Turvakotien väärinkäyttö
19.2.2005 klo 17:54 | Nettikolumnit Lastensuojelu
Turvakoti-instituutio ei ole Suomessa kovin vanha. Turvakodit ovat paikkoja joihin naiset voivat mennä turvaan väkivaltaisia miehiään. Turvakotien toiminta-ajatuksena on ollut, että Suomessa on suuri määrä naisia jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, mutta eivät pääse siitä eroon. Poliisin tietoon tulee vuosittain n. 27000-28000 pahoinpitelyä, joista törkeitä n. 2000. 1990-luvun alusta kasvua on ollut n 10 000 tapausta, mutta tämä johtuu osittain väkivallan uudesta rikosmäärittelystä sekä lisääntyneestä valvonnasta. Kotona tapahtuva väkivalta on tullut enemmän näkyville vuoden 1995 lainuudistuksen jälkeen.
Kenenkään ei pidä joutua väkivallan kohteeksi, varsinkaan omassa kodissaan. Se, miten tämä tavoite voidaan toteuttaa Suomessa on vaikea kysymys. Lainsäädäntö on ilmeisesti melko hyvässä jamassa. Meillä on myös erilaista kansalaistoimintaa, erityisesti naisjärjestöjen toimesta joka tähtää väkivallan tuomiseen näkyville ja estämiseen. Yhtenä osana tätä toimintaa ovat turvakodit.
Akuutissa väkivaltatilanteessa turvakoti on todella hyödyllinen. Mutta sihen liittyy ongelmia. Perheväkivaltatilanteessa on mukana myös lapsia. Kun nainen lähtee turvakotiin, hän ottaa yleensä lapset mukaan. Eräillä turvakodeilla, erityisesti sellaisilla jotka nojautuvat vahvasti feministiseen ideologiaan, on myös tavoitteena vapauttaa nainen pysyvästi väkivaltaisesta suhteesta. Toisin sanoen, kun turvakotiin kerran on menty, suhde on myös syytä heti katkaista. Tämä on ymmärtääkseni kuitenkin ongelmallista. Entä jos nainen perustellusti katsoo, että kyseessä oli alkoholin tai muun (esim. stressaavan elämäntilanteen) aiheuttama poikkeuksellinen reaktio, jonka pohjalta ei vielä pidä katkaista suhdetta, varsinkin jos suhteessa on myös lapsia? Ainakaan Espoon turvakodissa tällaista ajattelua, että nainen palaa kotiin kun akuutti tilanne on ohi, ei katsota hyvällä, vaan naisia on suorastaan painostettu esim. tekemään välittömästi avioero-ilmoitus.
Mutta vielä suurempi ongelma liittyy siihen, että eräissä turvakodeissa ei suinkaan edellytetä mitään näyttöä siitä että nainen todella on joutunut väkivallan kohteeksi. Turvakoti olettaa ilman muuta, että jos nainen tulee turvakotiin, hänellä on siihen hyvä syy. Espoon Turvakodissa asia muotoillaan niin, että naisen näkökulmaa asiaan ei kyseenalaisteta vaan häntä pyritään tukemaan hänen tekemässään ratkaisussa.
Entä jos nainen ei olekaan joutunut väkivallan kohteeksi? Eihän hänellä silloin ole mitään syytä lähteä turvakotiin? Kyllä hänellä on. Turvakotiin menolla on iso vaikutus siihen, miten mieheen tämän jälkeen suhtaudutaan. Hänestä tulee automaattisesti väkivaltainen mies, johon voidaan suhtautua kuin spitaaliseen päiväkodeissa, kouluissa ja tietenkin sosiaalivirastossa, eritoten lastensuojelussa. Mahdollisessa huoltajuusoikeudenkäynnissä tällä on iso merkitys. Varsinkin jos nainen saa puolelleen sosiaalitoimen (nais)työntekijät. Tosin sosiaalitoimessa tai kouluissa työskentelevät miehet ehkä pitävät väkivaltaista miestä vieläkin pahempana, juuri sellaisena miehenä jotka pitäisi Suomesta kitkeä kokonaan pois.
Toisin sanoen, jos nainen haluaa miehestään avioeron ja lapset itselleen, niin hänen "kannattaa" aina lähteä kotoa turvakodin kautta. Turvakodissa häntä ei suinkaan epäillä keksityistä väitteistä, eikä myöhemminkään palata asiaan jos nainen ei missään vaiheessa pysty (tai halua) esittää näyttöä väkivallasta. Tämän lisäksi hän voi eristää lapset isästään pitkäksikin aikaa. Tämän takaa kyseenalainen laintulkinta (Eduskunnan oikeusasiamies) jonka mukaan lapset ovat turvakodissa huoltajan vastuulla ja turvakodilla ei ole mitään velvollisuutta edistää isän ja lasten välisiä yhteyksiä. Ainoa keino millä isä voi päästä yhteyteen lastensa kanssa on käynnistää välittömästi oikeusprosessi lasten huoltajuudesta jos äiti on vienyt lapset mennessään. Yleensä hän ei osaa tätä tehdä, vaan saattaa pitkäänkin yrittää vain saada yhteyttä lapsiinsa turvakodin kautta. Turvakodit ovat pyrkineet vaikeuttamaan yrityksiä yhteydenpitoon paitsi kieltäytymällä välittämästä yhteydenottoja, myös puhumalla väkivaltaisista miehistä joita varten täytyy kehittää uusia, salaisia turvakoteja.
Ylläoleva ei ole tyhjää spekulaatiota. Minulla on käsissäni kaksi tuoretta raporttia juuri tämänkaltaisista tilanteista. Toisessa suomalainen nainen, joka oli naimisissa ei-suomalaisen EU-kansalaisen kanssa, lähti Espoon turvakotiin sen jälkeen kun poliisi oli puuttunut asiaan miehen puolesta, naisen käyttäytymisen vuoksi. Mies ei edes tiennyt mikä on turvakoti. Nainen otti lapset mukaansa, ja kieltäytyi kaikestä yhteydenpidosta, kunnes mies sai oikeuden väliaikaispäätöksen. Espoon sosiaalivirasto, koulut ja päiväkodit suhtautuivat mieheen erittäin torjuvasti ja kesti kauan ennen kuin tilanne joten kuten normalisoitui. Espoon lastensuojelu suhtautuu mieheen edelleen ehdottomasti huonona isänä, huolimatta siitä, että ainoa näyttö väkivallasta on äidin lapsiin kohdistamaa. Äiti ei ole missään vaiheessa edes syyttänyt isää itseensä kohdistuneesta väkivaltaisesta käytöksestä.
Tässä tapauksessa Espoon turvakodilla (johon saavuttuaan äiti lähetti välittömästi avioeroilmoituksen) oli erittäin pitkä ja syvä vaikutus lasten tilanteeseen.
Tämä asia on jo käsitelty Espoon lääninhallituksessa. Se on todennut, EOA:han vedoten, että turvakoti on toiminut oikein kieltäytyessään edistämästä lasten ja isän yhteydenpitoa. Tämä ei kuulu turvakodin tehtäviin. On myös muistettava että useimmat turvakodit ovat yksityisiä laitoksia joiden työntekijät eivät ole viranomaisia. Kuitenkin he toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Turvakodit tekevät usein esimerkiksi lasten tulohaastattelun, johon tutustumiseen isälläkin huoltajana olisi periaatteessa oikeus, niin kuin sosiaalitoimen asiakirjoihin. Turvakodit kieltäytyvät luovuttamasta näiyä asiakirjoja, joskus jopa valheellisin perustein (kuten, että lapsia ei ole haastateltu)
Toisessa melko tuoreessa tapauksessa isä on mielestään dokumentoinut tarkasti sen, että äiti oli valmistellut pitkään lähtöä turvakotiin. Tässäkään tapauksessa mitään syytteitä väkivaltaisuudesta ei ole nostettu, mutta miehen on väitetty harjoittaneen henkistä väkivaltaa. Vaimo vei lapset mennessään turvakotiin ja sama kuvio toistui: väkivaltaiseksi oletettu isä sai ponnistella pitkään saadakseen tavata lapsiaan. Hänelle ei kerrottu lapsia koskevista ratkaisuista. Helsingin sosiaalitoimi on myöntänyt, että tapauksen yhteydessä on tehty joukko menettelyvirheitä.
Tämä on nähdäkseni turvakoti-instituution väärinkäyttöä. Jos tällainen tilanne yleistyy, niin on harkittava, että turvakotiin tulo (lasten kanssa) edellyttää ainakin jonkilaista näyttöä siitä, että väkivaltaa todella on tapahtunut. Jos tällaista näyttöä ei ole saatavissa, niin ainakin tulisi harkita, voiko sosiaalitoimi myöntää maksusitoumusta. Samoin tällaisessa tapauksessa turvakodilla tulisi olla velvoite järjestää isän ja lasten yhteydenpito, vaikka äiti vastustaisikin.
Turvakotien epämääräinen oikeudellinen asema, kummalliset laintulkinnat ja turvakotien suuripiirteinen suhtautuminen siihen kysymykseen mitä vanhempien välillä todella on tapahtunut (vain naisen versio otetaan huomioon, ja sitäkään ei mitenkään kontrolloida) voivat siis pahimmillaan johtaa siihen että turvakodeista tulee (on jo tullut) näppärä keino jolla voidaan eristää isä lapsista. Aivan erityisesti tämä on tehokas keino kun isä on ulkomaalainen, eikä osaa senkään vertaa pitää oikeuksistaan kiinni kuin tavalliset suomalaismiehet.
Moi sain tällasen osoitteen, lienet itsekin saanut, jossa yksi Espoon turhakodin tapaus on netissa ja sitä pyydettiin laittamaan eteenpäin. Sanon toki, että pidän turvakoteja oikeasti tärkeinä, mutta en turhakoteja ryhdy kannattamaan. Tuolla netissä voi kuunnella feministipäämajan päivystäjän ääntkin MP3-muodossa: http://www.vanhemmat.net
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että Espoon feministien homma perustuu ihailtavan vahvaan tieteelliseen perustaan, siis ei vain feminismiin. Sen verran mitä siitä nyt tiedän, toteaisin, että se soveltaa ihailtavan hyvin Parental Alienation Syndrome (PAS): n periaatteita käytännössä (esim. netistä http://www.soulwork.net/sw_articles_eng/pas.htm). Vastaavanlaista yhtä selkeää sukupuoli- tai rotuopillista toimintaa on toki harrastettu ennenkin, muun muassa Saksassa 30-40 luvulla, joten ei kyseinen laitos nyt ihan ensimmäinen ole. Se edellinen toki kiellettiin eräässä tunnetussa Pariisin sopimuksessa.
Eiköhän todellinen ongelma kuitenkin ole se, että huoltajuus- ja tapaamisriitojen selvittely on Suomessa surkeaa eikä riittäviä kriisipalveluja vanhemmille ole.
Olosuhdeselvityksiä tehdään milloin milläkin ammattitaidolla (tai sen puutteella), pienemmissä kunnissa ei työntekijöille kerry riiittävää kokemusta ja tilanteiden selvittely kestää niin kauan, että lasten asuminen vakiintuu oikeuskäsittelyjen aikana.
Jos muutama henkilö käyttää turvakotia väärin, se ei mielestäni riitä leimaamaan koko palvelua. Turvakodeilla ei myöskään ole minkäänlaista juridista päätösvaltaa.
Tuon ylläolevan (kommentissa 1.) olevan linkin levittäminen on minusta suorastaan vastuutonta. Surullinen tapaus, jossa sivuston ylläpitäjää ei lainkaan auta se, että kaiken maailman tirkistelijät käyttävät tapausta omien etujensa ajamiseen.
isä sivuilta www.vanhemmat.net hei ! Kiva nähdä että monet on holissaan aidosta asiasta. asiasta joka on täysin totta. liityin nuoret äidit sivuille. mutta yllä pitäjä poisti minut. 1 minuutin sisällä. nainen joka täälläkin pitää suku puolensa puolta. aikuinen myöntää myös sukupuolensa muiden edustajien virheet. eikä puolustele ilmeistä tosi asiaa, meidän kaikkien pitäisi olla lasten asialla, myös äitien ja nuorten äitien, Tiina Kaarelalle terveisiä isältä Espoosta, Espoon turvakodissa ei ole kaikkien lasten asiat kunnossa,
kommentoin kaarelalle sen verran vielä !
Että surullisen tapauksesta tekee se, että sadat isät espoossa
joutuu kokemaan samankaltaisa asioita viranomaisten taholta.
jotka ei ole ansaittuja, lasten silmissä eikä aikuisten !
espoon turvakoti keittää samassa kattilassa kaikki isät !
ja syyllistää jokaisen isän tutkimatta, onko perusteita edes olemassa, syyllistämiselle !
Tunnen henkilökohtaisella tasolla kaksi miestä, joiden vaimot ovat hakeutuneet Espoon turvakotiin. Molemmat tapaukset ovat täysin vailla perustetta, jos perusteeksi ei sitten kelpuuteta sitä, että näin saadaan mies kätevästi osoitettua väkivaltaiseksi. Ensimmäisessä tapauksessa edes vaimo ei väittänyt miehen käyttäytyneen väkivaltaisesti, hänellä oli vain tunne, että mies saattaisi olla väkivaltainen. Kuuluuko sellainen ihminen turvakotiin, jolla on tuntemuksia, joille ei löydy perustetta reaalimaailmasta? Tai miksi tällaisen ihmisen tulee ottaa lapset mukaansa? Eikö ne voisi jättää vastuuntuntoiselle isälle, kun sellaista tunnetta ei ole ollut, että isä voisi jotenkin lapsia vahingoittaa?
Toinen tapaus oli sitten sellainen, että nainen teki miehestä rikosilmoituksen. Mies oli ymmärtänyt tällaisen ketkun suunnitelman olemassa olon etukäteen ja hän oli nauhoittanut koko tilanteen. Todellisuudessa väkivaltainen nainen vei väkisin lapset lasten tahdon vastaisesti turvakotiin.
Eduskunnassa järjestettiin väkivaltateemasta kuulemistilaisuus. Ymmärsin, että paikalla oli seitsemän miestä, jotka kaikki olivat Espoon turvakodin uhreja. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tästä aiheesta ei saisi kirjoittaa?
Olet oikeassa siinä, että koko palvelua ei saa leimata. Turvakoti-instituutiolle olisi suureksi eduksi, että Espoon turvakoti suljettaisiin, koska se pilaa hyvää työtä tekevien turvakotien maineen.
Kommentti numero seitsemän on minun kirjoittama, eikä Tiina Kaarelan. Laitoin muuten Tiina Kaarelan kotisivuille täysin asiallisia kysymyksiä koskien feminismiä ja muita Kaarelan ajatuksia. Vaikuttaa siltä, että kommenttini poistettiin sieltä.
Näin minulle käy aina. Feministit valittavat, kun miehet eivät keskustele, sitten kun kerrankin olisi mies, joka haluaisi keskustella, niin feministit laittavat visusti sievän nokkansa tukkoon.
Onko asia niin, että feministit kyllä haluavat keskustella, mutta itse valitsemistaan aiheista ja kaikin puolin omilla ehdoillaan? Mielenkiintoista keskustelua se sellainen.
Olennaistahan tässä ei taida olla se, onko vaimo turvakodin väärinkäyttäjä, vaan se, miten turvakoti suhtautuu isään ja tämän oikeuteen tavata lapsiaan.
Ari Espoosta on hyvä esimerkki siitä, että turvakoteja todella tarvitaan edelleen.
En tiedä onko hän käyttäytynyt väkivaltaisesti vaimoaan kohtaan vai ei, mutta on hyvä, että vaimo pääsee hetkeksi rauhaan miettimään kuinka elämässään jatkaa eteenpäin. Pelkästään vaimon vainoaminen sähköpositilla, tekstiviestein ja puhelimitse Arin harjoittamassa mittakaavassa ylittää normaalin käytöksen rajat räikeästi. Näistä poliisilla on lähestymiskielto-papereiden mukaan pitävät todisteet ja lisää löytyy Arin kotisivujen nauhoilta.
Mielestäni siis fyysisen väkivallan merkit eivät voi olla ainoa peruste turvakotiin hakeutumiseen, koska ainakin tässä Arin itsensä julkisuuteen tuomassa tapauksessa sanallinen ahdistelu on yltänyt mittasuhteisiin josta vastapuolen voi olla mahdoton selvitä ilman ulkopuolista apua.
Turvakoteja varmaan tarvitaan, ja ehkä vaimolla on ollut tarvetta ja perustetta hakeutua sinne.
Mutta silti kyse on isän oikeudesta tavata LAPSIAAN - äidistä ei ole tässä kyse.
Onko ylläoleva teksti tosiaankin sosiaalipolitiikan professorin kirjoittama? Niin kovin heppoisia väitteitä on mukaan eksynyt, ja aivan perustelemattomiakin: onko tieto avioeroon painostamisesta esimerkiksi peräisin turvakodeissa asuneilta naisilta itseltään? Näytön vaatiminen turvakotiin pääsemisen ehtona on varsin ongelmallinen, minkä olisi toivonut kirjoittajan mainitsevan.
Minä olen leena muranen, ja tiedän että tämä isä on oikeassa. Tiedän että Espoon turvakodissa lapsilta riistetään suhteet isiinsä ! ja ilman mitään oikeuksia. Espoon turvakoti on suljettava, koska se pilaa muidenkin turvakotien maineen omalla politiikallaan. Hienoa Ari että jaksat pitää pienten lasten puolta.........
Surulliselle kommentin numero 14 kirjoittajalle: Minkälaisiin toimenpiteisiin sinä olisit valmis ryhtymään, jos joku katkaisisi kaikki suhteesi omiin lapsiisi? Voisitko mennä sellaisiin äärimmäisyyksiin, että soittaisit toistuvasti johonkin puhelinnumeroon? Jos äidiltä viedään lapset, niin mitä vastuullinen äiti tekee? Avaa uuden kaljapullon ja unohtaa moisen pikkuasian vai?
Tämä tapaus on taas surullinen osoitus yhteiskunnassamme vallitsevasta kaksoisstandardista. Jos äidiltä viedään lapset, niin on täysin ymmärrettävää, että äiti käyttäytyy hysteerisesti. Jos mieheltä viedään lapset, niin ei todellakaan minkäänlaisia hysteerisyyttä asiassa hyväksytä. Jopa miehen tällaisessa tilanteessa muotoilemat epäselvät lauserakenteet osoittavat, että ei näin kelvottoman miehen kuulu lapsiaan saada tavatakaan.
Valitettavasti edellä kuvattu toiminta on ihmisoikeussopimusten vastaista ja Suomen valtioneuvoston jäsenet kantavat siitä vastuun ministerivastuulain mukaisesti. Suomi on puolirikollinen takapajula huoltajuusasioiden käsittelyn suhteen. Lapsella on oikeus sekä isään että äitiin. Lapsen kiintymyssuhteiden vaurioittaminen on väkivaltaa lasta kohtaan. Väkivaltaa, jota tukee ja organisoidusti harjoittaa Suomen valtio.
On hyvä että naisille (ja lapsille) on olemassa paikkoja minne voivat mennä akuutin perhekriisin aikana. Monet turvakodit käsittääkseni tarjoaa myös palveluita miehille. En ymmärrä miksi pitäisi vaatia turvakodin asiakkaalta näyttöä siitä että väkivalta tms on tapahtunut. Rikosoikeus ratkaisee sitten esim näitä pahoinpitelyasioita ja selvittää syyllisyyskysymykset.
On tärkeää että kynnys hakeutua turvaan on mahdollisen alhainen. Kyse on lyhytaikaisesta kriisisijoituksesta ja vasta sen jälkeen alkaa mahdollinen selvittely lapsen huoltajuus- ja tapaamisasioista. Viime kädessä näitäkin ratkaistaan käräjäoikeudessa (jos vanhemmat eivät pääse sopuun) ja silloinhan vaaditaan kunnollista näyttöä väkivaltaisuudesta jos siihen haluaa vedota. Hakeutuminen turvakotiin ei riitä käräjäoikeudessa jos yrität osoittaa toista väkivaltaiseksi. Tosin jos toinen osapuoli on lähtenyt turvakotiin niin selvää on että vanhempien välit ovat hyvin riitaiset ja tämä varmaan vaikuttaa sitten näihin lasten huoltajuus- ja tapaamisasioihin.
Sivun ylläpitäjän kommentti:
Olen saanut palautetta siitä, että turvakotien väärinkäyttöä koskeva kirjoittukseni olisi virittänyt loukkaavaa ja mahdollisesti laitonta kommentointia. Olen esittänyt hyvin yksinkertaiset kommenttisäännöt joiden mukaan herjataavia ja loukkaavia nimityksiä ei saa käyttää, yleisiä, todistamattomia väitteitä tulisi välttää ja kommenttien tulee olla lyhyitä. Nähdäkseni ensimmäisen periaatteen suhteen liikutaan rajoilla (esim hoitovaatiimusten suhteen) mutta kuten JT toteaa, isille asetetaan huomattavasti rankempia vaatimuksia kuin äideille sen suhteen kuinka hillitysti pitää kirjoittaa itseä koskevista asioista.. Linkkejä en sen sijaan ryhdy sensuroimaan:. Kommenttiin 17 ("hämmästynyt") voin vain todeta että minulla todellakin on äidin kertomus siitä kuinka häneltä on vaaditttu avioeroprosessiin lähtemistä ja kieltäytyminen on johtanut huostaanottouhkaan. Ja on selvää että näyttövaatimus voi olla ongelmallinen, mutta jos ilman muuta lähdetään siiitä että turvakotiin tuleva äiti on aina oikeassa ja ,että edes silloin kun äiti on tuonut lapset mukanaan ,ei edellytetä mitään perusteita tälle lasten omavaltaiselle poisviemiselle, niin silloin ollaan kyllä oikeudettomalla tiellä.
Mikä on lyhyt aikainen sijoitus, minun lasten äiti oli 8kk
vuonna 1999 Espoon turvakodissa. ja piti minulta toista lasta piilossa siellä 5 kk. sitten keksivät henkilökunnan kanssa insesti epäilyt isää kohtaan,,,,höpö höpö....alkuperäisen textin kirjoittaja on täysin oikeassa kertoessaan miten Espoon turvakodissa menetellään väärin kokemusta on ja se tukee tuota kirjoitusta....
En oikein ymmärrä miten turvakodit liittyvät tähän? Itse kukin voi lähteä avi(o)liitosta lapset kainalossa omaan asuntoon, sukulaisten luo tai vaikka turvakotiin - ja silloinhan toinen osapuoli joutuu käynnistämään oikeudessa prosessin jos lähtevä osapuoli ei suostu sopimaan näistä lasten asioista.
Jos taas katsotaan miten näitä lasten asioita ratkaistaan käräjäoikeudessa niin suurin ongelma on pitkät käsittelyajat ja toisaalta selvityksen tekijöiden ammattitaitoisuus. Pitkät käsittelyajat aiheuttaa sen että usein on parasta antaa lasten jäädä sen lähtevän osapuolen luona - onhan siinä jo pahimmassa tapauksessa ehkä kulunut vuosi, pari erosta ennen kun lopullisia päätöksiä tehdään.
Arvon Bodil. Ainakin Espoon sosiaalitädit pitävät isää automaattisesti väkivaltaisena sillä perusteella, että äiti on turvakotiin keksinyt hakeutua. Tuomioistuin taas tekee ratkaisunsa käytännössä hyvin pitkälle sosiaaliviranomaisen lausunnon perusteella, joten se siitä hienosta näyttöperiaatteestasi käytännön tasolla.
Suomessa lapsen oikeudet rinnastuvat äitinsä omistuksessa olevan matkalaukun oikeuksiin, sillä erotuksella, että matkalaukkunsa polttava äiti ei saa sympatiaa. Sellaista on suomalainen ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien kunnioitus.
Olen Bodil Rosengrenin kanssa samaa mieltä -tässä keskustelussa tuntuvat nyt menevän asiat vähän sekaisin. Mitä tulee esimerkiksi tuohon huostaanottouhkaan, ei turvakodin työntekijöillä ole mitään päätösvaltaa tämänkaltaisiin asioihin, päätöksen tekevät lastensuojeluviranomaiset. Turvakotihan ei voi oikestaan edes päättää, kenelle antaa turvapaikan -mikäli sosiaalivirasto ei suostu myöntämään maksusitoumusta, joutuu nainen itse maksamaan asumisestaan.
Hyvin mielenkiintoista on myös se, että miehen lyödessä naista sosiaaliviranomaiset ryhmittyvät automaattisesti äidin taakse huoltajuusasiassa. Miten luulette, että käy naisen lyödessä lasta tai käyttäessä vielä lyömistä rajumpaa väkivaltaa lapsen isää kohtaan? Kyllä, nämä asiat eivät sitten yllättäen vaikutakaan huoltajuusprosessissa yhtään millään tavalla. Lapsen pahoinpitelyä vähätellään tai se kielletään viranomaisten toimesta kokonaan. Äidin isään kohdistama väkivalta taas on osapuolten keskinäinen tai rikosoikeuden asia, mutta ei liity huoltajuusasiaan millään tavalla. Miten arvon Bodil selittää tällaiset ilmiöt?
Vellit ovat toden totta menneet sekaisin, mutta missä? Kyllä Espoossa myönnetään turvakotiin maksusitoumus, vaikka edes väitettyä väkivaltaisuutta ei olisi olemassa. Riittää, kun mielikuvituksesta löytyy mahdollinen väkivallan uhan tuntemus. Maksusitoumuksen turvin äiti voi eristää isän lapsistaan kuukausiksi veronmaksajien rahoilla. Lapsen eristäminen vastuuntuntoisesta isästään on väkivaltaa lasta kohtaan. Väkivaltaa, jonka mahdollistaa ja jota rahoittaa yhteiskunta.
Parisuhdeväkivalta on vakava asia ja on hyvä että on olemassa turvakoteja mihin osapuolet voivat mennä jos tulee kotona vakava tilanne. Turvakodin velvollisuus ei ole edistää lasten ja toisen vanhemman tapaamisia vaan se on mm sosiaalitoimen tehtävä - ja viime kädessä toinen vanhempi joutuu hakemaan tästä oikeusteitse päätöksen jos ei ole voimassaolevaa tapaamissopimusta.
Lasten huoltajuusriidat ovat taas ihan eri asia - silloin käräjätuomari joutuu harkitsemaan mikä olisi lapselle paras ratkaisu tulevaisuudessa. Sinänsä vanhempien välinen väkivaltaisuus ei kovin paljon vaikuta siihen kumpi saa esim lähihuoltajuuden. Mutta väkivaltaisuus pitää ottaa huomioon kun arvoidaan vanhempien kyky toimia yhteistyössä. Samoin jo väitetty väkivaltaisuus on merkki siitä että vanhempien välit ovat hyvin riitaiset. Riitaiset välit taas tekee sen että ratkaisun pitää olla sellainen että lapsen elämä rauhoittuu. Usein päädytään yksinhuoltoon (varsinkin jos lapset pieniä) ja selkeään tapaamissopimukseen missä vaihdot esim päiväkodin kautta. Tällä tavalla vältytään tilanteista että vanhemmat joutuisivat kohtaamaan toisiaan.
Huoltajuuskiistoissa puolet vanhemmista häviää ja harvoin saadaan repivän oikeustaistelun jälkeen mitään toimivaa ratkaisua. Vuosien päästä tilanne voi rauhoittua ja vanhempien välinen yhteistyö voi toimia taas. Minulla on tiedossa tapauksia missä isä on saanut yksinhuoltajuuden vaikka hänet on tuomittu äidin pahoinpitelystä. On hyvin monia tekijöitä jotka vaikuttavat siihen kummasta vanhemmasta tulee lähihuoltaja. Äidit ovat paremmassa asemassa jos kyse hyvin pienistä lapsista johtuen siitä että ovat olleet lapsen ensisijaisia hoitajia äitiysloman ym aikana.
Parisuhdeväkivalta on hyvin tuhoisaa lapsille jos joutuvat tällaista kokemaan ja on hyvä että lastensuojeluviranomaiset puuttuvat tällaiseen. Usein uhrilla ei riitä voimia irroittautumaan tuhoisasta suhteesta ja väkivalta jatkuu.
Arvon Bodil. On ikävää, että sivuutat kirjoituksessasi lähes täysin lapsen edun. Miksi taas on käynyt niin, että yhteiskunnassa vain valtaapitävä ja kovaäänisin saa äänensä kuuluviin -siis nainen? Onko riittävä peruste evätä lapselta toinen vanhempi se, että äiti ei joutuisi isää näkemään? Tuot kirjoituksessasi esiin näkökulmaa, että Suomessa ei mukamas esiintyisi sukupuolirasismia kaikilla tasoilla päätettäessä huoltajuudesta. Valitettavasti kirjoituksesi ei vastaa reaalitodellisuutta.
Miksi muuten perheväkivallaksi ei lasketa sitä, kun yli 600 äitiä vuosittain aiheuttaa pysyvän aivovaurion syntymättömälle lapselleen? Tai miksi perheväkivallaksi ei lasketa vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteen vaurioittamista, vaikka se on tutkimusten mukaan kiistaton riskitekijä lapsen kasvussa? Miksi väkivallan määrittelyn monopoliasema on yhteiskunnan kovaäänisimmällä ja valtaapitävällä osapuolella? Miksi?
Onneksi eduskunta on vihdoin havahtunut huomaamaan niitä ongelmia, joita sinä kieltäydyt näkemästä.
turha jauhaa, tulkaa 22.4.2005 Espoon käräjä oikeuteen katsomaan miten isälle käy,
äiti ei varmaan saa edes uhkasakkoja, esteltyään lapseni ja minun tapaamiset, tuomari varmaan maksattaa isällä boonuksineen. kun tietää kenestä on kyse ! www.vanhemmat.net
Yksi perusongelma Espoon sosiaalitoimessa on, että se ei toteuta aitoa sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan tarkastelee maailmaa feministisistä lähtökohdista.
Feminismi on ajautumassa yhä kauemmas alkuperäisestä tavoitteestaan, joka oli naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen ja sukupuoliroolien muuttaminen. Feminismi rakentaa yhä selvemmin sukupuolien tasa-arvon ajamisen sijaan "supernaismyyttiä", josta on todellinen tasa-arvo kaukana.
Olen tavannut henkilöitä, jotka tuntuvat ajavan kaikkiin yhteiskunnallisiin paikkoihin naista jos vain nainen on siihen valittavissa. Mielestäni tämä sotii feminismin alkuperäistä ajatusta vastaan, joka on se, että sukupuoli ei saa olla määräävä tekijä mihinkään. Monet feministit toimivat siis myös tältä osin omaa ideologiaansa vastaan.
Meidän kaikkien tulisi pyrkiä tasa-arvoa, ihmisten yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia kunnioittavan aidon tasa-arvon aatteen edistämiseen Suomessa. Maailmaa ei tulisi tarkastella pelkästään sukupuolinäkökulmasta, vaan aidosta yksilöiden tasa-arvoisesta kohtelua korostavasta lähtökohdasta.
Surullista kyllä sosiaalitoimen toiminta on maassamme, ei toki kaikissa tapauksissa, poikkeuksiakin on, ammattitaidoltaan ala-arvoista.
Yleisellä tasolla voidaan todeta, että myytti naisten automaattisesta osaamisesta lastenhoidossa tai kasvatuskyvyssä on myös täysi myytti, mutta surullista kyllä käytössä siitä huolimatta lastensuojelun ja huoltajuuden määrittelyn piilevänä ja ei julki lausuttuna pohjana.
Kun lapsen huoltajuudesta joudutan sopimaan erilaisissa lapsen vanhempien parisuhteiden kriisitilanteissa nämä myytit ja asenteet tuntuvat olevan koko päätöksenteon pohjana ne toki ilmaistaan hierovaisemmin esim. lausumalla, että ”yleisesti ajatellaan, että..” tai ”on tunnettua, että…”, mutta viime kädessä kyse ei ole lapsen etuun tai tutkimustietoon vaan asenteisiin nojaavasta sosiaalitoimen tai oikeustoimen työorientaatiosta joka on paitsi eettisesti ja moraalisesti kestämätön, niin myös vastoin lainsäädännön (LHL 361/1983, LHA 556/1994, LSL 683/1983, LSA 1010/1983, HtpA 729/1996, Lapsen oikeuksien sopimus SopS 60/1983, Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimus) henkeä.
Jutellessani hiljan muutaman sosiaalityötä tekevän henkilön kanssa ammatillisesti muussa kuin huoltajuusasiassa he eivät tunteneet kunnolla sen paremmin kiintymyssuhdeteoriaa kuin muutakaan lapsen kehityspsykologiaa tms. siitä huolimatta heillä oli surullisen vahva käsitys siitä mikä on oikein, mutta he eivät kyllä kyenneet sitä perustelemaan juuri muulla kuin noilla fraaseillaan "että yleisesti tiedetään" yms. Teki mieli kysyä että kuka yleisesti tietää ja miksi? Sanoisin, että koulutukselle olisi kyllä sijansa näissä piireissä, eikä muutama osaava mieskään tekisi noissa piireissä pahaa.
On myös mielenkiintoista, että samaan aikaan kun on ymmärretty ja korostetaan lapsen pitkien kiintymyssuhteiden tärkeyttä lapsen terveen kasvun ja kehityksen pohjana ja isien kiintymyssuhteet lapsiinsa ovat yhä läheisempiä kuin koskaan aikaisemmin historiassa yhteiskunnan toimenpiteet erottavat toisen vanhemman, yleisimmin isän jopa aikaisempaa useammin lapsestaan. Mikä jää useimmiten jäljelle on lapsen tai lapsien suru isäänsä ja isän lastaan tai lapsiaan kohtaan. Samalla lapsen elämään, kasvuun ja kehitykseen kasataan voimakkaita riskitekijöitä. Tämä on tutkimuksellisesti niin selvä asia kun vain voi olla, mutta asenteellisuus sen kuin jatkuu näissä prosesseissa. Tämän tilanteen on muututtava.
Suureen populaatioon kohdistuva yleistys yksilötasolle vietynä on rasismin ydin ja se on juuri sitä toimintaa, jota sosiaalitoimi harjoittaa. Sukupuolirasismia.
Rikosoikeudessa ratkaistaan syyllisyyskysymyksiä - siis onko joku syyllistynyt esimerkiksi pahoinpitelyyn. Huoltajuusoikeudenkäynnissä ei etsitä syyllisiä vaan ratkaisuja siihen miten lapsen elämä saadaan rauhoittumaan ja kuitenkin turvattua lapsen oikeus sekä isään että äitiin. On hyvin harvinaista että oikeudessa tapaamisoikeus evättäisi kokonaan. Toisaalta jos välit ovat hyvin riitaiset on selvää ettei mikään sopuisa jaettu vanhemmuus-malli toimisi - ei ainakaan kovin lyhyellä tähtäimellä.
Perheväkivallan ongelma on että se tapahtuu kodeissa ja on vaikeaa saada pitävää näyttöä mitä on tapahtunut. Usein on kaksi ristiriitaista tarinaa mitä on tapahtunut ja ulkopuolisella on vaikeaa arvioida mitä on oikeasti tapahtunut.
Huoltajuusriidan läpikäyminen on hyvin rankkaa ja on luonnollista että siinä kokee että sinua syrjitään - riippumatta siitä oletko nainen tai mies. Tärkeätä siinä on panostaa omaan jaksamiseen ja hakea tukea että pääsee katkeruudesta yli ja että pystyy antamaan anteeksi.
Hyvä että eduskunnassa on kiinnitetty huomiota tähän ongelmaan. Pitkät käsittelyajat ym ovat tuhoisia lapsille jotka elävät keskellä näitä sotia. Vanhempien tuntema katkeruus taas helposti hankaloittaa oikeustaistelun jälkeistä elämää ja osapuolten elämä ei pääse normalisoitumaan.
Johtava sosiaalityöntekijä Panttila työryhmineen vastasi kirjoituksessaan (HS 14.2) kehitys- ja kasvatuspsykologi Maarit Silvénin kirjoitukseen joka uusimpiin tutkimustuloksiin pohjautuen puhui jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden ja erolasten kahden kodin mallin paremmuuden puolesta. Panttila kirjoittaa että huoltajuusratkaisun on perustuttava vanhempien yksimieliseen päätökseen "yhteistyövanhemmuudesta", mikä tietenkin paras lähtökohta olisikin, mutta joka on käytännössä täysin utopistinen lähtökohta silloin kun vanhemmat ovat keskellä eroaan! Niinpä Panttilan edellyttämä vaatimus vanhempien yksimielisestä päätöksestä ryhtymisestä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen eron jälkeen onkin täysin kestämätön ja asenteena käytännössä vaarallinen, sekä lasten että heidän isiensä oikeuksien ja tulevan hyvinvoinnin kannalta.
On hyvin arveluttavaa, että sosiaalitoimiston perheoikeudellisiin asioihin keskittyvältä johtavalta sosiaalityöntekijältä ja hänen työryhmältään on jäänyt perheoikeudellisen todellisuuden toiset ja rumemmat kasvot täysin huomaamatta:
Panttilan esittämä "riidattomuuden" vaatimus yhteishuoltajuuteen pyrkimisen ja siihen päätymisen edellytyksenä toimii todellisuudessa vain toisen vanhemman
Tilanne on juridisesti tietenkin täysin kestämätön, sillä tämä "riitaisuuteen" perustuva lapsen toisen tasa-arvotyypitetysti huonomman vanhemman nöyryyttämis-ja alistamiskone on täysin aukoton ja toisen vanhemman totaalista yksinvaltaa yhtäaikaa sekä ruokkiva että perusteleva, ja käytännössä lasten ja heidän isiensä ihmisoikeuksia sumeilematta polkeva riita-automaatti. Edellä esitetyn lisäksi kuvaamallani tavalla alistettuun asemaan joutuvalla
vanhemmalla ei ole tilanteessa minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua, ei edes oikeusteitse, sillä onhan asian vieminen oikeuteen takuuvarma osoitus juuri tuosta, koko ajan vain toisen osapuolen pussiin pelaavasta " riitaisuudesta".
Minua ei ole koskaan kukaan syrjinyt. Ei ole edes yrittänyt. Älä Rosil oleta liikaa, kun oletuksesi tuntuvat menevän noin railakkaasti metsään. Minä kirjoitan niiden puolesta, joille ei oikeutta tässä maassa riitä. Omat asiani ovat kaikilla tasoilla kunnossa. En minä muutoin kykenisi tätä tasa-arvon valhetta kaatamaankaan, kuten tulen tekemään.
En muuten Bodil viitannut eduskunta-asiassa pitkiin käsittelyaikoihin ensisijaisesti, vaan seuraavaan 17. päivänä maaliskuuta päivätyyn Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön, josta suora lainaus alla: Valiokunta korostaa
lapsen edun ensisijaisuutta huollosta päätettäessä ja pitää sekä lapsen edun että tasa-arvon kannalta ongelmallisena tilannetta, jossa miehet eivät edes esitä huoltajuutta itselleen, koska epäilevät järjestelmän puolueettomuutta. Valiokunta edellyttää, että hallitus selvittää, tehdäänkö lasten huoltajuusasioissa lainsäädännöstä, hallintokäytännöistä tai viranomaisten asenteista johtuen isiä syrjiviä ratkaisuja, ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta naisia ja miehiä kohdeltaisiin tasa-arvoisesti huoltajuuskysymyksissä.
Mielestäni tämä keskustelu ei ole kovin asiallista enää. Sen verran voin kommentoida, että satun tuntemaan sen toisen tapauksen, jota Roos kuvaa ja sen on moni muukin kyseiset henkilöt tunteva tunnistanut. Ensinnäkin siinä ei ole tapahtunut turvakodin väärinkäyttöä, vaan mies on ollut väkivaltainen. Tämä saa epäilemään, onko se ensimmäinenkään tapaus mennyt niin, kuin Roos kuvaa vai onko sekin vain toisen osapuolen yksipuolinen näkökulma eikä totuus asiasta? Onko siis koko juttu kyseenalainen? Toiseksi, voiko tällaisella forumilla kirjoittaa juttuja, jotka tunnistetaan? Pitäisikö tietosuojavaltuuten tai jonkun muun puuttua tällaiseen kirjoitteluun?
Keskustelu meni aika kauaksi huoltajuusriidoista ja turvakotien toiminnasta. Eriparivanhemmat (http://eriparivanhemmat.net/) on yhdistys joka antaa vertaistukea erovanhemmille ja siellä on mukana sekä naisia että miehiä. Toimin sen lisäksi Jaettu Vanhemmuus yhdistyksen puheenjohtajana (www.jaettuvanhemmuus.net). Itse en ymmärrä tätä sukupuolten vastakkainasettelua tässä asiassa. Lapsella on isä ja äiti ja hän tarvitsee heitä kumpaakin.
Jos puhutaan vuoroasumisratkaisusta/laajoista tapaamisista ja toimivasta yhteishuollosta on selvää että näissä vanhempien välit pitää olla asialliset ja kummallakin halu tehdä yhteistyötä. Tässä asiassa olen siis samaa mieltä Panttilan kanssa. Näin ollen jos vanhempien välit ovat niin riitaiset että toinen esimerkiksi pakenee turvakotiin lasten kanssa ei voida ainakaan lyhyellä tähtäimellä lähteä toteuttamaan tällaisia malleja vaan joudutaan tekemään ratkaisuja jossa lapsen arki on yhdessä paikassa. Aniharvoin on tarvetta estää tapaamisia kokonaan ja käsittääkseni käräjäoikeudessa saa kyllä läpi nämä "vakiotapaamiset". Tietysti lapsen ikä ym olosuhteet vaikuttaa tähän.
Kukaan muu kuin isä ja äiti ei voi tietää tapahtuiko väkivalta vai ei - ja heilläkin on usein erilainen käsitys mitä tapahtui. Jos väkivallan uhri haluaa niin hän voi tehdä rikosilmoituksen pahoinpitelystä ja mahdollinen syyllisyyskysymys sitten käsitellään sitä kautta. Huoltajuus- ja tapaamisriidat ratkaistaan sitten eri prosessissa ja siinä ei katsota niinkään mitä on tapahtunut vaan katsotaan minkälainen ratkaisu toimisi tulevaisuudessa parhaiten.
Lapsella on oikeus isään ja äitiin mutta hänellä on myös oikeus rauhalliseen lapsuuteen. Jos äidin ja isän välit ovat niin huonot ettei edes alkeellinen yhteistyö lapsen asioista suju niin asumis- ja tapaamiskuvio pitää olla sellainen ettei lapsen tarvitse kantaa kohtuuttomia taakkoja. Keskittämällä tapaamiset viikonloppu/loma-ajoiksi, laittamalla vaihdot esimerkiksi koulun tai päiväkodin kautta ym niin ehkä ajan kanssa vanhempien välit paranevat sellaiselle tasolle että laajemmatkin tapaamiset sujuu ja vanhemmat pystyvät tekemään yhteistyötä lapsen asioissa.
Bodil. Kiitän vastauksesta. Perhetilanne, jossa on akuuttia ja jatkuvaa väkivaltaisuutta on harvinainen verrattuna siihen, että pääsääntöisesti Suomessa ei toteuteta aitoa yhteishuoltajuutta. Pelkästään lapsen äidin viljelemä riitaisuus ei saa olla peruste sulkea lapsen isä lapsen arjesta. Nykyisin isä tosin erotetaan lapsen arjesta, vaikka kenelläkään ei tulisi edes mieleen esittää isää väkivaltaiseksi, sillä viikonloppuisällä ei ole yhteistä arkea lastensa kanssa.
Hesarissa (3.4.2005) oli kiinnostava lainaus naisilta jotka olivat asiaan jo heränneetkin / Sosiaalilääketieteellinen aikakauskirja 1/2005 / Anne Heikkinen, Tarja Suominen, Kirsi Kiviniemi:
Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että suurimmat syyt siihen olivat sittenkin se, että he eivät useinkaan joutuneet kokemaan tätä traumaattista ja traumatisoivaa ”pientä kuolemaa”, eroa lapsestaan. Samalla voidaan kiinnittää huomiota siihen, että saadessaan aikaisemmin lähes automaattisesti lasten huoltajuuden he saivat samalla myös yhteiskunnan sosiaaliedut ja järjestelmät puolelleen jotka suojelivat heitä mm. syrjäytymiseltä lasten ohella.
KELA:n raportoimien tutkimusten mukaan näyttää siltä, toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, että sekä miesten että naisten vaara syrjäytyä ja joutua kuvaamienne ongelmien kehään korreloi vahvasti sen kanssa kummalle lapset määrätään.
Mitä tämä kaikki tekee sitten lapsille löytyy eri tutkimuksista ja on surullista luettavaa. Myös tämä tarvitsee lisää tutkimuksia. Yhteiskunnan isä- ja miesmyrkyllisyys on saatava loppumaan.
Myös sosiaalitätien ”lapsen etu” joutuu tässä uuteen valoon. Voiko tosiaan olla niin, että lapsen etu vaatii, että isä traumatisoituu ja vaurioituu pysyvästi eroprosessissa? Erityisesti espoolaisten lasten ”etu” vaikuttaakin olevan peräti eriskummallinen.
Aito yhteishuoltajuus ja terveellä tavalla jaettu vanhemmuus on tulevaisuudessa väistämätön tosiasia. Espoon sosiaalitoimi tai Espoon käräjäoikeus voivat toimillaan korkeintaan hidastaa asioiden tervettä kehitystä. Nykyinen toiminta on väkivaltaa lapsiväestöä kohtaan.
Mielenkiintoinen on myös nimimerkki Liinun tieto. Jos Liinu kerran tietää, että väkivaltaisuutta on ollut, niin Liinulla on väistämättä oltava asiassa näyttöä, jos Liinulla on näyttöä, niin ko. isä olisi saanut tuomion. Onko kyseinen isä saanut tuomion? Jos ei ole, niin Liinu puhuu pkaa. Ei pidä sekoittaa termejä tieto ja äidin kertoma. Vai mitä Liinu?
Voidaan todeta, että jos sosiaalialallamme paljon puhuttu empowerment, voimaannuttaminen, koskee liian usein vain naisia ja "weakening", nyöyryytys/alistaminen miehiä ja tämä yhdistetään teoriaan psyykkisistä reaktiosta tämäntyyppisissä tilanteissa olemme suurella todennäköisyydellä löytämässä tai löytäneet yhden, ei toki missään nimessä ainoan, syyn nykyiseen väestötasolla näkyvään erityisesti miehiä koskevaan syrjäytymis- pahoinvointi ja itsemurhakuolleoisuuslukujen suuruuteen. Esimerkiksi väestöliiton "miehen aika" -projekti käytti tästä aika raflaavaa sanaa "miesmyrkyllinen yhteiskunta" ("male toxic society"). Kannattaa lukea aiheesta esim. Kendler, K. S., Hettema, J. M., Butera, F., Gardner, C. O., & Prescott, C. A. (2003). Life event dimensions of loss, humiliation, entrapment and danger in the prediction of onset of major depression and generalized anxiety. Archives of General Psychiatry, 60(789–96).
Tätäkö on tämä nykyisin yleistyvä feministien ja feministisen sosiaalitutkimuksen markkinoima sukupuolispesifi osaaminen? Ainakin osaaminen näkyy väestötason tunnusluvuissa, jos tavoite on lisätä sekä lasten että miesten pahoinvointia eri mittareilla mitattuna sukupuolispesifinen osaaminen on onnistunut tavoitteessaan. Samoin se on onnistunut suurelta osin torjumaan liian usein lapsen naispuolisen huoltajan toimiin puuttumisen tilanteessa jossa tarvitaan esimerkiksi lastensuojelun palveluja.
Tavoite muuttaa sosiaalityö ja lastensuojelu feministisesti naisten suojeluksi tällä sukupuolispesifillä osaamisella on tästä näkökulmasta kantanut hyvin hedelmää ja lapsi sekä mies on lentänyt pesuveden mukana pois.
Tässä tapauksessa Liinu tietää, että isä on se, joka puhuu pkaa. Näyttöä on vaikea saada osoitettua, jos lasten äiti ei ole hakenut lääkärintodistuksia eikä tehnyt rikosilmoitusta, vaikka aihetta olisi. Miten jt antaa näyttöä henkisestä väkivallasta ja avioliitossa tapahtuneesta raiskauksesta? Sekin on rikos, mutta miten osoitat sen?
Kirjoituksesi on varsin mielenkiintoinen. Ensinnäkin lähdet siitä, että näiden kirjoitusten perusteella osapuolet voidaan tunnistaa. Toiseksi esität väitteen, että ko. mies on väkivaltainen. Kuitenkin myönnät, että väkivaltaisuutta ei voi toteennäyttää. Ymmärrätkö syyllistyväsi herjaukseen? Kyseessä on rangaistava teko.
Liinulle: Olen selostuksessani käyttänyt isän toimittamaa, dokumentoitua aineistoa. Käsittääkseni tapaus ei voi olla kovin laajasti tunnistettavissa (asianomaisten lisäksi), mutta tulen poistamaan siitä joitakin yksityiskohtia lisää. Jos isän selostus äidin valmistautumisesta lähtemään turvakotiin ei pidä paikkaansa, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että äiti lähti lasten kanssa turvakotiin ja turvakoti esti isää tapaamasta lapsia pitkään aikaan, vaikka vanhemmilla on yhteishuoltajuus. Isää kohdeltiin tämän jälkeen automaattisesti väkivaltaisena vaikka siis mitään syytteitä ei ole nostettu eikä lääkärintodistuksia ole. Liinu sanoo että isä on harjoittanut henkistä väkivaltaa ja raiskannut vaimonsa. Näistäkin pitäisi olla jotain näyttöä (oikeudessa ei riitä pelkkä toisen osapuolen kertomus) ja molemmat ovat periaatteessa todistettavissa (henkinen väkivalta tapahtuu usein muiden läsnäollessa ja jos nainen hakeutuu raiskauksen jälkeen lääkäriin ja ilmoittaa samalla että on joutunut pakotetuksi sukupuoliyhteyteen niin sekin on riittävä näyttö).
Turvakoti-instituutio on juuri siksi ongelmallinen koska se toisaalta hyväksyy yhden osapuolen kertomuksen yksinomaisena perusteena, toisaalta tuottaa toiselle osapuolelle seuraamuksia jotka perustuvat vahvaan olettamukseen väkivaltaisuudesta.
Bodil Rosengren kiistää tämän yhteyden, mutta käytännössä näin vain tapahtuu. Äiti menee turvakotiin lasten kanssa, sosiaaliviranomaiset, koulu ja päiväkoti olettavat tämän jälkeen että isä on väkivaltainen, sosiaalitoimi tuottaa lausuntoja ja arvioita jotka perustuvat tähän olettamukseen ja rankaisevat isää jos tämä ei hyväksy väkivaltaolettamusta (esim. kieltäytyy Lyömättömästä Linjasta). Tuomioistuimet ottavat melko herkästi huomioon viranomaisten näkemyksen asiasta, varsinkin jos muuta näyttöä ei juuri ole. Jos isä tämän lisäksi vielä käyttäytyy huonosti ja huitoo joka puolelle niin asia on täysin selvä.
Rosengrenin mielestä ei ole mitään eroa sillä jos äiti vie lapset yhteisestä kodista naapuriin tai sukulaisiin tai turvakotiin. Kaikissa tapauksissa kyse on omavaltaisesta lasten poisviennistä, jos asiasta ei ole sovittu. Turvakoti eroaa muista lisäksi että se estää tehokkaasti isää tapaamasta lapsia. Oikeusasiamies on valitettavasti todennut että turvakodilla ei ole velvollisuutta edistää lasten ja toisen vanhemman tapaamisia. Turvakodit näyttävät tulkitsevan tätä niin, että niillä on oikeus estää tapaaminen jos äiti ei sitä halua. Nähdäkseni nämä kysymykset pitäisi jotenkin järjestää oikeudenmukaisemmin.
J P Roos: En ymmärrä, miksi joku kieltäytyy Lyömättömästä linjasta. Soitin sinne itsekin, kun olivat luvanneet auttaa miehiä kaikissa väkivallasta aiheutuvissa ongelmissa. Esitin, että minulla on ongelma, joka johtuu siitä, että yhteiskunta kohdistaa lapsiväestöön väkivaltaa suosimalla perusteettomasti lasten äitejä ja aiheuttaen näin toimillaan lapsiväestölle monenlaista vauriota. Minun väkivalta ongelma ei sitten jostain syystä kelvannut lyömättömälle linjalle.
Jos mies haluaa tukea feminististä liikettä, niin kannattaa lyödä naista, mieluiten omaa vaimoa. Tämä on se polttoaine, jolla feministinen liike toimii. Feministit ovat ainoa ryhmä yhteiskunnassa, joka suoranaisesti hyötyy miesten väkivallasta. Tässä on syy siihen, miksi väkivaltaongelmaa ei oikeasti edes haluta ratkaista ja paneuduta väkivallan perussyihin, vaan tyydytään syyllistämään miessukukuntaa.
Jos vanhemmat lähtevät eron tielle siten että toinen lähtee lapset kainalossa niin silloin vanhemmilla ei ole voimassaolevaa sopimusta lasten asumisesta ja tapaamisista. Sosiaalitoimen velvollisuus on auttaa vanhempia sopimaan näistä mutta heillä ei ole valtuuksia tai keinoja tehdä päätöksiä tai esimerkiksi pakottaa lähivanhempaa luovuttamaan lapsia tapaamiseen. Turvakodilla on vielä vähemmän velvollisuuksia tai keinoja tällaiseen. Ainoa taho joka voi tehdä päätöksiä on käräjäoikeus - joka sitten yleensä pyytää sos.toimelta selvityksen tilanteesta.
Suurin ongelma on tosiaan nuo pitkät käsittelyajat. Usein lapset ehtivät jo asua niin pitkään sen poislähtevän vanhemman kanssa että olot ovat jo vakiintuneet siltä osin. Näin ollen lähihuoltajuus voi olla mennyttä jos toinen kaappaa lapsensa mukaan. Onhan se epäoikeudenmukaista mutta toisaalta pitää muistaa että päätökset pitää olla lapsen edun mukaisia - eikä lapsia voida käyttää "palkintona" hyvästä käytöksestä.
Tapaamispäätöksen saa sitten myös oikeusteitse mutta ongelmaksi tulee taas tuo täytäntöönpano. Jos lähivanhempi kieltää luovuttumasta lapsia niin sitten on olemassa ulosottotie (jos on tuore päätös) tai esim uhkasakkomenettely. Joka tapauksessa on kyse hyvin hitaista prosesseista ja pahimmassa tapauksissa voi kestää vuosia.
Sinänsä on yhdentekevää mitä koulun tai päiväkodin henkilökunta ajattelee - heillähän ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa. Väkivalta ei sinänsä edes vaikuta suoranaisesti huoltajuuspäätöksiin - tiedossa on esimerkiksi tapaus missä toinen vanhempi oli tuomittu kahteen kertaan toisen vanhemman pahoinpitelystä ja silti sai lähihuoltajuuden.
Jos vanhemmat ovat niin syvässä kriisissä että lähdetään turvakotiin jne on selvää ettei lyhyellä tähtäimellä edes mitään hyviä ratkaisuja saada aikaiseksi. Kumpikin osapuoli tarvitsee tukea ja apua että pääsevät anteeksiantamisen tielle.
Rosil: Asia ei mene aivan kuten sen esität. Yhteisestä asunnosta lapsia ei saa viedä asumaan muualle ilman vanhempien yhteistä päätöstä. Äiti saa kyllä mennä turvakotiin ja jäädä sinne vaikka pysyvästi asumaan, se on hänen oikeutensa, mutta lapset ovat toinen juttu. Väite siitä, että yhteiskunnalla ei mukamas olisi keinoja puuttua asiaan ei pidä paikkaansa. Ongelma muodostuu siitä, että yhteiskunnalla ei ole halua puuttua asiaan. Tahdon puute johtuu taas siitä, että naisen oikeudet ovat lasten oikeuksien ja miehen oikeuksien yläpuolella.
Ennen tuomioistuimen ratkaisua olisi mahdollista, että sosiaaliviranomaiset pyytäisivät poliisilta virka-apua, jotta asioiden laillinen tila lasten asumisen suhteen saataisiin toteutettua. Tämä tarkoittaisi sitä, että sosiaalitädit hakisivat poliisin avustamana lapset turvakodista ja veisivät isän luokse perheen yhteiseen kotiin asumaan siihen asti, että tuomioistuin antaa asiassa ratkaisun. Arvaa ovatko sosiaalitädit pyytäneet ikinä tällaista virka-apua? Täysin riippumatta siitä kuinka perusteeton turvakotiin hakeutuminen on ollut.
Tuomioistuimen antaessa ratkaisunsa olisi syytä antaa voimakasta painoa sille onko toinen vanhemmista harjoittanut lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa eväämällä lasten suhteet toiseen vanhempaan tai harjoittamalla PAS-metodeja.
Tuomioistuin voi myös aina hakemuksesta vaihtaa lähihuoltajaa, jos lähihuoltaja ei kunnioita lapsen oikeutta molempiin vanhempiin. Kaikkien näiden asioiden täytäntöönpanossa voidaan pyytää poliisin virka-apua.
Meillä on ollut tapauksia, joissa isä on lähtenyt omille teilleen lasten kanssa ilman äidin suostumusta. Jostain ihmeen syystä sosiaaliviranomaiset ja poliisit lähtevät pillit päällä vaikka keskellä yötä asioiden laillista tilaa palauttamaan. Mistäköhän ihmeen syystä? Ei kai sukupuoli vain voi vaikuttaa tällaisissa asioissa?
Pakkonoutoon virkavallan avulla turvaudutaan aniharvoin vaan ensin pyritään muilla keinoin saada tapaamiset toteutumaan. Jos ero on lähtenyt liikkeelle että toinen on kaapannut lapset niin viranomaisilla ei ole tietoa mitä on taustalla eikä ole olemassa päätöstä kumman luona asuvat tai miten tapaamiset järjestetään. Näin ollen pitää ensin saada näistä päätöksiä. Jos tilanne menee sellaiseksi että puolin ja toisin yritetään omia lapset viemällä heidät väkisin jne niin sos.viranomaiset voivat ottaa lapsia huostaan. Hyvin tulehtuneissa huoltajuusriidassa tämä voisikin olla hyvä keino rauhoittaa lapsen tilannetta kriisin ajaksi.
Onneksi vain hyvin pieni murto-osa eroista tehdään tällä tavoin - valtaosa vanhemmista sopivat keskenään miten lasten asuminen ja huoltajuus järjestetään.
Perheväkivalta on hyvin todellinen ilmiö ja on hyvä että on olemassa paikkoja mihin uhrit voivat hakeutua kriisin ajaksi. Vihoviimeistä mitä nämä ihmiset tarvitsevat on että siinä tilanteessa ruvettaisi vaatimaan todisteita väkivallasta ja että heidän kokemusta kyseenalaistettaisi. Syyllisyyskysymykset voidaan selvittää myöhemmin.
KORJAUS
Esitin edellisessä kommentissa (no 36) että isä ei olisi saanut tavata lapsia turvakodissaoloaikana. Tämä oli minun oma keksintöni: isä tapasi lapsia n 3-4 päivän välein, mutta valitti tapaamisten rajoituksista ja lyhyydestä. Valitan erehdystä!
Bodil: Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Lapsia ei saa avioliitossa asuttaessa viedä yhteisestä asunnosta ilman molempien vanhempien tai tuomioistuimen lupaa. Mikäli toinen vanhemmista rikkoo tämän, niin palautettakoon lapset omaan kotiinsa. Miksi sinun on niin vaikeaa ymmärtää, että lapsi ei ole äitinsä omistama esine?
Todellinen väkivalta on sitten toinen juttu. Miksi turvakotiin hakeutuva nainen ei voi ottaa yhteyttä poliisiin samalla hetkellä, kun on lähdössä. Poliisi voisi sosiaaliviranomaisen kanssa yhdessä todeta onko tilanne sellainen, että lapset on pakko ottaa mukaan, vai onko tilanne rauhallinen, jolloin lapset voisivat jäädä omaan kotiinsa siihen asti, että tuomioistuin ottaa asiaan kantaa.
Vai ei naisen väkivaltasatuja saisi kyseenalaistaa? Tiedän, että perheväkivalta on todellinen ongelma. Toisaalta tiedän, että perheväkivaltasadut ovat niin ikään todellinen ongelma. Mitenköhän jälkimmäisestä päästään eroon, jos ei satuja saa edes kyseenalaistaa?
Huoltajuusratkaisujen osalla tullaan täysin kestämättömiin pätevyysvaatimuksiin lastensuojelun / erojen lapsiasioita hoitaville henkilöille. On puhuttu lakien ja asetusten tuntemisesta, lapsipsykologiasta, psykologiasta (väärät muistikuvat yms), henkisestä kypsyydestä, itsetuntemuksesta, ihmistuntemuksesta, lähes maagisista neuvottelutaidoista (koska neuvottelukumppanit riitelevät ja sopimukseen on pakko päästä) ja niin edelleen.
Listahan on kestämätön! Liike-elämässä sopimukset tehdään muutamaksi vuodeksi, eroissa jopa 18 vuodeksi ja tämä asia tekee lastensuojelun / eroasioita hoitavien henkilöiden toimenkuvasta mahdottoman. Heillä tulisi olla kyky ennustaa ventovieraiden ihmisten tulevaisuutta ja kykyä toimia vanhempana vaikkapa 10 vuoden kuluttua, koska sopimusta ei voida purkaa ja sitä on erittäin vaikeaa muuttaa. Tällaista pitkäaikaista sopimusta ei tehdä kai missään muualla kuin sosiaalivirkailijoiden avustamana avio- / avoerossa!
Lista on kuitenkin varsin hyvä perustelu toiselle asialle. Kun kerran tehtävä on mahdoton, sitä tulee muuttaa. Itse asiassa ammattitaidon yksi ydinkysymyksistä on lopulta se, että ei ota tehtäväkseen mahdottomia tehtäviä. Ja kun kerran sosiaalivirkailijat eivät sitä itse ymmärrä eivätkä kapinoi mahdotonta tehtäväänsä vastaan, meidän tulee kertoa maailmalle ilosanomaa, että lastensuojelun / eroasioita hoitavien työntekijöiden toimenkuvaa tulee muuttaa, koska tehtävä on mahdoton.
On sekä surullista että käsittämätöntä miksi sosiaalitoimen toimenpiteet näissä prosesseissa suuntautuvat aivan liian usein lapsen etua palvelevan sovintoratkaisun ja vanhempien yhteistyön rakentamisen sijaan vanhempien asettamiseen kilpailuasemaan toisiaan vastaan lapsen huoltajuuden määrittelyprosessissa.
Voidaan todeta, että tämä toimintatapa joka muistuttaa surullisella tavalla televisiossa esitettyä ”Heikoin lenkki” -kilpailua tähtää sosiaalityön eettisten periaatteiden ja lapsen sosiaalisten suhteiden ja niihin liittyvien kiintymyssuhteiden säilymisen kannalta täysin epätarkoituksenmukaiseen suuntaan.
Voidaan jopa perustellusti väittää, että nykyinen sosiaalityön työorientaatioinaan on muodostunut taitamattomasti sellaiseksi, että se enemmänkin luo huoltajuuskiistoja kuin ratkaisee niitä.
Tilanne jossa vanhemmat laitetaan kilpailemaan siitä kumpi on parempi vanhempi, "opettajan" silmissä, on kestämätön ja mieletön. Lapsen näkökulmasta asia kun voi olla täysin toinen.
Ysin arvosanan "opettajalta" saava vanhempi voi olla lapselle paljon huonompi vaihtoehto kuin juuri ja juuri seiskan tai kutosen "opettajalta" saava vanhempi. On järjetöntä lähteä arvostelemaan vanhemmuuden paremmuutta niin kauan kun vanhempi on omalla tavallaan kykenevä vanhempana toimimaan.
Tästä seuraa kahden samanarvoisen kodin malli eron jälkeen.
Jos jompikumpi vanhempi ei siihen kykene niin vetäytyköön hän vanhemmuudesta kyvyttömyyttään, eikä niin että hän alkaa vaatia kaikkea itselleen, niin kuin nyt on tapana.
Joku alku kehitykselle voisi olla lainsäädännön muutos jossa lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tulisi kirjattaisiin nykyistä vahvempi säännös myös vanhemman oikeudesta pitää yhteyttä lapseensa ellei vanhemman toiminta ole ristiriidassa lastensuojelulain kanssa sekä säännös vanhempien velvollisuudesta pyrkiä myös eron jälkeen yhteisymmärryksessä sopimaan lapsen huollosta, asumisesta sekä tapaamisoikeudesta.
Edelleen lakiin tulisi lisätä ohjeellinen säännös molempien vanhempien velvollisuudesta osaltaan myötävaikuttaa siihen, että lapsen ja toisen vanhemman läheinen ja hyvä suhde säilyy ja kehittyy kiinteäksi.
Tämän säädöksen tulkinta tulisi johtaa siihen, että jaettu vanhemmus eri muodoissaan olisi aina ensimmäinen harkinnan vaihtoehto ja jos siihen ei voida päätyä niin se vanhempi joka pystyy paremmin turvaamaan lapsen tärkeiden kiintymyssuhteiden turvaamisen ja sovinnollisen yhdessäolon tulisi määrätä lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi jos muuta estettä sille ei ole.
Jos tilanne on kotona on huono (väkivaltaa, päihteitä tms) niin toki isällä tai äidillä on oikeus - ja velvollisuus - poistua lasten kanssa jonnekin turvallisempaan ympäristöön. Useinhan poliisi onkin mukana näissä perheväkivaltatilanteissa mutta eihän hekään ehdi joka paikkaan. Ja miten poliisi voisi arvioida tilanteen? Tuskin se hakkaava osapuoli siinä poliisien edessä jatkaisi - tai kertoisi poliisille avoimesti että tulipahan vähän lyötyä ... Turvakoti on turvallinen paikka myös lapsille ja näin ollen ei ole mitään esteitä että lapset menevät mukaan. Eri asia on jos toinen lähtee jonnekin muualle ja on pelko että lapset ovat vaarassa - silloin voi yrittää saada sos.viranomaiset tekemään kiireellisen huostaanoton ja virkavallan avustuksella saada lapset turvaan. Lapset eivät ole esineitä vaan pieniä ihmisiä jotka ovat erityisen suojelun tarpeessa.
Syyllisyyskysymykset ratkaistaan sitten oikeudessa - ei siinä keskellä perhedraamaa.
On tosiaan ongelma että huoltajuusriitaprosessi ajaa vanhempia vastakkain. Mielestäni olisi hyvä saada sovittelu ensisijaisena ratkaisutapana näissä riidoissa. Norjassa (?) on ollut käytössä sellainen malli missä vanhempia laitetaan oikeudessa neuvottelemaan väliaikaisesta sopimuksesta - ja vanhemmat saavat paljon tukea tähän. Oikeusprosessi kuitenkin jatkuu siinä rinnalla ja viime kädessä tekee sitten päätökset jos vanhemmat eivät kykene siihen.
Rosengren: Kirjoitit, että turvakoti on lapselle turvallinen paikka. Niinkö tosiaan? Mitä tarkoitat turvallisuudella? Kapeakatseisesti ajatellen kyllä. Turvakoti on turvallinen paikka. Laajemmin ajatellen asia hieman mutkistuu. Mitä jos turvakoti on äärifeministien perustama, turvakodissa ei kuulla miehen näkemystä lainkaan ja tuetaan 100 %:isesti naisen raivonsa vallassa esittämää näkemystä? Mitä jos tällainen toiminta johtaa elinkelpoisen perheen hajoamiseen, lapsen isän syrjäytymiseen ja aikanaan myös lapsen syrjäytymiseen? On olemassa selkeää näyttöä siitä, että huono-osaisuus ja perheiden perusongelmat periytyvät. Mitä jos näin toimittaessa aiheutetaan onnettomuus, joka menee seitsemän sukupolvea eteenpäin? Onko se turvakoti sittenkään välttämättä niin turvallinen koti? Pahimmillaan turvakoti voi vaurioittaa yksittäisellä toimellaan kokonaisen tulevaisuuden sukuhaaran. Ymmärrän, että feministit eivät ole huolestuneita poikalasten vaurioista, mutta samalla aiheutetaan vauriot myös tyttölapsille.
On olemassa selkeää korrelaatiota siinä, että väkivaltaiset ihmiset pariutuvat keskenään. Näin siis turvakotiin hakeutuva nainen on itse väkivallan aiheuttajana hyvinkin potentiaalinen. Tästä on ollut huolestunut myös turvakotien liitto, johon Espoon turvakoti ei ainakaan ole aiemmin kuulunut.
Pahimmillaan tilanne on se, että väkivaltainen nainen vie väkisin lapsensa turvakotiin ja turvallinen isä jää yksin kotiin. Mitä tällöin pitäisi tehdä? Pönkittää äidin ajatuksia vai?
Turvakoti täyttää vastaanottotarkastuksessa kortin, jossa on kohta: VÄKIVALLATEKIJÄ. Kyseiseen kohtaan kirjataan sen henkilön tiedot, joka on ollut väkvaltainen, tai joka on saattanut tuntua siltä, että saattaisi olla väkivaltainen äidin mukaan.
Tässä asenteellisuus ja turvakotien toiminnan lainvastaisuus tulee hyvin esiin. Selllainen henkilö, jota edes äiti ei ole koskaan väittänyt syyllistyneen väkivallantekoon kirjataan siis heti kättelyssä nimikkeellä VÄKIVALLANTEKIJÄ asiakirjaan.
hei kaikki,totuus espoon sos.viraston ja yms asiasta on totta nimittäin tiedän montakin tapausta jossa isää on "leimattu"pahaksi ja näin ollen auttavat äitejään saamaan lapset itselleen.Sanotaan vaikka näin että häpeän olla naissukupuolen edustaja kun jotkut kanssasisarret sortuvat valehtelemaan vaikka mitä sossuille ja heti ollaan syyllistämässä isää.Lapsentekoohan tarvitaan kaksi,eikö?Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin Mutta sossut valitettavasti tuijottavat sokeasti muualle .
Rosengren: Mainitsit Norjana mallista. Hyvä malli löytyy paljon lähempää. Ruotsissa on vallalla malli, jossa turvataan lapsen oikeudet molempiin vanhempiin sekä vanhempien oikeudet lapseen. Kyseessä on aito yhteishuoltajuus. Malli on kiistatta lapsen edun mukainen. Suomeen tällainen äidin mielivallan kukistavaa mallia ei ole helppo saada, sillä yhteiskunnan erityssuojelu ei ulotu naissukukuntaa pidemmälle. Ruotsissa ei lapsen kannalta tuhoisia huoltajuustaisteluja ole juuri lainkaan. Onko suomalainen feministi niin väkivaltainen, että ei halua luopua lapselle vahinkoa aiheuttavista repivistä huoltajuuskiistoista?
Tiesitkö, että 80 % lasten kuolemaan johtavista pahoinpiteylyistä on naisten tekosia? Kuuluvatko nämäkin äidit turvakotiin lapsensa kanssa ennen tuhoisaa tekoaan? Haluatko sinä oikeasti olla mukana tukemassa ja luomassa ymmärtämystä näiden äitien toimille?
Miksi sinulle on mahdoton ajatus myöntää, että joissain tapauksissa turvakotiin hakeutuva äiti on todellisuudessa äidin irvikuva ja kotona istuu yksin vastuuntuntoinen ja turvallinen lapsen isä?
Toki varmaan on niitäkin tapauksia missä äiti on valehdellut väkivallasta. Sitten on vielä näitä tapauksia missä osapuolilla on eri käsitys mitä on tapahtunut. Absoluuttista totuutta ei koskaan saada - ainoastaan isä ja äiti tietää mitä on tapahtunut - ja tosiaan heilläkin varmaan ihan eri näkemys. Sinänäsä sillä ei ole väliä kuka nyt väittää mitäkin - tärkeintä on saada apua tällaiselle perheelle.
Vaikka isä olisi se väkivallantekijä tai äiti se valehtelija niin silti nämä ovat sen lapsen vanhemmat - ja joku ratkaisu pitää saada koskien lapsen asumista ja tapaamisia.
Toki paras ratkaisu olisi joku jaettu vanhemmuus tyyppinen ratkaisu - mutta sitä ei saada aikaiseksi riitelemällä oikeudessa tai haukkumalla sossuja.
Rosengren: No nyt alkaa löytyä yhteistä säveltä. Toivotan hyvää päivää ja menestystä elämässä.
asiaa voidaan puida vaikka monella tapaa mutta se ei selviä tälläisellä tavalla niinkauan kuin on äitimyytti olemassa ja lapsihuoltolaki on voimassa.Hyvin harva yhteishuoltotilanne on sopuisa sehän onkin unelmatilanne monella tapaa,mutta siitä onkin tullut muotiterndi ruveta repimään yliampuvia juttuja ja mollammaa tapaajavanhempaa plus hänen uutta perhettä! ehei tilanne on niin kauan tälläinen kuin laki on semmoinen.
Kokenut ae-lapsi: Olet oikeassa. Siinäpä se. Meillä on 201 ihmistä, joiden tulee päätoimenaan seurata aikaa ja säätää näitä lakeja. Kyllä asiassa tapahtuu. Sinä voit myös vaikuttaa asiaan. Itse asiassa teet sitä juuri kirjoittamalla esim. tälle palstalle. On aivan harhainen käsitys, että lainsäädäntöön ei muka voisi vaikuttaa. Kyllä voi.
isä espoosta, kohta 48. Hansu on oikeassa. kiitos tuestasi
sinulla on suuri sydän !
isä Espoosta. www.vanhemmat.net
Mikä mielestänne on näiden naisten motiivi lähteä pois omasta kodistaan? Onko turvakoti niin paljon mukavampi paikka, että se voittaa oman kodin? Miksi muuten kukaan ei näissä keskusteluissa pohdi yhtään eroon johtavia syitä?
Osalla turvakotiin hakeutuvista motiivi on selkeästi kotona koettu väkivalta. Turvakotien väärinkäyttäjillä motiivi taas on yleensä vallankäyttö ja isän eristäminen lapsistaan sekä yksinhuoltajuuden tavoittelu. Isän ja lapsen välisen kiintymyssuhteen vahingoittaminen on väkivaltaa lasta kohtaan. On ikävää, että turvakoteja käytetään tavalla, joka on väkivaltaa lapsiväestöä kohtaan. Mikähän mahtaa olla yhteiskunnan vastuu asiassa?
Eroon johtavat syyt ovat mielenkiintoinen aihe. Valtaosan eroista panee vireille nainen. Yleisin erojen peruste on yleinen kyllästyminen puolisoon. Tutkittaessa teini-ikäisten poikien ja tyttöjen odotuksia tulevalta puolisolta on havaittu, että Suomessa tyttöjen odotukset ovat sellaisia, että niitä on inhimillisesti katsoen mahdoton täyttää. Tästä kertoo myös tyttöjen nimeämät suosikkimiehet, jotka ovat pääasiassa erilaisia roolihahmoja, siis satuhenkilöitä. Pojilla on yleensä tulevan puolisonsa osalla hyvin maanläheiset odotukset tyyliin: ”Olisi vaan nyt joku ihan mukava ihminen.” Ehkäpä olisi syytä selvittää myös kuka tyttöjen päähän istuttaa näitä täysin epärealistisia kuvitelmia tulevasta puolisosta.
Alla turvakotien keskustelupalstalta poimittua tekstiä. Onko tuo sellaista tekstiä, jota mielestänne kirjoittaa henkensä hädässä miestä pakeneva nainen?
Hei!
Alla sanasta sanaan keskustelunpätkä toimitaja Evin Rubarin ja Ruotsin turvakotien katto-organisaation ja merkittävän naisjärjestön ROKS:in johtajan Ireen von Wachenfeldtin väliltä.
Evin Rubar: Att män är djur och maskiner och vandrande dildos... Ireen von Wachenfeldt: Ja... Evin Rubar: Står du för det? Ireen von Wachenfeldt: Jaaa-a, det står jag för. Evin Rubar: Män är djur? Ireen von Wachenfeldt: Män är djur. (uhkaavasti Rubarille, ikään kuin epäillen tätä vääräuskoiseksi:) Tycker inte du? Tycker inte du det?
Ruotsalaiset feministijärjestöt kutsuvat itseään ihmisoikeusjärjestöiksi. Näin varmasti onkin, sillä mies on määritelty eläimeksi.
Alla linkki web-sivulle, josta voitte katsoa kaksi Ruotsin TV:n tuottamaa dokumenttia äärifeminismistä. Dokumentti on herättänyt suurta kohua Ruotsissa. Dokumentin seurauksena feministijärjestöjen valtionapuja ollaan leikkaamassa. Dokumentit tehneen toimittajan henkeä on uhattu. Ettää sellaista feminismiä. No suomalaiset feministit ovat tietysti toista maata? Niin, millä tavoin toista maata? Tarja Halonen vaati Tulva-lehdessä feminismin nimen puhdistamista, minä vaadin feminismin toiminnan puhdistamista. En hyväksy toimintaa, jossa ihmisiä pidetään syntyperänsä vuoksi vähempiarvoisina.
http://svt.se/svt/jsp/Crosslink.jsp?d=2222
Ehdotan suomalaisille miesaktivisteille, että ilmaisisimme yhdessä tukemme Rubarille näitä uhkailijoita vastaan. Luonnoksen julkilausumaksi saa osoitteestani.
And feminists say men have the power! Wake Up and Smell the Coffee! One Canadian woman's story As I write this, I am aware that I am probably going to offend some readers, but, then again, I have found that we in society are afraid and unaccepting of the truth, therefore taking offense. I can not apologize for what I am about to say, however I can only hope to attempt to undo the wrong that I have done.
To start with, here is a little bit about myself. Before I was married, I was an extreme feminist, with the hopes and dreams of equality, having the same thoughts and beliefs as others in the fight for true equality. It wasn't like the feminists of today, who only want to gain complete control, power, and to have revenge, destroying everything that the true feminists have fought so hard for (true gender equality). It is my hope that by posting my story and comments, that it will encourage other women, (we/you know who you are), to come forward and to tell the truth about themselves and their experience. Here is my story, as shameful as it may be.
I am a single mother of two. When I decided to leave my marriage, (I was bored), I went to three different lawyers for advice. I was asked by all 3 of them if I was ever abused by my husband. My answer was, never in any way shape or form was my husband abusive towards me. To my utter disbelief, all of them told me the same thing. Unless I accused my husband of abuse, I would not gain sole custody of my children. They also told me that by making these allegations against him, that I would get everything and more. When I asked them how we would prove the allegations, I was told that the courts don't require proof, and to go to a women's shelter, and that they would help me, and that it would support my allegations of abuse.
Having been brought up in a very religious family, I was very uncomfortable with this advice. I was then told by the lawyers, that if I wanted the full support of legal aid, I had no choice but to make the allegations against my husband. Having no money to pay for legal expenses, I did as I was advised. Reluctantly I took my children to a women's shelter. I couldn't believe what I was seeing. On the outside, it appears as they want the public and their funders to see it. This is however, far from the truth.
This place was a form of a cult, (for lack of a better term). Male bashing was a top priority, and the administration was very adamant about recruiting yet another woman (me), to join this man-haters club. They even have a game plan on how to win in court. By following their simple plan step by step, I would not only get sole custody of my children, but also the car, house and land, plus finances for the rest of my life.
However, if I did not follow their game plan, but if I played fairly, I would lose everything, and I would be endangering the lives of other women, and would jeopardize any funding for them. The administration must have noticed that their brain washing techniques were not working as fast as they wanted, so I was 'thrown' at the other women staying there.
Terms such as 'sperm donors', and that all men were abusive and must die, were used on a daily basis. They were very convincing, and not wanting to jeopardize my fellow house mates, I went along with their game plan.
As soon as I said that I would follow their game plan, things moved very quickly. I saw the man that I was once married to destroyed emotionally, financially and physically. I was granted sole custody of our children, and because of a restraining order, I gained the house and car, so that our children wouldn't lose everything that they were used to.
Not only was there a restraining order against him, he was also charged with assault. The man who had equally created our children, helped raise them, and who loves them dearly, was ordered to stay away from them, and to pay me, (more than I ever needed), support for them. Like I said, I destroyed him, leaving him with very little to survive.
My brother is now going through a custody battle, where my former sister-in-law is playing exactly the same game that was taught to me by a women's shelter, and my brother is in the same shoes that I once put my ex in.
Knowing how I destroyed my ex, and seeing the wrong that I had committed, I have made it my personal endeavor to help my brother with his fight. He recently joined a men's group, and he receives messages on the net from shared parenting, epoc_news etc.
As he was thrown out of his home, he now lives with me, which gives me the opportunity to read the messages from these groups. I must admit, sometimes there is a message or two that is of great help, but for the most part, these groups have to stop playing 'Mr. Nice Guy'. With you in your fight, Marion Winters
Olen sitä mieltä tuosta väkivallasta ja sen käytöstä. Nainen joka ei hae väkivaltakokemuksistaan lääkärin todistusta on usein niin peloteltu henkisen ja fyysisen väkivallan jatkumisella. Koska mies joka lyö lupaa aina muuttuvansa eikä lyö enään koskaan. Itselleni kävi niin että silloinen ,nykyinen ex poisti puhelimesta viestit jotka olisivat ollet minulle todistus hänen väkivaltaisuudestaan. Sillä hän toimi niin ettei jäänyt jälkiä... Menin poliisille sen kaiken vähän kanssa mitä oli jäljellä sanotiin ettei riitä todistaan. Se siitä rikosilmoituksen teosta..
Pepita otan osaa. Ja totean, että ilmiö ei koske vain naisia, tiesitkö myös sen, että viime vuonna esimerkiksi jo pääkaupunkiseudulla toimivaan miesten kriisikeskukseen oli tullun saamani tiedon jo mukaan yli 200 yhteydenottoa puolisonsa pahoinpitelemältä miespuolisolta. Ja tietääkseni heistä kukaan ei ollut tehnyt siitä rikosilmoitusta. Mukana oli saamani tiedon mukaan hyvin raakaa väkivaltaa. Tiedän muutamia tapauksia läheltä seuranneena, että kun nainen lyö vasaralla, lihanuijalla tms. nukkuvaa miestään tai puukottaa häntä jälki on pahaa. Tätä väkivallan lajia ei kuitenkaan ole ikävä kyllä feministisesti tai sen paremmin sosiaalitoimistollisesti tulkittuna olemassa. Arvaapa mikä on tällaisen miehen kohtalo kun hän hakee apua? Arvaapa myös mikä on hänen lastensa kohtalo erotilanteessa?
http://www.vanhemmat.com/phpbb sana on vapaa. Palstalla asiaa kulissien takaa, Eli turvakotien mielivallasta kohdata LAPSI JA ISÄ ....
Miettikää isät tätäkin, Huostaanotto / päiväkoti, näissä toimissa lapset sijoitetaan vieraaseen paikkaan heti, tai parin viikon totuttamisella. mutta omalle isälle totutellaan kuukausi kaupalla. jopa yli vuoden, tämä todistaa että tuomari MARJO NAAPI kyykyttää minua oman lapseni tapaamisia jarruttaen ( TIETOISESTI ) . Niinkuin tekee Leppävaaran perheneuvolakin, " Tapio Nieminen " Sekä " Riitta Luokkala "
Aiheesta lisää: http://www.vanhemmat.com/phpbb
T:Ari www.vanhemmat.com
Mielestäni on todella outoa, että sos.politiikan professorin mielestä oman puolison lyöminen ei ole riittävä syy ottaa avioeroa, jos se tapahtunut jonkin "stressaavan elämäntilanteen" tai "alkoholin" vuoksi! Ei tällaista velvoitetta antaa anteeksi lyöminen avioliitossa jos se tapahtuu "vain kerran" voi eikä saa esittää! Totuus on se, että kynnys rakkaan ihmisen lyömiseen on niin korkea, että joka pystyy siihen kerran pystyy helposti toistekin.
Voin myös hyvin ymmärtää, miksi naisia on suorastaan painostettu ottamaan avioero. Monet naiset/miehet roikkuvat suhteissa, joissa puoliso on jo jopa alkanut lyödä lapsia. Tällöin on sos.viranomaisten syytä ottaa lapset huostaan, jos äiti ja isä eivät pysty lopettamaan vahingollista käytöstään. On yleisesti tiedossa, miten vaikea perheväkivallan uhrien on lähteä suhteesta. Suurimmat syyt tähän ovat pelko kuoleman uhasta lähtötilanteessa ja pelko lasten menetyksestä (jälkimmäinen varmaankin enimmäkseen miehillä). Ongelma on siis niin päin, että uhri ei haluaisi millään lähteä suhteesta, eikä nähdä tosiasioita: miten suhde, jossa toinen on tuomittu toisen jatkuneesta pahoinpitelystä, voisi ikinä toimia, paitsi siten että uhri edelleen alistuu?
Perheväkivaltaan liittyy aina se, että uhria pidetään lieassa uhkailemalla mitä tapahtuu, jos tämä yrittää katkaista suhteen. Monet väkivaltaiset puolisot vahtivat uhriaan tarkasti, ettei tämä vain suunnittele lähtemistä. Sellaisessa tilanteessa jo lähtöön lääkärille tai poliisille on iso kynnys. Miten sitten muka voitaisiin vaatia todisteita turvakotiin pääsyn ehtona? Lisäksi monet miehet (ehkä naisetkin jo?) käyttävät väkivaltaa filmeistä, sotilaskoulutuksesta ym. oppimillaan tavoilla siten ettei siitä jäisi jälkiä (raajojen vääntäminen, hiuksista retuuttaminen, rintakehän päälle istuminen, hakkaaminen pehmeään käärityllä saippualla ym.).
Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota siihen,että myös väkivaltaa kokevat miehet rohkaistuisivat ottamaan ja lähtemään lasten kanssa, mahdollisesti juuri turvakotiin. Nykyinen turvakotijärjestelmä on kuitenkin hyvä.
Tulevaisuudessa pitäis kiinnittää myös enemmän huomiota, miten perheväkivalta vaikuttaa lapseen. Se todellakin traumatisoi lasta ja paljon. Toisista lapsista tulee samanlaisia väkivaltaisia ja toiset lapset taas aikuisena altistuvat samaan kuin heidän äitinsäkin on altistunut.
Jos näyttää että muija yrittää omia lapsia mitä ihmeellisemmillä inseti väitteillä (esim :kärkkäinen Kata )ainoa vaihtoehto on puukottaa muija julkisella paikalla että saat sen kunnian takaisin itsellesi Muija on kuin koira jos se ei tottele lihaa se on lopettettava(oikeuden toteutus).jos minulle kävisi noin laittaisin huoran auton perään narusta niin kauan ajelesin rauhassa ja vetäisin pari kertaa kylän ympäri ja kun joku idiootti yrittäisi pelastaa Kylän kylmäverisintä huoraa sen jälkeen ottaisin mutkat suoraksi-Vain näin saat oikeutta(mätää"suomessa" aika pahasti) Puhdistus alkaisi Leena Murasesta joka on Kylän kylmäverisin huora.
Lastensuojelu pahentaa ja vaikeuttaa huoltajuus- ja tapaamisriitoja Olen kokenut, miten lastensuojelun nimissä ja nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista lastensuojelun palveluilla pahentaa ja vaikeuttaa huoltajuusriitoja toisin kuin Tuija Nieminen-Kurki ( HS 19.8 ) väittää.
Tehokkain ja pitkävaikutteisin keino huoltajuus- ja tapaamisriitojen kärjistämisessä on turvakoti ja sen jälkihoito. Turvakotiin pääsee kun väittää perheessä olleen väkivallan uhkaa. Mitään näyttöä ei tarvita. Turvakodissa toinen vanhempi (tavallisimmin isä) saa automaattisesti väkivaltaisen leiman, joka kulkee viranomaisten papereissa vuosikausia. Turvakoti on myös automaatti, jonka jälkeen äiti ja lapset pääsevät jälkihoitoon, johon kuuluvat mm. vuokra-asunto, terapiakäynnit äidille ja lapsille, tuettuja lomia ja maksuton oikeusapu. Kun turvakotipäätös on tehty, kukaan tai mikään viranomainen ei kyseenalaista, mikä oli perheen tilanne tai isän kertomus perheen elämästä.
Pahinta tässä lastensuojelun nimissä tehtävässä toiminnassa on, että turvakodin avulla lapset voidaan eristää kokonaan isästä. Turvakodissa äiti voi käytännössä päättää, saavatko lapset olla yhteydessä isäänsä. Äitiä jopa kannustetaan katkaisemaan välit lasten ja isän välillä lasten hyvinvoinnin nimissä. Lastensuojelun viranomaisia ei puolestaan kiinnosta tavata ”väkivaltaiseksi” ja kenties psykopaatiksi leimattua isää. Lopputuloksena on, että isä on huoltajuusasioissa täysin altavastaaja ja joutuu hakemaan tapaamiset oikeudenkäynnin kautta. Lasten lähihuoltajuuteen isä on menettänyt mahdollisuutensa, koska olot on lastensuojelun nimissä vakiinnutettu äidin luo. Tilanne on siis täysin toinen kuin Sirpa Taskinen (HS 24.8.) esitti.
Lasten etu näyttääkin olevan suorassa suhteessa siihen, miten laskelmoiva tai vihainen äiti on ja miten hän haluaa tapaamiset ja huoltajuuden järjestää. Olen järkyttynyt, että lastensuojelun ja veronmaksajien rahoilla ylläpidetään järjestelmää, joka rikkoo lasten oikeuksia ylläpitää suhdetta molempaan vanhempaan. Ari Savolainen, kolmen lapsen isä
Edellisessä kirjoituksessa on suunnatomasti asiavirheitä, jotka pitää oikaista.
Edellisessä kirjoituksessa on suunnatomasti asiavirheitä, jotka pitää oikaista.
Espoossa on meneillään huoltajuuskiista, jossa lapset halusivat isänsä luokse. Sosiaaliviranomaiset sanoivat, että lapsen mielipiteellä nyt ei ole mitään merkitystä tässä asiassa.
Nyt kun lapset on saatu vieroitettua isästään ja aivopestyä, niin koko homma perustetaankin lapsen mielipiteeseen. Näin Suomessa lapsen mielipiteelle annetaan painoa, siis jos se sattuu olemaan äidille myönteinen.
Sirkka Perttu on yksi miehiä demonisoivan liikkeen pääarkkitehdeista Suomessa. Hän teki ministeriön projektipäällikkönä selvityksen, jossa hän suositteli, että neuvolakäynneille ei otettaisi miehiä mukaan, jotta miehen väkivaltaisuudesta olisi helpompi puhua äidin kanssa.
Sirkka Perttu on niin ikään todennut, että myös niillä miehillä, joita ei ole väkivallasta tuomittu on tendenssiä siihen sekä alistamiseen. Väkivaltaisten naisten osalla hän on todennut, että naisten käytös johtuu heitä kohtaan miesten osoittamasta aiemmasta alistamisesta ja näin hän pesee puhtaaksi vastuusta väkivaltaiset naiset.
Perttulais-saxenilaisen filosofian mukaan väkivallaton JT, kuten myös J P Roos ovat sukupuolensa perusteella väkivallasta vastuussa, mutta miehen pään irti leikannut ja sitä kapakassa kassissa kuljettanut Virpi Butt ei sitä ole. Onko tällaisessa ajattelussa nyt kaikki ihan kohdallaan?
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=230&threadID=6083&tstart=0&start=220
Jos tarkastelet tämän viestiketjun alkua, niin havaitset, että tämä keskustelu periytyy perheväkivaltakeskustelusta. Tuossa keskustelussa osoitimme vastaanpanemattomasti, että naiset vastaavat yli 50 % perheväkivallasta, lapsiin kohdistuneesta väkivallasta vieläpä enemmän. Uusimpana tietona on hoitoilmoitusrekisterin(HILMO) tiedot vuodelta 2003, jotka osoittavat, että miehiä hoidettiin sairaaloissa jo naisia enemmän perheväkivallan seurauksena.
Oheisen roskan kirjoittaja ei ymmärrä sitä, mikä vaikutus on sillä kun Turvakodin henkilökunta keksii sinulle insesti epäilyt.
Ja se että turvakodit ajattelisi isien ja lasten tapaamisten etteen, ei pidä paikkaansa Espoon turvakoti piilotti minulta nuorinta lastani 4 kk vuonna 2000.
Saman turvakodin johtaja sallii Äitien käyvän varkaissa siellä asuessaan, Äitien kiinni jäädessä. Johtaja salaa asian sosiaaliviranomaisilta.
Saman Espoolaisen turvakodin johtaja ,käy jorvin sairaalassa valehtelemassa lasten psykiatrille. Että isä on uhannut tappaa lapset ja äidin. Jorvin sairaala poistaa johtajan vaitteet asiakirjoistaan, Asiattomina ja perättöminä.
Saman turvakodin johtaja puhuu isän tärkeydestä lastensa suhteen kun läsnä on sosiaaliväkeä ja itse isä, muulloin valehtelee isästä kaiken mahdollisen.
Saman turvakodin johtaja pitää Espoolaista äitiä vankinaan, valehtelee äidille että kahden viikon paastä pääset pois täältä. mutta kahden viikon jälkeen taas sama juttu, sinun pitää olla vielä kaksi viikkoa, ja taas sama juttu.
saman turvakodin johtaja uhkailee lasteni äitiä, että jos palaat suhteeseen tämän isän kanssa niin lasten suojelu ottaa sinulta lapset.
saman turvakodin johtaja syöttää lapselleni perusteettomasti lääkkeitä, lääkäri puuttuu asiaan, poliisi aloittaa tutkinnan lapseenkohdistuvanan pahoinpitelynä.
Saman turvakodin johtaja suunnittelee laitonta huostaan ottoa, ja myös toteuttaa sen. ( Keksityllä insesti epäilyllä )
Saman turvakodin johtaja, laskuttaa Espoota perusteettomilla turvakodissa olijoilla.
Saman turvakodin johtaja, valehtelee espoonlahden sosiaalivirastolle isän häirinneen puhelimella, asiasta tehdään operaattori tutkinta. Väitettyjä häiriö soittoja ei ole soitettu.
Saman turvakodin johtaja, laskee pitkään asuneita Äitejä ravintola viikon lopuille ( Todisteet oikeudessa esille ) saman: Lista on pitkä, jatkan sivuillani http://www.vanhemmat.net sekä http://www.vanhemmat.com
Äiti ?
Lapsi painaa kasvaessaan sietämättömäksi ahdistukseksi koetun tunteen piilotajuntaan tai pyrkii neutraloimaan sen jollakin tavalla. Liian ankarasti turhautunut tai laiminlyöty lapsi suhtautuu odotukseen kuin riistoon. Hän ei pysty turvallisesti odottamaan haluamaansa vaan hänen täytyy saada se heti itselleen, keinolla millä hyvänsä. Näitä varhaislapsuuden traumaattisia muistikuvia aletaan työstämään vasta vanhempana (n. 10 v:sta eteenpäin). Ne pakkokeinot, joihin nuoret turvautuvat purkaakseen ahdistuksensa, ovat mm. ryöstö, varkaus, pahoinpitely jne. He riistävät nyt, samoin kuin he lapsina itse kokivat tulleensa riistetyiksi."
Aihe Lainattu: http://wwwedu.oulu.fiÄiti?
Oulun yliopiston, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Voiko edellisestä tehdä johtopäätöksen. Miehet ja Naiset kellä on ongelmia, niin syy heidän ongelmiin on oma Äiti. ja se että Isä on jätetty syrjään vaikuttamasta lasten elämässä.
T:Ari www.vanhemmat.com
Ari
Et ilmeisestikään ole kirjoittanut juttua 70 itse, koska tekstin kieliasusta huomaa, että se on eri kirjoittajan kuin esim. jutussa 74. Toimit omalla nimelläsi jonkun toisen äänitorvena, joka tehtailee sinulle juttuja omiesi lisäksi.
Tämän keskustelun perusteella sain sen kuvan, että ongelmia on nimenomaan Espoon turvakodissa. Luulisi professorin tietävän, että yhden tapauksen perusteella ei vielä voi tehdä laajoja yleistyksiä ( siis että koko turvakotisysteemi ylipäätään on huono).
Viestille 76
( Tehtailee juttuja ) Espoossa ei tarvitse tehtailla juttuja. Niitä on jokaisessa kodissa, harva isä vain kykenee tai rohkenee tuomaan kokemaansa vääryyttä julkisuuuteen.
Mitä tulee turvakoteihin, jokaisessa suomen turvakodissa tapahtuu ylilyöntejä, mutta Espoon ostopalveluna toteutetussa Espoon naistenapu ry:n hallinnoimassa Espoon turvakodissa, Isää leimaava systeemi on järjestelmällistä ja hyvin organisoitua. Kiitos siitä johtajalle ( Sirkka-Liisa Aaltiolle ) kuin Espoon kaupungille ( kaupungin hallitus )
T:Ari www.vanhemmat.com
Turvakotiin meno on korkean kynnyksen takana ja sosiaalinen häpeä. Myös ympäristö voi olla siellä lapselle ja äidille ahdistava ja pelottava. Ei sinne kukaan viikoiksi huvikseen mene omasta kodistaan pois.
Olen itse ollut kaksi kertaa turvakodissa ja pelko oli todellinen ja kouriintutntuva. Entinen mies oli useita kertoja uhannut suoraan ja epäsuoraan henkeäni. Lisäksi hänen mielialansa vaihtelivat äärimmäisyydestä toiseen. Lisäksi hänellä oli takanaan (tulivat tietooni lapsen syntymän jälkeen) ainakin kaksi suhdetta, joissa hän oli käyttänyt toistuvaa raakaa väkivaltaa avopuolisoitaan kohtaan.
En voinut tietenkään todistaa asiaa. Tällaiset uhkauksethan tapahtuvat ovelasti niin, ettei niitä kukaan kuule tai näe. Kodin seinien sisällä. Ulkopuolisten läsnäollessa hän oli mitä rakastettavin puoliso ja isä. Ulkoinen kuva ein siis olisi minua oikeuttanut turvakodin asiakkaaksi.
En ole mikään pelkuri, vaan liiankin rohkea. Tieto pyssyjen olemassaolosta, epävakaasta mielenlaadusta, esitetyistä uhkailuista ja tiedossa olevasta aikaisemmasta väkivaltaisuudesta olivat syy turvakotiin menoon.
Mitään muuta paikkaa ei ollut. Hänen sisarensa pelkäsivät oman turvallisuutensa puolesta. Oma suku oli kaukana. Rahaa ei ollut hotellimaksuihin. Seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset olivat alkaneet, joten en voinut poistua paikkakunnaltakan kauaksi.
Olen ikuisesti kiitollinen, että oli paikka, jonne saatoin rauhassa mennä, jossa minun ei tarvinnut pelätä jokaista puhelinsoittoa ja saada päällensä raivoa, jota ei ansainnut. Jossa minun ei tarvinnut avata ovia, jossa saatoin nukkua yöni rauhassa. Sosiaalisesti se oli kyllä alentavaa - asiakkaissa oli monenlaista turvan tarvitsijaa.
JP Roos ei ota huomioon sellaisen ihmisen luonteenlaatua, joka pahoinpitelee. Hän on taitava manipuloija, yleensä puhuu vastoin totuutta ja käyttää taitavasti fyysisen väkivallan lisäksi ninn henkistä - kuin taloudellistakin väkivaltaa.
Em. väkivalan kohteeksi joutunut on henkisesti, taloudellisesti ja fyysisesti nujerrettu ja minäkuva rikottu. Ainut tunne on vain pelko, arvottomuus ja epätoivo.
Sitä minä vaan ihmettelen, että kuinka nämä isät ehtivät mellastaa ja toistaa itseään ainakin puolenkymmenessä keskustelupalstassa/blogissa? Keskustelu ei ole saanut mitään uusia piirteitä tämänkään puolen vuoden aikana jona sitä on tällä palstalla käyty - samat mielipiteet lähes sanasta sanaan, samat lainaukset ja samat linkit. Jos tällä intensiteetillä saarnaa feminismistä(!) ymmärtämättä sen merkitystä ja Espoon turvakodista ja pahoista äideistä niin tuska tuskin helpottaa. Vatvotaan vaan oikein olan takaa.
Pirjo,
Keskustelu on saanut valtavasti aikaan viimeisen vuoden kuluessa. Esimerkiksi Amnesty on joutunut siivoamaan täysin valheellisia väittämiää kotisivuiltaan, tosin he tekivät sen vasta oikeustoimilla uhkailun jälkeen.
Voi olla, että sinä olet turvakotiin asiallisin perustein hakeutunut. Mitä yksittäinen tapaus kuitenkaan kertoo kokonaisuudesta? Miksi muuten hakeuduit yhteen väkivaltaisen miehen kanssa? Onko sinulla ollut tasapainoin lapsuus? Oliko sinulla tasapainoin isäsuhde? Kaltoinkohteletko sinä lapsia? Väkivaltaiset ihmiset hakeutuvat usein yhteen toisten väkivaltaisten ihmisten kanssa, onko tällainen mahdollista sinun tapauksessasi? Huomaatko nämä kysymykset ovat aika kovia. Miehille niitä esitetään, jos mies uskaltaa väittää naisen olevan väkivaltainen. Miksi niitä ei saisi esittää naisille?
Lehdissä on ollut juttuja naisen väkivallasta tasaiseen tahtiin ja paljon muutakin on tapahtunut. Alla tänään RAY:n johdolle osoittamani kirje:
Katsoin RAY:n kotisivuilta avustusten jakaumaa. Vaikuttaa siltä, että miehet saavat avustusta väkivaltaongelmansa hoitoon ja naiset saavat avustusta väkivallan uhrina oloon. Koska tiedossamme on, että oikeassa elämässä perheväkivallan osalta puntit jakaantuvat melko tasaisesti, niin todeta täytyy, että RAY on osa Suomen valtion harjoittamaa sukupuolifasistista politiikkaa. Surullista on, että täysin puolustuskyvyttömän pienen vauvan elämä pitää uhrata feminismin aatteen alle.
Julkisuuteen naisen väkivaltaisuus on tullut vasta, kun muutama ihmisoikeusaktivisti, minä mukaan lukien ryhtyi uhkaamaan fasistisia lapsen edun uhraavia viranomaisia oikeustoimin. Käytännössä esimerkiksi valheelliset tietoisesti levitettävät esimerkiksi Suomen Amnestyn levittämät väkivaltaväittämät voidaan tulkita kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan, eli ihmisoikeusrikokseksi. Haluaako RAY olla rahoittamassa rikollisuutta?
Viiden viimeisen vuoden keskiarvo törkeästä parisuhdeväkivallasta poliisin tilaston mukaan on sellainen, että nainen oli tekijänä 40,3 % tapauksista. Lähde poliisin omat tilastot. Vuonna 2003 Suomen sairaaloissa hoidettiin enemmän miehiä parisuhdeväkivallan seurauksena kuin naisia. Lähde Stakesin ylläpitämä hoitoilmoitusrekisteri (HILMO). Lapsen tappaminen tapahtuu Suomessa yleisimmin hänen oman äitinsä toimesta. Lähde lääninoikeuslääkäri Kari Karkolan tilastot.
Kaikesta edellä esitetystä huolimatta lähdetään siitä, että nainen on uhri ja mies on väkivallantekijä. Näin myös RAY:n rahanjaossa. Haluan esittää syvimmän paheksuntani ihmisoikeuksia kunnioittamatonta toimintaanne kohtaan ja ilmoitan, että tulen ryhtymään laillisiin toimiin saattaakseni RAY:n avustuspolitiikan sellaiseksi, että päätöksissä kunnioitetaan myös lapsen ja miehen ihmisoikeuksia.
Nykyinen lapsen edun retoriikka toimii lähinnä perusteena poistaa lapselta hänen poisluovuttamattomia ihmisoikeuksiaan, kuten oikeutta kumpaankin vanhempaansa. Jos Suomessa väkivaltainen nainen hakeutuu turvakotiin ja kotiin jää turvallinen lapsen isä, niin koneisto toimii siten, että turvallinen isä eristetään lapsestaan, äidin sanaa pidetään totuutena ja isän sanaa valheena. Lopputulos on lapsen kannalta surullinen. Lapselta poistetaan oikeus turvalliseen kiintymyssuhteeseen ja asetetaan alttiiksi väkivallalle. Tuota ihmisoikeusrikoksia tehtailevaa koneistoa RAY on tukenut avokätisesti ”lapsen edun” nimissä.
Edellytän, että miehen asema uhrina ja naisen asema väkivallantekijänä sekä lapsen asema äitinsä uhrina näkyy tulevassa RAY:n rahanjaossa siten, että se on huomioitu tasapainoisesti todelliseen tilastoista luettavaan väkivaltaa suhteutettuna.
Käytännössä vaatimukseni tarkoittaa sitä, että erityyppisten miesten, lasten ja heidän välisten ihmisoikeuksien tukemiseen tulee rahoitusta lisätä ja naisten osalta tulee lisätä erilaisia lyömätön –linja tyyppisiä palveluja, ja muita, miten oppisin äitinä olemaan kaltoinkohtelematta pienokaistani-projektien rahoitusta.
Roos osaa balsamoituneen tieteentekijän varmuudella ylhäältä käsin yleistää riittämättömästä otoksesta näkymiä, jotka jättävät itse ongelmat varjoonsa. Olettaisi sosiaalipoliitikon osaavan ottaa asiaan objektiivisemman kannan sen lisäksi, että kaivaisi asioiden juuria vähän syvemmälle. Selitykset kuulostavat todella pinnallisilta.
En nimitä itseäni feministiksi, koska olen oman ihmisarvoni tiedostava subjekti. Minulla samat kiistämättömät ihmisoikeudet kuin miehillä ja muilla naisilla. Sukupuolen käyttäminen haarniskana tämän kaltaisesa keskustelussa, jossa on oikeasti kysymys lasten oikeuksista, aiheuttaa vaan turhaa ärtymystä ja itsetarkkoituksellista sapelien kalistelua.
Olen vapaaehtoistyössä tekemisissä vanhempien kanssa, jotka käyvät eroprosessia tai tulevat kiusatuiksi entisten puolisoidensa taholta. Ikävä sanoa, mutta lähes kaikki asikkaat ovat olleet naisia. Teen leipätyötäni lasten parissa, jotka usein kärsivät huonosta vanhemmuudesta - joko ehjässä perheessä, jossa vanhempien välinen huono suhde aihuttaa lapsille turvattomuutta tai eroperheessä, jolloin vanhemmat eivät ole kypsymättömyytensä tai toisen osapuolen yhteistyökyvyttömyyden takia kyenneet sopimaan huoltajuudesta järkevällä tavalla.
Kyse ei ole niinkään sukupuolten välisestä epätasa-arvosta eikä sosiaalitanttojen jyräämisestä (itse asiassa he ovat usein aika avuttomia ja pesevät riitatilanteissa helposti kätensä). Kyse on yhteiskunnan puutteellisesta kyvystä taata ihmiselle edellytykset "kyliin hyvään vanhemmuuteen" ja viime kädessä tulla vastaan eroprosessien selvittelyssä - menetelmät ovat kehittymättömät ja ammattitaito on erittäin vajavainen.
Erotilanteet ovat yksilön elämänkulun raadollisimpia ja raskaimpia tilanteita. Niissä ihminen tuo näkyville enemmänkin oman haavoittuvuutensa ja väläyksen persoonallista patologiaansa kuin sukupuolittunutta kapeakatseisuuttaan. Ymmärrettäväsi tuossa tilanteessa saattaa aktuaalistua mustavalkoinen toisen sukupuolen leimaaminen kokonaisuudessaan, mutta kai meidän, jotka olemme tilanteen ulkopuolella ja haluaisimme saada hvyiä ratkaisuja aikaan, täytyisi kyetä pääsemäänetäämmälle moisesta defensiivisestä puolustautumiskeinosta.
Parisuhteen vaikeuksissa ja niiden epäonnistumisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, että fantasia tulla kohdatuksi ja rakastetuksi kokee vararikon. Parisuhdeongelmat ja erot kertovat enemmän yksilöiden ongelmista suhteessa itseensä ja toiseen ihmiseen kuin suhteesta toiseen sukupuoleen.
Tuollainen mustavalkoinen sukupuolien vastakkainasettelu ei palvele kenenkään tarpeita. Kuten yleensä, tässäkin lapsen ääni hukkuu äänekkäiden ja tärkeilevien, omissa ratkaisemattomissa ongelmissaan kärvistelevien "aikuisten" egoistiseen möykkään. Lapsen edun keskeinen lähtökohtana pitäisi olla se, että vanhempien keskinäinen suhde saadaan riidattomaksi. Jos se on sitä ollut pitkään, niin erityisesti se on tulehtunut eroprosessin yhteydessä. Lapsen hyvän ensiaskel olisi se, että vanhemmat pääsisivät omien kaunojensa ja katkeruuksiensa yli. Kuitenkin parisuhde voi olla niin tulehtunut (ja sen patologista tilaan harva ulkopuolinen - etenkään viranomainen - saa nähdä sellaisena kuin se todella on) että siitä ei saa toimivaa millään keinoin. Silloin viranomaisten täytyy kyetä selvittämään mahdollisimman objektiivisesti vahnempien olosuhteet, jotta saadaan aikaan LAPSEN KANNALTA optimaalinen huoltajuusratkaisu.
Ja tämä on pakko sanoa ihan viimeksi: näissä huoltoriidoissa ei ole todellakaan merkityksetöntä se, että narsistinen luonteenrakenne alkaa olla yhteiskunnassamme aika yleinen ilmiö. Siinä erittäin vaikeasti tunnistettava pala purtavaksi. Edellyttäisi mm. sosiaalitoimen lisäresurssointiin koulutuksellisesti, sillä näiden tapausten kanssa ei voi pelata yhteisin pelisäännöin. Heillä on ihan omansa - ja keinoja ei kaihdeta.
Suomalaisessa yhteiskunnassa varsinainen ongelma on, että madia naistenlehdet etunenässä ihannoivat avioeroja ja antavat eroista naisille hyvin positiivisen jopa suositeltavan kuvan. Suomalaiset naiset ovat ostaneet tuon ajatusmaailman ja erojen yleisin peruste onkin kyllästyminen. Kyllästymisiä tietysti tulee väistämättä välillä jokaiseen suhteeseen. Lapsen näkökulmasta median toimintaa voidaan mielestäni pitää jopa rikollisena lapsen oikeuksien loukkauksena.
Yhteiskunnan näkökulmasta erot maksavat aivan valtavasti. Jaettaessa samat tulot ja muodostettaessa kaksi ruokakuntaa syntyy tilanne, jossa yhteiskunnan tuki tuolle perhekokonaisuudelle lisääntyy.
Varsinainen taloudellinen aikapommi on siinä, että ilman isää kasvanut poikalapsi syyllistyy yli 8 kertaa todennäköisemmin vakavaan väkivallantekoon aikuisena kuin isänsä kanssa asunut poikalapsi. Tyttölapsen merkittävin rikollisuutta selittävä tekijä aikuisena on lapsuudesta puuttuva isä. Mitä maksaa, kun ihminen tekee vahinkoa tuottavan työn asemesta?
Suomessa turvakodit ovat businesta. Ja sellaisenaan ne eivät täytä minkäänlaisia kestäviä kriteereitä perheiden kokonaistilanteiden selvittämiseksi.
Mielestäni turvakoti busineksen pahin puute on se, että väkivaltaa kokevilla miehillä ei ole mahdollisuutta saada paikkaa, jossa voi olla ilman provosointien, lyöntien, huutemisen aiheuttamaa ajanhukkaa.
Feministit taas ovat naisten suurimmat alistajat piämällä yllä käsitystä naisesta heikompana sukupuolena ja kampajoimalla miesten väkivaltaa vastaan.
Tällöin hormoneiltaan häiriötilaan tai ns ellivaikutuksen (naapurin onnelliseti eronnun Elli rouva) alaiseksi joutunut nainen voi kuvitella ja liiotella kaikenlaisia uhkia.
Ja tähän tarpeeseen turvakoti on oiva väline siirtää eron kaikki käsittely viranomaislle.
Mielestäni turvakodeista pitäisi ensitilassa laatia laki, jossa yksiselitteisesti todetaan, että kaikkien sinne hakeutuneiden todelliset taustat selvitetään perinpohjin johtipatva ne vaikka sitten oikeudellisiin toimiin.
Sillä nykyinen tilanne, jossa turvakoti turistit käyttävät hyväksi todellisille avuntarvitsijoille luotua järjestelmää ei voi olla pidemmänpäälle hyväksi kenellekkään.
Lisäksi turvakotien ohjeistusta ja käytäntöjä väärinªäyttötapausten eliminoimiseksi tulisi lisätä.
Vai onko business vain turvakodeille business vaikka viattomat joutuisivat siitä kärsimään? Ja moraalilla ei ole mitään merkitystä kunhan rahaa vain juoksee kassaan±
99% lastensuojeluvirastoissa ja turvakodeissa työskentelevistä on täysin häiriintyneitä, itse tiedän yhden lastenvalvojan joka on kova polttelemaan pilveä ( poltti raskausaikanakin ).
Nämä kyseiset "äidillisyyden täydellistymät" sitten osoittelevat sormella meitä muita ja kirjoittelevat meistä valheellisia lausuntojaan jotka tietysti ovat aina automaattisesti totta koska ne ovat kirjoitettua sanaa, ja varsinkin kun ovat "ammattilaisten" kirjoittamaa ovat siten aina totta.
Mielestäni heidän harjoittamaansa henkiseen väkivaltaan ja väärinkäytöksiin tulisi vastata vain ja ainoastaan väkivallalla, siis Suomeksi sanoen: KIRVEELLÄ OLISI TÖITÄ!
MInä olen ollut kaksi kertaa turvakodissa yhteensä 4 yön verran. Sen ylläpitäjä oli kunta. Olen kiitollinen jälkikäteen, että minulla oli paikka, minne mennä. Päällä oli ainoastaan väkivallan uhka, isän laidasta laitaan vaihtuvat mielialat, tolkuton alkoholinkäyttö ja aiempi väkivaltaisuus ja se tieto, että hänellä oli aseita. Perheessämme oli aloitettu seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset ja hän oli epäilty hyväksikäyttäjä.
Paljon aiemmin hän oli yrittänyt 2 kertaa väkivaltaa minua kohtaan yöllä niin, että heräsin hänen hyökkäykseensä minua kohti. Hän yritti lyödä ensimmäisellä keralla minua nyrkeillä kasvoihin ja toisella kerralla harjanvarrella jalkoihin. Lyöntiyrityksiä oli molemmilla keroilla 5-6. Kummallakaan kerralla häneen ei saanut kontaktia. Kummallakaan kerralla hän ei onnistunut vahingoittamaan minua, koska olin nopeampi häntä. Ensimmäisellä kerralla olin viimeisimmilläni raskaana ja toisella kerralla lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen hän ei koskaan uskaltanut koskea minuun, vaikkakin sylki muutaman kerran aggressiivisesti lapsen nähden päälleni. Sanoin nimittäin, etten pelkää häntä, jonka hän sanoi rauhoittavan itseään. Toisaalta laskin leikkiä hänen väkivaltayrityksistään. Häneltä meni motiivi pahoinpidellä. Sen sijaan jatkui henkinen, taloudellinen ja muu väkivalta sitäkin voimakkaampana varsinkin hyväksikäyttötutkimusten alettua.
Myöhemmin kuulin, että hän oli ollut kahta aiempaa avovaimoa kohtaan erittäin väkivaltainen. Päälle hän oli hyökännyt odottamatta ilman syytä. Toinen avovaimoista ihmetteli sitä, että oli enää elossa ja sanoi tarvitsevansa psykiatrin apua, jos joutuu palauttamaan asioita mieleensä. Väkivalta oli ollut raakaa ja hengenlähtö oli ollut lähellä. Hän sanoi silloisen avomiehensä saaneen "omituisuuskohtauksia", jolloin hän lisäksi leikkeli hänen talvitakkinsa hihat irti ja erään kerran hän oli leikellyt tämän tyttären rakkaimman lemmikki-pehmolelun palasiksi ja jättänyt palaset tytön sängylle. Siis sadismia myös. Tällaiset väkivaltaiset henkilöt ovat siitä erikoisia, että he ovat välillä aivan tavallisia, mukavia ihmisiä. Heillä voi olla splitting, joka tarkoittaa mm., että he eivät muista tai sulkevat pois kokonaan mielestään tapahtuneet tosiasiat jälkikäteen. He uskovat itsekin, ettei mitään ole tapahtunut. Toisaalta he osaavat hakea tilanteita ja tapoja pahoinpidellä ja uhkailla, ettei jälkiä jää. He ovat voimakkaita ja hallitsevia luonteita, joita vastaan on vaikea pitää puoliaan jatkossakaan. Uhrin on todella vaikea monesti todistaa jälkikäteen kokemaansa. pelko myös estää kertomasta. Usein tuloksena on se, että palataan takaisin samaan perhetilanteeseen ja vääjäämättä väkivalta toistuu ja usein raaistuu, jos väkivallantekijä ei ole hakenut itselleen vilpittömästi apua.
Kyllä turvakoti on tarpeellinen. En olisi enää henkisesti jaksanut. Vaikka olen rohkea enkä pienestä säikähdä, vaistoan tilanteen, milloin minun on kuitenkin syytä hakeutua lapsen kanssa turvaan. Oli suuri helpotus nukkua ilman pelkoa turvassa niin, että tietää, että turvakodin ovet ovat lukossa eikä minun tarvitse ottaa ketään vastaan eikä puhua puhelimessa, ellen halua. Miehelleni olin jättänyt kuitenkin tiedon, että olemme turvakodissa.
Eihän se turvakoti mikään hotelli ole. On sosiaalisesti todella alentavaakin joutua tällaisesta paikasta hakemaan apua. Joutua tunnustamaan, että tarvitsee suojaa. turvakodissa oli monenlaista sakkia. Siellä sitten yhdessä oltiin syömässä ja aamupalalla. Itseoli aimmin työelämässä ollut aina se auttaja, ei autettava. Omaa sukua ei ollut paikkakunnalla ja miehen suku pelkäsi omaa turvallisuuttaan. Miehen sisarten perheiden luona olin ollut aiemmin pari yötä.
Turvakodit, olivatpa ne kenenkä ylläpitämiä tahansa, tekevät hyvää työtä. Ne, jotka niitä vastustavat, ovat katkeria miehiä, jotka haluavat omistaa ja hallita pelolla, uhkailuilla monenlaisella väkivallalla läheisiään. Ei kukaan tahallaan turvakotiin mene. Olisi se nyt naurettavaa, että akuutissa tilanteessa pitäisi pystyä todistamaan vaaran uhka tai tapahtunut väkivalta. Tilanteet, joissa Turvakotiin joudutaan, ovat lähes aina akuutteja. Eiköhän äidin(useinmiten äitejä) ja lapsen olemus ja mieliala ole jo sellaisia todisteita, että muita ei enää tarvita. Sitä halua vain levätä ja nukkua turvassa.
Suuri ongelma näissä turvakodeissa on se että ne ovat yksityisiä ja niiden perusajatus on tehdä mahdollisimman paljon rahaa tuotteella nimeltä "turvattomuus". Näin ollen väistämättä ollaan tilanteessa jossa eivät kohtaa perheen etu, vaan turvakoti tietenkin rahastaa niin paljon kuin mahdollista ( sehän sen tehtävä on), eikä sille ole väliä kuinka se rahat hankkii. Mitä enemmän asiakkaita, sitä enemmän rahaa kassaan, eikö vain? Kuitenkin turvakodin perimmäinen tarkoitus on kuitenkin joku muu kuin saada mahdollisimman paljon asiakkaita (turvakodin etu), mahdollisimman edullisesti ( kunnan etu) ja aina kun on kysymys yksilötasolle julkisista varoista siirtyvistä rahoista, pitää muistaa että se altistaa erilaisille väärinkäytöksille ( esim. annetaan mielellään maksusitoumuksia turvakodille joissa työskentelee maksusitoumuksen antajan tuttavia/sukulaisia tms.)
Itse Espoon turvakodista minulla on kylläkin esittää tätä turvakotiturismia tukeva kokemus. Olen kylläkin sitä mieltä että turvakodit ovat tarpeellisia paikkoja, mutta valitettavan usein niitä käytetään äidin puolelta hyväksi eroriidoissa lyömäaseena isää vastaan.
Itselleni aikoinaan entisen vaimon turvakotiin meno oli shokki, sillä en kertaakaan ollut suhteen aikana väkivaltainen/ tai uhannut väkivallalla ja henkistä väkivaltaa oli ollut ihan molemmin puolin tasapuolisesti suhteessamme. Homma vain oli niin että entinen puolisoni oli löytänyt itselleen uuden kumppanin ja turvakoti oli keinona millä hän saattoi ottaa lapsemme noin vain mukaansa ilman lupaani ja lopettaa suhteemme. Minä olin totaalisen shokissa ja tunteeni oli aivan epätodellinen: sitä surun ja järkytyksen määrää kun oma lapsi sinulta riistetään en toivo kenellekkään. Ja tämä voidaan tehdä aivan laillisesti, sinulta voidaan varastaa lapsesi noin vain, riittää kun menee turvakotiin ja muuta ei tarvita ja tätä valitettavasti tuntuvat monet eroavat äidit käyttävän hyväkseen.
Itse jouduin käymään kovan taistelu että sain tavata OMAA LASTANI niin että isä-lapsisuhde toteutuu olosuhteet ottaen normaalisti. Tämä ei mahdu vieläkään oikeustajuuni, entinen vaimoni joka halusi uuteen suhteeseen pystyi nappaamaan lapseni minulta vain menemällä turvakotiin vaikken ollutkaan väkivaltainen tms. Kehottaisin miettimään näitä naisia harkitsevat tälläistä turvakotiturismi-ratkaisua, miettikää kaksi kertaa ja nimenomaan miettikää miltä teistä tuntuisi jos teiltä riistettäisiin lapsi.
Onko siitä tutkimustietoa, että miten usein väkivaltaisen puolison, naisen tai miehen, raivo kohdistuu myös lapseen? Näin maalaisjärjellä ajateltuna kuulostaisi vastuuttomalta, jos lapsi jätettäisiin yksin kotiin väkivallasta epäillyn henkilön armoille. Kumpi painaa vaa'assa enemmän, lapsen turvallisuus vai puolison oikeudet lapseen?
Väkivallan kohdistumisesta eri perheenjäseniin on melko paljon tietoa. Pääasiallisesti väkivalta on puolisoiden välistä. Riippuen siitä kuinka laajasti väkivalta määritellään, niin sukupuolijakauma vaihtelee. Jos ns. henkinen väkivalta otetaan mukaan niin myös naiset ovat varsin väkivaltaisia. Jos vain kuolemantapaukset otetaan mukaan niin miehet tappavat naisia. Seuraavaksi eniten vakavaa väkivaltaa kohdistuu toisen puolison lapsiin. Siis uusperhetilanteessa muut kuin omat lapset ovat uhanalaisia. Vähiten vakavaa väkivaltaa tapahtuu omille lapsille. Raivo ei siis kohdistu lapseen, ei varsinkaan tilanteessa jossa puolisot selvittelevät välejään. Tapaukset joissa puoliso (tavallisesti mies) tappaa koko perheensä (ja lopuksi itsensä) ovat harvinaisia ja siksi ne saavat paljon julkisuutta.
Vaikka väkivalta ei kohdistukaan suoraan lapsiin, niin lapsii kärsii siitä, siis jopa enemmän kuin jos väkivalta kohdistuisi suoraan häneen.
Lapsipsykiatriaa lukeneena voin sanoa, että toiseen vanhempaan kohdistunut väkivalta on lapselle sama asia kuin jos se kohdistuisi itseen. Väkivallassa on aina kyse myös vallasta ja alistamisen halusta; kun väkivaltainen mies tulee jätetytksi alistettavan taholta, hän on vaarassa romahtaa, hyvin usein jopa psykoottinen. Tällaisessa tilanteessa ei ole turvallista, saati edes järkevää jättää lapsia sellaiselle vanhemmalle, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään.
Tässä teille hiukan faktatietoa:
Poliisin tilastojen mukaan yli 40 % törkeästä parisuhdeväkivallasta epäillyistä on naisia. Stakesin hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) ICD-10 luokituksen mukaan Suomen sairaaloissa hoidettiin vuonna 2004 enemmän miehiä parisuhdeväkivallan uhreina kuin naisia.
Lapsiin kohdistuva väkivalta on suurimmaksi osaksi heidän omien äitiensä tekosia painottuen siten, että mitä puolustuskyvyttömämpi lapsi ja mitä törkeämpi teko, niin sitä todennäköisemmin tekijä on lapsen oma äiti.
Vuosittain yli 600 naista aiheuttaa pysyvän elinikäisen aivovaurion syntymättömälle pienokaiselleen.
Turvakotiin hakeutuva nainen usein esittää kokevansa itse väkivallan uhkaa. Siis mitään väkivaltaa hän ei ole kokenut, eikä usein väitä lapsiin edes kohdistuvan väkivallan uhkaa. Tällaisissa tilanteissa on laitonta siirtää lapsi pois yhteisestä asumuksesta ilman tuomioistuimen tai toisen vanhemman suostumusta.
Suomi on huoltajuusasioiden käsittelyn suhteen täysin tyylipuhdas rikollisvaltio, jota johtaa hallitus, jonka jäsenet ovat henkilökohtaisesti vastuussa niistä järjestelmällisistä rikoksista mitä valtio lapsiväestöön kohdistaa. Yksi näistä rikostyypeistä on vastuuntuntoisen isän ja lapsen kiintymyssuhteen vahingoittaminen.
Ongelma olisi yksinkertaisesti ratkaistavissa. Tarvitaan kansainvälinen rikostuomioistuin, jossa asian suhteen muutama avainministeri vastuutettaisiin rikoksistaan, ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Muutaman vuden vankeusrangaistukset näille ministereille saattaisi kummasti palauttaa lain kunnioitusta tähän rikolliseen takapajulaan..
Ministerit voitaisiin vastuuttaa myös yksittäistapauksista. Miten on mahdollista, että nainen, joka on ollut epäiltynä lapsensa murhapoltosta, toisen myrkyttämisestä ja talossa on ollut lukuisia kummallisia palon alkuja, lapset pelkäävät hysteerisesti tulta, naapurit raportoivat toistuvasti viranomaisille, mutta viranomaiskoneisto ei reagoi mitenkään? Äiti saa puulkottaa ja polttaa vielä kaksi lasta lisää?
Sama homma oli Porvoossa, jossa oli perheväkivaltakampanja, jossa kaikki huomio kiinnitettiin yksinomaan siihen kun mies lyö naista ja silmät ummistettiin kaikelta muulta perheväkivallalta. Eräältä äidiltä oli eläinsuojeluviranomaiset vieneet koirat pois, mutta lapset jäivät ja äiti poltti heidät elävältä. Toinen Porvoolaisäiti kunnostautui ampumalla haulikolla koko perheensä.
Miehen osalta riittää pelkkä epäily mahdollisesta väkivallan uhasta jotain muuta henkilöä kuin lasta kohtaan, niin jo ovat viranomaiset tehokkain toimin eristämässä lapset isästään.
Tämä valtio on aivan oikeasti rikollisessa tilassa. Näkisin mieluusti pari suomalaista ministeriä Saddam Husseinen vieressä vastaamassa rikoksistaan..
Vuonna 2005 poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoksissa oli 4109 uhria, 5 % edellisvuotta enemmän. Naisia perheväkivallan uhreista oli 3195 (78 %). Miehiä uhreista oli 914 (22 %) tapauksessa. Näissä nainen oli epäiltynä 444 ( 11 % ) kertaa. Perheväkivalta on yleensä miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa. Tapaukset, joissa nainen pahoinpiteli naista, olivat harvinaisia. Edelliset perheväkivaltaluvut kuvaavat joko samassa asunnossa asuvien tai nykyisten tai entisten perheenjäsenten välistä väkivaltaa. Runsaat puolet tapauksista oli avio- tai avopuolisoiden välistä parisuhdeväkivaltaa. Parisuhdeväkivallan 2423 uhrista miehiä oli vain 279 eli1 1 % uhreista. (lähde:Tilastokeskus)
Edellinen tilastokeskuksen tilasto pitää paikkaansa. Mitenkäs se meni, vale, emävale, tilasto...
Kyseessä todellakin ovat poliisin saamat tutkintapyynnöt. Vuonna 2005 naapurini vaimo teki miehestään kolme tutkintapyyntöä poliisille miehen väkivaltaisuudesta. Kaikki nuo todettiin vailla mitään näyttöä oleviksi. Yhdestä tapauksesta oli jopa ääninauha, joka osoitti, että rikosilmoituksen tehnyt nainen oli itse ainut väkivallan tekijä ko. tilanteessa. Tuossa oli siis kolme noista 4109 uhrista, yksi ja sama henkilö.
Kyseinen mies ei tehnyt vaimostaan rikosilmoitusta, vaikka syytä olisi ollut. Mies ymmärsi, että lievästä väkivallasta ei miehen kannata yrittääkään tehdä rikosilmoitusta.
Tapaus päätyi surullisesti, kuten on tapana. Äiti sai tahtonsa läpi ja isän vieroitusprosessi on hyvässä vauhdissa. Jälleen yksi tapaus, jossa lapset menettivät sen turvallisemman kiintymyssuhteensa.
Lainaukset samalta kirjoittajalta.....
Viimeisten viiden tilastoidun vuoden osalta törkeästä parisuhdeväkivallasta epäillyistä 40,3 % on ollut naisia poliisin tilastojen mukaan. Suomen sairaaloissa hoidetaan nykyisin enemmän miehiä perisuhdeväkivallan uhreina kuin naisia. Lähteenä Stakesin ICD-10:iin perustuvat tilastot.
Edellinen oli faktaa nyt tulee selitystä. Itse uskon, että parisuhteessa miehet ovat jonkin verran naista useammin väkivaltaisia. Naisen yleisin ase törkeän parisuhdeväkivallan osalta on keittiöveitsi. Nykyiset hyvät hoitokäytännöt auttavat uhria äämään henkiin, mutta mm. ulosteiden sotkeentuminen sisäelinten joukkoon johtaa pitkiin ja vaikeisiin hoitojaksoihin.
On olemassa yksi väkivaltatyyppi, joka aiheuttaa sen, että naiset ovat miehiä suuremmassa vastuussa koko perheväkivallan sektori huomioiden. Kyseessä on pysyvän aivovaurion aiheuttaminen syntymättömälle lapselle ryyppäämällä. On täysin eri asia, jos joku lyö nyrkillä sinulle mustan silmän verrattuna siihen, että syntyvä vahinko olisi pysyvä elinikäinen aivovaurio. Kuten ehkä arvaatte, niin Suomessa tuollaisen aivovaurion aiheuttajaa pidetään uhrina.
Tule mukaan vastustamaan perheväkivaltaa Adressi lasten puolesta
Perheväkivalta ei ole koskaan kodin sisäinen asia. Allekirjoittamalla adressin lasten puolesta voit vaikuttaa!
http://www.iltalehti.fi/osastot/perhevakivalta/200605150174007_pv.shtml
Lapset ensin!
Äitiydestä ja perheväkivallasta hyvää tietoa löytyy:
http://www.stakes.fi/dialogi/04/dia12004/16.htm
Mielenkiintoinen on myös:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perheväkivalta
Lapsen valvottujen tapaamisten käytännöstä ja sen mädännäisyydestä on oiva esimerkki seuraavassa valituksessa Helsingin hovioikeudelle http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=503&postdays=0&postorder=asc&start=15 sekä siihen liittyvästä käräjätuomarin toiminnasta annetusta lausumasta hovioikeudelle http://www.vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=503&postdays=0&postorder=asc&start=30
Aiheesta on valmistunut juuri sosiaalipsykologian väitöskirja.
http://www.valt.helsinki.fi/ajankohtaista/post267.htm