Monet asiat yhdistävät meitä toisiin ihmisiin. Päivittäin meidän ja ystäviemme elämät kohtaavat ja punoutuvat yhteen. Sillä tavoin kudomme joka päivä pienen palan elämäämme. Joidenkin päivien palasista saattaa tulla hyvinkin suuria ja merkittäviä.
Kanssa Anssin minä tanssin.
Tuulin kanssa lentää huuli.
Aino tekee minustakin kainon.
Ullan kanssa maistuu pulla.
Kanssa Taavin nenää raavin.
Kanssa Juhanin oon ihanin.
Lailan kanssa bailaan.
Kanssa Auran usein nauran.
Marjatan kanssa marmatan.
Linnean kanssa juoruan.
Kanssa Irenen koen harmauden.
Hannelen kanssa vain hymyilen.
Kanssa Kalevin olen ovelin.
Einon kanssa loppuu keinot.
Helmin kanssa olen kelmi.
Mirkan kanssa en mitään virka.
Klaaran kanssa kaiken klaaraan.
Kanssa Joonaan menen koomaan.
Kanssa Ursulan mä heti sulan.
Entä kun olen itsekseni, kuka minä silloin olen?
Joskus saatamme olla kuin kameleontteja: pieniä eläimiä, jotka vaihtavat värinsä vihreäksi, kun ne istuvat vihreällä lehdellä, punaiseksi punaisen tiilen päällä, ruskeaksi puunrungolla, keltaiseksi keltaisessa kukassa. Joskus mekin vaihdamme väriä ystäviemme mukaan, haluamme ottaa saman värin kuin kaverillamme on, eikä meillä ole oikein omaa väriä ollenkaan. Katoamme Ainoon, Taaviin, Ireneen, Juhaniin, Klaaraan ja kaikkiin muihin. Oma persoonallisuutemme on vaarassa sulautua toisiin ihmisiin, sen sijaan että se rakentuisi pala palalta, yhdessä toisten kanssa.
*
Tämä suloinen juttu on ote kirjasta, jota olen suomentamassa ("Les Gouters Philo : L'amour et l'amitié"). Kaikenlaista sitä siis tekee. Mikä ei vähääkään liity G:hen. Mutta tulevilla sukupolvilla on toivoa, jos nämä filosofiankirjat otetaan käyttöön jo 4. luokalta asti...
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta.