Prologi blogiin

SVAL liittovaltuustovaalit 3.-24.11.2009


[ ehdokasesittely täällä ]

Blogia toimittaa kokoomuslainen yhteiskuntatieteilijä Jussi Salonranta (s. 1978). Blogissa esitetyt näkemykset ja havainnot ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä vastaa kokoomuksen tai minkään muunkaan poliittisen liikkeen arvomaailmaa tai tavoitteita. Minua kiinnostaa mm. poliittinen historia, shakki ja lukeminen , minkä johdosta kirjoitan näistä aiheista usein. Arvomaailmaltani olen keskustaoikeistolainen.

Toimin Kokoomuksen edustajana mm. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisessa tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE) ja Ulkoministeriön alaisessa kehityspoliittisessa toimikunnassa (KPT) , koska toimielinten vastuualueet kiinnostavat minua (ja puolueen ansiosta saan mahdollisuuden vaikuttaa niihin). Kehityspoliittinen toimikunta mm. luovutti toukokuussa eduskunnalle Suomen kehityspolitiikkaa koskevan vuosiarvionsa . Helsingin kaupungissa olen toiminut mm. opetuslautakunnan jäsenenä ja taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajana.

Aiemmin olen toiminut mm. Akavalaisen Valtiotieteilijöiden ammattiliiton varapuheenjohtajana ja Kokoomuksen puoluehallituksen jäsenenä.

Lipposen ehdokkuus Kekkosen avustajaksi ei ole uutta tietoa

22.10.2009

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen sanoo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan arvioinnissaan uudeksi tiedoksi Paavo Lipposen ehdokkuutta presidentti Kekkosen avustajaksi (HS 22.10.2009 C1).

Virkkunen kirjoittaa: "Yhden uutisenkin Lipponen paljastaa. Hänet oli vuonna 1973 valittu presidentti Urho Kekkosen ulkopoliittiseksi avustajaksi, mutta yön yli ajateltuaan Lipponen sanoi sittenkin ei. Presidentin kansliaan siirtyi Jaakko Kalela, joka ehti avustaa Kekkosen lisäksi kolmea muutakin presidenttiä."

Kalevi Sorsa on kirjoittanut aiheesta vuonna 2004 ilmestyneessä muistelmiensa toisessa osassa, Kansankoti ja punamulta, joka kattaa vuodet 1972-1976.

Sorsa kirjoittaa: "Kekkonen näki, että Jyränki oli vaihdettava luotettavaan henkilöön, mutta ei halunnut tämän vahingoittavan hänen suhteitaan sos. dem. puolueeseen. Niinpä hän vuoden 1973 alussa pyysi puolueen nuoren ulkopoliittisen eliitin piiristä ehdokkaita ulkopoliittiseksi avustajakseen. Annoin listan, jolla oli mm. Jaakko Kalela ja Paavo Lipponen. Kekkosen valinta lankesi aluksi Lipposen hyväksi, mutta muutaman päivän kuluttua hän muutti mielensä ja sanoi kuitenkin lopulta päätyneensä Kalelaan >>koska Lipponen suoraan puoluetoimistolta tulleena voisi saada osakseen aiheetontakin kritiikkiä ja epäilyjä>>. En tiedä oliko Kekkonen tuolloin käynyt asiasta keskusteluja muidenkin kuin minun kanssani. Joka tapauksessa uusikin valinta oli erinomainen: Lipponen on kertonut omalla tahollaan tulleensa myös kielteiseen tulokseen halukkuudestaan, ja Jaakko Kalela muodostui pian korvaamattomaksi ulkopolitiikan oikeaksi kädeksi presidentille kuin presidentille."

Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta s. 18

Mielenkiintoista asiassa on Sorsan ja Lipposen tulkintojen eroavaisuus. Olen aiemmin kirjoittanut Lipposen vaatimasta menneisyyden hallinnasta .

| Kommentoi

SVAL liittovaltuustovaalit 3.-24.11.2009

Jussi Salonranta :: ehdokasnumero 28

31v, perheenisä, peruspalveluministerin avustaja, Kokoomus

  • Ansiotulojen ostovoiman kehitys turvattava.
  • Kilpailukyky ja työelämän laadullinen kehittäminen eivät sulje toisiaan pois.
  • Aika ja sen hallinta on ratkaisevaa työssä jaksamisen kannalta.
  • Kaikista ylitöistä (ja myös työasioiden vuoksi vapaa-aikana tapahtuvasta matkustamisesta) on saatava vapaata ja/tai rahallista korvausta.
  • Yhdenvertaisissa mahdollisuuksissa ja työelämän tasa-arvokysymyksissä on paljon kehitettävää.
  • Miksi vanhemmuuden kustannuksia ei ole vieläkään saatu tasattua ja syrjintää lopetettua.

Ensisynnyttäjien ikä on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti ja käytännössä lähenee rajaa, jonka jälkeen naisten biologiset lapsensaantimahdollisuudet alkavat laskea. Kysymys on suomalaisille kansakuntana erittäin merkittävä, mutta monet valitettavasti näkevät asian vain oman yrityksensä kannalta, sillä se nostaa määräaikaisesti yrityksen kustannuksia. Meidän tuleekin löytää tilanteeseen ratkaisu, joka lopettaa syrjinnän, kohtelee kaikkia yrittäjiä ja yrityksiä yhdenvertaisesti, eikä kohtuuttomasti heikennä yhdenkään yrityksen toimintaedyllytyksiä.

SVAL varapuheenjohtaja 2007-2008, hallituksen jäsen 2005-2006, liittovaltuustossa 2001-, Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtaja 2009-, Helsingin kaupungin opetuslautakunnassa 2005-2008, STM TANE (tasa-arvoasioiden neuvottelukunta) 2006- jäsen, UM KPT (Kehityspoliittinen toimikunta) 2007- jäsen, Kokoomus puoluehallituksen jäsen 2005-2006.

www.jussisalonranta.fi
| Kommentteja: 1

MEP Timo Soinin (ps.) 1. puheenvuoro europarlamentissa 15.7.2009 simultaanitulkattuna englanniksi

Täysistunto 2009-07-15 :: lue lisää ...

| Kommentoi

Poliittisten kirjojen kokoelmani

4.8.2009

Jatkan listan täydentämistä vielä myöhemmin. Jos sinulla on kir(jo)ja, jo(i)sta uskot minun olevan kiinnostunut niin ota ihmeessä yhteyttä, erityisesti olen kiinnostunut kokoomuslaisten ja kokoomusta käsittelevistä kirjoista.

Itse asiassa kuultuna: Lauri Aho (1979)

A

Aalto Arvo: Elämäni miljoonat (1988)

Alenius Ele: Sosialistiseen Suomeen (1969)

Arhinmäki Paavo: Punavihreä sukupolvi (2006)

E

Erävaara Reijo: Unohdetun kansan puolesta - SMP 20 vuotta (1979)

Eskelinen Juha (toim.): Aatteet solmussa - mihin menet SDP? (1987)

Eskola Antti: Vasen laita lavea (1969)

G

Gunnarsson Gunnar: Sosialidemokratian aateperintö (1971)

Guzenina Maria: Unelmatehdas - Access all areas (2004)

H

Haatainen Tuula: Arjen kuningattaret (2006)

Haavisto Pekka (toim.): Tehtävä napapiirillä (1983)

Hassi Satu: Tukka hattu-hyllyllä (2002)

Hautala Arvo: Kehuttiin lakkokenraaliksi (1977)

Helle Veikko: Puuseppä Suomen eduskunnassa (1981)

Hertzen Heikki S. von (toim.): Miksi kiipesitte palmuun, Presidentti (1970)

Holappa Pentti (toim.): Käytännön sosialidemokratia (1973)

Hynynen Pertti: Liike ja linja (1989)

Hämäläinen Niilo: Linjojen välissä (1975)

I

Ilaskivi Raimo: Me ja mahdollisuutemme (1971)

Immonen Keijo (toim.): Puolueiden puheenvuoro (1965)

J

Junnila Tuure: Jäädytetty demokratia (1960)
Junnila Tuure: Noottikriisi tuoreltaan tulkittuna (1962)
Junnila Tuure: Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla (1973)

Juntunen Simo Simppa: ... ja katto korkealla (1971)

K

Kekkonen Urho: Tamminiemi (1980)

Kiljunen Kimmo (toim.): Rotusorron kahleissa (1975)

Klemola Pertti: Kenen asialla SAK (1975)

Koivisto Mauno: Väärää politiikkaa (1978)
Koivisto Mauno: Tästä lähtien (1981)

Korjus Jaakko (toim.): Oikea vaihtoehto (1970)
Korjus Jaakko: Mies ja aate (1971)
Korjus Jaakko: Näin jatkuu Rihtniemen linja (1972)
Korjus Jaakko: Juha Rihtniemi (1975)

Kuronen Susanna: Pääministerin morsian (2007)

Kuusela Hanna ja Rönkkö Mikko (toim.): Puolueiden kriisi (2008)

Kymäläinen Heikki (toim.): Rafael Paasio - Kun aika on kypsä (1980)

L

Laitinen Aarno (toim.): Tamminiemen pesänjakat (1981)
Laitinen Aarno: Kremlin kellokkaat (1983)

Lindblom Olavi: Punaista vai valkoista (1969)
Lindblom Olavi: Pitkällä palkilla (1981)

Lindblom Seppo: Politiikka karkumatkalla (2007)

Lipponen Paavo: Muutoksen suunta (1986)
Lipponen Paavo: Järki voittaa (2008)

Loikkanen Jouko: Hallitse ja hajoa (1973)

M

Majander Mikko: Demokratiaa ja dollareita - SDP ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954 (2007)

Mäki-Hakola Pentti: Hiivistelemättä (1981)>br />

O

Oittinen R. H.: Tehtäviä ja tavoitteita (1969)

P

Pajamäki Osku: Ahne sukupolvi (2006)

Pakkala Jukka (toim.): Sosialismi ja ekologia (1980)

Penttilä Risto E. J.: Moskovasta Brysseliin (1992)
Penttilä Risto E. J., Tapaninen Jaakko ja Janne Jutila: Ultimatum isänmaalle (1994)
Penttilä Risto E. J.: Historian roolipeli (2006)

Puntila L. A.: Suomen poliittinen historia 1806-1966 (1971)
Puntila L. A.: Puheita ja esitelmiä 1962-1975 (1977)

R

Rahkonen Susanna: Valta istuu sohvalla (2007)

S

Saukkonen Jussi: Vastuun sukupolvi (1973)

Seppänen Esko: Uusi Suomi (1977)

Siimes Suvi-Anne: Politiikan piilokuvat (2002)
Siimes Suvi-Anne: Politiikan julkisivu (2007)

Soininvaara Osmo: Vihreää valoa (1983)
Soininvaara Osmo: Ratkaiseva aika (1986)
Soininvaara Osmo: Vihreä markkinatalous (1990)
Soininvaara Osmo: Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi (1994)
Soininvaara Osmo: Ministerikyyti (2002)
Soininvaara Osmo: Vauraus ja aika (2007)

Sorsa Kalevi: Kansanvallan kysymyksiä (1974)

Sund Ralf: Uhrataan puoluesihteeri (2002)

T

Tarkka Jukka: Kysyjän rooli (1999)

Tiuri Martti: Tulevaisuus alkaa nyt (1984)

Tuomioja Erkki: Tahditon rauhanmarssi (1967)
Tuomioja Erkki (toim.): Valkoisen vallan Afrikka (1969)
Tuomioja Erkki: Öljypeli (1970)
Tuomioja Erkki: Suomi ja EEC (1971)
Tuomioja Erkki (toim.): Vaihtoehtoja on (1995)

U

Uitto Erkki (toim.): Punainen kirja (1969)

Ukkola Tuulikki: Valittajien valtakunta (1993)

Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin (2003)

Uschanov Tommi: Mikä vasemmistoa vaivaa? (2008)

V

Vanhanen Matti: Ensimmäinen kausi (1995)

Vikatmaa Juha: Vesien saastuminen rikosoikeudellisena ongelmana (1973)
Vikatmaa Juha: Porvarin puheenvuoro (1974)

Vilkuna Kustaa: Urho Kekkosen puheita ja kirjoituksia 1938-1955 (1955)

Virmavirta Jarmo: Paasikiven perilliset (1973)
Virmavirta Jarmo: Politiikan äänetön yhtiömies (1977)
Virmavirta Jarmo: Presidenttipeli ja sen pelaajat (2005)

Virolainen Johannes: Ainoa vaihtoehto - poliittinen keskusta (1971)

| Kommentoi

Kesälukeminen 2009

19.7.2009

Heinäkuu

Johannes Virolainen: Ainoa vaihtoehto - poliittinen keskusta
Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus
Fjodor Dostojevski: Netotska Nezvanova
Anna Quindlen: Se mikä on totta
Mika Waltari: Turms, kuolematon
David Benioff: Varkaiden kaupunki
Voltaire: Mikromegas

| Kommentoi

Aikamme elävä legenda: Jukka Relander

18.6.2009

Kirjastoseuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Vihreä varakansanedustaja Jukka Relander (10.6.2009).

Helsingin Sanomat toimitti asiasta uutisen , jossa Relanderin kerrotaan olevan mm. tutkija, kolumnisti, esseisti, historioitsija ja keskustelija. Kolumnisti määreenä on niin tärkeä, että se on syytä mainita kahdesti.

Relanderin toimii HS.fi sivuston kolumnistina ja hänen esittelystään löytyy vielä kaksi uutta määritelmää, tv- ja radioesiintyjä. Helsingin Sanomien NYT-liite kertoo hänen olevan radiofilosofi.

Relander on myös vakiokirjoittaja Uusisuomi.fi sivustolla, missä hänen määritelmiinsä tarkentuu vielä luennoitsija ja kouluttaja.

Relander on siis tutkija, kolumnisti, esseisti, historioitsija, keskustelija, radiofilosofi, luennoitsija, kouluttaja ja tv- ja radioesiintyjä Jukka Relander.

Kirjastoseuran sivuilla olevassa uutisessa (10.6.2009) kuitenkin puhutaan vain kolumnisti Jukka Relanderista, joten Helsingin Sanomien toimitus on tehnyt omaa taustoitusta toimittaessaan uutisen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei HS.fi sivusto julkaise valinnan uutisointia kritisoivaa asiallista kommenttia.

| Kommentteja: 1

Sosiaaliset mediat iskivät eurovaaleissa

14.6.2009 ( www.verkkouutiset.fi )

Kun viisi vuotta sitten poliitikolle riitti pelkkä blogi, niin nyt eurovaaleissa oltiin kavereita Facebookissa, jaettiin valokuvia Flickrissä, videoita YouTubessa ja mikroblogattiin Twitterissä. Äänestäjien käsitys poliitikkojen persoonallisuudesta muodostuu näiden antamasta kuvasta eri sosiaalisissa medioissa.

Viisi vuotta sitten poliitikolle riitti kommentointimahdollisuudella oleva blogi, joka saattoi tehdä hänestä uudenaikaisen, avoimen ja aktiivisen. Nyt käydyissä eurovaaleissa ehdokkaan tuli, kotisivuston ja vähintään yhden blogin lisäksi, olla käyttäjänä eri yhteisömedioissa (Facebook, MySpace, LinkedIn), mikroblogata 140 merkin viestejä (Twitter), jakaa valokuvia (Flickr) ja julkaista omia videoita (Youtube) ollakseen kiinnostava.

Vaaleissa nähtiin myös uusia mielenkiintoisia ehdokkaiden ja puolueiden toteuttamia idoita. Tällaisia olivat mainokset ilmaismusiikkipalvelussa (Spotify), ehdokkaan seuraaminen kartalta reaaliajassa (GPS-paikantaminen), äänestysmuistutus tekstiviestinä sekä säännöllisesti päivittyvä vaalikone, jonka avulla pystyi vertailemaan kiinnostavaksi kokemiaan ehdokkaita.

Iso-Britaniassa oli myös käytössä Facebook-sovellus, jonka käyttäjät antoivat oman Fb-statuksensa konservatiivipuolueen viestintäkäyttöön.

Sosiaalisten medioiden lisäksi mielenkiintoinen trendi poliittisessa viestinnässä on erilaisten teema- ja kampanjasivustojen yleistyminen, sivustojen, joiden elinaika ei ole tarkoitettu kuukautta tai kahta pidemmäksi.

Helsingin Sanomien veteraanitoimittaja Unto Hämäläisen presidentinvaaleista 2006 lähtien pitämä Perässähiihtäjä-vaaliblogi on jo nyt niin ilmeinen ja nähty, ettei se jaksanut enää kiinnostaa ketään. Blogin kommentoijat ovat pysyneet lähes samoina kaikissa vaaleissa.

Yhteisömediat tukevat toisiaan

Sosiaaliset mediat mahdollistavat luovuuden ja siten uudistavat perinteistä poliittisesta viestintää. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama laittaa Youtubeen niin presidenttinä antamansa valtakunnalliset radiohaastattelunsa kuin vastauksensa yleisöäänestyksen kysymykseen.

Brittikonservatiivien johtaja David Cameron on Youtubessa avustajiensa ja vapaapäivästä iloitsevien koululaisten kanssa lumisotaa ja tekemässä lumiukkoja, koska lehdistötilaisuuden paikaksi suunniteltu koulu oli kiinni edellisyön voimakkaan lumentulon johdosta.

Eri yhteisömediat myös tukevat toisiaan vanhoja medioita tehokkaammin. Televisiota tai radiota varten tehty mainos yksinkertaisesti kannattaa siirtää Youtubeen tai kotisivuille, mistä ne voi taas linkittää eteenpäin eri yhteisömedioihin. Tekstiviestipäivitys Twitteriin siirtää saman päivityksen välittömästi Facebookin statukseen ja rss-syötteen kautta omalle kotisivustolle. Saksalainen politiikko vuoti hiljattain Twitterin kautta äänestystuloksen julkisuuteen ennen tuloksen virallista julistamista.

Politiikasta on tullut reaaliaikasta

Osallistumisesta politiikan tekemiseen on tullut myös sosiaalisten medioiden kautta entistä helpompaa sekä omaan ruohonjuuritason aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen kannustavampaa. Obaman presidenttikampanjassa jokainen aktiivi pystyi perustaman halutessaan oman my.barackobama.com -sivuston, jossa varsinainen pääsisältö oli jokaisen aktiivin itse tuottamaa ja sitä tukeva sisältö kaikilla yhteistä.

Uusi media edellyttää myös kiinnostavaa sanottavaa poliitikoilta. Kansanedustajan tekemä twitterpäivitys, jossa kerrotaan hänen opettelevan uudenlaista poliittista viestintää nuorison tavoittelemiseksi, ei välttämättä ole se kaikkein paras mahdollinen päivitysviesti.

Jussi Salonranta

Kirjoittaja on osallistunut läheltä kahden hyvin erilaisen ehdokkaan, Alex Stubbin vuonna 2004 ja Sirpa Pietikäisen nyt 2009, eurovaalikampanjointiin, joista molemmissa tehtiin strategisesti erittäin onnistuneita valintoja mm. viestinnän osalta.

| Kommentoi

Suuret ikäluokat sanelevat eläkkeeltäkin

29.5.2009

Puolueiden tavoitteet eivät tule juurikaan muuttumaan lähitulevaisuudessa, vaikka puolueiden johdossa näkee nykyisin jo 1970-luvulla syntyneitä kolmikymppisiä. Päinvastoin puolueiden tavoitteet tulevat lähitulevaisuudessa keskittymään entistäkin enemmän senioriväestöön ja heidän hyvinvointinsa turvaamiseen. Yksikään nykyisistä suurista puolueista ei tule tekemään yhtään päätöstä, jolla senioriväestöltä otettaisiin jotain pois tai antaisi heille aihetta suuttumukseen. Syy tähän löytyy vaalimatematiikasta, aivan kuten puolueiden nykyisiin vaatimuksiin tasa-arvotuposta, eläkeindekseistä tai takuueläkkeistä. Näidenkin tavoitteiden perustelut johdetaan kauniisti arvopohjista, mutta todellisuudessa vaatimusten taustalta on puolueiden valtapyrkimykset ja erovaisuudet ikäluokkien äänestysaktiivisuudessa. Puolueiden kannattaa suunnata vaaliohjelmansa naisille ja senioriväestölle, mikäli ne haluavat menestyä vaaleissa.

Puolueiden tavoitteiden ennustaminen väestörakenteen kehityksen avulla ei ole uusi asia. Keväällä 1986 yhdentoista sosiaalidemokraattisen tutkijan muodostama trendiryhmä julkaisi Puolueet 2001-tulevaisuusraportin, jossa nostettiiin toimihenkilönaiset ratkaisevaan asemaan. Demaritutkijoiden ennusteiden taustalla oli havainnot väestö- ja elinkeinorakenteen kehityksestä sekä naisten yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Naiset ovat äänestäneet määrällisesti niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa miehiä enemmän jo vuodesta 1945 lähtien, mikä ei ole kuitenkaan johtanut esim. naisenemmistöön eduskunnassa, saati naisenemmistöön puolueiden asettamista ehdokkaista. Naisenemmistöä ei ole saavutettu, sillä naiset ovat äänestäneet vastakkaisen sukupuolen edustajia miehiä useammin.

Äänestysaktiivisuuteen eräs keskeisimmin vaikuttavista taustatekijöistä on äänestäjän ikä. Helsingin yliopiston valtio-opin professorin Tuomo Martikaisen ja VTM Hanna Wassin tekemä tutkimus osoitti, että ne nuorten ikäryhmät, jotka jättivät äänestämättä vuoden 1987 vaaleissa, ovat jättäytyneet passiivisiksi myös 12 vuotta myöhemmin järjestettävissä vaaleissa. Tutkijoiden mukaan nuorten äänestämättömyyden sijasta meidän on syytä puhua nuorten ja keski-ikäisten äänestämättömyydestä. Suurten ikäluokkien äänestysaktiivisuus puolestaan oli lähes 80 prosenttia vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, eikä ole olemassa merkkejä siitä, että se tulisi merkittävästi laskemaan tulevissa vaaleissa.

Puolueiden taktiikkana on joko voittaa toiselta puolueelta kannattajia tai saada ne ihmiset äänestämään, jotka eivät yleensä äänestä. Mediaaniäänestäjä eri yhteiskunnallisissa vaaleissa on ollut yli 50 vuoden ajan nainen ja mikäli puolue haluaa saada mahdollisimman suuren kannatuspotentiaalin tavoitteilleen, on näiden tavoitteiden oltava lähellä mediaaniäänestäjän arvomaailmaa. Tämän mediaaniäänestäjän arvomaailmaan ja näkemyksiin puolueet pyrkivät viestinnällään vaikuttamaan. Perussuomalaisten kannatushuippu saattaa hyvin olla vielä näkemättä, sillä viime eduskunta- ja kunnallisvaaleissa yli 1,5 miljoonaa kansalaista käytti oikeuttaan olla kertomatta kantaansa.

Tutkijat puhuvat demokratiavajeesta, joka syntyy ihmisten passiivisuudesta ja äänestämättömyydestä. Kuitenkin yhteiskunnallisten vaalien legitiimiys tulee äänestämisen mahdollisuudesta, yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, eikä alhaisella äänestysaktiivisuudella voida kyseenalaistaa vaalien varsinaista legitimiteettiä. Politiikassa lopputulos ratkaisee sen, kuka on ollut oikeassa.

| Kommentteja: 5

Jussi Salonranta ja Garri Kasparov (Helsinki, 26.5.2009)

| Kommentoi

Yksi laulu on ylitse muiden (ajatuksia kokoomusaatteesta osa 1.)

Suomen Toivo logo

14.5.2009

En ala erittelemään keiden kaikkien kanssa olen viime kuukausina keskustellut kokoomuslaisuudesta aatteena tai yritä edes mainita kaikkia niitä henkilöitä, joiden ajatuksia tai kirjoituksia suoraan siteeraan tai mukailen tässä. Keskustelijoiden käsitykset niin kokoomuslaisuudesta kuin visiot ihanneyhteiskunnasta ovat poikenneet usein huomattavastikin toisistaan. Lähinnä keskustelijoita on yhdistänyt huoli puolueen aatteellisesta kehitystyöstä ja sen tilasta, ei niinkään yksittäiset käytännön hallituspolitiikan kysymykset, vaikka välillä olen myös joutunut kysymään itseltäni, että puhuuko nyt puolueen puheenjohtaja vai hallituksen valtionvarainministeri. Tämä yhteinen huolemme on käytännössä konkretisoitunut siihen, että hallitusvastuussa, erityisesti nyt voimakkaan talouskriisin aikana, moniarvoisen puolueen monet arvot ja aatteellinen kehitystyö jäävät vähäiselle huomiolle, kun taas osa arvoista saa liiankin korostuneen aseman, aivan kuten 1990-luvulla. Politiikassa lopputulos ratkaisee sen, kuka on ollut oikeassa.

Yhteiskunta ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten tai edes kaksivuosikymmentä vuotta sitten. Myöskään Kokoomus ei ole tänäpäivänä sama kuin kymmenen vuotta sitten tai perustamisensa aikoina. Voidaan myös toivoa, ettei Kokoomus ole tänään samanlainen kuin kymmenen vuoden kuluttua. Kokoomus puolueena ja kokoomuslaisuus aatteena kehittyy yhteiskunnan mukana, sillä Kokoomuksen toiminta tähtää aina nykyisten olojen kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Kokoomukselle yleispuolueena tämä merkitsee sitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne arvioidaan jokaisena hetkenä uudestaan. Tämän päivän kokoomuslaisten on tehtävä puolueesta se, mitä itse haluamme. Ei kai kukaan voi väittää, että puolueen alkuperäinen tarkoitus, kuningaskunnan luominen Suomeen, olisi meille annettu historiallinen tehtävä ja kaikki puolueen nykytoiminta tähtäisi edustuksellisen demokratian lakkauttamiseen ja kuningaskunnan luomiseen.

Politiikassa mikään ei ole ikuista, ja aika voi ajaa ideologiasta ja puoluekenttäjaostakin ohitse. Nykyinen puoluekenttäjako ei perustu poliittisiin asenteisiin, kuten esim. ydinvoimakysymys, maahanmuuttajakysymys, monet ympäristökysymykset tai samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeuskysymykset. Ihmiset löytävät toisensa ristiin myös yli puoluerajojen. Nämä ratkaisevat asenteet kulkevat puolueiden halki eivätkä niiden rajoja pitkin. Huomaan itsekin usein olevani samaa mieltä eri puolueisiin kuuluvien nuorten aktiivitoimijoiden kanssa kuin oman puolueeni konservatiivisen suuntaumuksen edustajien kanssa. Usein nämä toiset ovat omassa puolueessaan kokeneet saman. Olen aktiivikokoomuslaisena jopa äänestänyt seurakuntavaaleissa minulle täysin tuntematonta vasemmistolaista sateenkaariperheen äitiä, koska uskoin, että käsityksemme lähimmäisenrakkaudesta, ihmisarvosta ja ihmiselämän siunauksellisuudesta olisivat lähempänä toisiaan kuin Kokoomuksen ehdokaslistalla olleiden, minulle täysin tuntemattomien, ehdokkaiden kanssa. Käsitys naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä olisi tod. näköisesti erilainen.

Kokoomus pyrkii nimensä mukaisesti löytämään kansalaisia yhdistäviä tekijöitä, eikä jakamaan ihmisiä eri luokkiin tai arvottamaan heitä keskenään. Tämän johdosta olen huolissani monien kokoomuslaisten työntekijöiden ammattillista järjestäytymistä ja vasemmistolaisia kohtaan tuntemasta vihasta. Monille tuntuu myös mahdottomalta erottaa mielessään palkansaajaliikettä ja sosiaalidemokraatteja toisistaan, aivan kuten monille vasemmistolaisille on mahdotonta erottaa työnantajaa ja kokoomuslaisia toisistaan, vaikka molemmat katsontakannat ovat yhtä ahtaita ja sokeita. Palkansaajaliike koostuu niin SAK:laisista, STTK:laisista kuin Akavalaisista ammattiliitoista, joiden jäsenistä monet kannattavat Kokoomuksen nykyistä keskustaoikeistolaista aatetta ja äänestävät kokoomuksen ehdokkaita eri vaaleissa. Kuuluminen ammattiliittoon ei tee ihmisestä huononpaa tai vähennä hänen ihmisarvoaan tai arvostuksiensa merkitystä. Historian valossa olen erittäin iloinen, että meillä on Suomessa yhtäläinen ja yleinen äänioikeus, kahdeksan tunnin työpäivä ja lakisääteiset vuosilomat esimerkkeinä mainitakseni, joiden oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä voimme nykyisin lähes kaikki olla samaa mieltä. Meidän tulisi myös muistaa, että emme kilpaile sosiaalidemokraatteja vastaan ihmisinä, vaan me kilpailemme sosialidemokraattista aatetta vastaan arvoillamme. Jos politiikassa ylipäätänsä alkaa tuntea aatekilpailijansa tai saman puolueen muut aktiivit henkilökohtaiseksi vihamiehikseen, on aika jättää politiikka. Puolueiden luonteesta, aivan kuten meidän ihmisten inhimillisyydestä, johtuen meidän on joskus vain helpompaa pitää kiinni alkuperäisistä vihamielisyyksistä kuin alkuperäisistä periaatteista ja arvoista. Sosialidemokraatit ovat yli 20 prosentin kannatuksellaan kansanpuolue siinä missä kokoomuskin, enkä lähtisi kovin kevein perustein nimittämään yhtä viidennestä kansasta isänmaanpettureiksi. Jos enemmistö kansalaisista haluaisi Suomeen kokoomuksen johtaman sinipunahallituksen, niin pitäisikö meidän puolueena kieltäytyä tästä, sillä osa kannattajistamme halveksii heitä ja heidän edustamaa ideologiaa. Mitä se puolestaan kertoo meistä ja meidän arvoistamme.

Nykyisin jonkin vastaisuus tai joskus jopa avoin viha kätketään kriittisyys-sanan taakse. Toisin sanoen esim. sanomalla "Soini on rahanahne rötösherra aivan kuten Vennamokin oli" olisin vain perussuomalaiskriittinen, enkä heidän vastainen. Huomaan kyllä suhtautuvani varauksellisesti, usein jopa lähtökohtaisen negatiivisesti Perussuomalaisten harjoittamaan populismiin (ja ideologiaan, mikäli heillä olisi esittää yhtäläinen tai edes yksittäisten toimijoiden visio), mutta tunnustan kyllä Halla-Ahon ja hänen kannattajiensa ihmisarvon, siinä missä kaikkien muidenkin ihmisten, muttei se poista perussuomalaiskriittisyyttäni tai sitä, etten koe häntä hyväksi ihmiseksi. Kuitenkaan kukaan ihminen ei voi koskaan äänestää väärin. Tämä pätee niin Halmeen kuin Halla-Ahonkin äänestäjiin.

Kokoomuksessa on ns. puoluekuri löysä, ja näin kuuluukin olla puolueemme moniarvoisuuden mukaisesti, minkä vuoksi yksittäisiin kannanottoihin ole koskaan puututtu jyrkästi silloinkaan kun ne ovat puoluejohdon tai ”puolueen edun” vastaisia – saati siten, että mielipiteitä olisi ryhdytty vaientamaan. Puheenjohtaja Jyrki Kataisen selän taakse mahtuu monenlaista toimijaa ja tuon saman löysän puoluekurin johdosta minäkin saan esittää näkemyksiäni aivan siinä missä monet muutkin aktiivikokoomuslaiset. Visiomme suomalaisesta yhteiskunnasta poikkeavat vain eri painotuksien johdosta toisistaan ja uskomme kuitenkin samaan keskustaoikeistolaiseen arvopohjaan.

Kokoomusaatteessa korostuu yksilön vastuu ja vapaus tehdä valintoja. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita vallattomuutta, eikä vapautta myöskään ole ilman vastuuta. Vastuu on paitsi vastuuta itsestään myös vastuusta toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Tämä vastuu korostuu taloudellisessa tominnassa, joka ei suinkaan ole itsetarkoituksellista, vaikka useat niin ajattelevatkin. Taloudellisen toiminnan avulla pyritään luomaan pohjaa ihmisten yksilökeskeiselle ja moniarvoiselle elämälle, aivan kuten valtion verotuksellakin. Taloudelliset lainalaisuudet eivät myöskään ole yleispitäviä luonnonlakeja. Ne ovat yhteiskunnallista edellytyksistä riippuvaisia ja siten muutettavissa. Monilla kokoomusaktiiveilla ja näkyvillä toimijoilla on yrittäjä tai muuta työnantajataustaa takanaan, ja se on pelkästään hyvästä, mutta aina muuttuminen yrittäjästä tai työnantajasta kokoomuspoliitikoksi ei kuitenkaan suju täysin ongelmitta, esimerkkiä mainittakoon kysymys perhevapaiden kustannuksien jakamisesta. Ensisynnyttäjien ikä on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti ja käytännössä lähenee rajaa, jonka jälkeen naisten biologiset lapsensaantimahdollisuudet alkavat laskea. Kysymys on suomalaisille kansakuntana erittäin merkittävä, mutta monet valitettavasti näkevät asian vain oman yrityksensä kannalta, sillä se väliaikaisesti nostaa yrityksen kustannuksia. Meidän tulee löytyykin tilanteeseen ratkaisu, joka kohtelee kaikkia yrittäjiä ja yrityksiä oikeudenmukaisesti, eikä kohtuuttomasti heikennä yhdenkään yrityksen toimintaedyllytyksiä. Kokoomuksen periaatteena on aina ollut, että yhteiskunnan osuus yritysten ja kansalaisten työtuloksista on mahdollisimman pieni.

Aatteellinen kehitystyö on puolueen elinvoimaisuuden ja tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää ja kirjoitetusta sanasta joutuu usein vastuuseen ja haastettavaksi. Olen ollut tästä mahdollisuudesta täysin tietoinen tämän kirjoittaessani.

| Kommentoi

Kehityspoliittinen toimikunta (KPT) luovutti vuosiarvionsa eduskunnalle

Ulkoministeriön alainen kehityspoliittinen toimikunta luovutti tänään 12.5. eduskunnalle Suomen kehityspolitiikkaa koskevan vuosiarvionsa . Kehityspoliittinen toimikunta on valtioneuvoston asettama kehityspolitiikan neuvoa-antava elin ja arvioi toimintaa kehitysmaiden tilanteeseen vaikuttavilla eri politiikkalohkoilla ja näillä tehtäviä keskeisiä päätöksiä. Toimikunnan puheenjohtajana toimii Nina Suomalainen (kok) ja minä toimin kokoomuksen toisena edustajana.

| Kommentoi

Vihreiden EU-vaalijulisteissa oli jotain tuttua

| Kommentoi

Tammi-toukokuussa tavattua

Maalis-toukokuussa

Jouko Loikkanen: Hajota ja hallitse
Erkki Tuomioja: Tahditon rauhanmarssi
Margaret Atwood: The Tent
Itse asiassa kuultuna: Lauri Aho

Helmikuu

Barack Obama: The Audacity of Hope
Pauline Reage: O:n tarina
Åsa Lindeborg: Minua ei omista kukaan

Tammikuu

Jaakko Korjus: Näin jatkuu Rihtniemen linja
Juha Vikatmaa: Porvarin puheenvuoro
Mauno Koivisto: Tästä lähtien
Pete Pakarinen & Kirsi Varila (toim.): Kokoomus?
Simo Simppa Juntunen: ...ja katto korkealla
Taisto Sinisalo: Vastaus on vasemmistopolitiikka
Esko Aho: Tulevaisuus on tehtävä
Heikki S. von Hertzen (toim.): Miksi kiipesitte palmuun, Presidentti
Harri Holkeri: Itsenäisiä ajatuksia
Aarno Kaila (toim.): Harri Holkeri: Yhteisellä linjalla - suomalaisia ajatuksia

| Kommentoi

Olen perussuomalaiskriittinen, en heidän vastainen

Monet ihmiset, jotka suhtautuvat usein jopa avoimen vihamielisesti Suomessa asuviin ulkomaalaisiin tai maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin, sanovat nykyisin olevansa vain maahanmuuttokriittisiä, esim. Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-Aho (sit., Ps.) sanoo olevansa maahanmuuttokriittinen, eikä maahanmuuttovastainen tai rasistinen.

Toisin sanoen esim. sanomalla "Soini on rahanahne rötösherra aivan kuten Vennamokin oli" olisin vain perussuomalaiskriittinen, enkä heidän vastainen. Huomaan kyllä suhtautuvani varauksellisesti, usein jopa lähtökohtaisen negatiivisesti Perussuomalaisten harjoittamaan politiikkaan (ja ideologiaan, mikäli heillä olisi esittää sellainen). Olen siis perussuomalaiskriittinen, en heidän vastainen.

| Kommentteja: 4

Väyrynen ja ulkopuoliset realiteetit

Paavo Väyrynen, On muutoksen aika (1974), s. 91.

"Onhan täysin selvää, että maan ulkopoliittisen johdon ja jokaisen puolueen tulee ottaa omassa toiminnassaan huomioon myös ulkopuoliset realiteetit. Jos jokin puolue ei ota niitä huomioon, ei ulkopolitiikan johto eivätkä toiset puolueet voi asettaa sitä johtamaan maata hallituksesta käsin. Tässä on ollut sosialidemokraattien sodanjälkeisten vaikeuksien syy: heissä itsessään."

Toisin sanoen Väyrysen mielestä syy, ei pelkästään sosialidemokraattien vaan myös Kokoomuksen hallitusyhteistyölle ja sen vaikeuksille, oli heissä itsessään, koska eivät ottaneet omassa toiminnassaan huomioon ulkopuolisia realiteetteja.

| Kommentoi

Euroopan parlamentin talous- ja raha-asiainvaliokunnassa on yksi suomalainen

| Kommentoi

Kotihoidontuen Helsinki-lisään 45 euron korotus

Helsinki nostaa alle 1,5-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvan kotihoidontuen Helsinki-lisää elokuusta 2009 alkaen. Kotihoidontuen Helsinki-lisä nousee 264 euroon (+45,36€). Kotihoidontuen korotustarve oli eräs keskeisimmistä vaaliteemoistani syksyn kunnallisvaaleissa.

| Kommentteja: 3

Orwellin Eläinten vallankumous stalinistinen?

Uusimmassa Seura-lehdessä (19.2.2009) Tapani Kansan ex-vaimo, kirjailija-toimittaja Nina af Enehjelm kertoi katsoneensa 9-10 vuotiaana George Orwellin Eläinten vallankumous kirjaan perustuvan piirretyn elokuvan.

"Tarina oli aivan järkyttävä. Se kertoo stalinistisesta aikakaudesta ennen toista maailmansotaa. Maalla oli rauhanomainen farmi, jossa asiat olivat hyvin ja kaikki toimi. Siat olivat alinta kastia, ja he päättivät, ettei tämä käy. He aloittivat vallankumouksen. Pian hyvämielisyys oli poissa ja tuli brutaliteetti tilalle. ... Olin elokuvalle aivan väärää kohderyhmää - vaikka se valaisi aika hyvin, mistä stalinismissa oli kysymys. Siihen aikaan oli ihmisryhmä, joka kannatti stalinismia."

Kirjan lukeneena ja elokuvankin nähneenä täytyy tunnustaa, etten tiennyt sitä stalinistiseksi, totalitarismin ja vallan väärinkäytön vastaiseksi kylläkin. Teosta voidaan pitää trotskilaisittain stalinistisena, mitä Af Enehjelm tuskin tarkoittaa, sillä en usko hänen kannattavan trotskilaisuutta .

Toivottavasti Af Enehjelm ei ala tietokirjailijaksi.

| Kommentteja: 6

Tee itse Timo Soini ploki-merkintä

Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin tekstiviestiplokia on hauska seurata. Täytyy sanoa, että Soini on hyvä omassa roolissaan, kuten oli Vennamokin. Luin viime syksynä Soinin Maisterisjätkä kirjan, ei mitään uutta, mutta kannattaa lukea lävitse. Kävin myös tammikuussa lukemassa toimittajien useasti mainitseman Soinin pro gradu -tutkielman populismista valtiotieteellisen tiedekunnan kirjastossa.

Vennamo, kuten nykyään Soinikin muistuttaa kovasti Yrjö Juustilan kirjan Kansanedustajalla on kiire päähenkilöä. Kirja kertoo täysin fiktiivisen tarinan Metsäpuolueen synnystä, puolueen, minkä tarkoituksena on puolustaa maaseudun vähäväkisiä ja metsätyöläisiä. Puheenjohtaja, kansanedustaja itse asui isossa talossa Kulosaaressa.

Soini on luvannut tai ainakin lehdet ovat asettaneet hänen mantteliansa jo kahdelle ihmiselle: Vesa-Matti Saarakkalalle ja Maria Lohelalle . Aika näyttää minä vuosikymmenenä he sen perivät. Soini itse oli Vennamon koirakoulussa toistakymmentä vuotta.

Tee itse Timo Soini plokimerkintä, jatkat vain ... jälkeen tekstiä max. 160 merkkiä.

Pulinat pois, kansa on puhunut!

Vanhat puolueet ....
Minä en. Kyllä kansa tietää.

Sanassa sanotaan...
Lakiin mene uskomme. Minä en ole rasisti.

Etelän ja EU:n herrat...
Rötösherrat kuriin.

Ai, te teette pilkkaa. Pelin politiikkaa.

| Kommentteja: 1

Muuntuva kampanja ja sen vaiheet

Eurovaalikampanjointia kelatessani palasin ajatuksissani viime eduskuntavaaleihin ja sen kampanjointiin. Kokoomushan voitti eduskuntavaalit kampanjalla, jonka mainonnan tuloksellisuutta mittaava Effie awards Finlands palkitsi jälkeenpäin kolmessa sarjassa.

Eduskuntavaalikampanja oli selvästi kaksivaiheinen ja vaiheet tukivat toistensa sanomaa sekä seurasivat toisiansa loogisesti, jolloin tarinasta tuli yhtenäinen.

Korva-kiertue alkoi jo syksyllä, jolloin Kahvila Korvat ilmestyivät presidentinvaalien Café Niinistöjen tavoin katukuvaan. Kiertuesivusto KokoomusKuuntelee.fi avattiin ja ihmiset pystyivät kertomaan murheensa sivustolla. Puolueen näkyvät toimijat kiersivät tapaamassa ihmisiä toreilla ja kahviloissa.


Toisessa vaiheessa Toivo-kampanja lanseeraattiin näyttävästi. Hullunkurisia perheitä muistuttava vaaliohjelma julkaistiin. Mukana oli myös Kokoomuksen vaalijulistus vuodelta 1919 osoituksena siitä, ettei Kokoomuksen perusarvopohja ole muuttunut vuosikymmenien saatossa. Voimakas täsmäilmoittelu aloitettiin lehdissä. Kampanjasivusto SuomenToivo.fi avattiin. Televisiomainokset olivat Niinistön ja Kataisen yhteiskeskusteluja, jolloin saatiin yhteys presidentinvaaleihin ja sen menestykseen. Puolueen näkyvät toimijat kiersivät tapaamassa ihmisiä toreilla ja kahviloissa.


Vaalijulisteena "Vastuullinen markkinatalous on suomalaisen paras ystävä" oli jotain sellaista mitä ei oltu koskaan aikaisemmin nähty suomalaisessa politiikassa. Kilpailijat eivät ymmärtäneet sitä yhtään ja pitivät sitä tuomittuna, mutta kuinkas sitten kävi. Kokoomus sai 22,3% kannatuksen ja 50 kansanedustajaa (+8!).


Kokoomuksen eurovaalikampanjasta on tulossa kanssa selvästi kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa-kiertue alkoi ystävänpäivänä. Kiertuesivusto HeiMePuhutaanUlkopolitiikkaa.fi avattiin ja ihmiset pystyvät kertomaan kantansa sivustolla esille nostettavista asioista. Puolueen näkyvät toimijat kiertävät tapaamassa ihmisiä toreilla ja kuppiloissa. Myöhemmin tulossa on vielä ulkopolitiikkaan keskittyvä lautapeli.

| Kommentoi

Menneisyyden hallinnasta osa 2.

Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa vuosisadan alun tapahtumilla argumentoidaan usein nykymaailman tapahtumia samoin kuin puolueiden nykytoimintaa.

Tuskin kukaan voi väittää, että Kokoomuksen alkuperäinen tarkoitus, kuningaskunnan perustaminen Suomeen, olisi Kokoomukselle annettu ns. historiallinen tehtävä ts. Kokoomuksen nykyinen toiminta tähtäisi tasavallan lakkauttamiseen ja kuningaskunnan perustamiseen. Ajatus kuningaskunnasta tuntuu erittäin kaukaiselta 2000-luvulla.

Aivan vastaavasti tuskin kukaan voi väittää, että Sosialidemokraattien alkuperäinen tarkoitus, sosialismiin siirtyminen, olisi Sosialidemokraatteille annettu historiallinen tehtävä ts. SDP:n nykyinen toiminta tähtäisi markkinataloudesta luopumiseen ja sosialismiin siirtymiseen. Ajatus sosialismista tuntuu erittäin kaukaiselta 2000-luvulla.

Yleispuolueiden nykyaktiivien on määriteltävä aina kulloisessa ajassa se tehtävä, mitä he haluavat puolueidensa ajavan. Tässä suhteessa kokoomuksen edustama yksilökeskeisyys (Keskustalla ihmisläheisyys) on pystynyt kehittymään ja uudistautumaan ajassa, mitä taas sosialidemokraattinen ideologia ei ole kyennyt tekemään. Vasemmiston haasteet johtuvat pitkälti tästä kyvyttömyydestä uudistua ajassa. Tommi Uschanov käsitteli aihetta osuvasti pamfletissaan, jota puolestaan käsittelin aiemmin .

jatkan tätä avautumista vielä

| Kommentoi

Töölön Seudun Kokoomus pyytää Sirpa Pietikäistä asettumaan ehdolle Eurovaaleihin

Oman paikallisyhdistykseni vuosikokous pyysi Sirpa Pietikäistä asettumaan ehdolle kesän eurovaaleihin. Olen yhdistyksen hallituksen jäsen kuluvana vuonna.

Töölön Seudun Kokoomus ry
17.1.2009
Julkaisuvapaa

Töölön Seudun Kokoomus pyytää Sirpa Pietikäistä asettumaan ehdolle Eurovaaleihin

Suomen kyky vaikuttaa kansainväliseen kehitykseen on yhä enemmän riippuvainen Euroopan unionin toimintakyvystä ja Suomen kyvystä edistää näkemyksiään unionissa. Edustajillamme Euroopan parlamentissa ja muissa EU:n elimissä on oltava kykyä ymmärtää eri eurooppalaisten tahojen ajattelua ja toimintaa laajentuneessa unionissa, jossa yhä useammat kulttuurit kohtaavat.

Haluamme unionin, joka ottaa huomioon pienten eurooppalaisten kansojen äänen. Haluamme unionin, joka esimerkillään määrätietoisesti ja yhdessä Yhdistyneiden kansakuntien, muiden valtioiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa edistää avoimen yhteiskunnan ihanteita ja kestävää kehitystä koko maailmassa. Haluamme unionin, joka näkee nykyhetkeä pitemmälle.

Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäisen toiminta Suomen ympäristöministerinä ja kansanedustajana sekä kansalaisjärjestöissä ja yrityselämässä antaa hänelle hyvät eväät toimia suomalaisena Euroopassa. Pietikäisen laaja toiminta kansainvälisissä, maailmanlaajuista yhteistyötä tekevissä järjestöissä antaa hänelle hyvät lähtökohdat toimia eurooppalaisena maailmassa.

Pietikäisellä on tahto ja edellytykset edistää rohkeasti Euroopan unionissa porvarillista politiikkaa, jonka pohjana ovat suomalaiset käsitykset tasa-arvosta, pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, suvaitsevaisuudesta ja avoimuudesta sekä kestävästä kehityksestä.

Töölön Seudun Kokoomus pyytää, että europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen asettuisi ehdolle hakemaan jatkokautta Euroopan parlamenttiin kesäkuun vaaleissa. Toivomme on Sirpassa.

http://www.sirpapietikainen.net

| Kommentoi

Phillip Stamma: The Noble Game Of Chess (1737)

Ohessa loppupelejä Phillip Stamman julkaisemasta shakkikirjasta vuodelta 1737.


Valkean vuoro.

Valkean vuoro.

Valkean vuoro, musta aikoo päättää pelin Dh1 siirrolla.

Valkean vuoro, musta aikoo päättää pelin joko Dh1 tai Dh2 siirroilla.

Valkean vuoro.

Valkean vuoro, musta aikoo päättää pelin Dh1 siirrolla.

Valkean vuoro, musta aikoo päättää pelin Dh1 siirrolla.

Valkean vuoro.

| Kommentoi

Hyvä munakasresepti

Tavoistani poiketen laitan tähän hyväksi havaitsemani munakasreseptin. Munakas on helppo valmistaa ja se on valmis tarjoiltavaksi alle 20 minuutissa.

Munakasresepti 2 henkilölle

6 kananmunaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
8 rkl kiehautettua vettä
6 rkl raastattua juustoa
1 rkl voita

Laita vesi kiehumaan. Erottele valkuaiset keltuaisista erillisiin kulhoihin. Laita liesi kuumenaan ja lisää voi sulamaan pannulle. Sekoita keltuaisiin suola, valkopippuri ja kiehautettu vesi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi (n. 5min sähkövatkaimella) ja lisää vaahto keltuaisten joukkoon. Kaada seos kuumalle pannulle. Raasta juusto. Kun munakas on vähän hyytynyt niin ripottelet pinnalle raastamasi juuston. Lopuksi käännät paistoksen kaksinkerroin ja annat miedolla lämmöllä hautua hetken.

| Kommentoi

Naisvaltuutettujen osuus Helsingissä ja koko Suomessa kunnallisvaaleissa 1930-2004

Helsingin kaupunginvaltuuston naisvaltuutettujen suhteellista osuutta ja sen muutoksia tarkasteltaessa on hyvä muistaa valtuutettujen lukumäärä (naisvaltuutettujen lukumäärä on noussut 6:sta 45:een aikana jolloin valtuuston kokoa on kasvatettu 59:stä 85:een). Naisvaltuutettujen osuus nousi 57,6 prosenttiin nykyisellä 2009-2012 kaudella Helsingin kaupunginvaltuustosta.

Lähde: Tilastokeskus ja Helsingin kaupungin tietokeskus

| Kommentoi

Yhdysvaltalaisten yliopistojen lukukausimaksut

Helsingin Sanomissa oli uutinen (01.01.2009) National Center for Public Policy and Higher Education keskuksen joulukuun alussa julkaisemasta Measuring Up 2008 vuosiraportista, jonka mukaan Yhdysvaltalaisten yliopistojen lukukausimaksut ovat nousseet 25 vuodessa 439 prosenttia. Lukukausimaksut ovat nousseet eniten 2000-luvulla. Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että vastaavana aikana perheiden mediaanitulo on kohonnut 147 prosenttia.

| Kommentoi

Yhdysvaltain presidentiksi valitun suhteellinen ääniosuus presidentinvaaleissa 1948-2008

Tuleva Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama (dem.) saavutti 52,6 prosentin ääniosuuden marraskuun presidentinvaaleissa, muttei kuitenkaan voi tuloksella sanoa olevansa koko kansakunnan presidentti, vaikka tulos on historiallisesti erinomainen. Yhdysvaltain presidentinvaalien valitsijamiesjärjestelmä on eurooppalaisittain tarkasteltuna sangen mielenkiintoinen, sillä presidentiksi voidaan de jure valita henkilö, joka on saanut annetuista äänistä vähemmän ääniä ja joka ei ole saanut yksinkertaista enemmistöä annetuista äänistä.

Bill Clinton (dem.) ei saanut kummallakaan kerralla yli 50 prosenttia annetuista äänistä tullessaan valituksi kahdesti Yhdysvaltain presidentiksi. John F. Kennedy (dem.) ei myöskään saanut yksinkertaista enemmistöä taaksensa vaan voitti Richard Nixonin (rep.) äärinmäisen tiukasti, ääniosuuksin 49,7- 49,5 vuonna 1960. Al Gore (dem.) sai annetuista äänissä 500 000 ääntä enemmän kuin George W. Bush (rep.), mutta hän sai lopulta 5 valitsijamiestä vähemmän G. W. Bush vuonna 2000. Walter Mondale (dem.) sai annetuista äänistä yli 40 prosenttia Ronald Reagania (rep.) vastaan, mutta sai valitsijamiehistä vain 2,4 prosenttia vuonna 1982. Sitoutumaton Ross Perot sai yli 19 miljoonan (18,9 prosenttia annetuista äänestäneistä) äänestäjän tuen, muttei saanut ainuttakaan valitsijamiestä vuonna 1992. Vertailun vuoksi Martti Ahtisaari (sdp.) sai 53,9 prosenttia annetuista äänistä vuonna 1994. Tarja Halonen (sdp.) sai 51,6 prosenttia vuonna 2000 ja 51,8 prosenttia annetuista äänistä vuonna 2006.

Barack Obama nostaa "The Audacity of Hope" kirjassaan esille myös senaatin paikkajaon. Väestömäärältään pienimmällä osavaltiolla (Wyoming) oli asukkaita 515,004 vuonna 2006 (vuonna 2000: 493,782), mikä kuitenkin tuo osavaltiolle yhtä monta edustajaa senaattiin kuin suurimmalle osavaltiolle (California), jolla puolestaan oli asukkaita 36,457,549 vuonna 2006 (vuonna 2000: 33,871,648).

| Kommentoi

Syys-Joulukuun lukemiset

Osmo Soininvaara: Ratkaiseva aika
Erkki Tuomioja: Suomi ja EEC
Paavo Lipponen: Kohti Eurooppaa
Erkki Tuomioja: Vaihtoehdottoman demokratian kritiikki
George Orwell: Vuonna 1984
Paavo Lipponen: Muutoksen suunta
Aristoteles: Runousoppi
Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla
Oscar Wilde: Teleny
Anonyymi: Tuhat ja yksi yötä
Tuomas Vimma: Helsinki 12
Timo Soini: Maisterisjätkä
Jarkko Tontti: Luokkakokous
Tuomas Vimma: Toinen
Jeff Lindsay: Dexterin pimeät unet
Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö (toim.): Puolueiden kriisi
Tommi Uschanov: Mikä vasemmistoa vaivaa

| Kommentoi

Helsingin kaupungin taidemuseon varapuheenjohtajaksi

Helsingin kaupungin luottamustoimipaikat on nyt jaettu ja täytetty puolueiden kesken vaalikaudelle 2009-2012. Kaupungin taidemuseon johtokunnan puheenjohtajana toimii vihreiden Veikko Halmetoja ja minä puolestaan varapuheenjohtajana kokoomuksen edustajana. Olen aivan innoissani uudesta toimesta ja Veikko on varmasti aivan loistava puheenjohtaja! Johtokunnan muita jäseninä on mm. Raimo "Höyry" Häyrinen (kok), Irina Krohn (vihr), Outi Laitinen-Vapaavuori (kok), Katja Niemi (sd) ja Kimmo Sarje (sd).

Virallisesti johtosäännön mukaan ilmaistuna johtakunta vastaa Helsingin kaupungin kuvataidepolitiikasta ja taidemuseotoiminnasta. Käytännössä Helsingin kaupungin taidemuseo koostuu Meilahden ja Tennispalatsin museoista. Taidemuseon kokoelmissa on yli 6000 teosta, jotka on saatu lahjoituksina ja ostamalla. Näyttelyiden lisäksi taidemuseo huolehtii Helsingin kaupungin hallussa olevista julkisista veistoksista ja kaupungin muista taidekokoelmista.

Meilahden museon ensi vuoden näyttelyissä on ainakin kaksi mielenkiintoista: Saksan taidetta romantiikasta nykypäivään (24.4.-16.8.2009) ja Finlandia 200 – Suomalainen muotokuva 1809–2009 (syys-joulukuu 2009). Kävin tänä vuonna katsomassa Sam Vannin ja Maaginen maisena näyttelyt Meilahdessa.

Tennispalatsin museon ensi vuoden näyttelyissä on moni mielenkiintoisia esim. Walt Disney ja Euroopan taide (25.2.-31.5.2009), Suuntana surrealismi – mestariteoksia Israel-museosta (26.6.-22.9.2009) ja Kauneuden pauloissa (jatkoa Tretjakovin gallerian Maaginen maisema näyttelylle loka 09 - helmikuu 2010). Viime vuosina olen käynyt Tennispalatsissa katsomassa mm. Athos , Robert Doisneaun , Duane Hanson ja Oi Maamme näyttelyt.

| Kommentoi

Lipponen oli poliitikkona analyyttinen

En voi olla ylistämättä SDP:n entisen puheenjohtajan ja pääministerin Paavo Lipposen Muutoksen Suunta -nimistä teosta vuodelta 1986 (toisaalta samaa en voi sanoa Lipposen Järki voittaa teoksesta vuodelta 2008, mikä on Lipposmaista tykittelyä vanhemmiten). Lipponen on ollut 45 -vuotiaana sellainen poliitikko, jonka minäkin olisin, pelkästään jo kyvystä havainnoida mahdollisia epäkohtia ja pyrkimyksestä esittää niihin ratkaisuja, halunnut nähdä jatkavan eduskunnassa kansanedustajana vuoden 1987 vaalien jälkeen.

Lipponen kirjoittaa esipuheessa, että teos on enemmän raportti kuin maailmanselitys tai ohjelmajulistus, mutta tulevan pääministerin kirjaksi se on yksinkertaisesti erinomainen! Lipponen esittää mm. korkeakoulutusta käsittelevässä osiossa vision, joka toteutui osittain vasta 2000-luvulla. Teoksessa on yli 40 graafia/taulukkoa havainnollistamassa kirjoittajan käsittelemiä havaintoja yhteiskunnasta ja maailmasta. Sinänsä mielenkiintoista, että lähteenä on käytetty useammin esim. OECD:n ja Etlan julkaisuja kuin SAK:n tai PT:n julkaisuja.

Teoksessa Lipponen suhtautuu kriittisesti ydinvoiman lisärakentamiseen, mutta tarkastelu tapahtuu kokonaisvaltaisesti ja yksioikoisen tulkinnan tekeminen esim. oheisesta "Energiapolitiikka Tshernobylin jälkeen" -osion lainauksesta on harhaanjohtajaa, eikä Lipposta voida siten suoranaisesti syyttää ns. takinkääntäjäksi suhtautumisessaan ydinvoiman lisärakentamiseen.

"Sekä taloudelliset että ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen tasapainoinen linja koostuisi seuraavista tekijöistä:"
"1. Nykyiset ydinvoimalat käytetään niiden taloudellisen ja teknisen käyttöiän loppuun. Niiden täsmällisestä sulkemisvuodesta päätetään selvitysten jälkeen. Uutta ydinvoimakapasiteettia ei rakenneta. Nykyisten ydinvoimaloiden turvallisuus arvioidaan perusteellisesti ja tarvittaessa investoidaan lisäturvallisuuteen. Ydinenergiatutkimusta jatketaan edelleen ja osallistutaan ydinvoimateknologian kehittämiseen kansainvälisellä tasolla."
"2. Energian säästömahdollisuudet käytetään suunniteltua tehokkaammin hyväksi mm. rakentamisessa, teollisuuden prosesseissa, kotitalouksien sähkön kulutuksessa ja liikenteessä."
"3. Energian tuotantokapasiteettia lisättäessä käytetään kivihiilen ohella suunniteltua enemmän maakaasua. Turpeen ja puun energiakäyttöä lisätään myös, joskin ympäristösyistä varovasti. Vesivoiman lisäämiseksi tehostetaan jo rakennettujen vesistöjen käyttöä. Vaihtoehtoisia energiatuotantomuotoja kehitetään. Teollisuuden omat energiantuotantomahdollisuudet käytetään tehokkaammin hyväksi."
"4. Liikennepolitiikassa suositaan tuntuvasti enemmän julkista liikennettä etenkin pääkaupunkiseudulla ja suurten asutuskeskusten välillä. Autoedun verotusta kiristetään myös veropoliittisista syistä. Siirtymistä lyijyttömään bensiiniin nopeutetaan."
"5. Energiatutkimuksen määrärahoja lisätään."
".. Asenteet voivat muuttua. Ydinvoiman lisärakentamissuunnitelmista tuskin luovutaan kovin helpolla teollisuudessa ja voimayhtiöissä. Teknologinen kehitys voi vaikuttaa ydinvoiman hyväksyttävyyteen. Jos ydinvoimaan uudelleen turvaudutaan, sen tulee tapahtua laajan konsensuksen pohjalta, jota on mitattava kansanäänestyksellä."

Paavo Lipponen: Muutoksen suunta, 1986, [s. 105-106]

| Kommentoi

Funktionaalien tulonjako 1975-2007

Tulopoliittinen selvitystoimikunta (Tuposeto) teetätti Valtiontalouden tutkimuslaitoksella raportin funktionaalisesta tulonjaosta vuonna 2002. Funktionaalinen tulonjako tarkoittaa tuotannon arvonlisäysten jakautumista työn ja pääoman kesken. Tämän jälkeen asiasta ei ole juurikaan keskusteltu, tosin eihän Tuposetoakaan enää ole olemassa.

Palkansaajakorvausten (lähinnä työntekijöiden työtulot ja työnantajan sosiaaliturvamaksut) suhteellinen osuus kansantulosta on pienentynyt huomattavasti viimeisten 15 vuoden aikana. Tänä aikana työn tuottavuus on kasvanut lähes kaikilla aloilla reaaliansioita ja työvoimakustannuksia nopeammin, mikä puolestaan on lisännyt Suomen kilpailukykyä entisestään. Tosin SATA-komitean työstä tihkuneiden uutisten mukaan työnantajat vaativat päästä eroon 730 miljoonan euron suuruisesta sosiaalimaksuosuudestaan, mikä heikäntää heidän mukaansa Suomen kilpailukykyä. Maksuosuuden poistuminen näkyisi oheisessa graafissa käyrää alaspäin vaikuttavana.

Lähde: Tilastokeskus

| Kommentoi

Virolaisen näkemys Vennamosta

Lähiökirppikset ovat aivan mahtavia paikkoja! Matkaan tarttui perjantaina 50 sentillä Johannes Virolaisen Yhden äänen presidentti vuodelta 1985, missä on tekijän allekirjoitus nimiölehdellä.

Kirjassa on Virolaisen kuvaus Veikko Vennamosta ja Suomen Maaseudun puolueen (SMP) edeltäjän Suomen Pientalonpoikien puolueen synnystä, mikä on erittäin kiinnostaa nyt Perussuomalaisten kannatuksen noustessa. Vennamo hävisi V. J. Sukselaiselle puheenjohtajavaalin äänin 101-627 Maalaisliiton 50-vuotisjuhlakokouksessa Nivalassa vuonna 1956, mikä käytännössä tarkoitti hänen poliittisen uransa loppumista Maalaisliitossa ja joka viimeistään johti oman puolueen perustamiseen.

Virolainen kertoo myös kuinka MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila liittyi Maalaisliiton jäseneksi ja kuinka jäsenanomuksessa tuli olla kahden tunnetun puolueen jäsenen suositus. Ihamuotilalle nämä jäsenet löytyivät kabinettihuoneessa olleista Virolaisesta ja puoluesihteeri Arvo Korsimosta , joiden kanssa Ihamuotilalla oli tapaaminen. Kuvaus tuntuu huvittavalta aikana, jolloin kaikki, jotka vähinkin osoittavat kiinnostusta puoluepoliittista toimintaa kohtaa, otetaan jäseneksi avosylein ja toivotetaan erittäin tervetulleiksi.

| Kommentoi

Yhdysvaltain budjetin ali- ja ylijäämät 1981-2007

Yhdysvaltain liittovaltion budjetti on ollut ylijäämäinen viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ainoastaan Bill Clintonin presidenttikaudella. Liittovaltion budjetti on ollut epätasapainossa kaikkien republikaanipresidenttien kausilla (Ronald Reagan, George HW Bush, George W Bush) ja alijäämä vain kasvaa Bushin toisen kauden viimeisenä vuotena, sillä ennusteiden mukaan alijäämä tulisi olemaan yli 450 miljardia dollaria!

Lähde: Congressional Budget Office

| Kommentoi

Eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus sukupuolen mukaan 1908-2007

Naiset ovat äänestäneet miehiä aktiivisemmin vuoden 1987 eduskuntavaaleista lähtien. Tilastokeskuksen sivuilta löytyi myös tieto naiskansanedustajien suhteellisesta osuudesta ja sen kehityksestä 1945-2007.

Lähde: Tilastokeskus

| Kommentoi

Kunnallisvaaleissa äänestämättä jättäneet sukupuolen mukaan 1921-2000

Mtv3:n teksti-tv:llä (30.10.2008) oli nostettu uutisotsikoksi se, että 16000 äänestyslipuketta oli hylätty kunnallisvaaleissa 2008. Kanavan tulisi paremminkin kysyä emeritusprofessori Tuomo Martikaisen tapaan (olen muuten hyvin monesta asiasta eri mieltä T.M. kanssa, mutta tässä asiassa erittäin paljon samaa mieltä), miksi yli 1500000 ihmistä jättää käyttämättä äänioikeutettaan, eivätkä ilmaise tahtoansa.

Lähde: Tilastokeskus

| Kommentoi
Edit