Kybermaantiede käyttöliittymänä (rajapintana) Cybergeography as Interface Troels Degn Johansson, Computer games research center Copenhagen / Department of Digital Aesthetics and Communication, The IT University of Copenhagen
Paikka virtuaalitodellisuudessa
- paikan representaatio?
- paikan abstraktio? (tila)
- epätila? (Marc Augén non-lieu)
"Paikkojen luominen" arkipäivän käytännöissä: Onko Michel de Certeaun erottelu modernin suurkaupungin geometriseen abstraktiin tilaan ja jokapäiväisen kaupunkielämän antropologiseen tilaan relevantti virtuaalitodellisuudessa surffailun ymmärtämiselle? Antropologinen paikka on geometrisen tilan käyttämistä.
"paikka sellaisenaan ei ole itsestään selvä - ei arkkitehtuurissa eikä missään imhimillisessä toiminnassa. Paikka ei ole, paikka syntyy, luodaan..." (Edward Casey: Place is not; place is to be...)
Kyberavaruus tilan soveltamisena (Cyberspace as the practicing of space)
Seitsemän tilan tasoa HCRI:ssa:
(Human-Computer-Reality-Interaction - Michael Goodchildin termi; Ihmisen, tietokoneen ja todellisuuden vuorovaikutus)
- Fyysinen taso (PC käyttäjä, palvelimet)
- Virtuaalinen taso (URL-osoitteet)
- Kartograafinen kaksiuloitteinen taso
- Kuvallinen virtuaalinen taso (QuickTime VR ym.)
- 3D virtuaalinen taso (VRML ym.)
- Online-datan virtuaalinen taso (live web-camit)
- Interaktiivisen online-datan virtuaalinen taso (esim. navigoitavat, liikuteltavat live web-kamerat)
Sosiaalinen taide verkostoitumisena
(Relational Art as Net-Working)
- Taiteen kuvat pitäisi ehkä ymmärtää kutsuina (invitation) eikä representaatioina. Kutsuna jatkaa itse työtä, jonka taideteos panee alulle.
- Kutsut suuntautuvat tulevaisuuteen, representaatiot menneisyyteen.
- Verkostot (internet, suhdeverkostot) nähdään orgaanisina: Taide kehittyy, kun taideteos inspiroi taideteosta.
MItä virtuaalisuus on?
Virtuaalisuus on yleinen kulttuurinen ehto, olosuhde (Pierre Lévy)
Virtuaalisuus filosofiassa
Käsitehistoriaa:
- potentiaalisuus versus simulaatio/epäaito (fake)
- lat. virtualis: potentiaali, oletettava (ei olemassaoleva)
- Aristoteles: in potentia vs. in actu
- skolastikot: virtuaalisen ja todellisen välinen vastakohtaisuus on lähinnä dialektista (esim. siemen josta voi kasvaa puu on "virtuaalinen", potentiaalinen puu)
Moderni virtuaalisuuden käsite:
- todellisen vastakohta; epätodellinen, ei olemassaoleva
- näköhavaintoon liittyen illuusio, harhakuva, aavemainen olemassaolo
- "virtuaalinen diktaattori" (a virtual dictator): melkein kuin diktaattori, ei kuitenkaan oikeasti diktaattori
- epäaitous, keinotekoisuus "luonnollisen" (natural) kyseenalaistavana periaatteena (Dekadenssi)
- epäaitous, jäljitelmä (fake) - postmodernissa esteettisen mielihyvän peruslähtökohta
Virtuaalisuus kyberkulttuurin tutkimuksessa
- virtuaalinen epäaitona, feikkinä (negatiivinen) tai virtuaalinen potentiaalina (positiivinen)
- yleisesti torjutaan virtuaalisuuden epäaitous
- ns. "todellisen elämän" (real life, RL) ja sen aitouden kyseenalaistaminen verrattuna "virtuaaliseen elämään" (sosiaalinen kanssakäyminen kyberavaruudessa)
Pierre Lévyn virtualisaatio ja aktualisaatio
Virtuaali on olemassaolon tuottelias muoto, joka antaa luovalle prosessille vapaat ohjat. (?) - Siis virtuaali ei kahlitse luovuutta niin kuin todellisuus, reaalinen usein tekee.
- Virtuaalin suhde todelliseen on yhden suhde moneen: virtuaalinen voi aktuaalistua, todellistua rajattomiin mahdollisuuksiin
- Siirtyminen virtuaalista todelliseen pitää sisällään muuntumista, muodonmuutosta, eikä sitä siksi voi peruuttaa. Lévy: "Aktualisaatio on kokemus (event: tapahtuma, seikkailu, elämys, tapaus), termin vahvassa merkityksessä." (?)
- Virtuaali ei ole ankkuroitu aikaan tai paikkaan. Aktualisaatio on siirtymistä ajattomasta ja paikattomasta tilasta olemassaoloon, joka on juurtunut tähän ja nyt. Siinä tapahtuu kontekstualisaatiota; virtuaalin asettamista kontekstiin, johonkin yhteyteen, viitekehykseen.
- Virtuaali on katoamaton luonnonvara. Sen käyttäminen ja kuluttaminen ei johda sen loppumiseen.
- Todellinen (the real) muistuttaa mahdollista (the possible). Aktuaali ei kuitenkaan muistuta millään tavoin virtuaalia. Se antaa virtuaalille vastauksen, reagoi siihen.
"Virtualisaatio ei ole todellisen muuntamista mahdollisuuksien kokoelmaksi (derealization), vaan identiteetin vaihtoa, kyseessä olevan objektin ontologisen painovoiman keskuksen siirtämistä pois aikaisemmalta paikaltaan." (Lévy)
"Aktualisaatio etenee ongelmasta ratkaisuun; virtualisaatio annetusta ratkaisusta (toiseen, erilaiseen) ongelmaan." (?)
"Annetun kokonaisuuden virtualisaatio muodostuu sen yleisen kysymyksen määrittelystä, johon se vastaa." Virtualisaation jälkeen "kokonaisuuden -- oleellinen koostumus sijoittuu jollekin ongelmakentälle". Esim. "Jonkin yrityksen virtualisaatio käsittää ensisijaisesti toiminnan (työn) tila-aika-koordinaattien muuttamista jatkuvasti uudistuvaksi ongelmanasetteluksi eikä niinkään vakaaksi ratkaisuksi." (?)
"The virtualization of the corporation consists primarily in transforming the spatiotemporal coordinates of work into a continuously renewed problem rather than a stable solution."
Paikan virtualisaatio
- Kybertila eteerisenä tai medioituneena paikkana kybermaantieteessä: - ei niinkään teknisenä vaan epistemologisena ja hyvin todennäköisesti paikan kulttuurisena olomuotona
- Kybertila nähtynä epistemologisesti ja fenomenologisesti muodostuneena, mutta silti jonakin joka on vasta tulossa olevaksi, syntymässä (that is to be); paikkana joka sisältää oman mediaation problematiikkansa (?)
- "Taiteen paikka" institutionaalisesti muodostuneena, ja kuitenkin jonakin joka on vielä syntymässä; paikkana joka pitää sisällään oman kulttuurin problematiikkansa. (Viittaa sosiaalisen taiteen Superflex-projektin virtuaaliseen "art placeen", jossa todellisia paikkoja "elävöitettiin" panemalla ne "näyttämölle" (internetiin) taiteen nimissä. Lavastettu paikka on uudelleen elävöitetty, mutta myös uudelleen muodostettu "taidepaikka" , jossa yksilö on edelleen lavastetussa tai taiteen medioimassa maailmassa.)
Pierre Lévyn teoksia:
Cyberdémocratie, 2002 World philosophie, 2000 Les arbres de connaissances, 1999 Qu'est ce que le virtuel ? 1998 L'Intelligence collective : Pour une anthropologie du cyberspace, 1997 De la programmation considérée comme un des beaux-arts, 1992