Hyvät ystävät ja kollegat, Jatkuu >>
Epäluottamuslause toimitettu - 1200 allekirjoittajaa
28.4.2009 klo 8:57
Ulkopuolisten roolista yliopiston johdossa
10.4.2009 klo 4:48
Koska asia näyttää vaivaavan monien mieliä, niin hieman tarkempi selvitys ulkopuolisten roolin oikeutuksesta yliopiston johdossa lienee paikallaan. Jatkuu >>
Rönsyjä, ajopuuteoria ja epäluottamuslause
6.4.2009 klo 2:08
TÄMÄ ON SUUREN KONSISTORIN SÄHKÖPOSTILISTALLE MA 6.4. LAITTAMANI VIESTI Hyvät kollegat, on suuri ilo nähdä, että Wilhelmsson, Niiniluoto, Niemi, osa pienen konsistorin jäsenistä ja pari muuta uuden lain ja johtosäännön aktiivista tukijaa ovat viimeinkin tulleet kuorestaan ulos ja osallistuneet tähän tärkeään ja kauaskantoiseen keskusteluun. Kovin kummoisia argumentteja emme kuitenkaan ole vielä nähneet. Käyn läpi lyhyesti keskeiset esitetyt argumentit ja niiden ongelmat. Jatkuu >>
Epäluottamuslause
2.4.2009 klo 1:01
Helsingin yliopiston suuren konsistorin kokous pidettiin keskiviikkona 1.4.2009. Erilaisten asiasta nopeasti kirjoitettujen raporttien mukaan kokous oli "surullinen näytelmä" ja "surkea farssi", joka päättyi laajamittaiseen ulosmarssiin, kun rehtori Wilhelmsson kieltäytyi lukuisista kehotuksista huolimatta katsomasta, kuinka moni kannattaa oikeustieteellisen dekanaatin ehdotusta säilyttää yliopistolaisten virkamiesasema ja yliopiston vaaleilla valitut päätöksentekoelimet. Vaikka ennen kokousta monet professorit epäilivät onko epäluottamuslause liian voimakas ele ja saadaanko sellaiselle riittävästi tukea edes tässä tilanteessa, aika voi nyt hyvinkin alkaa olla kypsä seuraavalle vaiheelle. Tämä teksti on ehdotukseni epäluottamuslauseen sisällöksi. Ne teistä, jotka kannattavat nimikirjoitusten keräämistä tälle tekstille, voivat joko laittaa kommentin alle tai sähköpostia suoraan minulle. Jos kannatusta on tarpeeksi, laitan tekstin internetiin allekirjoitettavaksi. Jatkuu >>
Avoin kirje suurelle konsistorille
17.3.2009 klo 0:05
Suuri konsistori kokoontuu 1.4.2009 keskustelemaan yliopistouudistuksista. Laitoin alla olevan avoimen kirjeen suuren konsistorin sähköpostilistalle maanantaina 16.3. Ehdotan, että suuri konsistori ilmaisee soveltuvalla tavalla epäluottamuslauseen sekä konsistorille että rehtorille ja kanslerille.
Taustana on professori J.P.Roosin tekemä mielipidekysely. Kyselyyn vastanneiden professoreiden mielipiteet jakautuivat seuraavasti:
- vain 18% professoreista sanoo KYLLÄ yliopiston sisäiselle hallinnon uudistukselle, 74% sanoo selkeästi EI, loput ei osaa sanoa
- vain 21% KYLLÄ uudelle yliopistolaille, 71% sanoo EI, loput ei osaa sanoa
Olen vakuuttunut, että opiskelijoiden ja keskiryhmien keskuudessa näillä hankkeilla on - jos mahdollista - vieläkin vähemmän tukea.
Hyvät kollegat,
rehtori Thomas Wilhelmsson on lähettänyt meille kirjeen, jossa hän vastaa – joskin vain epäsuorasti – esitettyyn kritiikkiin tuomalla esiin kaksi näkökohtaa, jotka ilmeisesti hänen mielestään riittävät perustelemaan sekä uutta yliopistolakia että johtosääntöuudistusta.
Ensinnäkin Wilhelmsson muistuttaa, että ”yliopiston demokraattisesti valittu konsistori otti viime vuoden lokakuussa laajan valmisteluprosessin tuloksena varovaisen myönteisen kannan yliopistolain uudistamiseen ja teki ehdotuksia silloisen lakiluonnoksen kehittämiseksi”.
Toiseksi hän korostaa, että ”yliopistojen oikeudellisen aseman itsenäistäminen tuo laajemman toimintavapauden sekä taloudellisissa asioissa että sisäisen hallinnon järjestämisessä”.
Tilanne on kuitenkin se, että yliopiston demokraattisesti valittu konsistori on mitä ilmeisimmin toiminut yliopistolaisten selvän enemmistön mielipidettä vastaan asiassa, jolla on erittäin kauaskantoisia vaikutuksia yliopiston kannalta.
Politiikan teoriasta tiedämme, että demokraattinen tahdonmuodostus ei ole yksinkertainen asia. Edes suora äänestys ei aina tuota sellaista sosiaalista valintaa, joka täyttäisi järkevän valinnan minimiehdot. Kriittinen ja avoin julkinen keskustelu, jossa tahtoa yhdessä muodostetaan, auttaa tämän ongelman ratkaisussa.
Edustuksellinen järjestelmä tuo kuitenkin monta lisäongelmaa. Monenlaiset käytännöt ja valtamekanismit vaikuttavat siihen, miten edustajien valinta tapahtuu. Hallintokoneiston rooli korostuu asioiden valmistelussa. Ylhäältä johdetut tiedotustilaisuudet – avoimen ja kriittisen keskustelun sijasta – vinouttavat kuvaa siitä, mikä yhteisön jäsenten tahto on. Siksi edustajilla ei voi koskaan olla mandaattia päättää mitä haluavat yhteisön jäsenten mielipiteistä mitään välittämättä.
Yksi yleinen ja välttämätön demokratiateorian rajoitus enemmistöpäätöksille on, että valitut edustajat eivät saa päättää demokratian lopettamisesta ja siirtymisestä harvainvaltaan tai vallan poisluovuttamisesta.
Mitä tulee Wilhelmssonin toiseen näkökohtaan, minusta ei ole tarpeen tässä nyt keskustella niinkään siitä onko taloudellisen toimijuuden rakentaminen kannatettava tavoite vai ei, ja mitä siitä käytännössä seuraa yliopiston tulevaisuuden rahoituksen kannalta. Itse suhtaudun epäillen hankkeeseen tehdä yliopistosta yrityksen kaltaista markkinatoimijaa, mutta tämä ei ole ehkä kaikkein akuutein kysymys juuri nyt.
Olennaisempaa on se, että uuden johtosääntöluonnoksen sisältämä käsitys siitä, mitä ”suurempi autonomia sisäisen hallinnon järjestämisessä” tarkoittaa, on vähintäinkin kummallinen. Käytännössä se kumoaa aiemmin rakennetun kolmikantademokratian, ja korvaa sen johtaja-periaatteella, jossa hallitukselle ja ylimmälle johdolle annetaan yksinvalta päättää jokseenkin kaikesta ilman minkäänlaisia demokraattisia tili- ja vastuuvelvollisuuden mekanismeja.
Merkittävä osa yliopiston päätöksentekovallasta siirretään ei-akateemisten ulkopuolisten ja ulkomaalaisten ”asiantuntijoiden” käsiin. Samalla yliopiston eetos virtaviivaistetaan noudattamaan kaupallisista yhtiöistä omaksuttua mallia. Tähän kuuluu muunmuassa se, että vakiintuneet laitokset poistetaan tai yhdistetään pakolla muihin laitoksiin mekaanisten taloudellis-hallinnollisten imperatiivien perusteella, ilman mitään järkeviä sisällöllisiä perusteita. Samaan aikaan uusi suuryhtiöiden toiveita noudatteleva tekijänoikeuslaki uhkaa yliopistolaisten perusoikeuksia ja akateemista vapautta.
Johtosääntöluonnoksen hyväksyminen ja toimeenpano tarkoittaisi, että edustuksellisen yliopistodemokratian kaikkein perustavinta periaatetta on loukattu; valitut edustajat siirtäisivät vallan pois yliopistolaisilta. Johtosääntöluonnos on osoitus siitä, miten ongelmallisia mahdollisuuksia uusi yliopistolaki avaa. Vastuu johtosääntöluonnoksesta ja sen kiireellisestä läpiajamisesta – jo ennen kuin sitä on edes muodollisesti hyväksytty – on kuitenkin Helsingin yliopiston johdolla.
Johtosäännön luonteesta johtuen sitä olisi sen hyväksymisen jälkeen lähes mahdotonta muuttaa paremmaksi vakiintunein demokraattisin keinoin yliopiston sisältä käsin, koska kaikki valta on annettu ”johtajille”, joiden intressissä ei tule olemaan heidän oman valtansa kumoaminen.
Siksi ehdotan, että suuri konsistori ilmaisee soveltuvalla tavalla epäluottamuslauseen sekä konsistorille että rehtorille ja kanslerille. Epäluottamuslause tarkoittaisi epävirallista mutta vahvaa signaalia erota näistä luottamustehtävistä. Eron jälkeen kaikkein paras vaihtoehto olisi panna toimeen uudet vaalit.
Johtosääntöä olisi myös syytä kehittää niin, että tulevaisuudessa rehtorin voisi valita suorilla kolmikantavaaleilla. Lisäksi rehtorina toiminut henkilö ei saisi enää tulla valituksi kansleriksi.
Parhain terveisin,
Heikki Patomäki
Kansainvälisen politiikan professori (virkavapaalla)
Globalisaation ja globaalien instituutioiden professori, RMIT-yliopisto, Melbourne, Australia
Yliopistojen vapaus ja itsehallinto ovat vaarassa - vastaus Lehikoiselle
26.5.2008 klo 11:00
Vastauksena kirjoitukseeni ”Vapaus on oppimisen paras tae”, johtaja Anita Lehikoinen opetusministeriöstä puolustaa uutta yliopistolakia (”Yliopistolakia uudistamalla lisätään yliopistojen omaa päätösvaltaa”, HS 10.5.2008). Lähetin lyhemmän version tästä vastauksesta Helsingin Sanomiin välittömästi Lehikoisen kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, mutta ainakaan vielä HS ei ole julkaissut kirjoitustani. Vastaus Lehikoiselle on samalla vastaus monille muille, jotka julistavat uuden lain lisäävän yliopistojen autonomiaa ja riippumattomuutta. Jatkuu >>
"Risks in University Reform" by James H. Mittelman
10.5.2008 klo 11:20
When Finland looks at international experience with university reform, what lessons should be drawn? Endowed with resources of plenty and global reach, the U.S. model is especially compelling. Yet universities in the United States are beset by controversies over reform. As a student, professor, department chair, director of a university foundation, and dean, I have been in the thick of these mêlées. Jatkuu >>
Vapaus on oppimisen paras tae
4.5.2008 klo 9:17
Valmisteilla olevaa suurta yliopistouudistusta perustellaan väitteillä, että se lisäisi yliopistojen autonomiaa ja tuottaisi aiempaa tehokkaammin huippututkimusta ja innovaatioita sekä koulutettuja ammattilaisia yhteiskunnan eri tehtäviin. Jatkuu >>