Heja Sverige!

Olen aina syvästi halveksinut joukkoliikennevälineissä jaettavia ilmaisjakelulehtiä, siis Metroa ja Satasta. Niissä ei ole juuri muuta kuin STT:n bulkkikamat ja joku tylsä kolumni.

Nyt kun ei tule Hesaria, oli pakko nöyrtyä ja tarttua niiden tukholmalaisversioihin. Täälläkin on kaksi kilpailevaa: Metro ja Stockholm City. Metrolla on Ruotsissa päivittäin 1 362 000 lukijaa, joista 696 000 Tukholmassa, ja Stockholm Cityllä 513 000.

Ja ovatpas ne hienoja! Valovuosia edellä suomalaisia. Näissä on ihan omaa ja omaperäistä uutistuotantoa ja oikeasti mielenkiintoisia juttuja. Tutustuttuani näihin lehtiin en voi käsittää, miksi kukaan tukholmalainen ostaisi iltapäivälehteä.

Erityisesti Stockholm Cityssä on mukava paikallislehtiote; "me tukholmalaiset", se puhuttelee lukijaansa, julkaisee Tukholman koulujen ruokalistat ja esittelee kaupungin parhaat pyöräreitit huolellisella grafiikalla (seuraavana päivänä Metro paljastaa Tukholman vaarallisimmat pyöräilypaikat).

Samalla niissä on myös aimo annos iltapäivälehtimäisyyttä. Stockholm Cityn lempilööppi alkaa sanoilla "spara tusenlappor". Tällä viikolla tuhatlappuja on voinut säästää lehden sähkösopimus- ja kännykkäliittymävertailujen avulla.

Kummassakin lehdessä on hassu palsta ("Larmet gick" ja "24 timmar") edellispäivän järjestyshäiriöistä ja auto-onnettomuuksista, tyyliin:

"BROMMA, 12.34: En bil som står parkerad på Knypplerskevägen börjar rulla och kör in i två andra parkerade. Polisen tar kontakt med bilarnas ägare."

Stockholm Cityssä on myös jo jotenkin vanhanaikaiselta kuulostava tekstaripalsta, jonka avulla voi lähettää mystisiä viestejä rakkaalleen tai etsiä tunnelbanassa vastapäätä istunutta tyttöä, jonka kanssa katseet kohtasivat. Ihmeen hyvin sekin toimii, kyllä niitä hölmöjä viestejä vaan jää lukemaan.

"du snygga mörka polis mariatorget rakad är du singel?Vill du fånga? Från mörkt långt hår"

Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin kummastakin lehdestä joka päivä löytyvä Sudoku, koukuttava numeropeli. Pääsin tänään ensimmäistä kertaa tavoitteeseeni ratkaista se metrovälillä Slussen–Karlaplan. Tuntuu että puoli metroa ratkoo Sudokua, ja toinen puoli harmittelee, ettei sattunut kynää mukaan.

Jos täällä ollaan paljon "edellä" Suomea hyvässä, sitä ollaan myös ongelmien kanssa. Läheskään kaikki eivät jaksa kiikuttaa lehteään keräyspisteeseen, ja yli miljoona sanomalehteä päivittäin merkitsee melkoista roskamäärää. Luettujen lehtien lojuminen pitkin vaunuja ja asemia on jo sen verran suuri ongelma, että asemien valotauluilla lukee usein paitsi seuraavan metron määränpää, myös kehoitus viedä ystävällisesti Metro-lehti mukanaan vaunusta.