Öisiä ajatuksia
12.11.2007 klo 0:37
Ihmisten täytyy olla jotenkin rakennettu niin, että ne eivät samaistu liian moneen ryhmään. Niin kai ne pysyvät jotenkin koossa. Että voi luokitella jotkut ulos. Kaikki Suomessa tapahtuva paha tuntuu lähes aina hirveämmältä kuin samat tapahtumat jossain muualla. Vaikka kyseessä olisi sellainen hirveys, jonka tietäisi voivan sattua myös Suomessa. Voisiko samastuminen oikeasti vaikuttaa vai pystyvätkö ihmiset esimerkiksi päättämään, että heitä eivät ahdista vaikkapa pakolaisten kohtalot tai että asunnottomat olisivat voineet päättää asiankulun jossain vaiheessa toisin. Kun ei kai kausaalisuhteisiin voi kieltäytyä täysin uskomastakaan. On aina yhtä hassua, kun voi samanaikaisesti uskoa omaan, vapaaseen valintaan ja sitten sanoa, että jotkut asiat hoituvat itsestään parhaiten. Tai helpottaako jos yrittää olla katsomasta kokonaisuuksia, yhteiskuntaa, kanssaihmisiä, että yrittää nähdä kaikki yksittäistapauksina. Yksittäinen onneton, yksittäinen häiriintynyt.
Miksi filosofian oppikirjoissa ja verkkosaiteissa aina luetellaan kaikkien merkittävien henkilöiden elämänvaiheet. Tämä luettelointi saattaa kattaa useampia rivejä kuin henkilön varsinaisten ajatusten luettelointi. Korostaako elämänvaiheiden luettelointi sen satunnaisuutta vai merkittävyyttä, että kyseinen yksilö kykeni kaikessa tavallisuudessa/omituisuudessaan/poikkeusoloissa kehittämään jotain ihmeellistä? Pitäisikö minun ymmärtää, miten Heideggerin ajatuksiin vaikutti se, että hänen vaimonsa osti hänelle vuoristomajan. Miksi muistan lukiossa Liisan kanssa pitämästäni esitelmästä enää ainoastaan sen, että Spinoza kuoli keuhkotautiin. Nykytietämyksen mukaan kyseessä olikin tosin lasipöly.
Kuinka usein ihminen voi väittää toimineensa järjen perusteella. Toimiiko maailma yleensä järjen perusteella. Eikö matematiikan jälkeen ja joskus siinäkin kaikessa ole melkein kyse uskomuksista ja sopeutumisesta. Ihmiset kouluttautuvat, koska uskovat sen kannattavan ja yhteiskunta vaatii sitä. Tuleeko sellaisesta automaattisesti järkevää, joka tarkoittaa sopeutumista. Eivätkö uskonnot vaikuta kaikista eniten maailman tilaan. Ihminen sopeutui ympäristöön hyödyntämällä saatavaa energiaa, mikä olikin luultavasti pitkään varsin järkevää, sitten tuli ilmastonmuutos. Onko se jotenkin järjellä pysäytettävissä. Kukaan ei voi olla tietämättä, että citymaasturi on järjetön ostos helsinkiläiselle.
Tuleeko ihmisille ilmastokatastrofin kaltaisen uhan alla jotenkin laissez-faire olo, että on turha edes enää miettiä, mitä kannattaisi tehdä. Että yksilö on vapaa ostamaan maasturin, mutta vapaa olemaan uskomatta omien valintojen vaikutukseen, Pitääkö ilmastonmuutoksen torjunta siis lähteä kulttuuristen tapojen tai arvojen muutoksista vai voidaanko sen torjunta perustaa järkeen. Kumpi on helpommin ennustettavissa, kulttuurin muuttuminen vai ajatus siitä, että ihmiset alkaisivat sopeutua muutokseen torjumalla sitä ja kehittämällä tapoja säilyttää kuitenkin elämänlaatunsa. Tiedänkö itse lähellekään tarpeeksi, mitä voisin tehdä, tekisinkö tietäessä paljon enemmän.
Historiaa käytetään filosofian kontekstualisoinnissa. Se on eräs keino. Esa Saarisen filosofian oppikirjat ovat hyvä esimerkki "karvapäägallerismista".
Kontekstualisoida voi myös teemoittain. Mikä on esimerkiksi tiedon ja tieteellisen tiedon ero ylä ja- alakäsitteinä? Opetuksessa painotetaan nykyisin teemoja historian kustannuksella. Minun on ollut helppo lähestyä filosofiaa historian kautta, se on jatkumo, joka auttaa jäsentämään ajatukset dialogiksi.
Uskon, että ilmastonmuutoksen voi torjua nimenomaan järjen avulla. Ilmastonmuutos ja ydinaseet ovat samantyyppisiä uhkia. Ydinaseiden määrää ja valmistusta on onnistuttu kansainvälisen yhteistyön (rationaalisuuden) avulla rajoittamaan. Kaikki tajuavat, että ydinaseet ovat paha juttu. Toivottavaa olisi, että ihmiset ajattelisivat joskus ilmastonmuutoksesta samoin.
Ajattelisin, että pahaa voi perustella hyvällä, mutta hyvää ei voi perustella pahalla. Ongelma onkin siinä, mitä perustellaan milläkin. Citymaasturin ostaminen on paha asia ilmastonmuutoksen kannalta, mutta hyvä asia yksilön vapauden toteutumisessa liberalistisessa maailmassa.. Muistaakseni Immanuel Kant sanoi, että "viaton silmä on sokea ja neitseellinen mieli tyhjä". Länsimaissa uskotaan yksilön valinnan vapauteen itseisarvona, ja "sokea silmä" tekee mahdottomaksi pakottaa jotkut luopumaan citymaasturista - järkeä siinä ei tarvitse olla..
Toisaalta, josko ihmiskunnan tuhoutuminen omaan valinnan vapauteensa on sokea evoluution tahdoton etappi?
Pinsku, sähän alat kuulostaa antropologilta! :) Jarkolle terkkuja...
Kommentoin vain yhtä pientä yksityikohtaa:
Erään tunnetun matemaatikon (muistaakseni von Neuman) kerrotaan sanoneen "ei matematiikkaa ymmärrä, siihen vaan tottuu". Se on ihan totta.
Sano multakin terkkuja Jarkolle!
Jep, ainakin politiikassa toimiessa tulee päivä päivältä vakuuttuneemmaksi siitä, että maailma toimii juuri uskomusten ja sopeutumisen ja lisäksi tunteiden varassa. Järjestä puhutaan, mutta päätöksentekoon se ei välttämättä vaikuta ollenkaan. Tunteiden ja tuntemusten tosiasiallinen vaikutus pitäisikin minusta tunnustaa ja ottaa vakavasti, muuten sitä ei oikein voi kontrolloidakaan.