Tänään alkoi Ruotsin futissarja. Kivaa että voin nyt jopa ehtiä katsomaan pelejä. Täytyykin etsiä sarjaohjelmasta sopivat ja laittaa liput tilaukseen.
Vaikka minä (kera monen muun suomalaisen) olen aina ylistämässä ruotsalaisia palloilusarjoja ja urheilukulttuuria, niin eivät nämä itse ole lainkaan niin tyytyväisiä. DN:ssä oli tänään otsikolla "Allsvenskan är ett aprilskämt" kolumni, jossa haukuttiin täkäläinen futissarja pystyyn. Arvoisa kolumnisti Johan Esk kutsui sitä banaaniliigaksi, yhdeksi Euroopan surkeimmista. En voi väittää tietäväni Allsvenskanin tasosta yhtään mitään, mutta suomalaisena voinen kuitenkin sanoa, että Johan Esk ei ole banaaniliigaa nähnytkään.
Ja kun nyt arvoisa kolumnisti Esk tuli puheeksi, niin annetaan mennä loppuun asti. DN:n nettiversiosta seuraavaa ilmiötä ei huomaa, siellä esimerkiksi tämä kyseinen kolumni on järkevästi sportkrönikan-vinjetin alla. Näin ei ole paperilehdessä. Siellä se on taitettu juttumuotoon ja kuvitettu herra Eskin palstan levyisellä rintakuvalla. Jutun alla on vielä ärsyttävä "Esk listar veckans..." -palsta, jossa Esk saa sanoa mielipiteensä vähän joka asiaan.
Tähän tämä urheilujournalismi menee. Johan Esk on suuri urheilujumala, jonka löpinöillä voi täyttää vaikka avaussivun. Näin on DN:ssä usein ollutkin, kauhukseni. Urheilun pääjuttu on bränditoimittajan essee, jossa ei kukaan muu pääse ääneen. Ja aina se sama palstan levyinen rintakuva, jotta kaikki varmasti oppivat tuntemaan viisaan tietäjän. DN harrastaa vielä raivostuttavaa "tärkeimpien" kappaleiden boldausta, ties mistä hemmetin syystä.
Ehkä vielä vähän ärsyttävämmäksi tämän tekee se, että Esk on niitä, jotka suhtautuvat urheiluun naurettavalla hartaudella ja vakavuudella. Esimerkiksi mainitussa kolumnissa siteerataan Ulf Lundellia (täysin pöhkö siteeraus vieläpä), lausutaan sananlaskumaisia viisauksia ("Man kan aldrig älska ett barn för mycket men man kan krama sönder en serie.") ja "tehokeinona" toistetaan näännyksiin asti samoja fraaseja yhden rivin kappaleina.
Suomessa samaan yltää (toistaiseksi) vain Urheilulehti. Yök.
Kommentit
Nyt olis kuule toisenlaista urheilua tarjolla. Mun elämäni ensimmäiset neppisajot 20.5. Suomenlinnassa. Ootko mun ja Lauran tiimissä?
Oj kun mukavaa kun muistutit Ulf Lundellista. Nyt pistämään Uffen cd pyörimään! Ostettu ajat sitten, olen unohtanut kuunnella. Otroligt, mutta kun on tullut ostetuksi muitakin musiikkeja. Hah hah. "En eld kväll" on kyseessä. Ettei vaan olis jo tällä välillä julkaissut uusia siivuja :)
Mari: Tottakai olen messissä, jos ehdin siiheks Suomeen. Pääsiskö ihan ajamaan? ;)
Rita: Joo.. Enpä tunne Uffen taiteellisia ansioita lainkaan (paitsi että viime vuonna ainakin siltä tuli kirja ja levy), lähinnä sen kiivaat taistelut joidenkin nuorten naistoimittajien kanssa ovat kovasti huvittaneet..
Kerro
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.