... etsitään. Onko vinkkejä? Mikä saa sinut ajattelemaan, että jokin on korkeaa, taidetta, ja jokin muu taas populaaria, viihdettä? Onko esimerkkejä internet-sivuista, joissa odotukset menevät yhteen suuntaan ja todellisuus (virtuaalisuus?) toiseen?
Millaiseen taiteeseen olet netissä törmännyt?
Nämä kysymykset johtuvat siitä, että olen hetki sitten muotoillut tutkimusongelmani (gradu) seuraavasti:
Taiteen representaatiot ja kokemus verkossa. Minkälaisen taidelaitoksen kuluttaja kohtaa internetissä?
Varoitan, että muotoilu tulee varmasti vielä muuttumaan.
Jollakin teistä oli ne Whitneyn sivut linkkinä? Missä, kuka, hukkasin jo!
Ja löysinkin jo: Learning to love you more on ihan käsittämättömän hieno interaktiivinen taidepamaus, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä tutkimukseni kanssa.
Antaa ehkä toivoa siitä, että netissäkin voi puhua taiteesta.
Joo Learning to Love you more on hieno, ja sinun sivusi myös. Kiinnostava tutkimuksen aihe sulla!
Ja miten olet saanut tästä blogista näin tyylikkään? Mä en ymmärrä ollenkaan miten koodia pitäisi rukata että saisi ulkoasusta edes yhtään hauskemman.
Google on ystävä: hakusanoiksi "site:www.valt.helsinki.fi" ja "whitney". =)
Kyseessä oli siis Tuiken blogi: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/thalital/
Korkeakulttuurin käsitettä voi kai lähestyä ainakin kahdella tapaa: empiirisesti bourdieuläisittäin tutkimalla kulutustottumusten vaihtelua luokka-asemittain, tai esteettis-filosofisesti ottamalla jokin käsiteapparaatti, vaikka Adornon ajatukset kulttuurin kommodifikaatiosta, jota kykenee pakenemaan vain kunnon avant-garde. Adornon tapauksessa kai kyseeseen tulee lähinnä jokin atonaalinen klassinen musiikki, jazz oli jo menetetty kapitalismin alttarille. =)
Vähemmän kiistanalainen määritelmä lienee ensiksimainittu, sosiologinen tapa lähestyä kysymystä. Itse toisaalta ajattelen, että tämänkaltaisilla määritelmillä - esim. ooppera=yläluokka, korkea vs. iskelmä=keskiluokka, populaari - on kovin vähän tekemistä sen kanssa miten ihmiset itse luokittelevat "kuluttamaansa" taidetta. Ts. jakautuuko ihmisten kuluttama taide jotenkin edellämainitun suuntaisesti heidän omassa elämässään eri lokeroihin?
Barcelonan nykytaiteen museo Macba on mielestäni loistava esimerkki siitä, että yhtäältä säilytetään frankfurtin koulukuntalaisten hengessä visio (korkea)taiteen roolista yhteiskuntakriittisenä voimana, ja toisaalta kyseenalaistamalla korkea/matala-erottelu taiteessa valitsemalla näyttelyitä ja teemoja jotka sivuavat myös viihteellisenä pidettyjä taidemuotoja. Harmi että niiden www-sivut eivät ole niin ihmeelliset. Ainakin siellä on jonkinlainen arkisto vanhoista näyttelyistä ja niihin liittyvää oheismateriaalia. Arkistosta näköjään puuttuu Macban aulassa pidettyt mininäyttelyt, joihin on liittynyt elokuvanäytöksiä ja keskustelutilaisuuksia - siis vakavaa yritystä yhteiskunnallistaa taidemuseo poliittisessa mielessä.
Tämän "yhteiskunnallisen korkeataiteen" poissaolo/syrjässäolo itse museon www-sivuilla on tietenkin mielenkiintoista sinänsä.
Olen ollut hieman passiivinen blogini suhteen, joten hieman myöhässä, mutta: Kiitos hyvistä kommenteista, ja paljon mielenkiintoista tietoa löytyy täältä Pandoran blogistakin. Laita vain osa proseminaaristasi tänne, kiinnostaa kyllä!
Itse olen tutustunut lähinnä verkkokirjallisuuteen, joka vaihtelee perinteisistä novelleista kokeilevampiin, multimediaalisiin "kirjoihin".
Seuraavan listan kirjoihin olen yhden kurssin puitteissa tutustunut, ja tuosta Lacemekerista lopputyönkin tehnyt. Yleishavaintona voin sanoa, että suurimmassa osassa verkossa kikkailu nousi häiritsevän keskeiselle sijalle, ja itse tarina jäi taka-alalle. Oma suosikkini on Eros/Ion, joka on kerronnallisestikin kiinnostava.
Coverley, M. D.: The Lacemaker http://gnv.fdt.net/~christys/Coverley/elys_1.html Coverley, M. D.: Life in the Chocolate Mountains
http://www.hypertxt.com/sh/no7/choc/achoc.htm
Coverley, M. D.: Fibonacci's Daughter http://www.cddc.vt.edu/journals/newriver/7/newriver.html Joyce, Michael: Twelve Blue
http://www.eastgate.com/TwelveBlue/Welcome.html
Malloy, Judy: Love One http://www.eastgate.com/malloy/welcome.html
Moulthrop, Stuart: Reagan's Library http://raven.ubalt.edu/staff/moulthrop/hypertexts/RL/ Moulthrop, Stuart: Hegirascope
http://raven.ubalt.edu/staff/moulthrop/hypertexts/RL/ Weishaus, Joel: Inside the Skull House: A Neuropoesis
http://www.cddc.vt.edu/journals/newriver/8/weishaus/skull/intro.htm Matti Niskasen hyperfiktiot
http://www.rutina.com
Julia Beta: Virtuaalihenkilön kuolema http://www.utu.fi/hum/kkirjallisuus/romaani/juliab.htm
Markku Eskelinen: Interface http://www.kolumbus.fi/mareske/
Eros/ion http://cla.umn.edu/joglars/erosion/index.html
Erosive Missive http://cla.umn.edu/joglars/erosive_media/index.html
M. D. Coverley: The Universal Resurce Locator http://califia.hispeed.com/URL/
Robert Kendall: Clues (a Work in Progress) http://wordcircuits.com/clues/
Omaa materiaalia etsiessäni törmäsin tämmöiseen Kulttuuri tietoverkoissa -julkaisuun. Saattaa olla sinulle hyödyllinen, saattaa olla olemattakin - en nimittäin ole ehtinyt panetua siihen sen tarkemmin:
http://www.minedu.fi/julkaisut/pdf/kulttuuri_tietoverkoissa.pdf
Ari Heinosen kotisivuilla on oivallinen toimittajille suunnattu linkki: sähköiset lähteet poimin siitä sinulle kulttuurin kohdan.
Sanna sinun pohdintasi ovat mielenkiintoisia. Vapun jälkeen palautan mieleeni vanhan rakkauteni, taiteentutkimuksen ja kokoan sinulle semioottisia ajatuksiani ymmärrettävien lauseiden muotoon. Palataan.
Harrastamani "sosiaalisten representaatioiden teorian" näkökulmasta tuo on kovin kerettiläinen ajatus. Sen mukaan ihmiset luokittelevat niin kuin sosiaalisesti on määritetlty että pitää luokitella.
Googlaus /"social representations" classification culture popular classical/ voisi tuottaa ruokaa ajattelulle.
En malta olla esittelemästä korkea/matala kulttuurikeskustelun yhteydessä lemppariani Johan Fornäsin Kulttuuriteoriaa - suosittelen.
Populaarikulttuurin kategoria on intellektuellien keksintöä, sanoi eräs ranskalainen historioitsija (Chartier).
Timo, selvennä mitä tarkoitat - en oikein ymmärrä kumpaan suuntaan kallistut. Mistä tuo "esim.-tekstisi" on lainaus? Googlaus-hakusi vaikuttaa monimutkaiselta, kokeilen kuitenkin.
http://www.artmuseum.net/w2vr/index.html
Multimedia from Wagner to Virtual Reality. Kyllä tää on taidetta. On siinä myös paljon tietoa. Historiaa ja selityksiä. Mutta ei se viihdettä oo. Mun pitäis kai tutkijana perustella, miksi. Enkä! En ryhdy siihen!