaa. Minulla oli uusi tuulipuku, shortsit, pelipaita, sukat (joissa on iso seuran logo) ja pelikengät. Kaikki samaa sponsorimerkkiä tietysti.
Keskittymiseni oli vähän huonoa. Pukuhuoneessa hetki ennen matsin alkua teki mieleni ravistella vieressä istuvaa ja huutaa, että tajuatko, miten helkkarin hyvin meillä on asiat. Että meidän ei totta tosiaan tarvitse huolehtia mistään muusta kuin että tuodaan itsemme ajoissa oikealle hallille. Että meidän ei tarvitse tietää tai edes välittää pätkän vertaa, kuka meidän harrastuksemme (kyllä, se on harrastus) maksaa.
Halusin kysyä, että eikö sua koskaan ihmetytä, miksi saat pelata ilman että maksat siitä penniäkään. Ja ilman että tarvitsisi käydä siivoamassa seuran nimissä Stockmannia, Nokian konttoria tai teollisuushallia.
Ja halusin myös kysyä, eikö sinusta ole kummallista, että sinua kohdellaan kuin vakavampaakin urheilijaa, vaikka treenaat vain noin neljä kertaa viikossa. Etkä ole elämässäsi käynyt punttiksella yli viittä kertaa. Etkä todennäköisesti myöskään ikinä Ruotsin ulkopuolella pelaamassa.
En kysynyt kuitenkaan mitään, oli ehkä vähän huono hetki siihen. Paitsi itseltäni kysyin, että mikä hitto minua vaivaa siinä positiivisuudessa. Sehän on kerrassaan perusteltua. Eikö minun pitäisi huutaa härligt kaikista koviten?
Matsi? Voitettiin hallitsevat mestarit 24–18. Sain nimeni tämän päivän lehteen, vaikka olin positiivisesti ajateltunakin korkeintaan keskinkertainen. Mutta täällä lasi onkin puoliksi täynnä.
Kerro
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.