Katso http://www.manovich.net/TEXTS_04.HTM
Informaatio ja muoto (2000): Miten sovittaa informaatio itselleen ominaiseksi "muodoksi" (form) - miten esittää immateriaalia informaatiota, sen dynaamista verkkomuotoa ja prosessointia museo- ja näyttelykontekstissa, joka on yleensä tottunut toimimaan materiaalisten objektien välityksellä?
Info-aesthetics (coming): Aesthetization of information: Käyttöliittymät ja työkalut joiden toimintaperiaatteita on lviime aikoihin asti johtanut tehokkuus, ovat nyt estetisoitumassa ja saamassa inhimillisiä, ihmismäisiä piirteitä (eli muuttumassa ihmisläheisemmiksi).Form Follows Function: iskulauseen uusi muoto on Form Follows Emotion tai jopa Function Follows Form. - How to map information into forms?
Post-media estetiikka (2001): Perinteinen taiteen identiteetin (sisällön) ja ilmaisuvälineen (muodon) vahva liitto rikkoutuu, kun samasta objektista voidaan tehdä hyvin erilaisia versioita: interaktiivisia tai epäinteraktiivisia versioita, 35mm-filmiversio tai verkkoversio jne. Jakelun tasolla verkko taas on (ainakin teoriassa) poistanut rajan joukkotiedotuksen (joka aik. liitettiin massakulttuuriin) ja pienemmille kohderyhmille (alakulttuurit, taidekenttä) tarkoitetun jakelun väliltä. Samalla sivustolla voi vierailla yksi, kymmenen, tuhat ja miljoona ihmistä.
Tällainen kehitys edellyttäisi media-käsitteen korvaamista tietokoneista ja verkkokulttuurista kumpuavilla käsitteillä. Uusia käsitteitä voi käyttää kirjaimellisesti (tvt:n yhteydessä) tai metaforisesti (kuvaamaan kulttuuria aikana ennen tvt:aa). Tällaiselta voisi näyttää post-mediaestetiikka:
- Post-mediaestetiikka tarvitsee kategorioita, joilla voidaan kuvata, miten kulttuurinen objekti organisoi dataa ja strukturoi käyttäjän kokemusta ko. datasta.
- Kategoriat eivät saa olla sidottuja mihinkään tiettyyn tallennus- tai viestintävälineeseen. Esim. "random access" ei ole pelkästään tietokoneen erityinen ominaisuus, vaan yleinen datan organisoinnin strategia (jota voi soveltaa myös kirjoihin, arkkitehtuuriin jne.) sekä erityinen käyttäjän toiminnan strategia.
- Post-mediaestetiikan pitäisi omaksua tietokone- ja verkkoajan uudet käsitteet, metaforat ja toiminnat (operaatiot), esim. informaatio, data, käyttöliittymä, kaistaleveys,stream (virta), tallennus, rip, pakkaus jne. Näillä käsitteillä pitää kuitenkin voida puhua sekä nykyisestä digitaalisesta (Manovich puhuu jopa "post-digitaalisesta") ajasta että menneestä kulttuurista -- jotta vanha ja uusi kulttuuri nähtäisiin yhtenä jatkumona. Esimerkiksi Giottoa ja Eisensteinia ei tarvitse kuvailla ainoastaan renessanssimaalarina ja modernistisena elokuvaohjaajana, vaan heistä voi puhua myös merkittävinä "informaatio-designereina". Giotto keksi uuden tavan organisoida dataa staattisella kaksiulotteisella pinnalla (yksittäisessä paneelissa, taulussa) tai 3D-tilassa (kirkon sisälle muodostetussa paneelisarjassa). Eisenstein taas oli edelläkävijä datan järjestämisessä "ajan yli", ja eri mediaraidoilla olevan datan koordinoinnissa käyttäjän kokemuksen ja tunteen maksimoimiseksi.
- Perinteinen mediakonsepti painottaa tietyn materiaalin "fyysisiä" ominaisuuksia ja kykyä representoida jotakin (esim. merkin, sign, ja viittauskohteen, referent, suhdetta). Tällainen käsitteellistämistapa, niin kuin perinteinen estetiikka yleensäkin, johdattaa pohtimaan tekijän intentioita, teoksen sisältöä ja muotoa - ei niinkään käyttäjää. Sen sijaan, kulttuurin, median ja yksittäisten kulttuuriobjektien mieltäminen "sovelluksiksi" (software) siirtää fokuksen "operaatioihin", toimintoihin, jotka ovat käyttäjälle kulloinkin saatavilla. (Ohjelmistosovelluksissa yleensä "operaatiot" ovat komentoja.) Painopiste siirtyy käyttäjän kapasiteettiin ja toimintaan. - Sen sijaan että käyttäisimme median käsitettä, voimme käyttääsovelluksen käsitettä myös suhteessa perinteiseen mediaan - tutkiessamme, minkälaista käyttäjän toimintaa suhteessa informaatioon tietty media suosii.
- Sekä kulttuurikriitikot että ohjelmistosuunnittelijat ovat erottaneet tekstiin/ohjelmistoon kirjoitetun ideaalin lukijan/käyttäjän todellisesta lukijoiden/käyttäjien luku-/käyttö-/uudelleenkäyttöstrategioista. Post-mediaestetiikan tarvitsee tehdä samanlainen erottelu suhteessa kaikkeen kulttuuriseen mediaan, eli kulttuurisiin sovelluksiin. Oletusarvoiset toiminnot ja "oikea" tapa käyttää jotakin annettua kulttuurista objektia eroavat siitä, miten ihmiset todellisuudessa ryhtyvät käyttämään sitä. (Itse asiassa, viimeaikaisen kulttuurin perustavanlaatuinen mekanismi on järjestelmällinen kulttuuristen sovelluksien "väärinkäyttö", esim. levyjen "scratching" DJ-kulttuurissa tai vanhojen raitojen uudelleen miksaus.)
- Käyttäjien taktiikat (Michel de Certeaun termi) eivät ole uniikkeja tai sattumanvaraisia, vaan noudattavat aina tietynlaisia kaavoja.Informaatiokäyttäytyminen (tai -toiminta) (information behaviour) on toinen uusi termi, jolla pyrin kuvaamaan niitä tyypillisiä tapoja, joilla päästään käsiksi informaatioon ja omaksutaan, kehitetään (process) jossakin kulttuurissa saatavilla olevaa informaatiota.
Menneisyyteen sovellettuna, informaatiotoiminnan (tai -käyttäytymisen) konsepti painottaa sitä, että kaikki menneisyyden kulttuuri ei ollut pelkästään uskonnollista representaatiota, hallitsijoiden ylistystä, kauneuden luomista, hallitsevien ideologioiden legitimaatiota jne. -- se oli myös informaation prosessointia: rakentamista ja kehittämistä. Taiteilijat kehittivät uusia informaation koodauksen tekniikoita ja kuuntelijat, lukijat ja katsojat puolestaan kehittivät tämän informaation poimimiseen omia kognitiivisia tekniikoitaan. Taidehistoriassa ei ole kyse ainoastaan tyylien kehittymisestä, todellisuuden representaatiopyrkimyksistä, ihmiskohtalosta, yksilön ja yhteiskunnan välisestä suhteesta jne. Se on myös taiteilijoiden kehittämien uusien informaatiokäyttöliittymien historiaa, ja uuden informaatiotoiminnan historiaa, jota käyttäjät kehittivät.
Millaisia vaaravyöhykkeitä tässä luonnostellussa post-mediaestetiikassa sitten on? Niin kuin mikä tahansa muu paradigma, tämäkin priorisoi joitakin tutkimussuuntia toisten kustannuksella. Toisin sanoen, samalla kun voi olla hedelmällistä lähestyä kulttuurihistoriaa informaatiokäyttöliittymän, informaatiotoiminnan ja sovellusten historiana, tämä perspektiivi voi jättää huomiotta jotkut kulttuurin aspektit. Kaikkein ilmeisin vaara on, että painottaessaan informaatiostruktuureja ja -toimintaa post-mediaestetiikka priorisoi kulttuurin kognitiivisia dimensioita tarjoamatta mitään selkeää tapaa lähestyä emotionaalista puolta, affektia.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta.