Asevelvollisuuden monet kasvot
26.4.2005 klo 13:54 | Päivän poliittiset
Osallistuin aamupäivällä puolustusministeriön vetämään toimikuntaan, jossa valmistellaan uutta asevelvollisuuslakia. Lain sisällöstä on käyty nyt kädenvääntöä reilut puolivuotta ja näyttää, että sama jatkuu vielä ainakin vuoden loppuun saakka.
Yleinen asevelvollisuus on Suomessa pyhälehmä. Jokaisessa juhlapuheessa joko ministeri tai vastaava puhuja esittää sen olevan fundamenttien fundamentti. Toisaalta tosi asiassa siinä on siirrytty kansalaisvelvollisuudesta kansalaisoikeuden suuntaan.
Asevelvollisuus jakautuu useisiin eri vaihtoehtoihin. Pelkän aseellisen palveluksen lisäksi järjestelmään on vuosikymmenien saatossa rakentunut niin aseeton palvelus (helluntalaisille), siviilipalvelus (vakaumuksellisille), totaalikieltäytyjät (tosi vakaumuksellisille) ja C:n tai E:n paperit eri syistä palvelukseen osallistumattomille. Tämän lisäksi on naisten vapaaehtoinen palvelus ja jehovan todistajien vapautus.
Koko konsepti on syntynyt ajatukselle, että periaatteen tasolla koko ikäluokan miehet suorittaisivat palveluksen. Nyt kun uudistamme lakia herää kysymyksiä kuten: miksi helluntalaisille ja jehovan todistajille on omat systeeminsä?
Puolustusvoimille yhä tärkeämpää on saattaa mahdollisimman moni mies järjestelmän piiriin. Tämän vuoksi varmaankin myös jehovan todistajien oikeuksia tullaan korjaamaan. Tässä yksilöllistyvässä maailmassa tarjotaan monenlaisia vaihtoehtoja, mutta tasavertaisesti.
Mielenkiintoisia muutoksia tulee olemaan muun muassa sodan ja rauhan ajan käsitteiden hautaaminen, sillä nykyinen joustava valmiuden kohottaminen jättää turhankin paljon lainsäädännössä varaa spekulointiin.
On sanottu, että viime syksyinen puolustusselonteko oli väliselonteko, joka antaa osittaisen asevelvollisuuden vielä odottaa. Vähän niin kuin tästä paavi Benedictuksesta on sanottu. Siksi asevelvollisuuslain uudistaminen nyt onkin mielenkiintoista, sillä uuden lain astuessa voimaan se todennäköisesti pyrkii vakauttamaan yleisen asevelvollisuuden peruskiveä.
Pakon edessä. En nyt tarkkaan muista helluntailaisiin ja jehoviin liittyvää historiaa, mutta yleisesti ottaen jos riittävän suuri osa ihmisjoukosta kieltäytyy palveluksesta, ei valtiolla ole muuta mahdollisuutta kuin antaa heille erikoisoikeus tähän. Ihmisten heittäminen vankilaan kun tulee valtiolle pitemmän päällee varsin kalliiksi.
Ei se kyllä ihan niinkään mene. Armeija haluaa pitää yllä "yhteinäisen kansan" imagoa ja tästä syystä periaatetasolla vastustaa yleisen asevelvollisuuden muuttamista, mutta käytännössä tilanne on aivan toinen. Armeijalla ei todellisuudessa ole varaa kouluttaa koko ikäluokkaa, ja tämän takia armeijaan pyritään erilaisin keinoin karsimaan vain kaikkein "sopivimmat". Esimerkiksi lääkäreitä suoraan kehotetaan antamaan vapautuksi (tai siis lääketieteellisiä syitä vapautuksiin) mahdollisimman monelle, sillä henkilöt, jotka pyrkivät saamaan vapautuksen lääkärin avustuksella eivät todennäköisesti olisi muutenkaan kaikkein motivoituneimpia armeijan suorittamiseen.
Aseettoman palveluksen vuosittain suorittaa n. 150-200 asevelvollista. Jehovan todistajien vapautusmäärää en tiedä, mutta otamma selvää. Mielestäni jehovan todistajat tulisi ainakin saattaa joko siviilipalveluksen tai aseettoman palveluksen piiriin.
On totta, että yhä useampi vapautetaan asevelvollisuudesta terveydellisistä tai vastaavista syistä. Puolustusvoimien resursseissa ei kuitenkaan ole tapahtunut heikkenemistä varusmiespalveluksen osalta. Luulen että tämän vapautusasian osalta PV hajoaa kahteen: johtoporras, jossa on halu kouluttaa koko ikäluokka ja kasarmitaso, jossa halutaan heikoin aines kotiuttaa mahdollisimman nopeasti.
Itse sivarin käyneenä arvostan asevelvollisuusarmeijassa sitä puolta, että sitä ei ihan noin vaan saada demokraattisessa valtiossa sotaan. Ilman sen suurempia teoreettisia perusteluita voi katsoa brittien ja jenkkien meininkiä ja verrata sitä vaikkapa Saksaan - tosin tietenkin saksalaisilla on historiallisetkin syynsä pysyttäytyä rähinöistä sivussa. Itse juttelin hiljattain armeijaa käymättömän jenkin kanssa, joka piti tekopyhänä sotilaiden valitusta uhreista. Perustelu oli tyyliä "uravalinnoista pitää kantaa vastuu".
Joka tapauksessa, uhreja on poliittisesti helpompi ottaa, kun sotiminen mielletään ammattivalinnaksi ja "se on jokaisen oma valinta että meneekö inttiin hakemaa rahaa ja koulutusmahdollisuuksia". Jos poliitikon poika/tytär on potentiaalisesti tulilinjalla, tulee voimatoimiakin mietittyä kahdesti. Ja sama tietenkin pätee suuriin äänestäjien massoihin.
Itse näkisin asevelvollisuusarmeijan kohdalla jonkinlaisen mahdollisuuden käyttää termiä puolustusvoimat, kun taas palkka-armeija on ihan vaan sotakone. Noin kärjistetysti, kulmia pyöristelemättä.
Palvelusta suorittamattomille säädettäköön 2,5% haittavero vuosituloista kuten Sveitsissä on. Se olisi kannattavampaa yhteiskunnalle. Mm. vapautetut olisivat tämän veron piirissä ja totaalit yms, jotka katsovat vakaumuksensa estävän armeijan suorittamisen. Vankeinhoito on kallista nykyään! Entä jos he maksaisivat haittaveroa ja tukisivat PV:tä ja sen kalustohankintoja. Se olisi askel länsimaisempaan asevelvollisuuteen, joka Suomessa laahaa vielä talvisodassa ja 40-luvulla.
Armeija ei ole tarpeeton. Sen olisi vain nykyaikaistuttava...