"Wakamaru sovittaa oman päivärytminsä omistajan rytmiin. Päivittäisessä kontaktissa omistajaan se tarkkailee mm. elämänrytmiä ja päivittää omat aikataulunsa perheen mukaisiksi muutoksia huomatessaan."
"Wakamaru ei ainoastaan vastaa ja reagoi ihmisten toimintaan, vaan se myös puhuu oma-aloitteisesti perheelle sen informaation pohjalta, mitä se on saanut päivittäisessä kontaktissaan perheen kanssa."
"Sillä on oma rooli perheessä. Se kytkeytyy verkkoon hankkiakseen päivittäiselle elämälle tarpeellista tietoa." (Esim. sääennnusteista: jos iltapäivällä on luvassa sadetta Wakamaru muistuttaa uloslähtijöitä ottamaan sateenvarjon mukaan.)
"Se vartioi asuntoa, kun perhe on poissa ja tarkkailee poikkeuksia ja muutoksia suhteessa tavalliseen. Tunnistaessaan liikettä tyhjässä talossa, se voi lähettää tekstarin omistajalle ja kysyä, soitanko poliisit?"
Lapsi, kiinalainen kotiapulainen vai hyvin koulutettu koira?
Ei, vaan japanilainen kotirobotti, jonka tarkoitus on korvata maan syntyneisyyden taantuma ja hoitaa tulevaisuudessa yhä vanhemmiksi, jopa 100-vuotiaiksi elävät yksinäiset japanilaiset vanhukset.
Tässä on havaittu todellinen markkinarako.
Se on ystävällinen, itsenäinen, palvelunhaluinen ja sen kanssa voi kommunikoida. Sen väitetään muistuttavan noin metrin pituista lasta olemukseltaan - tai myyttistä samuraipoikaa, jonka mukaan se on saanut nimensä.
Miten todellakaan olemme tulleet toimeen ilman tällaista??!
Mutta sehän on koko ajan kytkettynä internetiin: entä jos krakkerit kaappavat sen?! So what? Joku vakoilee minua: ooh, nyt se herää, nyt se pukee villasukat; klo 7.30 se syö aamiaista. Ahaa, se juo maitokahvia ja useimmiten syö ruisleipää.
Jokuhan voisi vaikka ohjelmoida robotin niin, että se ei tarkistakaan jääkaapissa olevan maidon viimeistä käyttöpäivää eikä tilaa kaupasta uutta, joten eräänä aamuna kun vihdoin saan kahvikupin eteeni, maito onkin pilaantunutta. Kivaa pikku jäynää, hah-hah-haa!
Robotti voisi muistuttaa minua illan menoista, sekoittaa päivämääriä, ohjata minut olemaan poissa kotoa (”kokouksessa”) tavallista myöhempään, jotta varkaat tai muut pahantekijät saisivat työskennellä asunnossa rauhassa. – Toisaalta, kuka tahansa voi seurata päivärytmiäni, kotoa poistumista ja paluuta, ja päästä selville, milloin kotiini kannattaa murtautua. Robotissa on tietysti se etu, että se saattaa krakkeroituna avata rosvoille ystävällisesti oven ja toivottaa ne tervetulleiksi.
Mitä eroa tässä on venäläiseen kotiapulaiseen?
Mutta miksi ihmeessä rosvot haluaisivat tulla minun kotiini!? Varsinkin jos ne ovat krakkeroineet robotin ja siis nähneet sen kameran kautta, ettei täällä ole mitään ”tavallisten” televisioiden, cd-soittimien ja tietokoneen lisäksi. – Viimeksi kun kotonani kävi rosmoja, ei niitä tv:t ja stereot kiinnostaneet, puhumattakaan pöytähopeista (= kummilusikka, jonka ne tosiaan olivat löytäneet).
Ne ottivat mukaansa vain sellaisen, joka mahtuu huomaamattomasti Valintatalon muovikassissa kuljetettavaksi (löysivät keittiöstä tarpeeseen sopivia muovikassejakin). Ja jonka saa nopeasti ja varmasti muutettua rahaksi: läppäri, kamera, passi, pankki- ja luottokortti sekä joitakin pankkipapereita (vanhoja laskuja ja tiliotteita joista ne varmaan kuvittelivat onkivansa joitakin tärkeitä tietoja). Hah-haa, kyllä varmaan harmitti, kun joutuivat huomaamaan, että meikäläisen tilillä yleensä aina otot ylittävät panot.
Vaarallisempaa krakkeroinnissa olisi tietysti se, että jos robotin avulla hoitaisin vaikkapa pankkiasioitani, ”se” saattaisi kaapata salaiset koodini ja tunnisteeni, ja ryhtyä ”oma-aloitteisesti” tekemään opintotuestani (noin 200 euroa) tulonsiirtoja yhteiskunnassa syrjäytyneiden hyväksi.
Jaa mutta, hetkinen... Voisinko itse opettaa sen murtamaan koodia ja, päinvastoin, saada sen operoimaan taloudellisesti siten, että suoriudun nopeammin opinnoistani?
Entä miten huonosti käyttäytyvää tai rikollista robottia rangaistaan? Wakamarun tapauksessa sehän on vasta ”lapsi”, siis syyntakeeton?! Joutuvatko sen valmistajat korvaamaan sen aiheuttamat vahingot? (Todennäköisesti.)
Tai lähetänkö sen pois kotoa, maailmalle muita huijattavia etsimään? Ja otan tilalle toisen, jolla on paremmat suositukset? - Suojaan ja pimitän vastedes kaikki tärkeät asiat ”kotiapulaiselta”, pidän ovia lukossa ja avaimia kätkettynä. Suljen sen omaan huoneeseensa, pimeään, kun en halua sen olevan aloitteellinen perheenjäsen, spontaanisti itseään ilmaiseva tai itsenäisesti oman elämänrytminsä mukaan toimiva olento.
Minä haluan että se on minun orjani. Pitää seuraa, jos haluan. Hankkii tietoja jos haluan. Ennakoi asioita, tapahtumia, säätä, aikatauluja silloin kun haluan, mutta jos en halua, älyää myös olla hiljaa ja näkymätön. On aloitteellinen, spontaani ja itsenäinen silloin kun minä niin haluan, mutta jos en näitä ominaisuuksia tarvitse, ymmärtää itsenäisesti olla passiivinen ja korkeintaan reagoida käskyihini.
Itse asiassa luulen, että virolainen kotiapulainen toimii tässä suhteessa paremmin. Ihanteellinen aviomieskin onnistuu joskus täyttämään kaikki nuo odotukset. Ihmisen antennit ovat ainakin joillakin yksilöillä pitkälle kehittyneet toisten mielentilojen, odotusten ja ajatusten herkkävaistoiseen havainnointiin.
Robotti toimii niin kuin aina olisin samanlainen, samalla tuulella ja samoja asioita tarvitseva. Tai sitten sitä pitää käskeä ja sille pitää kertoa, että ”nyt mami on helvetin pahalla päällä eikä halua kuulla eikä nähdä eikä tarvitse mitään”. Robotti todennäköisesti (jo jonkin aikaa elämääni tarkkailtuaan) vastaisi tähän: ”Haluatko soittaa? Terapeutille vai tyttökaverille?” Tai: ”Haen sinulle oluen. Karhu vai carlsberg?” Tai: ”Onko rahahuolia? Analysoidaanko salkku ;-))?”
Kotiapulainen tosiaankin älyäisi varmaan oman turvallisuutensa nimissä hävitä silmistä. Ainoa vaan, että se vaatii säännöllisiä palkankorotuksia eikä sitä ihan miten vain voi kohdella.
Siinä mielessä paras ratkaisu onkin aviomies.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta.