Kilpailu
6.6.2006 klo 0:35
Kenellekään ei varmaan enää ole epäselvää, että Helsingin kaupunginvaltuusto päätti viime viikolla, että Hietaniemenkatu 5:n perustetaan asunnottomien palvelukeskus. Surullista asiassa oli se, miten monet lähialueen asukkaat, yritykset ja muun muassa Etu-Töölön lukion oppilaskunta ja paikallinen päiväkoti vastustivat hanketta.
Edellä mainituista etu-töölöläisistä lukiolaisista olen erityisen huolissani ja ymmällänikin. Koulutussisältöjä- ja määriä on todella syytä katsella kriittisesti, mikäli nykyajan oppilasaines on jo valmiiksi näin kapeakatseista. Toisaalta kyseisillä oppilailla vaikuttaa olevan varsin ruusuinen kuva omasta tulevaisuudestaan tai sitten he eivät ainakaan halua viettää sitä jatkossa Töölössä. Sympatiani menevätkin omien kotikulmieni koululaisille. Vaikka kaikkiin Kallion baareihin tunkevat taidelukiolaiset välillä ärsyttävätkin ”siis mä virkkasin itte tän napakorun, kun mä kuuntelin Plaseboa”, niin ainakaan heitä ei näytä ärsyttävän ne, joilla on jo loistava tulevaisuus takana.
Päiväkotilapsista esitän myös huoleni. Ilmeisesti rassukoilla ei ole kotoa saatavilla positiivisia roolimalleja, jos vanhemmat ovat näin huolissaan siitä, missä lapset päivänsä viettävät. Mallioppiminen ja tynnyrissä kasvattaminen ovat ylipäätänsä selvästi nykyään todella kovassa huudossa. Kun puhutaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsista, ollaan aina huolissaan siitä, mistä lapsi saa naisen tai miehen mallin. Aivan kuin kaikki homo- ja lesboperheet olisivat etu-töölöläisiä, jotka haluavat aidata lapsensa muulta maailmalta.
Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että lintuinfluenssan sijasta Töölön on vallannut antropofobia, eli muiden ihmisten pelko. Koska elämästä ei tule kerta kaikkiaan mitään, jos tällainen pelko leviää, niin ehdotan Töölöä aidattavaksi. Tämä ei kuitenkaan riitä. Luin nimittäin hiljattain, oliko se nyt HKL:n vai YTV:n tilastoja, joista selvisi, että yksi suurimpia syitä olla käyttämättä joukkoliikennettä ovat ”muut ihmiset". Luottamukseni joukkoliikenteeseen on sen verran kova, etten usko vastaajina olleen pelkkiä töölöläisiä. Näyttää siis siltä, että pelko on jo levinnyt.
Jotain on kuitenkin tehtävä. Lupaan tarjota töölöläisessä Pub Petessä tsekkiläisen oluen sille, joka keksii parhaan keinon vähentää tätä ihmispelkoa ja helpottaa siten myös töölöläisen ihmisen elämää tulevaisuudessa. Miettikää niitä päiväkotilapsia, we are the world!
Kilpailu on avattu nyt ja teen itse ensimmäisen ehdotuksen:
1. Töölöläisiä on sivistettävä. He eivät vain ymmärrä. 1800-luvulla kirjoitettiin erityisen paljon realistisia romaaneja ja sen jälkeen tapahtuikin merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Töölöläisille voisi EU:n perustuslain sijasta pudottaa postiluukusta Pussikaljaromaanin. Sitä voitaisiin lukea ääneen päiväkodissa (vanhemmille siis) sekä siellä lukiossa. Toisaalta tiedonvälitys on jo nykyään varsin toimivaa ja realistinen kirjallisuus saattaisi olla puuduttavaa, totuus iskisi turhan raskaasti. Töölöläiset voisivat lukea Science Fictionia. Esimerkiksi Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi saattaisi saada töölöläisenkin uskomaan, että ei vaan aina voi. Scifin avulla monet mahdolliset todellisuudet tulevat hienosti esille. Kaikkien maailma ei ole samanlainen, vaikka onkin olemassa samaan aikaan.
Lapsuuteni Töölössä asuneena voin kertoa, että antropofobia on elämän mittainen riesa. En voi sietää muita ihmisiä! Ainoa keino selviytyä arjessa on kohtelias huomaamattomuus tai muiden totaalinen ignooraaminen (John Nashin mallin mukaan). Töölössä on aloitettava laajamittainen siedätyshoito. Alueelle on pikaisesti, asunnottomien hoitolan lisäksi, sijoitettava mm. maahanmuuttajien vastaanottokeskus ja ydinjätteen loppusijoituspaikka. Kyllä se siitä. Seuraava sukupolvi olisi jo varmasti avarakatseisempi.
Töölössä on pitkät perinteet, eikä kovin kaukana historiassa, suorittaa aivojen otsalohkon leikkauksia eli lbotomioita. Viimeisin leikkaus suoritettiin niinkin myöhään kuin 1969.
Ehdotan että töölölainen lobotomiaperinne elvytetään. Aluksi leikkaus voidaan tehdä kaikille töölössä asuville antropofobiasta kärsiville asosiaalisille persoonallisuuksille. Lobotomian sivuvaikutuksina tulevaan prefrontaaliseen oireyhtymään kuuluu, että ympäristön tapahtumat eivät kiinnosta entiseen tapaan. Suvaitsevuus lisääntyy.
Huumepiikkejä Topeliuksenkadun varteen niin lapset oppivat väistelemään niitä nuoresta asti...behavioraalisia hoitoja pedofiileille tarjoava hoitolaitos lastenkodin viereen...pahimmat rikoksenuusijat vanhusten suosimalle Temppelinaukiolle...Hell's Angels'ien päämaja kauppiksen viereen...vankila temppelinaukion kirkon tilalle...huumeruiskujen vaihtopiste Taivallahden ala-asteen edustalle...julkisia käymälöitä Apollon kirkon eteen...kaivos Mannerheimintielle. Siinä pari ideaa. Suvaitsevaisuutta lisää parhaiten se, että asuntojen hinnat laskee ja ihmiset, jotka ovat koko elämänsä käyneet töissä päästäkseen hyvälle asuinalueelle huomaavat, että se pahin kuona tuleekin ilmaiseksi perässä. Toinen kohde, johon olisi ehdottomasti saatva muutos on Kaivopuisto. Ursulan tilalle asunnottomien ensikoti. Kaivohuoneesta AIDS-tukipiste. Helsingin jäätelötehtaan kioskin viereen neulanvaihtopiste. Suvaitsevaisuutta, ihmiset.
Koska Toni oli niin ratkiriemukas, en aio edes yrittää käyttää huumoria tehokeinona.
Hmmm... entisenä töölöläisenä voin kertoa, että siellä on jo riittämiin häiriötekijöitä, joten tuskin AIDS-hoitolan vaihtuminen puliukkojen hoivalaksi tuo sinne mitään uutta. Mietitäänpä vaikka liikenteen määrää Töölössä (Mechelininkatu, Runski, Mansku jne) tai KY:n tiloja ja saman talon muita käyttäjiä Pohjoisella Rautatienkadulla.
Mielestäni paras tapa totuttaa Töölön wannabe-lauttasaarelaiset on rakentaa sinne tarpeeksi baareja muualla asuville. Johan alkavat asunnottomat tuntua mukavilta naapureilta. Ja tästä on omaa kokemusta Harjusta, missä asun alkkisten päiväkodin yläkerrassa. Voin kertoa, että mielummin se naapurissa kuin sadat muukalaiset aina Espoota myöden juhlimassa boheemissa Kalliossa (=oksentamassa kadulle, hajottamassa pulloja, huutamassa baarin ulkopuolella jne.).
Helsinki helsinkiläisille, vaikka sitten asunnottomille. Espoolaiset jääköön Espooseen.
Menee kilpailuteeman ulkopuolelle, mutta miksei noita asuntoloita voida rakentaa esimerkiksi Seurasaareen. Sijoittaminenhan johtaa helposti Nimby-ilmiöön, koska ihmisistä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että kodittomat tai alkoholistit tulevat juuri heidän riesakseen. Eikö olisi parempi sijoittaa asuntola jonnekin missä on vähän yksityisasuntoja - kuten juuri Seurasaareen - jottei synny Nimbyä ja jotta kaikki pääsemme harjoittamaan suvaitsevaisuutta.
Vitsailu ja yritykset muuttaa asemakaavaa sikseen, sillä kuten Lauri yllä muistutti: kaikkia eivät asunnottomat häiritse. Reservaattien rakentamista yksinkertaisempaa olisi vaikuttaa ihmisten asenteisiin, tänne mahtuu kyllä kaikenlaista tallaajaa.
Olen kuullut huhun, että töölöläinen asukasyhdistys on parhaillaan kustantamassa "Elämää Töölössä" -vuosikalenteria. Kuulemma kalenteri on tarkoitus jakaa veloituksetta kaikille alueen kotitalouksille sekä yrityksille. Kalenterin suomenkielinen taitto on vielä vähän kesken, mutta "Elämää Töölössä 2007" -kalenterin kuvituksesta saa esimakua täältä. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää toukokuuhun.
Kyllä kyllä. Juopot, hullut, narkkarit, homot ja muu epäilyttävä aines tulee koota ruotsinlaivalle ja lähettää Ahvenanmaalle. Seurasaari kun on liian pieni niille kaikille. Tehdään saaresta suomalaisen sivistysvaltion suvaitsevaisuuden ja lähimmäisenrakkauden symboli. Edellytykset ovat hyvät, koska tuskin se yksi suomea taitamaton ahvenanmaalainen kansanedustajakaan tällaista hanketta osaisi vastustaa.
Ei mutta siis.. jos kiellettiin vitsailemasta niin kirjoitetaan sitten jotain asiaakin. Lähtökohtia:
Tästä pitäisi formuloida sitten joku käytännön toimintaohjelma ihmispelon vähentämiseksi? Tämä vaatii ihmisten moraalisen rohkeuden ja herkkyyden kasvattamista. Tuomitsemisen halu ja pelko vähenee sitä kautta, että ihminen vähentää oman napansa kaivelua ja oppii myötäelämään enemmän kanssaihmistensa kärsimyksiä. Tämä vaatii lisäkseen tietynlaista kovuutta ja reiluutta: toisen ihmisen potentiaalin ja mahdollisuuksien rehellistä tunnustamista. Ilman minkäänlaista kovuutta vaarana on, että myötäeläminen latistuu sossutätien usein harjoittamaksi holhoamis- ja voivotteludiskurssiksi.
Ehdotukseni on: palvelukeskuksen avaamisen jälkeen siellä järjestetään useita avoimien ovien päiviä, joihin kutsutaan paikallisia asukkaita. Työntekijät kertoisivat näissä tilaisuuksissa miksi palvelukeskus on olemassa, mihin sillä pyritään ja mitä se saa olemassaolollaan parhaimmassa tapauksessa aikaan. Samalla voitaisiin valottaa millaisia tarinoita keskuksen asiakkailla on tyypillisesti takanaan: vaikeita perhetaustoja, työttömyyttä, ihmissuhdeongelmia, läheisten kuolemia, köyhyyttä, mielenterveysongelmia jne. Tätä kautta töölöläisten kokema pelko saattaisi vähentyä. Tai siis ainakin niiden, jotka uskaltautuvat paikalle.
Kiitoksia tähänastisista ehdotuksista! Kilpailu on edelleen auki ja ratkaisumalleja lobotomioiden ja avointen ovien päivien väliltä ja ohitse otetaan vastaan!
Tähänastiset ehdotukset ovat keskittyneet muiden kuin asunnottomien asenteiden muutokseen. Pelkoa saattaisi vähentää myös noiden asuntolan asukkaiden omien asenteiden muuttaminen: vieroittamalla heitä alkoholista ja muista päihteistä sekä kannustamalla siistiin pukeutumiseen (asuntolassa voitaisiin ehkä huolehtia heidän ulkonäöstään) ja mielenterveyspalveluiden käyttöön ja lisäämällä työharjoittelumahdollisuuksia ihmisten pelot saattaisivat myös vähentyä.
Iisiä. Vaihdetaan töölön populaatio kallion populaatioon. Töölöläispopulaation vanhakantaisen osan siedätyshoidon onnistuminen on Kalliossa todennäköisempää (ennen vaihtoa) vallinneen vapaamielisemmän ilmapiirin ansiosta.
Pääsisi samalla itse takaisin kallioon. Myös uuskantaisempi töölöläispopulaatio siis hyötyisi vaihdosta.
Sääli tietenkin entistä kalliopopulaatiota.