Saako vaalituloksen perään itkeä?
19.3.2007 klo 22:21
A)
Saa.
Saa, sillä Kokoomus saavutti vaalivoiton varsin populistisella politiikalla. Tulemme näkemään, mitä lupaukset sekä veronkevennyksistä että menolisäyksistä käytännössä tarkoittavat. Saa, koska median tapa korostaa kolmea suurta puoluetta ja pääministerivaaleja saattoi vaikuttaa joidenkin äänestäjien silmissä siltä, että äänestäminen on turhaa, koska valtapuolueet ovat kuitenkin päätetty jo ennen vaaleja. Saa, koska ne, joilla ei muutenkaan mene yhteiskunnassa kovin hyvin, jättävät erityisen helposti äänestämättä toisin kuin oikeiston kannattajat. Saa, koska on eettisesti kyseenalaista toteuttaa vahvemman ehdoille rakennettua politiikkaa. Saa, koska huomattavan moni uusista kansanedustajista näytti kuuluvan siihen joukkoon, jolla on varaa ostaa mainostilaa. Tiedoksi, että yksi iso tievarsimainos maksaa 4000€ ja pieni mainos sanomalehdessäkin lähemmäs 1000€. Saa, koska itkeminen on inhimillistä ja vapauttaa stressihormoneja ja ihmisellä on oikeus näyttää tunteensa. Aivan liian moni hyvä ehdokas jäi rannalle. Yksi heistä oli ehdoton suosikkini Aija Salo. Kiitos kaikille, jotka auttoivat Aijan esitteiden levittämisessä ja kertoivat Aijasta omille tuttavilleen.
B)
Ei saa.
Ei, koska maalaisliittolaisesti ilmaistuna kansa on puhunut. On elitististä inistä, että kylläpä nyt tehtiin tyhmä valinta. Demareiden politiikka kuluvana vaalikautena oli suoraan Kokoomuksen periaateohjelmasta. On parempi, että oikeistolaista politiikkaa tekevät ne, jotka sen uskaltavat myös kirjoittaa ylös. Demareiden hallituskaudella köyhien lapsiperheiden määrä on moninkertaistunut ja veronalennusten ajoitus jää demareiden kohderyhmälle monelta osin varsin hämäräksi. 100 000 uutta työpaikkaa voi olla kova saavutus, mutta viime vuosia ovat leimanneet myös pätkätyöt ja massairtisanomiset. Koulutuspolitiikassakaan ei ole ollut kehumista. Eikä varallisuusveron poistossa. Eikä oikeusministerissä, joka ei ole juristi eikä edes käyttäydy laillisesti. Eikä lukukausimaksuajatuksista demariministerin suusta. Eikä turvapaikkashoppailusta puhuvassa sisäministerissä. Eikä siksi, että myös äänestämättä jättäminen on poliittinen päätös. Ei, koska riittävän moni ihminen halusi muutosta ja sai sen. Vasemmistopuolueet eivät ehkä ole kyennyt pysymään yhteiskunnallisen kehityksen mukana ja tarjoamaan uusia ratkaisuja. Vaalitappio saattoi pakottaa erityisesti demarit miettimään niitä ja neljän vuoden päästä tilanne on ehkä taas toinen. Kokoomuksen hallituskausi toivottavasti selkeyttää ihmisten mielessä oikeisto-vasemmisto –akselia ja mahdollinen tyytymättömyys Kokoomuksen politiikkaan lisätä vasemmiston kannatusta. Eikä kaikilla pienillä puolueilla mennyt vaaleissa huonosti. Vihreätkin saivat yhden paikan lisää.
Vaikka enimmäkseen olen sitä mieltä, että Vihreiden sinivihreä siipi saisi laukata sinne, missä ”vastuullinen” markkinatalous kasvaa, niin Vihreiden voima on kuitenkin myös siinä, että samassa puolueessa on ihmisiä, jotka osaavat pohtia sitä, miten valtiontalous pysyy sellaisessa kunnossa, että hyvinvointia riittää ylipäätänsä jaettavaksi sekä ihmisiä, jotka haluavat huolehtia siitä, että myös heikommat pääsevät tästä hyvinvoinnista osallisiksi. Perustulomalli on tällaisesta ajattelusta hyvä esimerkki.
Oikeita vastauksia otetaan vastaan, mutta tämä ei kuitenkaan tällä kertaa ole kilpailu. Olen saanut vähäksi aikaa kilpailuista tarpeeksi, vaikka pelkäänkin, että vaalituloksesta johtuen ne tulevat jatkumaan. Ja yhden entisen kilpailun voittajakin on palkitsematta. Kärkisijoille päässeen Laurin kanssa käytiin joulun alla Roskapankissa, mutten luultavasti älynnyt tarjota.
A) Vaalituloksen perään saa itkeä.
Perustelu: Jos alle 70% äänioikeutetuista käy uurnilla niin pitää itkeä, oli vaaleissa päätetyt poliittiset voimasuhteet mitä tahansa.
A) Vaalituloksen perään ei saa itkeä.
Perustelut: 1) Havaintojeni mukaan yksikään Comic Sans -kirjasintyyppiä printtimainoksessaan käyttänyt ei päässyt eduskuntaan, 2) Hallo-Aho (ps) jäi rannalle ruikuttamaan. Allah on suuri!
A - B) Vaalituloksen perään saa, mutta ei kannata itkeä. Sillä tässä osuit asian ytimeen:
Demarienkin äänestäjät, vaikka usein saattavatkin olla vähäosaisia, osaavat kyllä lukea lehdistä mitä puolue on tehnyt. Ja puolueen jossain määrin ylimielisen "aina vallassa ollaan" asenteen vuoksi opetuksen piti tulla näin kovaa ja korkealta, jotta tulee kuulluksi. Muissa maissa kai vähempikin olisi riittänyt.
Kiitos tuestasi! :-) Oma vaalitulokseni oli mainio, mutta tuntuu kivalta huomata, että aika moni on ihan oikeasti uskonut että olisin jo nyt ensikertalaisena voinut päästä läpi.
Hyviä pointteja vaalituloksen ja hallitusneuvottelujen pohdintaan. Tilanne ei tosiaan ole mustavalkoinen. Mielenkiintoista vertailla myös Suomen ja Ruotsin tilannetta jatkossa, etenkin jos tännekin tulee porvarihallitus.
Ei saa itkeä. Zahra Abdullah ("kaikille ihmisille tonnin perustulo kaikkien muiden tukien päälle") ei tullut valituksi (HS:n lobbauskampanjasta huolimatta). Ilmeisesti Allah ei katso hyvällä noin vapaamielistä naista.
On se mukavaa, että nyt oikeistolaista politiikkaa pääsevät harjoittamaan ne, jotka uskaltavat kirjoittaa sen ylös.
On se hämmästyttävää, miten vasemmistolaisia arvoja kannattavat ihmiset pitävät niin ikävänä, että samoja arvoja kannattava toinen puolue on pragmaattisen reformistinen. Niin ikävänä, että ottavat mieluummin porvarihallituksen.
Ei siinä mitään. Nyt on neljä vuotta aikaa nautiskella. Otetaan vaikka sitten kerta kiellon päälle, niin ettei tarvitse tyytyä vain yhden kauden porvarihallitukseen.
Lienee turha tässä blogissa toistaa Aimo Kairamon kysymystä, mutta teenpä sen nyt kuitenkin.
Jos eduskuntaan tulee vasemmistoenemmistö, niin Vasemmistoliitolleko se tulee?
Kai se on pakko vastatakin.
Ei taida tulla.
Pragmaattisen reformistinen? Missä ne reformit ovat olleet? Reformit ylipäätänsä saati vasemmistolaiset reformit? Ok perhevapaauudistus oli parannus, mutta kuitenkin varsin pieni sellainen. Perhevapaakeskustelu sitä paitsi jatkuu vähintään yhtä kiivaana yhä. Ympäristö, sosiaaliturvajärjestelmä, turvapaikkapolitiikka, kriisinhallinta..hmm
Sosiaalidemokraattisessa puolueessa ei paperilla ole mitään vikaa. Arvot ovat hienot, mutta käytännön toteutus tökkii. Tämän huomasivat myös äänestäjät.
Porvarihallitus tulee nyt hieman väkisin. Jos SDP todella lähtisi mukaan seuraavaan hallitukseen, se olisi jo melkoista ylimielisyyttä äänestäjiä kohtaan.
Ps. Fredrika, mikä sivujesi osoite on? Vaikka korjaisin tuon mun sivujen linkin tuosta alusta pois, niin linkki ei kuitenkaan ohjaa minnekään.
Huh. Pahin demaripiiristä kantautunut analyysi vaalitappion syystä on ollut, että tappio tuli, koska "vaaliohjelma oli liian vasemmistolainen". Mun puolesta tällaista esittävä, mutta onneksi kuitenkin harvalukuinen joukko, voitaisiin panna sivuun (tai hallitukseen kokoomuksen jäsenkirjalla) ja keskittyä miettimään miten sosialidemokratiasta tehdään taas sosialidemokratiaa, puoluekoneistossa, kansan silmissä ja käytännössä. Ihan samaa olisin sanonut vaalituloksesta riippumatta.
Toivottavasti ne piruparat ymmärtävät pysyä kaukana hallituksesta, eikä seuraava hallitus saa mitään täysin korjaamatonta tuhoa aikaan (jotenkin tuli mieleen Sauli "kirjastoista maksullisia" Niinistö). Ehkä neljän vuoden päästä on valoisampaa koko vasemmistolle.
Olin itkeä ilosta kun demarit putosivat hallituksesta. Demarien puolustama hyvinvointivaltio kun on todennut että koska (jatko-)opintoni eivät ole edenneet en siis ole työtön vaan täysipäiväinen opiskelija. Olenhan ollut kaksi edellistä vuotta töissä ja maksanut veroni ym. maksuni valtiolle ja tässä kiitos töiden päätyttyä. On se vaan kivaa olla FM ja toimia iltavahtimestarina, että saisi jotenkin ruokarahat kasaan parempaa työtä etsiessä..
Mutta tosissaan... en voi ymmärtää, miksi ihmiset äänestävät vuodesta toiseen samoja kolmea puoluetta ja sitten marisevat ettei mikään muutu. Vastaukseni on siis B) ei saa itkeä, koska kuitenkin useimmat meistä ovat demokratian puolella.
Olisi kiva tietää muuttuisiko Eduskunnan nykyinen tasapaino jos Suomessa siirryttäisiin puoluevaaleista aitoihin henkilövaaleihin.
Sorry Pinja, nyt osoite on oikein. Sotken tuon blogspotin turhan usein bloggeriksi.
Miten olisivat seuraavat parannukset? Lisää rahaa aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan, pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu, työnhakijoiden liikkumisavustus, harkinnanvarainen muuttoavustus, matka-avustuksen enimmäiskeston pidentäminen ja sen saamiseen oikeuttavan työn vähimmäiskeston lyhentäminen, matka-avustuksen saamisen mahdollistaminen palkkatuella tuettuun työhön, muutosturvan toteuttaminen, kunnallisverion ansiotulovähennyksen käyttö (mikä lisää kunnallisveron progressiivisuutta), hoitotakuu (yli 6 kuukautta erikoissairaanhoidon jonoissa olleiden määrä pudonnut 90 %), sosiaali- ja terveyspalveluiden valtionosuuksia on korotettu keskimäärin 300 miljoonaa euroa vuodessa, koulujen aamu- ja iltapäivätoiminta, 400 erityisopettajaa ja 1000 koulunkäyntiavustajaa, talousrikollisuuden torjuntaan on panostettu, yt-laki laajennettiin 20-29 työntekijän yrityksiin, toimeentulotuen asumiskustannusten omavastuu poistettiin, pitkäaikaistyöttömien asumistuen ehtoja lievennettiin, elatustukea ja kansaneläkettä korotettiin, tilaajavastuulailla lisättiin työnantajan vastuuta työehtojen noudattamisesta myös ulkopuolista työvoimaa käytettäessä, työaikapankkisaatavat turvattiin palkkaturvalla, tasa-arvolaissa lisättiin velvoitteita palkkakartoituksiin työpaikoilla, osallistuminen EU:n nopean toiminnan kriisinhallintajoukkojen muodostamiseen etc.
Niinpä. Perhevapaauudistus ei ratkaisuut kerralla kaikkia uudistuksia. Sellaista se on se reformistisuus. Asteittaisten parannusten politiikkaa.
Noo. Kohta varmaankin selkeytyy, kuinka puolueiden välillä todella on eroja.
Ei demareita sinne varmaankaan huolita, mutta vaikea sinne menemistä olisi ylimielisyytenä pitää. Varsinkaan, jos katsotaan, ettei SDP ole tehnyt tarpeeksi vasemmistolaista politiikkaa. Ellei sitten usko, että porvarihallituksen politiikka olisi vasemmistolaisempaa. Kohtahan se nähdään.
Täytyy muistaa, että kaikki äänet ovat vaalikohtaisia. Kokonaiskannatus ratkaisee, ei muutos edellisistä vaaleista. SDP:n politiikan kannatus on yhä selvästi suurempaa kuin Vasemmistoliiton ja vihreiden yhteensä.
Helppo vastata.
Jos omat suosikit eivät pärjänneet:
A) saa itkeä, koska kaikki muut ovat niin tyhmiä ja väärässä, kun eivät tajuu äänestää oikein
Jos omat suosikit pärjäsi:
B) ei saa itkeä, koska on oma vika, jos kannattaa vääriä ja huonoja ihmisä/aatteita
A, myönnän, että mainitsin itse hieman harkitsemattomaksi tuon perhevapaauudistuksen. Oli tarkoitus liikkua vähän isommissa kokonaisuuksissa.
Joihin Lauri viittasikin jo omassa kommentissaan. Osittaisparannuksien ilo on aika pieni, jos kokonaisjärjestelmä ei elä nykyaikaa. Tieteen- ja taiteiden tekijöiden olematon sosiaaliturva on yksi esimerkki, demareiden maailma tuntuu olevan rakennettu pysyvien työsuhteiden varaan. Ylipäätänsä mielestäni työllisyyspolitiikkaan ja työttömyysturvaan on kohdistunut todella paljon kritiikkiä. Lisärahoitus ”aktiiviseen työllisyyspolitiikkaankaan” ei aina oikein auta, jos vika on järjestelmässä itsessään.
Noista osittaisparannuksista.. Mainitsit itse esimerkiksi kansaneläkkeiden korotuksen. Sekin viisi euroa kuussa oli kuitenkin verotettavaa tuloa, joka myös vaikuttaa asumistukea alentavasti. Nykyjärjestelmässä yksi osittaisparannus sun muu reformi voi jopa heikentää henkilön toimeentuloa jostain muusta kohdasta tai aiheuttaa +/0 lopputuloksen.
Mutta kirjoitin näistä samoista asioista jo alkuperäisessä blogikirjoituksessa, joten ei tästä enempää. En oikein tiedä, että miten saisin tyhjentävästi selvitettyä, että en toivonut porvarihallitusta, enkä sen enempää odota porvarihallituksen tekevän vasemmistolaista politiikkaa. Sen sijaan odotan, että vaalitappio saisi demareissa aikaan käännöksen vasemmalle, Kokoomus ei aiheuttaisi ihan hirveää tuhoa neljän vuoden aikana ja seuraavissa vaaleissa sekä tulos että vaalien jälkeinen politiikka olisi jotain muuta kuin nyt. Jos köyhyys ja tuloerot ovat vain kasvaneet demareiden hallituskaudella, miten voisi odottaa, että ne olisivat yhtäkkiä kääntyneet laskuun, jos ei olisi tapahtunut mitään, mikä herättäisi puoluetta.
Ei saa
Saa
Pitääkö Milja sun mielestä eduskunnassa olla 50% naisia?
Mielestäni sukupuolten välisen tasa-arvon tulisi ensisijaisesti näkyä ehdokasasettelussa (siten että listoilla on tasapuolisesti miehiä ja naisia mistä valita) ja että hallitusta muodostettaessa ketään ei dissata sukupuolen mukaan.
Mikä on se todennäköisyys, että eduskunnassa tulee koskaan olemaan 50/50-jakauma miesten ja naisten suhteen, noin niinku matemaattisesti? Vai poistuuko Miljan mielestä ongelma sillä, että naisten määrä ylittää 50 %?
Minusta A:n asenne kuvastaa juuri sitä demareiden ylimielisyyttä, joka aiheutti heidän tappionsa. Fiksuimmat demarit ovat jo käynnistäneet sisäisen keskustelun siitä, mikä viime vuosien linjassa mättää.
Oma keskustelunsa on sitten vielä Vasemmistoliitossa se, miksi ihmisten tyytymättömyyttä ei saatu kanavoitua äänestysaktiivisuudeksi saatika sitten Vasemmistoliiton äänestämiseksi. Syitä menestymättömyyteen pitää etsiä omasta toiminnasta, ei äänestysprosentista tai ihmisten "tyhmyydestä".
Kaikilla häviäjillä on peiliin katsomista, samoin myöhemmin vihreillä, mikäli menevät porvarihallitukseen.
Yritän harrastaa lisää itseruoskintaa blogissani, kunhan siihen kykenen.
Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan:
Hehe, vai että kognitiivinen dissonanssi...Rahvaan keskuudessa tästä ilmiöstä käytetään nimitystä "paskan puhuminen".
Tuo "ei edelleenkään ole 50" kommenttini tarkoittaa sitä, että mielestäni on ongelma, että naisia on eduskunnassa alle 50%. Se ei olisi ongelma, jos eläisimme yhteiskunnassa, jossa sukupuolella ei ole merkitystä. Nyt se on ongelma, koska naisten alhainen määrä eduskunnassa kautta linjan on kertonut sukupuolten epätasa-arvosta politiikassa - ja se kertoo siitä edelleen, vaikka edistystä onkin tapahtunut.
Vastaus Tonin ja Faizin kysymyksiin: Uskon kyllä, että mikäli naisia olisi eduskunnassa 50% tai yli, sillä voisi olla positiivinen vaikutus tasa-arvoasenteisiin pitkällä tähtäimellä. En tietenkään tarkoita, että prosenttiluvut tai varsinkaan kiintiöt olisivat mitään itseisarvoja. Ne ovat lähinnä keinoja ja indikaattoreita, joiden avulla voidaan mahdollisesti saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo tai mitata sitä.
Tässä mielessä näkisin naisten määrällisesti yhtä suuren edustuksen eduskunnassa eräänlaisena välietappina. Tavoitehan tietysti on, että äänestäjien mielestä "parhaat" kansanedustajat tulevat valituksi sukupuolesta riippumatta. Ongelma on, että politiikassa kuten yhteiskunnassa yleensäkin "hyvän" ja "parhaan" käsitteet ovat rakentuneet sukupuolittuneiden normien mukaan. Näiden normien purkamiseksi olisi hyvä, mikäli naisille saataisiin vähintään tasavahva edustus. Siitä voisi mahdollisesti seurata asenteiden muutosta ja ehkä jonain päivänä jopa utopistinen tilanne, jossa ei olisi mitään merkitystä sillä, onko poliitikko mies vai nainen. Siinä tilanteessa prosentteja ei enää tarvitsisi laskea; olisi aivan sama onko naisia alle, tasan vai yli 50%.
Ongelma ei siis tietenkään korjaannu automaattisesti pelkällä määrällä vaan tarvitaan laadullisia muutoksia - kansanedustuslaitoksen ohella myös muualle yhteiskuntaan, esim. talouselämän johtopaikoille, jossa tilanne on tasa-arvon kannalta vielä paljon kansanedustuslaitosta surkeampi.
Politiikan tasa-arvosta puhuttaessa täytyy olla tarkkana ja kerrottava täsmällisesti mitä tasa-arvolla tarkoittaa. Muuten saattaa syntyä kiusallisia väärinymmärryksiä.
Edellisten vaalien tilastoja tutkimalla huomaa, että ehdokkaista 39,9% oli naisia. Uuden eduskunnan kokoonpanosta taas 42% on naisia. Tilastotieteellinen johtopäätös on, että eduskuntaan pääseminen ei riipu sukupuolesta: -ehdokkaiden ja kansanedustajien sukupuolijakaumat eivät juuri poikkea toisistaan. Tätä voidaan kai pitää hyvänä asiana.
Luonnollinen jatkokysymys on: miksi naisia oli ehdolla vähemmän kuin miehiä?
Eniten naisehdokkaita oli Vihreillä (52,5%) ja SDP:lla (49,1%) vähiten taas KD:lla (39,4%) ja Keskustalla (43,8%).
Tilanne, jossa puolet kansanedustajista olisi naisia, edellyttää sitä, että myös puolet ehdokkaista olisi naisia. Tämä siksi, että naisilla ja miehillä on -ainakin näiden vaalien valossa- yhtäläiset mahdollisuudet päästä eduskuntaan.
Miksi sitten puolueiden sukupuolijakaumat poikkeavat toisistaan niin paljon? Johtuuko se siitä, että naiset eivät pääse niin helposti KD:n tai Keskustan ehdokkaiksi? Vai siitä, että naiset eivät edes halua olla esim. KD:n listoilla?
Osoitteesta
http://www.tilastokeskus.fi/til/evaa/2007/evaa_2007_2007-03-19_kat_001.html
löytyy tarkempaa tilastotietoa vaaleista.
Tai sitten ei. Vaikka vihreillä oli ainoana naisenemmistö ehdokkaissa, niin valittujen joukossa yli 50% naisedustus on vihreiden lisäksi SDP:lla, RKP:lla ja KD:lla. Eli ei se ehdokasasettelu kaikkee kerro. Mielenkiintoista olis saada äänioikeutettujen sijaan tieto äänestäneiden sukupuolijakaumasta ja kuinka kaukana/lähellä se on tota valittujen 42%.
Kaikki ne jotka äänesti saa, muut ei saa. (Sepäs kuulosti hyvältä...)
Ne 30 % jotka päätti nukkua kotona voivat pitää suunsa supussa. Jos ei oikeasti voi hilata takamuksia lähikoululle punaisen viivan vetoon, niin ei ole aihetta valittaa. Maallakin asian voi hoitaa ennakkoon, jos ei vaikka tunnu hyvältä varsinaisen äänestyspäivän keli. Keliä syytettiin kaikkien tapahtuneiden kolareiden lisäksi myös alhaisesta äänestysaktiivisuudesta.
Herpaannuttaa, kun kaverini joutui veivaamaan itsensä Venetsiasta Milanoon äänestämään, mikä on 3h junassa yhteen suuntaan ja kulut saa maksaa itse. Onneksi eduskuntavaaleissa on vain yksi kierros! Anna toivoi sitä myös pressanvaaleihin.
Lisäksi ärsyttää kun kuulee märinää ”mä en äänestä, koska ne kaikki ehdokkaat ovat ___ (jotenkin huonoja)”.
Ensinnäkään kaikki ehdokkaat eivät voi olla omaneduntavoittelijoita, valehtelijoita, urpoja tai muuten viallisia. Jo tilastollisten seikkojen takia siellä on oltava aidosti hyviäkin! Etsii ja löytää.
Toiseksi on muka vaikeaa löytää omaa ehdokasta. Paskapuhetta. Nyt oli käytössä vaalikoneita enemmän kuin tarpeeksi, jos niiden avulla ei löydy niin tsekkaa sitten vaan kotisivuja ehdokkaista, useimmilla tosissaan eduskuntaan hakevilla on hyvin informatiiviset sivut. Lisäksi jokaisella on aivan salettiin mielessä jokin ominaisuus, joka sillä ehdokkaalla olisi hyvä olla ainakin ehdokkaiden alkukarsintavaiheessa, vaikka sukupuoli, ikä, ammatti, puolue, kanta johonkin tiettyyn kysymykseen, tukan väri...
Sama itku alkaa taas euro/kunnallisvaalien lähestyessä. ”Miksi sinne on valittu jotain daijuja jotka eivät hoida suomalaisten/kuntalaisten asioita hyvin? Mä en kyllä äänestä missään hemmetin euro/kuntavaaleista kun EU/kunta on persuksista ja potkii suomalaisia/kuntalaisia päähän koko ajan. Miten siellä EU:ssa/kunnassa voisi vaikuttaa ja laittaa asiat mallilleen?!” Ehkä tulee mystisiä tuloksia kun äänestysinnokkuus on alle 50 % ja siitä voi vain syyttää itseänsä jos ei käytä ääntänsä.
Nih.
Vaalituloksessa, hallituksen kokoonpanossa ja hallitusohjelmassa on monia puolia, mutta ainakin yhdestä asiasta olen nyt tosi iloinen: Perheen sisäinen adoptio nais- ja miespareille on hallitusohjelmassa!