Perustuslakikriisi ja EU
5.12.2005 klo 19:21 | Nettikolumnit
Suomessa perustuslaki on siinä mielessä heikko laki, että siihen ei voi vedota (esimerkiksi sosiaaliturvaoikeuden osalta) ja perustuslakia on viime vuosina muuteltu melko kevyesti. Tämä on koskenut ennen kaikkea EU:ta, joka on noussut suomalaisessa politiikassa keskeiseksi tekijäksi. Eduskunta on käytännössä EU-politiikkaa toteuttava elin, jonka itsenäinen päätösvalta on kutistunut niin pieneksi, että sitä ei haluta julkisesti myöntää. Se paljastuu vain tietyissä tilanteissa kun jotain poikkeuksellisen hölmöä direktiiviä siirretään Eduskunnan toimesta Suomen lainsäädäntöön ja laki lopulta hyväksytään vetoamalla siihen että on pakko toimia näin. EU on monissa vaiheissa ollut ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, joten perustuslakia on muutettu, jopa jälkikäteen. Vertailun vuoksi kannattaa ajatela sitä, että Yhdysvalloissa on 1700-luvulta peräisin tehty perustuslaki, jonka muuttaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi (samoin kuin muuten EU:n ns. perustuslaki jonka korjaaminen näyttää olevan lähes yhtä mahdotonta, vaikka se ei ole astunut edes voimaan). Vain aivan triviaaleja muutoksia perustuslakiin on voitu USA:ssa tehdä viimeisten parin sadan vuoden aikana. Tämä taas on tehnyt USA:n korkeimmasta oikeudesta tavattoman merkittävän elimen, jossa eliniäksi nimetyt, demokraattisen kontrollin ulkopuoliset, mutta yhä enemmän poliittiset henkilöt päättävät mikä on perustuslain mukaista tai vastaista (ja voivat ratkaista jopa vaalin lopputuloksen). Tällaista muinaismuistodemokratiaa tuskin kukaan haluaa. Sen sijaan on kyllä ilmeistä että perustuslain liian helppo muuttaminen on paha asia, samoin kuin tulkintojen politisoituminen.
Nykyisessä suomalaisessa perustuslakikriisissä ongelma on osittain siinä, että perustuslakivaliokunnassa istuu joukko sivuraiteelle ajettuja poliitikkoja, jotka mielellään asettavat kapuloita rattaisiin vanhoille kavereilleen jotka ovat heidät pettäneet. Mutta toki kysymys on enemmästä; demokratiasta, EU:n ja kansallisen päätöksenteon suhteista, ja presidentin asemasta.
EU:n keskeinen ongelma on demokratia. Euroopan kaltaista hajanaista ja eriaineksista kokonaisuutta voi hallita vain näennäisdemokraattisesti. Mistään demokraattisesta valvonnasta ei voi puhua. Asia on ongelma erityisesti pienemmille maille, joissa kansalaisilla on (aikaisemmin) ollut mahdollisuus vaikuttaa maansa asioihin. Vastakkain on kaksi ristiriitaista intressiä: kansallisten poliitikkojen halu päästä todella isoihin pöytiin, mutta luovuttaa samalla päätösvalta maan rajojen ulkopuolelle, sekä kansalaisten tarve kyetä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Ranskan kansanäänestysten yhteydessä tämä asia muotoiltiin näin: haluammeko olla yksi maailman asioista päättävä suurvalta USA:n ja Kiinan rinnalla vai haluammeko olla vauras, hyvinvoiva mutta kansainvälisesti merkityksetön Sveitsi? Kansalaisten vastauksesta kautta Euroopan ei liene epäilystä: Sveitsi olisi aika mukava paikka elää. Suurin osa poliitikoista taas himoitsee suurvalta-asemaa. Varsinkin niistä jotka hallitsevat suuria suomalaisia puolueita. On ollut mielenkiintoista seurata Matti Vanhasen muodonmuutosta EU:hun epäilevästi ja jopa torjuvasti suhtautuvasta pikkupoliitikosta isojen pöytiin haluavaksi EU-johtajaksi. Vallalla on ihmeellinen voima muuttaa ihmisiä.
Yksi tapa kontrolloida tätä kehitystä, jossa poliitikkoja ei voi jättää kaalimaan vartijoiksi, on luoda varmistuksia. Paras tapa hillitä EU-intoilua ovat kansanäänestykset. Vain jatkuvat kansanäänestykset keskeisistä EU ratkaisuista takaavat sen, että EU-politiikka ei irtoa liiaksi siitä mitä kansalaiset pitävät järkevänä ja oikeana. Yksi syy sille, miksi Ranskassa kansalaiset äänestivät ei, oli selvästi se, että kun heille näytettiin kerrankin avoimesti, mistä kaikesta heidän nimissään on viime vuosien aikana päätetty, niin he sanoivat tiukasti ei. Meillä Suomessahan asia on esitetty niin, että kaikesta, mikä perustuslakiin sisältyy, on jo päätetty asianmukaisessa järjestyksessä. Minusta on erittäin merkittävää, että tapauksissa missä ko. sopimus on ollut eduskuntien ratifioitava ja kansanäänestystä ei järjestetä, niin vahvistamisen takana on valtava enemmistö edustajia. Saksassa EU:n perustuslaillinen sopimus olisi mahdollisesti tullut hylätyksi kansanäänestyksessä, kun se nyt hyväksyttiin valtavalla enemmistöllä parlamentissa. Ranskassa se olisi myös hyväksytty vain muutamien hajaäänien vastustuksella. Toisin sanoen, ilman eduskunnista riippumattomia demokraattisia prosesseja, EU politiikka karkaa täysin kansalaisten käsistä kaikissa EU-maissa. Maissa, joissa valta on keskitetty vain eduskunnalle (tai oikeammin hallituksille ja pääministerille, jolla on takanaan eduskunnan pysyvä enemmistö) ei EU-politiikalle ole minkäänlaista vastavoimaa. Sen sijaan maissa joissa on tämän lisäksi kansan valitsema, voimakas presidentti, niin tilanne on (potentiaalisesti) toinen. Presidentti on eräässä mielessä kansan valtuuttama ylin valvoja, jonkinlainen kansanäänestysmekanismi. Kansa haluaa valita hänet kriteereillä jotka poikkeavat yleisistä poliittisista kriteereistä. Kuten viimeaikaisissa mielipidetiedusteluissa on todettu, presidenttiä ei suinkaan valita puoluepoliittisin perusteluin. Tämän vuoksi Suomessakaan ei ole viime aikoina valittu ns. porvarillisia presidenttejä vaan puoluekannasta riippumatta poliittisesti itsenäinen henkilö.
Kansalaiset odottavat että presidentti pitää huolen siitä, että eduskunnat ja hallitukset eivät vain nöyrästi tottele sitä mitä EU päättää. Ei siis ole ihme, että eduskunnassa on tavaton halu riisua presidentti kokonaan vallattomaksi, pelkästään muodolliseksi kansan”edustajaksi” erilaisissa pöydissä. Paitsi että tämä on todellinen demokratian irvikuva, sillä presidentin vaalitapa ja presidentin valta-asema ovat tällöin räikeässä ristiriidassa, niin lopputuloksena on siis tilanne jossa kansalaiset on huijattu äänestämään itselleen oma valvoja, joka ei voikaan valvoa. Itse asiassa olisi siis äärimmäisen tärkeä edelleen säilyttää presidentti todellisen vallan käyttäjänä. Oli todella typerää esimerkiksi poistaa presidentiltä kokonaan mahdollisuus vaikuttaa EU-asioihin, mutta tässäkin kyse on pitkälle tulkinnasta: eduskunnan EU-mieliset poliitikot pitävät kaikkia asioita EU-asioina kun taas monissa asioissa kyse on siitä että EU-asiat ja kansallinen päätösvalta ovat aidosti ristiriidassa. EU on jo aikoja sitten ylittänyt omat alkuperäiset subsidiariteetti- ja toimivaltaperiaatteensa joiden mukaan kyse on suvereenien kansakuntien liitosta ja että EU puuttuu vain asioihin joita ei voi hoitaa kansallisesti. Juuri tämän kehityksen hillitsemistä varten tarvitaan kussakin EU maassa mekanismeja jotka hillitsevät suvereniteetin luovuttamista ja pitävät huolen siitä että EU-näkökohdat eivät aina mene kansallisten näkökohtien ohi.
Tästä on viime kädessä kyse. Presidentiltä täytyy riistää kaikki valta, koska kansan valitsema presidentti tuskin voi olla henkilö, joka kannattaa kaiken vallan luovuttamista EU:lle ja EU:n vääntämistä väkisin suurvallaksi, jossa Suomikin on mukana, vähäisenä maksumiehenä.
Toveri voisi päivittää täkäläisessä SS-lehdessä olleet Kuopion tapausta koskevat yleisökirjoituksensa muitten yleisökirjoitusten joukkoon, jotta olisivat helposti saatavilla.
Viimeisen 140 vuoden aikana on Yhdysvaltojen perustuslakia muuttamalla lopettu orjuus, myönnetty mustille ja naisille äänioikeus, tehty kieltolaki, purettu kieltolain, sallittu tulovero, rajattu presidentin kausien määrä kahteen, annettu Washington DC asukkaille äänioikeus presidentin vaaleihin ja siirrytty senaattorien osalta suoriin kansanvaaleihin, mutta ehkä tärkein lisäys oli "due process" ja "equal protection" lauseet 14. lisäyksessä. Ei nämä nyt aivan triviaaleja muutoksia ole...
Kyllä se tuntuu Amerikkalaisille kelpaavan. Ei edes Franklin Roosevelt suuren laman aikana saanut kansan tukea yritykselleen vähentää korkeimman oikeuden valtaa, vaikka motivaationa oli erittäin suosittujen "New Deal" lakien puolustaminen.
Kiitos kommentista. Muotoilua täytyy siis hiukan tarkentaa:
Orjuuden poistaminen oli sisällissodan seuraus, 14 muutos on peräisin vuodelta 1868, siis samoin sisällissodan seurausta. Kieltolaki ja sen lopettaminen sekä naisten äänioikeus ovat mielenkiintoisia poikkeuksia. Jälkimmäisessähän oli kyse siitä, että osavaltioita kiellettiin rajoittamasta äänioikeutta sukupuolen perusteella. Loput muutokset ovat teknisiä tai toteavia tai melko triviaaleja.
Perustuslain muuttaminen edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä kummassakin kamarissa sekä kolmen neljäsosan enemmistöä osavaltioista . Viimeisin perustuslain muutos tehtiin alunperin 1789 ja ratifioitiin 1992! (se kieltää kongressilta omien palkkioiden muuttamisen kesken kauden)
Se että edes Roosevelt ei kyennyt heikentämään korkeimman oikeuden tulkintamonopolia, osoittaa minusta pikemminkin järjetelmän sisäänrakennettua epädemokraattisuutta. Ja se, että nyt korkeimman oikeuden tuomarien valinta on yksi keskeisiä presidentin saavutuksia, kertoo hyvin mistä on kysymys. Seuraavien kahden- kolmenkymmenen vuoden aikana ei mitään kovin myönteistä ole odotettavissa perustuslain tulkitsemisen suhteen. Tottakai tiedän että useimmat amerikkalaiset ovat äärimmäisen kansallismielisä ja ylpeitä demokratiastaan. Tosiasia vain on, että sen demokraattisuus on hyvin kyseenalainen ja heikoissa kantimissa.
Sanoisin myös että esimerkiksi perustuslain aseiden vapaalle myynnille takaama suoja on hyvä esimerkki muinaismuistosta jonka purkaminen on todennäköisesti mahdotonta. Amerikkalaiset saavat jatkaa toistensa tappamista hamaan tulevaisuuteen.
Pieni lisäys: naisten äänioikeuden saaminen perustuslakiin kesti 42 vuotta!
Orjuuden poistaminen oli sisällissodan seuraus, mutta miksi tällä olisi merkitystä? Ei liittovaltiolla ollut oikeutta puuttua orjuuteen ennen kuin perustuslakia muutettiin. Eli siis oli tarve ja halu muuttaa perustuslakia, ja sitten sitä muutettiin. Näinhän merkittäviä perustuslaillisia muutoksia kuuluu tehdä. Vaikuttaa siltä että järjestelmä toimi.
Vai tarkoititko että ”reconstruction” ajan muutokset (13-15 muutokset) perutuslakiin on niin vanhoja ettei ne kuulu tarkasteltavaan ajanjaksoon?
16 lisäys salli valtion kerätä tuloveroa. Alkuperäinen perustuslakihan teki valtiosta aika heikon, ja tämä lisäys on mahdollistanut valtion tulojen kasvun ja sitä kautta siirtänyt valtaa Washingtoniin osavaltioilta. 17 lisäys siirtyi senaattorien osalta suoriin vaaleihin ja 23 lisäys antoi DCn asukkaille äänioikeuden presidentinvaaleihin. DC oli siinä vaiheessa jo isompi kun kolmetoista osavaltiota. Voihan näitä teknisiksi kutsua, mutta jos demokratiasta tykkää niin ei nämä ainakaan triviaaleja ole.
Tälläisiä hauskoja trivia tietoja riittä. Mississippi ratifioi 13 lisäyksen (joka siis poisti orjuuden) vasta vuonna 1995! Mutta tämä on ihan triviaalia. Nykyään muutosehdotuksilla on käytännössä aina ”parasta-ennen” päiväys, ja joka tapauksessa nopea ratifiointi on aina ollut mahdollista (esimerkiksi 11 ja 23 lisäys saatiin alle vuodessa ratifioitua)
Useimmat Amerikkalaiset korjaavat saman tien jos koitat kutsua heidän systeemiään demokratiaksi. Tukku lainauksia maan perustajilta tukenaan he haukkuvat demokratian ja toteavat että Amerikka on ”federal republic”. Ihmiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä korkeimman oikeuden valtaan, ja se että sinä et siitä tykkäisi ei tee sitä huonoksi järjestelmäksi.
Perustuslain 2 lisäys joka antaa oikeuden kantaa aseita on poikkeuksellisen suosittu, eli sen purkamisen pitäisikin olla käytännössä mahdotonta. Se että Amerikka ei ole sellainen kun sinä haluat ei ole todistus Amerikan perustuslain puutteellisuudesta. Amerikan tulee olla sellainen kun Amerikkalaiset haluavat, ja tässä heidän perustuslakina on onnistunut aika hyvin.
Tai 144 vuotta jos aloittaa laskun itsenäistymisestä... Syy että naisten äänioikeiden saaminen kesti niin kauan oli se että idealla ei ollut kovin suurta kannatusta, ei perustuslain muuttamisprosessin vaikeus. Esimerkiksi vuonna 1915 naisten äänioikeus sai vain 46% kannatuksen kongressissa.
Kiitos asiantuntevista kommenteista!
Sehän on tietysti selvä, että Amerikassa kaikki on toisin. Kuten esimerkiksi oikeus kantaa aseita, joka on harvinaisen epärationaalinen säännös (USAn väkivaltaluvut ovat toisesta maailmasta kuin Euroopassa tai edes Suomessa). Pointti on se, että USA:ssa on käytännössä lähes mahdoton toteuttaa edes kansan laajalti kannattamia perustuslain muutoksia. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden vallan rajoittaminen New Dealin aikana olisi ollut tällainen laajasti kannatettu uudistus. Ei tässä ole kyse minun mielipiteistäni. Onko järjestelmä, jossa merkittävä osa lainsäädäntövaltaa on käytännössä siirretty pysyvästi nimitetyille, ei-valituille tuomareille, millään tavoin demokraattinen? Onko todella järkevää, että perustuslakia ei voi muuttaa vaikka siihen olisi suurtakin tarvetta? Eikö sekin nyt kerro jotain, että USA:ssa ei vieläkään ole toimivaa puoluejärjestelmää, vain mitättömiä vaaliorganisaatioita . Tiedän hyvin että monet amerikkalaiset ovat äärimmäisen nationalistisia ja ylpeitä järjestelmästään. Mutta ei se tee siitä modernia tai rationaalista. Eikä varsinkaan kansainvälisesti ennustettavaa, mikä näin suomalaisen kannalta on se tärkeä asia.
A propos: olen täällä Suomessa käynyt polemiikkia esim Kimmo Sasia tai Paavo Lipposta vastaan, jotka haluaisivat vahvistaa EUn perustuslaillisen sopimuksen (ja tulevat sen tekemään) vaikka Suomessa tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan heillä on vastassa melko yksimielinen kansa (10 prosenttia oli sitä mieltä syksyllä 2005, että EU-perustuslain kaatuminen Ranskan kansanäänestyksessä oli ikävä asia!). Sasin argumentti on juuri se, että poliitikkojen pitää johtaa kansaa, jos kansa ei ymmärrä parastaan. Toisin sanoen, Suomessa voidaan toimia kansan mielipidettä vastaan, mutta USA:ssa riittää kun toteaa että kansa vastustaa vapaata aseiden kantamista.?
Tutkin New York Timesin arkistoja ja ainakin suunnitelman julkistamis hetkellä se oli laajasti vastustettu (New York Times itse, yleisönosasto ja tukku vaikutusvaltaisimpia lehtiä joiden pääkirjoituksia New York Times siteerasi vastusti). Eli laajasti kannatettu uudistus tämä ei ollut, vaikka New Deal jota uudistuksella koitettiin tukea oli suosittu. Itse asiassa kyseessä ei ollut edes perustuslain muutos, eli suunnitelma kaatui siihen ettei se saanut enemmistön tukea kongressissa. Episodi todisti että korkeimman oikeuden valta on suosittu vaikka sen päätökset ei olisikaan, ja muistutti että kongressilla on valta muuttaa korkeimman oikeuden kokoonpanoa—valta jota se ei käytä koska korkeimman oikeuden itsenäisyys on kansan mieleen.
Minulle ei tule mieleen yhtään tilannetta missä olisi ollut suuri tarve muutta perustuslakia mutta prosessin vaikeus olisi sen estänyt. Kerro ihmeessä jos tiedät paremmin.
Korkeimman oikeuden suuri valta on mielenkiintoinen erityispiire USAn järjestelmässä, mutta ei mielestäni yksiselitteisesti huono sellainen. Oikeus aborttiin, rotu erottelun loppu, oikeus nauhoittaa TV ohjelmia, oikeus homoseksiin ja paljon muita enemmän tai vähemmän hyödyllisiä uudistuksia on tullut korkeimman oikeuden kautta. Yleisesti ottaen korkein oikeus on ollut vahvin sanavapauden, yksityisyyden suojan, yhdenvertaisuuden, uskonnon vapauden, yms. puolustaja Amerikassa. Tietenkään tämä järjestely ei ole demokraattisin mahdollinen, mutta ilman korkeinta oikeutta abortti ei ehkä vieläkään olisi sallittu kaikissa osavaltioissa.
Enemmistövaalitavan ansiosta on vain kaksi varteen otettavaa puoluetta, mutta esimerkiksi 2004 presidentin vaaleissa oli puolueiden esivaaleissa 19 ehokasta näistä kahdesta puolueesta, joista varteen otettavia ehdokkaita oli neljästä seitsemään. Suomen viime vaaleissa oli yhdestä kolmeen varteenotettavaa ehdokasta. Eli kyllä valinnanvaraa voi olla vaikka puolueita onkin vähemmän. Käytännössä valinnan tekee muutamat pikkuosavaltiot jotka pitävät esivaalinsa ensimmäisinä, mutta esivaalijärjestelmää ollaan käsittääkseni uudistamassa. En usko että Yhdysvaltojen lainsäädäntö olisi oleellisesti erilainen vaikka vaalitapaa muutettaisiinkin ja puolueiden määrä kasvaisi. Amerikkalaiset ja Eurooppalaiset nauraa toistensa puolue järjestelmille, mutta käytännössä molemmat järjestelmät tuntuvat toimivan.
En EUn perustuslakia sen enempää halua kommentoida kun en siitä paljoakaan tiedä, mutta tiedän että Amerikan järjestelmä ei ole sellainen mörkö kun Euroopassa kuvitellaan. En vieläkään ymmärrä mikä yhteys USAn väkivaltaluvuilla ja oikeudella kantaa aseita on tähän keskusteluun.
Tämä kommentti taitaa jäädä nyt muiden kun Ilkan luettavaksi. Blogini on sen verran takapajuinen etten saa kommentoinneista viestiä postiini vaikka olen yrittänyt sellaisen asentaa. Se mitä täysin jäykkä perustuslaki estää tekemästä on tietysti hypoteettinen kysymys, kun ei kannata edes yrittää. Vaikka enemmistövaalijärjestelmässä olisi kuinka paljon ehdokkaita tahansa niin se tosiasia että vain yksi voidaan valita, aiheuttaa, että vahtoehdot ovat melko lähellä toisiaan. Kovin suuret mielipide-erot eivät ole mahdollisia ja ennen kaikkea ei voi olla varsinaisia puolueita. On itse asiassa hämmästyttävää että järjestelmä voi tuottaa niin äärimmäisiä kantoja edustavan presidentin ja hänen takanaan olevan edustajaenemmistön valinnan. Se liittyy kuitenkin järjestelmän perusvinoutumaan eli siihen että raha ratkaisee käytännössä lähes aina. Jokainen edustaja on joko itse hyvin rikas tai sitten riippuvainen hyvin varakkaista tukijoista. Sanoisin että järjestelmä sallii avoimen korruption. Korkeimman oikeuden ongelma lainsäätäjänä (aborttioikeus yms) on tietysti se, että sillä ei ole mitään demokraattista pohjaa. Se on eräänlainen kolmas asiantuntijakamari, joka on taas viime aikoina voimakkaasti politisoitunut. Korkeimman oikeuden viimeisin ratkaisu oli kiinnostava siksi että huolimatta Bushin tuomarivalinnoista niin korkein oikeus ei tahtonut hyväksyä presidentin yritysta viedä tulkintavalta itselleen. Sisältökysymyksissä tilanne on luultavasti toinen. Vapaa aseenkanto- oikeus (ja siihen liittyvä vapaa aseidenosto-oikeus) on vallitsevan tulkinnan mukaan perustuslaillinen oikeus. USA:n murhaluvut ovat erittäin korkeita (samoin kuin Suomessa, mutta meillä väkivalta kohdistuu lähisukulaisiin ja yleinen ammuskelu on harvinaista) eikä sellaisiin päästäisi ilman tolkutonta aseiden määrää. Tosin tässä tapauksessa riittäisi jos Korkein oikeus tulkitsisi perustuslakia toisin (asiaa koskeva määräys on erittäin epämääräinen ja tulkinnanvaranen) . Lain muutos on sen sijaan mahdoton, mistä keskustelu lähti liikkeelle. En tiedä kuvitellaanko Amerikan järjestelmän olevan mörkö, mutta kyllä se tuottaa aika kyseenalaista politiikkaa. Nytkin taitaa olla hyvin vallitseva näkemys että USA on itse kaikkein tehokkaimmin lisännyt terrorismin uhkaa maailmassa. Itse ajattelen niin, että järjestelmässä ei ole riittävästi pidäkkeitä täysin irrationaalisen ja maailmanrauhaa uhkaavan politiikan varalle. Emme ole välttämättä vielä nähneet USA:n huonointa presidenttiä tai Korkeimman Oikeuden poliittisimpia ratkaisuja. Ja ympäristön kannalta USA on jo tällä hetkellä ehdottomasti kaikkein suurin uhka maailman tulevaisuudelle
Tästä aiheesta on hiljattain noussut Amerikassa kansanliike joka vaatii IRS:ää näyttämään nimenomaan sen lain jossa sanotaan, että kansalaisilta tulee kerätä tulovero. Syy: 16 lisäystä ei ikinä laillisesti ratifioitu.
http://video.google.com/videoplay?docid=-4312730277175242198&q=aaron+russo
^--- Jännittävä dokumentti aiheesta.