Heja Sverige!

Olimme lauantaina Katrin kanssa katsomassa vaihteeksi miesten Elitserieniä, ottelua Hammarby–GUIF. Hammarby – Bajen siis – on ollut mieskäsipalloilun syksyn tapaus täällä, johtivatkin sarjaa tuossa välillä. Bajenilla on käsispiireissä käsittääkseni hieman samaa hohtoa kuin jalkapallokentilläkin. Joukkuetta valmentaa viime kauteen peliuransa lopettanut Ruotsin superstara, tukkajumala Staffan Olsson (katso tukka vaikka täältä). Ja maalissa niillä on ruotsinsuomalainen Janne Ekman, juhuu!

Viime viikolla käsis-Bajen oli kuitenkin otsikoissa muista syistä. DN:n lööppi (kyllä!) ja pääuutinen (kyllä!) keskiviikkona oli, että "Hammarbys handboll hotas av kronofogden", eli konkurssi uhkaa. Seuralla on lehtitietojen mukaan verovelkoja 268 091 kruunua, vajaa 30 000 euroa. Lisäksi joukkuetta kuskannut bussiyhtiö perii siltä noin 8 000 euroa.

Mutta eivät ruotsalaiset urheiluseura-aktiivit näin vähästä lannistu. Lauantain otteluun mennessä ne olivat masinoineet valtavan kansanliikkeen iskulauseenaan "Stoppa fogden!", eli "pysäytetään vouti".

Pulitettuamme jär-kyt-tä-vät 140 kruunua (14 euroa!) pääsylipuista törmäsimme seuraavaksi ohjelmalehden (9 kr) myyjään ja sitten kolehdinkerääjään. Köyhäinavustusta pyysivät Hammarby-paitoihin pukeutuneet seurasedät ja -tädit ämpäreillä (kuin marjoja poimisi), joiden kylkiin oli liimattu stoppa fogden -flyereita. Flyerit ja julisteet olivat kuin suoraan ydinvoiman vastaisesta tai opintotuen korottamista vaativasta mielenosoituksesta: oikeaoppisesti mustavalkoisia, tussilla sutaistun näköisiä, ja flyereiden takapuolella pitkä tarina siitä, kuinka seura on tähän asti käynyt "rakentavaa keskustelua" viranomaisten kanssa, ja kuinka se on jatkuvasti lyhentänyt velkaansa.

Ottelun tauoilla ja puoliajalla kuuluttaja teki erittäin selväksi, että Hammarby handboll tarvitsee nyt kipeästi juuri minun tukeani. Mitä minun pitäisi tehdä? Tulla Hammarbyn Eurooppa-cupin otteluun parin viikon kuluttua ja tuoda myös kaveri mukanani (kuulostaa ihan Veikkausliigan yleisökampanjalta, sillä erotuksella, että Hammarbyn kotihalli on useimmiten täpötäysi). Silloin lipun hinta lasketaan reilusti sataan kruunuun, ja ottelun tuotot tilitetään lyhentämättöminä (hyväntekeväisyysdiskurssi) velkojen lyhentämiseen.

Voin myös lahjoittaa vapaavalintaisen avustussumman seuran tilille. 500 kruunun lahjoittaja palkitaan t-paidalla ja 1 000 kruunusta saa kaupan päälle vielä pääsylipun kyseiseen Eurooppa-cupin otteluun!

Minusta tämä on vähän kaksijakoista. Toisaalta on hienoa, että jostakin löytyy noita sitkeitä seuraihmisiä, jotka jaksavat ja pystyvät ja osaavat. Järjestäjiä oli lauantain ottelussa varmaan enemmän kuin Suomen seurassamme oli jäseniä. Ja on myös piristävää, ettei Hammarbyn konkurssiuhkaan liity mitään salamyhkäisyyttä, kähmintää, vahingoniloa tai katkeruutta, mihin olen Suomen urheiluseuratoiminnassa niin kovin tottunut.

Mutta samalla vähän ärsyttää kuitenkin. Ei tämä nyt ole mikään tsunamiuhrien avustuskampanja. Itse ovat soppansa keittäneet, turha leikkiä viatonta kärsijää. Ja että kehtaavat edes ehdottaa 1 000 kruunun lahjoitusta! Se on prkl melkein sata euroa, montakohan nälkämaan lasta sillä summalla ruokkisi?

Hammarby muuten hävisi, pelasivat surkeasti. Staffan Olsson repi hiuksiaan vaihtopenkillä, ja ylähuuli näytti pullottavan kuten kunnon ruotsalaiskäsipalloilijalla pitääkin.