Ei tästä niin pitkä sairasloma tullutkaan. Kaikki on paljon paremmin kuin viikko sitten. (Sisäpiirille tiedoksi, Roope sai palata kotiin kastraation jälkeen. Muille tiedoksi, Roope on koira.)
Leikkaus meni hyvin, ja jostain syystä kivutkin ovat olleet melko olemattomat, toisin kuin kuulemma ristisideleikkauksen jälkeen yleensä. Pari päivää makasin panacod-höyryissä sängyssä, kunnes eilen päätin että nyt riittää. Jätin panacodit kerralla pois, jumppasin polvea hulluna ja hyvä etten lenkille lähtenyt... Siitä sainkin yöllä maksaa. Heräsin puoli kolmelta tuskissani ja kaivoin nöyränä lääkkeet esiin.
Tänään kävin ulkona "kävelyllä", lähinnä kiroamassa kainalosauvoja (joko liian lyhyet tai liian pitkät, ja voi niitä typeriä piikkejä!). Naapurin vanha rouva tuli vastaan ja ryhtyi juttusille ruotsiksi. Mitä hemmettiä? Olen tuntenut sen kymmenen vuotta suomeksi. No, nyt on sitten tullut käytettyä ainakin kerran elämässä ruotsia Suomessa.
Kaikki sympatiani ja myötätuntoni Kalle Palanderille. Ihan oikeasti, tekisi mieli lähettää sille vaikka kortti. Minä niin tiedän miltä se tuntuu...
Mutta se on kyllä kumma, että kun joku korkean tason tai merkittävän lajin urheilija loukkaantuu, ei mikään turvotus, aristus tai muu korostetun lääketieteellinen syy estä perusteellista tutkimusta saman tien. Ja usein leikkauskin "voidaan" suorittaa kumman nopeasti. Ehkä ne huippu-urheilijat vaan ovat semmoisia luonnonoikkuja, ettei niihin päde sama lääketiede kuin meihin muihin. Right.
Ja Kallelle tiedoksi, että ihan kilpakuntoon toipumiseen se puoli vuotta ei välttämättä riitä. Ainakaan tavallisille ihmisille.
Kommentit
todella hyvä kuulla koira-armahduksesta!
ei että paraneva polvi olisi mitenkään vähäpätöinen juttu.
Kerro
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.