Tutkain hiiteen, tilalle podcastingia ja blogi!
13.4.2005 klo 12:52 | Sivuhuomautuksia, Bloggaaminen
Jere kirjoitteli podcastingista, ja ajattelin itsekin heittää näin ruokatauon päätteeksi aatteeni soppaan: blogit, podcasting ja videobloggaus tarjoavat viestinnän ja journalismin opiskelijoille erinomaisen paikan esitellä ja kehittää osaamistaan toimitushommissa. Verkossa se olisi halpaa, hauskaa ja kunhan maineen ansaitsee, näkyvää.
Helsingin yliopistolla ei ole esimerkiksi samanlaista rouheaa mahdollisuutta harjoitella radiotyötä kuin Tampereella, missä yliopistolla on oma radiokanava – johon radiotyötä opiskelevat toimittajanplantut väsäävät uutisiaan. Täällä ei ole myöskään toimitusharjoitteluun samanlaista näytön paikkaa kuin tiedotusoppilaisten Utain.
Onhan se hienompaa olla oikeasti radiossa ja lukea juttuja kiiltäväpintaiselta paperilta, tiedän. Mutta hyvän, kiinnostavan sisällön ihan asialliseen esittämiseen on halvempiakin keinoja.
Siinä missä nykyään raavitaan kasaan ainejärjestölehteä ensimmäisten toimituskokemusten saamiseksi, voisi olla mielenkiintoista nähdä / tehdä opiskelijaporukalla jonkinlaista multimediablogia, jossa yhdistyisi uutis-/kolumnibloggaaminen, podcasting ja videobloggaus. Nykyäänhän yliopistollakin taitaa olla jo taitto-ohjelmien lisäksi tarjolla editointiohjelmia liikkuvalle kuvalle ja äänelle – ainejärjestöjen pitäisi piffata soveltuva kamera, mikrofoni (tai pari – yksi kuvatuotantoon ja yksi podcasting-juttuja varten) ja nauhuri. Mitään täyttä ammattitasoa ei tarvita – eihän sitä ainejärjestölehtiinkään kuvata millään ammattitason kameroilla ja ihan OK jälkeä tulee. Kyllä sitä saisi puhuttelevia, joskin teknisesti puolivillaisia tv- ja radioinserttejä aikaiseksi kevyemmälläkin kalustolla.
Ehkäpä tämän tyyppinen juttu voisi olla koko valtsikan/kannunvalajien yhteinen projekti, jonkinlainen Tutkaimen verkkojatke: yhteiskunnallista, enemmän tai vähemmän äkkiväärää ja ehdottoman opiskelijalähtöistä keskustelua tekstinä, äänenä ja kuvina. Halukkaat voisivat hankkia osaamista ja kannuksia toimitustyöhön, ja moisella paatoksella saattaisi olla kuulija-/katsoja-/lukijakuntaakin.
Ai niin, pitänee vähän tasoitella kommenttejaan, etteivät Timo ja Aleksi suutu: Otsikon ajatus on ehkä turhan provosoiva - ehkei veppiä ja paperilehteä tarvitse laittaa vastatusten, vaan rinnakkaiselokin onnistuu :-).
Jyväskylän toimittajaopiskelijathan niittävät jo mainetta omalla blogilaan. Ja jos ne maajussit tuohon pystyvät, niin miksei uljas pääkaupunkiseudun älymystönuoriso?
Kommentit
Jyväskylän toimittaja-opiskelija-blogi-linkki vie Jeren blogiin... :/
No perhana, pitääpä korjata.... Noin! Kylläpä sitä voi olla kökkö niinkin yksinkertaisessa jutussa kuin copypastaamisessa.
Puhut täyttä asiaa, Moisio. Erilaiset webblog/podcasting-viritykset ovat aivan loistavia lisäyksiä nykyiseen tarjontaan.
Blogit contra järjestölehdet: Veikkaisin, että paperiset lehdet säilyvät vielä pitkänkin aikaa netttijulkaisujen rinnalla. Paperin käyttöliittymä kun on edelleen sen verran älykkäämpi.
Radio contra podcasting: Podcasting voi sen sijaan mielestäni täysin selkeästi "syrjäyttää" yliopistollisen (piraatti)radiotoiminnan (ai minkä) huomattavasti alhaisempien kustannusten ja helppokäyttöisyyden avulla.
Jos ette kerro kenellekään, [kaivaa megafonin esiin] niin voin paljastaa, että Tutkain on hitaasti mutta varmasti siirtymässä verkkoon. Olisihan se mukavaa, jos jollakulla olisi resursseja kirjoittaa päättömyyksiä verkkoon... :)
Verkkopohjaisessa meiningissä on omat mullistavuutensa verrattuna lehtisysteemeihin: kiinnostavuus tulee säännöllisestä uudesta materiaalista, jota pitäisi saada aikaan useammin kuin neljä kertaa vuodessa. Yhden yhteisen deadlinen sijasta toimitusprosessi pitäisi pilkkoa juttukohtaisiin määräpäiviin, minkä seurauksena esimerkiksi julkaisubileiltä tippuisi pohja, mikä olisi tietenkin ikävää.
Resursseistahan ei sinänsä ole pulaa, jos on innokkaita tekijöitä eli nälkäisiä ja uudesta innostuneita opiskelijatoimittajia, kuten valtsikalla on. Ongelma rinnakkaiselossa on siinä, että into suunnataan antiikkiseen paperiin, jossa nyt ei vaan ole niitä kaikkia mahdollisuuksia mitä verkko tarjoaa.
Lehden paras puoli on, että siitä on helppo kopioida työnäytteet kesätoimittaja hakemuksiin. Tämäkin menee ohi, kun yhä suurempi osa hauista on sähköisiä. Silloin permalinkki ajaa paperikopion aseman.
Itse diggailisin kovasti siitä, että valtsikalaiset ryhtyisivät puuhastelemaan muitakin kuin vain niitä iänikuisia lehtijuttuja, eli väkertämään (verkkoon) liikkuvaa kuvaa ja asiallista äänimaisemaa. Kuka aloittaisi tekemällä vaikkapa ainejärjestödebatin kuunneltavaan muotoon?
No mutta eikös sinne voi heittää samat roinat? Täällä päin olisi ainakin suunnitelmissa heittää sama lehti (pdf) yhtäaikaa paperille ja verkkoon, jossa ne jutut olisi sitten myös muiden kommentoitavana.
Ah, jo etukäteen vuodatuksen pituutta ja nousutta lämpötilaa pahoitellen. En ole tämän kaiken kanssa läheskään niin vakavissaan kuin, mitä tekstuaalinen ulkoasu antaa ymmärtää :)
Verkkolehtien kiinnostavuuden ja nopeamman päivitystahdin kanssa olen täysin samoilla linjoilla Tepon kanssa, mutta...
Ikävä olla kyyninen, mutta missä ne ovat? Tutkaimen tämän vuoden molemmissa suunnittelukokouksissa on ollut läsnä max. 4 ihmistä Timon ja minun lisäksi. Pelkästään paperiseen versioon on suuria vaikeuksia löytää kirjoittajia - valokuvaajista puhumattakaan!
Ja ollaan toki realisteja: paperinen lehti tulee väistämättä säilymään osana Tutkainta ainakin seuraavat viisi vuotta (Villi veikkaus. Katsotaan sitten olinko oikeassa :), joka tarkoittaa moninkertaista resurssien tarvetta. Paperinen lehti on sisäänrakennettu jo toimenkuvaan: Kannunvalajien yhdistyskokous valitsi Timon (ainoana, mutta todella pätevänä toki, heh, ehdokkaana - missä olivat ne muut innokkaat toimittajat muuten?) päätoimittamaan 4 kertaa vuodessa julkaistavaa Tutkain-lehteä - ei virittelemään tämän homman lisäksi silkasta harratuneisuudesta verkkolehteä!
Paperisesta lehdestä luopumista kannattanee ehdottaa pyrkimällä päätoimittajaksi ensi vuonna ja kertomalla suunnitelmissa vaalikokouksessa.
Niin minäkin, mutta se ei varsinaisesti ole a) vastuualueeni b) eikä minulla ole aikaa ja kiinnostusta tehdä sitä kaiken muun ohella :)
JussiR: "No mutta eikös sinne voi heittää samat roinat?" Ah, tätä samaa kysymystä kommentoin juuri Tutkaimen-blogiin.
En malta olla osallistumatta tähän pohdiskeluun. Yliopistolla on täydet tekniset valmiudet ylläpitää omaa radio- ja/tai tv(video)kanavaa netissä. Puuttuu vain innokkaat sisällöntuottajat tai hyvä esimerkki. Joten ei kun toimeksi vaan opiskelijavoimin ja oma harjoittelukanava pystyyn, ehkä jokunen opettajakin innostuisi myöhemmin.
Mä voisin kyllä osallistua nettiradion tekemiseen. Minidiscillä saa tehtyä ammattitasoista jälkeä ja editointilaitteiden käyttö on suhteellisen yksinkertaista. Sain siitä tänään vahvistuksen, kun 15-vuotiaat editoivat radiogallupin puolessa tunnissa. Toisaalta teinien tietsikkaosaaminen on pelottavan hyvää. Joutanen romukoppaan muutaman vuoden päästä.
Voihan netissä olla liveradiotakin, kunhan vain olisi tarpeeksi innostuneita toimittajia pyörittämään toimintaa. Tuskinpa rekrytointi on vaikeaa siinä vaiheessa, kun Radio HYI [Ensimmäinen typerä nimiehdotus?] (Helsingin Yliopiston Internetradio) on saatu liikkeelle. Olen kateellisena seurannut Tampereen yliopiston Radio Moreenia ja toivoisin yliopistoradiota Helsinkiinkin. Minulla on varmaankin ensi syksynä aikaa, joten tuppaudun mukaan ainakin radiopuuhiin, jos joku saa aikaiseksi radion johon voin tuppautua.
Tarvitseeko radion millään tavalla rasittaa Tutkaimen tekijöitä? Aluksihan se voisi olla innokkaiden (?) henkilöiden ryhmä, joiden hengentuotokset laitettaisiin nettiin, osana Tutkaimen tarjontaa. Radiojuttujen aiheet voisivat sivuta paperisen lehden aiheita, tai sitten eivät. Radio voisi olla siis erillinen, lehdestä riippumaton osa, mutta joka saisi julkaisukanavansa Tutkaimen sivujen kautta.
Radio tarjoaisi Tutkaimen sivuilla linkkejä radiojuttuihin, jotka lukija voisi ladata omalle koneelleen. Jatkossa toiminnan laajentaminen saattaisi hyvinkin olla ajankohtaista, riippuen vapaaehtoisten innostuksen määrästä, sisällön laadusta sekä muista kuviteltavissa olevista seikoista. Joka tapauksessa olisi mukavaa tehdä juttuja ja julkaista niitä, vaikka mitään radiota ei olisi olemassakaan. Miksei radiolla voisi olla omia sivujaankin? Taidan olla liian väsynyt pohtiakseni mitään ja siksi kirjoitan tällaista höpöpaskaa.
Ehkäpä toimittajia löytyisi sähköisen version tekijöiksi sen vuoksi, että sähkö on seksikästä ja uuden tekniikan oppiminen on jännittävää. Minua henkilökohtaisesti kiehtoo sähköisessä mediassa juuri sähköiskun mahdollisuus. Se on vähän kuin pallokalaa napostelisi.
Oho, kannatusta Tutkaimen podcastaukselle. No, jos löytyy kaksi muuta pilotoijaa niin minä voisin kyllä hyvin tehdä pari radiorepparia ihan vaan tekemisen riemusta. Siis edellyttäen että ne Raimon lupaamat edellytykset ovat olemassa, eli mirofoni ja editointivermeet löytyvät.
Hienoja ajatuksia! Opiskelijalehtiä vaivaava osallistujakato (joka taitaa olla ongelma myös muissa valtsikan ainejärjestölehdissä, ehkä paprulehtiä on turhan monta?) ei muuteen välttämättä vaivaisi uutta tai uudistettua julkaisua samalla lailla: verkkojulkaisun potentiaalisesti laajempi yleisö, monimediaisuus ja webbimedian mahdolistama välitön suora palaute voisivat saada mukaan myös lehtikirjoittelusta vähemmän kiinnostuneita.
Kommentoi / Comment
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta. Separate paragraphs by two line breaks. No HTML-code is accepted.