Vapaus on oppimisen paras tae
4.5.2008 klo 9:17
"Yliopistojen vapaudella ja itsehallinnolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys, kirjoittaa Heikki Patomäki." Tämä kirjoitus ilmestyi Helsingin Sanomien vieraskynänä keskiviikkona 7.5.2008.
Valmisteilla olevaa suurta yliopistouudistusta perustellaan väitteillä, että se lisäisi yliopistojen autonomiaa ja tuottaisi aiempaa tehokkaammin huippututkimusta ja innovaatioita sekä koulutettuja ammattilaisia yhteiskunnan eri tehtäviin.
Tieteen vapaus ja yliopistojen itsehallinto ovat perustuslaillisia periaatteita. Valmisteilla olevan lain mukaan yliopistojen ”strateginen johtaminen” annettaisiin kuitenkin johtokunnalle, jossa on yliopistolaisten lisäksi valtion, yhtiöiden ja muiden organisaatioiden edustajia – mahdollisesti jopa enemmistöasemassa.
Laki ei myöskään poista yliopistojen riippuvuutta valtiovarainministeriöstä, sillä päärahoittajana se voi uudistuksen jälkeenkin jatkaa sanelupolitiikkaansa.
Hallituksen linjaus, jonka mukaan julkisen lisärahoituksen ehtona on yksityinen raha, kertoo mistä on kysymys. Tavoitteena on tehdä yliopistot riippuvaisiksi yksityisten rahoittajien intresseistä.
Ei ole olemassa yliopistojen perustehtävästä eli oppimisesta riippumatonta ”strategista johtamista”. Joko yliopistolaiset saavat itse päättää yliopiston asioista tai sitten eivät. Jos uuden johtokunnan enemmistö on muita kuin yliopistolaisia, merkitsee uusi laki perustuslain vastaista vallankaappausta.
Päätöksenteko-oikeuden jakaminen ulkopuolisille merkitsee joka tapauksessa yliopistojen itsehallinnon kaventamista. Samalla ehdotettu laki syventää yliopistojen riippuvuutta rahoittajista.
Paradoksi on siinä, että tulosjohtaminen murentaa sitä moraalista perustaa, jonka varaan suomalaisten koulutus- ja tutkimusinstituuttien menestys ja saavutukset on rakennettu. Omaehtoisuus, kokemus oikeudenmukaisuudesta ja kriittinen uteliaisuus motivoivat ihmisiä oppimaan ja tutkimaan paljon paremmin kuin raha.
Tiede edellyttää vapautta irrottaa tiedolliset väitteet kaikista välittömistä teknisistä ja käytännöllisistä intresseistä. Sen pitää voida vapaasti edetä totuuden pyrkimyksessään tieteellisen ongelmanasettelun ja päättelyn omilla ehdoilla.
Yleisesti pätee, että vapaus on ensisijainen tavoite verrattuna taloudelliseen tehokkuuteen. Vapaus sisältää myös oikeudenmukaisuuden periaatteen, jonka mukaan jokaisen kasvun ja kehityksen edellytys on kaikkien yhtäläinen vapaus kasvuun ja kehitykseen.
Yliopistojen vapaudella ja itsehallinnolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Uskon Albert Einsteinin tavoin, että ”koulutuksen tehtävänä on harjoittaa riippumattomasti ajattelevia ja toimivia yksilöitä, jotka kuitenkin näkevät yhteisön palvelemisessa elämän korkeimman saavutuksen”.
Todelliset innovaatiot ja tieteen läpimurrot syntyvät kriittisestä ajattelusta. Täytyy olla rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia oletuksia ja asettaa ongelma toisin. Tällainen rohkeus ei synny yksiulotteisesta rahan ja hallinnollisten suoritteiden perässä juoksemisesta vaan suurista moraalisista ja eettis-poliittisista ihanteista.
Samaten on lyhytnäköistä alkaa periä maksuja opetuksesta. Yhtäläinen vapaus kasvuun ja kehitykseen edistää parhaiten myös kriittisen järjen harjoittamista ja tieteellistä oppimista.
Vaurastumisen olisi luullut avaavan tilaa moninaisille arvoille: oppimiselle itseisarvona, sivistykselle, vapaudelle, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja hyvälle elämälle. Silti yhä yksiulotteisempi ja ekonomistisempi ihmiskuva valtaa alaa ja samalla murentaa myös sosiaalis-taloudellisen kehityksen perustaa.
Helsingin yliopisto tarvitsee uutta johtoa, joka uskaltaa rauhallisen itsevarmasti kertoa, miksi vapaa tiede ja autonominen yliopisto ovat viime kädessä kaikkien yhteinen etu.
Ohjatussa yhteiskunnassa valmiit intressit luovat vallan odotuksia, joita alamaisten täytyy valppaasti seurata. Suunniteltu uusi yliopistolaki on pitkä askel kohti ohjattua yhteiskuntaa.
Avoimessa yhteiskunnassa tiede saa tutkia, opettaa ja julkisesti sanoa mitä parhaimmaksi katsoo. Tieteen julkisuus ja kriittiset menetelmät ovat terveen oppimisen paras tae.
Heikki Patomäki
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan professori Helsingin yliopistossa ja globaalisaation ja globaalien instituutioiden innovaatioprofessori RMIT yliopistossa Melbournessa.
Lyhyitä ja asiakeskeisiä kommentteja - kiitos!
Asiasta toiseen harhailevat ylipitkät puheenvuorot eivät sovi näiden blogisivujen kommentiksi.
Mutta kirjoituksien aiheita koskevat asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!
Jos ihminen ei tunne elämää, jota eletään maassa sen todellisuuden kautta (vrt. kuvitelma) hän ei voi menestyksekkäästi tehdä tiedettä aivan kuten kirkkokaan ei voinut menestyksekkäästi harjoittaa teologiaa tai uskonnondidaktiikkaa KOSKA kirkon sisällä vallitsi uppiniskainen kuvitelma tiedosta ja maailmankuva ylläpidettiin vuosisatoja vinona ja vääränä tähän päivään asti. ' Nyt, tänä vuonnahan Katolisen kirkon Paavi vasta myönsi Galielo Galilein työn todeksi: maailma voi olla pyöreä. Nyt ovat valmiita kääntämään edes sen verran,mutta entäs jos olisivat olleet halukkaita olla oikeassa maailmassa mukana alusta alkaen? Eikö olisi ollut hedelmällisempää, jos ajattelet niitä turhia sotia mitä on pidetty vain tämän uppiniskasuuden takia? Sama tulee pätemään tieteenuskoon, uskohan sekin pitkälle on sillä uusi tiedehan aina potkaisee edelliset ns. tiedot pois ja niin kauan niihin uskotaan.
Minä olen siis sinun ideologiasi kanssa samaa mieltä, mutta kyseenalaistan tämän seikan, joka ei synny temppelin sisäpuolella mikäli samat henkilöt saavat jatkaa perinteitä ja heidän jälkeen tulee aina ortodoksisia ihmsiä.
Sama koskee yliopistoa; mikäli tieteentekijät ovat toisessa suhteessa pihalla oikeasta maailmasta teot eivät tule milloinkaan yhdistymään todellisuuteen, tai hyvin vähän vaan. Tätä ajan takaa kun samalla kritisoin näkemyksiäsi (sillä kriittisyydellä mitä siis itse sanot arvostavasi, mutta kuinka on todellisuudessa senkään kanssa?) että nostan niitä ylös.
Mikäli otat kommenttini jälleen pois, kolmas kerta siinä tapauksessa, minä ilmoitan siitä muille rehtorinkandidaateille enkä voi siinä tapauksessa enää uskoa sinuun siinä mielessä, että olisit kypsä tehtävääsi.
Rehtorin pitää osata kuunnella kaikkia kommentteja, mitkä tulevat. Etukäteissensuuri ei ole myöskään tieteen tapoihin kuuluvaa enää 2000-luvulla ja estolistat kuuluvat totalitäärisiin järjestelmiin. Katso oma otsikkosi!
Ongelma oli kommenttien liiallinen pituus sekä ylen henkilökohtainen ja asiasta toiseen polveileva tyyli. Minun oli vaikea myöskin hahmottaa mikä keskeinen pointti oli; ja epäilen että tämäntyyliset viestit voivat karkottaa myös muut keskustelijat pois.
Jos ymmärrän tässä kommentissa esittämäsi pointit oikein, niin olen samaa mieltä siitä, että katolisen kirkon oli jo aikakin tunnustaa Galileon olleen oikeassa, ja että tieteentekijöiden täytyy olla todellisuudessa kiinni. En vain ymmärrä miten ne liittyvät vieraskynä-kirjoitukseeni.