YLIOPPILASLEHTI 100 VUOTTA
Projekti perustuu Ylioppilaslehden historiankirjoitukseen. Lehti täyttää sata vuotta 2013, jolloin tutkimus on tarkoitus viimeistään julkaista. Työ alkoi 1.10.2006 ja sen rahoittaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Työtä valvoo erityinen, HYY:n asettama historiatoimikunta, joka kokoontuu pari kertaa vuodessa.
Ylioppilaslehti (1913–) perustettiin Helsingin yliopiston suomenkielisten osakuntien toimesta ylioppilaiden lehdeksi. Se siirtyi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistukseen 1940-luvun lopulla. Alun ”opiskelijoiden ammattilehti” muuttui pian myös tärkeäksi ”kulttuuripoliittiseksi lehdeksi”. Painotukset lehden historiassa ovat sen jälkeen vaihdelleet paljolti ylioppilasmaailman ja laajemmankin yhteiskunnallisen ja kulttuurisen aateilmaston sekä muun kehityksen mukaan. Ylioppilaslehti on ollut ajoittain myös merkittävä kulttuurikritiikkilehti. Sitä ovat toimittaneet ja avustaneet vuosien varrella iso osa paitsi Suomen myöhempää poliittista, myös kulttuurista eliittiä. Ylioppilaslehden historia avaa ainutlaatuisen ikkunan koko Suomen 1900-luvun historiaan.
Tarkempaan analyysin Ylioppilaslehden historiassa otetaan lehden talouden, ulkoasun yms. lehden ”sisäisen” historian lisäksi muun muassa sen rooli ylioppilaiden ammattilehtenä ja HYY:n lehtenä; toimituskäytäntöjen ja toimittajataustojen muutokset; suhde yliopistoon; poliittisuus; kulttuurilehtenä; kansainvälisyys; suhde kirkkoon, alkoholiin ja naisylioppilaisiin.
Projektin kantavana ajatuksena teoreettisissa ja metodologisissa lähestymistavoissa on, että Ylioppilaslehteen suhtaudutaan mediana ja toisen polven mediahistoriallisena tutkimuskohteena. Metodologisesti lähestymistapa tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koska sekä Ylioppilaslehdestä kuin sitä julkaisevasta Ylioppilaskunnasta on jo aikaisemmin kirjoitettu historiateoksia, voin tämän perustutkimuksen pohjalta ponnistaa uusiin näkökulmiin. Asetelma tarjoaa myös mahdollisuuden hyödyntää tapahtuma- ja aatehistoriallisten lähestymistapojen lisäksi yhteiskunta- ja kulttuurintutkimisellisia näkökulmia. Tällaisia ovat esimerkiksi vertaileva historiantutkimus sekä sukupolvi- ja julkisuusteoriat. Kontekstit ja niiden määrittäminen nousevat tärkeään asemaan edellä mainituissa lähestymistavoissa.
NÄKÖRADIOSTA DIGIBOKSIIN Suomalaisen television sosiokulttuurinen historia
Syksyllä 2007 ilmestyneessä teoksessa (Gaudeamus) tarkastellaan analyyttisesti televisiota sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavana tekijänä, kulutustuotteena ja maailmankuvan muokkaajana koko suomalaisen television puolivuosisataisen historian aikana.
Kirja pitää sisällään lisäksi suomalaisen television institutionaalisen historian yleisesityksen tekemällä synteesiä tähän asti kirjoitetusta suomalaisen television tutkimuksesta ja suhteuttamalla sen kansainväliseen televisiohistoriaan sekä suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen.
Suomalaisen television kaudet on jaettu John Ellisin (2000) jaottelun mukaisesti niukkuuden (era of scarcity), valinnan (era of availability) ja runsauden (era of plenty) periodeihin. Aikarajaus ei ole kovin tarkka, mutta käytännössä niukkuuden aika tarkoittaa aikaväliä suomalaisen television alusta 1950-luvun lopulta 1980-luvun lopulle. Valinnan aika muuttuu runsaudeksi 2000-luvun television digitalisoinnissa.
Empiiriset pääaineistot tutkimuksessa koostuvat kahdesta muistitietoaineistosta – tavallisten suomalaisten kirjoittamista televisiokokemuksista. Tutkimuksen metodina käytetään muistitietoaineistoon pohjaavaa etnografista televisioyleisötutkimusta.