Lehdistön ajojahti
15.2.2006 klo 11:56 | Päivän poliittiset
Viime päivät olemme työkavereiden kanssa ihmetelleet keltaisen lehdistön kirjoittelua Nokian uudesta johtajasta, Kallasvuosta. Ensin iltapäivälehdissä kyseenalaistettiin hänen mahdollisuutensa toimia Nokian johdossa sen tullitapauksen jälkeen ja siitä lähtien molemmissa lehdissä on jatkuvalla syötöllä moitittu häntä milloin mistäkin syystä.
Erikoista asiassa on, ettei muu lehdistö ole jatkanut Kallasvuon tapauksen puimista. Tänään Iltalehdessä haukuttiin hänen englannin taitojaan ja Ilta Sanomissa taas kyseltiin miksi jossain messuilla ei keskusteltu siitä tullitapauksesta.
Herääkin kysymys, miksi keltainen lehdistömme ei pidä Kallasvuosta? Samaan aikaan TalousSanomat ja Kauppalehti ovat jättäneet asian kokonaan pois päiväjärjestyksestään. Onkohan Kallasvuo unohtanut kestittää iltapäivälehtien toimittajat vai haluavatko kyseiset lehdet vain vaihtaa pääjohtajaa? Kallasvuohan on pyytänyt julkisesti jo anteeksi tekoaan ja maksanut tuntuvat sakotkin, tämä ei kuitenkaan ole riittänyt toimittajille.
Ehkä nuo talouslehdet jotenkin ovat niinkuin vähän lähempänä talouselämää noin niinkuin ideologialtaan ja tilaajakunnaltaan, ja sen vuoksi Nokian jotoporrastasoa on vähän paha kritisoida. Ja ehkä tässä asiassa harvinaisesti iltapäivälehdillä on enemmän varaa objektiivisuuteen.
Ja ehkä jopa siksi, että Suomessa on kansalaisia, joiden mukaan verotus on kohdallaan, ja sen pakoilu on sekä törkeää että törppöä.
Herääkin kysymys, miksi itse niin fiilistelet Kallasvuota?
No mielestäni tuo ei ole sen ihmeellisempää kuin että keltainen lehdistö seuraa varsin innokkaasti Matti Nykäsen avioelämää, kun muut lehdet juuri eivät. Se kai ei ole kovin uusi asia että keltainen lehdistö kirjoittaa nimenomaan sensaatiohakuisia juttuja julkkisten yksityiselämästä.
Paitsi ettei tässä tapauksessa ole kyse julkkiksen yksityiselämästä, vaan isoimman ja kansainvälisimmän yrityksemme johtajan veropetoksesta. En usko, että Nokiassakaan ihan kevyesti suhtauduttiin Kallasvuon Financial Timesin etusivulle päätyneeseen PR-temppuun. Ihmettelen itse, miten vähällä repimisellä jutussa on päästy.
Eiköhän lukumääräisesti suurin joukko veronkiertäjiä ole ihan tavallisia kansalaisia, jotka tekevät pikkuhommia pimeesti, vähentävät vähän ylimääräistä ja huijaavat tv-lupa-maksuissa (veronluontoinen maksu). Kallasvuon ajojahti on tyypillistä suomalaista kateus-mentaliteettia, jossa nautitaan siitä, kun isokenkäinen jää kiinni siitä, mitä lähes kaikki tekevät. Olisi hauska nähdä, kun lehdistö alkaisi riepotella yksittäisiä sosiaalitukien väärinkäyttäjiä. Eiköhän ihmisoikeusekspertit nousisi punaviininhöyryisistä koloistaan kertomaan, että se on ihmisoikeusloukkaus. Tekopyhä kansakunta!
Asian mitätöiminen kuittaamalla se kateellisten panetteluksi ei kovin kummoisia argumentteja vaadi. Hyökkäys on paras puolustus, eikö?
No ihan varmasti suurin osa veronkiertäjistä on tavallisia kansalaisia! Ja tietenkin asiaa pitää valvoa kaikilla tasoilla! Mutta silti varmasti suurin osa kansalaisista on tässä(kin) asiassa lainkuuliaisia... Ja silti en tajua pointtiasi, Toni, tarkoitatko kenties että veronkierto on jees jos kaikki sitä tekevät? Kai meillä jonkin vuoksi on asiasta nämä lait?
Kallasvuon keissi nyt vain on paitsi aika herkullinen (varastamista ihan varastamisen ilosta), myös aika oireellinen esimerkki siitä, että liike-elämä vaikuttaa pitävänsä itseään muun yhteiskunnan yläpuolella.
Ja asian vierestä, sosiaalitukien väärinkäyttöä suurempi ongelma lienee se, että Kela ei kerro asiakkailleen mihin tukiin he ovat oikeutettuja lain mukaan.
En tarkoittanut, että veronkierto on ok, koska se on yleistä, vaan hämmästelin sitä, että lehdistö nostaa yksittäistapauksen moneksi päiväksi etusivuilleen. Tottakai se on aivan erilailla herkullista kuin nostaa Matti Meikäläisen lainrikkomukset tapetille, mutta vetoaa kyllä hyvin alhaisiin vaistoihin. Minusta Kallasvuo-uutisointia on turha nostaa esimerkiksi yhteiskuntakritiikistä tai tutkivasta journalismista - se on vain paskaviihdettä. Sosiaalietuuksien väärinkäyttöä koskeva esimerkkini oli tarkoitettu korostamaan sitä, miten eri lailla lehdistö ja "ihmisoikeusekspertit" suhtautuvat julkisuuteen. Kuvitellaanpa, että lehdistö ottaisi yhden toimeentulotuen väärinkäyttäjän riepoteltavakseen. Hänen kuvansa olisi viikon ajan iltapäivälehtien kannessa, yleisönosastoilla paheksuttaisiin sitä, miten "sosiaalipummit" kuvittelevat olevansa lain yläpuolella, tv:ssä haastateltaisiin filosofeja, jotka kertoisivat, miten toimeentulotuen väärinkäyttö rapauttaa yleistä moraalia, baarikeskusteluissa vaadittaisiin tuolle kyseiselle yksilölle rangaistusta jne. jne. Luulenpa, että ihmisoikeusaktivistit alkaisivat puhua ajojahdista, vääristä yleistyksistä tms. Silti juuri noin on toimittu Kallasvuon tapauksessa. Sen sijaan kommenttini ei ollut mikään yleinen kannanotto sosiaalietuuksien väärinkäytön yleisyyteen tms. Ainoastaan lehdistön ja kansalaiskeskustelun kaksinaismoraaliin. Minusta on huvittavaa, että kun uutisoidaan etnisten vähemmistöjen rikoksia, jaksetaan aina muistuttaa, että ne ovat "poikkeuksia" ja että "ei saa yleistää". Samat säännöt eivät näytä koskevan liike-elämän johtoa, joiden kohdalla yleistäminen näyttää olevan sallittua ja yksittäistapaukset eivät ole poikkeuksia.
Tuon Tonin vastustaman asian voi typistää termiin "roolierityinen moraalinormisto", eli ajatukseen siitä, kuinka tietyissä rooleissa toimiville asetetaan muista poikkeavia standardeja.
Esim. toimitusjohtaja vetoaa toimintansa moraalisissa perusteluissa roolinsa erityisyyteen, kun hän lemppaa duunareita nostaakseen kvartaalin tulosta osavuosikatsaukseen, saastuttaa ilman ja vesistöt, kiihdyttää ilmastonmuutosta energiankulutusta kasvattamalla ja riistää kehitysmaiden köyhiä vaikka millä tempulla. Hän sanoo: "Omistajat ovat delegoineet minulle vastuun tehdä maksimaalista tulosta. Se on roolini mukainen päävastuu. Siksi en voi muuta kuin toimia näin."
Mutta kuten Toni tuossa justiinsa totesi, eihän tälleen voi sanoa. Kaikkiin ihmisiin pätee samat normit, roolista huolimatta. Siksi nää toimitusjohtajat ovat järjestään aivan käsittämättömän moraalittomia ja pahoja. Eiks jeh.