Prologi blogiin

Blogia toimittaa kokoomuslainen yhteiskuntatieteilijä Jussi Salonranta (s. 1978). Kirjoittaja innostuu kirjallisuudesta , shakista , miekkailusta, poliittisesta historiasta ja venäjästä, minkä johdosta kirjoitan näistä aiheista usein.

Blogissa esitetyt näkemykset ja havainnot ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä vastaa kokoomuksen tai minkään muunkaan poliittisen liikkeen arvomaailmaa tai tavoitteita. Arvomaailmaltani olen keskustaoikeistolainen.

Toimin Kokoomuksen edustajana mm. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisessa tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE) ja Ulkoministeriön alaisessa kehityspoliittisessa toimikunnassa (KPT) , koska toimielinten vastuualueet kiinnostavat minua ja puolueen ansiosta saan mahdollisuuden vaikuttaa niihin.

Helsingin kaupungissa olen toiminut mm. opetuslautakunnan jäsenenä ja taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajana. Aiemmin olen toiminut myös Akavalaisen Valtiotieteilijöiden ammattiliiton varapuheenjohtajana ja Kokoomuksen puoluehallituksen jäsenenä.

Missä ikinä on ihminen, siinä on tilaisuutta tehdä hyvää (Seneca)

Poimintoja kirjoituksistani : Kokoomusaatteesta osa 1 ja osa 2 , Suuret ikäluokat sanelevat eläkkeeltäkin , Tommi Uschanov ja mikä vasemmistoa vaivaa? sekä Sorsa, Lipponen ja erilaiset muistikuvat .

Bonusta henkilökuntaa ja ympäristö unohtamatta (HOK-Elanto vaalit 2012)

HOK-Elannon eli Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston vaalit toimitetaan 2.-14.5.2012 välisenä aikana postiäänestyksenä

Olen ehdokkaana HOK-Elannon vaaleissa. Kampanjan Facebook-sivu löytyy

.

Vaaleissa valitaan osuuskaupan sääntöjen ja vaalijärjestyksen mukaisesti 60-jäseninen edustajisto sekä heidän varaedustajat seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Äänioikeus ei ole riippuvainen asuinpaikasta, sillä käytännössä HOK-Elannon alueeseen kuuluvat Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Tuusula ja Vantaa.

Äänioikeutettuja vaaleissa ovat kaikki 31.12.2011 mennessä HOK-Elannon jäseneksi eli asiakasomistajaksi liittyneet ja 15 vuotta täyttäneet henkilöjäsenet.

Bonusta henkilökuntaa ja ympäristöä unohtamatta!

| Kommentoi

Kekkonen kannattaisi homoavioliittoja

2.12.2011

Presidentti Kekkonen totesi niin kutsutussa Ostrobotnian puheessa vuonna 1967 elävämme siirtymäkautta, jolloin vanha ei ole vielä menettänyt asemiaan, koska uusi on vasta muotoutumassa. Tulevaisuus on muuttava paljon arvoja, joilla vielä tänään on tärkeä sija, Kekkonen jatkoi. Ajatus ei ollut alun perin hänen, vaan Kekkonen mukaili erästä puheenvuoroa Suomen Työväenyhdistysten edustajakokouksesta vuodelta 1896. Kekkosen puhe muistui mieleeni lukiessani tasa-arvoisen avioliittolain kohtaamasta vastatuulesta (HS 23.11. ja 24.11.).

Vielä keväällä Yleisradion vaalikoneessa 114 nykyisestä kansanedustajasta ilmoitti kannattavansa homo- ja heteroparien avioliittojen yhtäläisiä oikeuksia. Helsingin Sanomien tietojen mukaan vain 70 heistä on nyt allekirjoittanut lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Aloitetta pidetään omantunnon kysymyksenä, joten en yllättänyt allekirjoittaneiden vähäisestä lukumäärästä. Olen kuitenkin pettynyt osan allekirjoittamatta jättäneiden kansanedustajien perusteluista.

Useat keskustalaiset kansanedustajat ilmoittavat kannattavansa asiaa, mutta eivät aio allekirjoittaa aloitetta, koska kyseessä ei ole hallituksen esitys. ”Tämä on hallituspuolueiden ongelma.”, sanoi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Lain edessä kaikkien kansalaisten tulee kuitenkin olla yhdenvertaisia. Se ei ole hallitus-oppositio-kysymys.

Henkilö, jonka ajattelua Kekkonen siteerasi, oli Santeri Alkio. Alkio muistetaan ennen kaikkea nykyistä Suomen Keskustaa edeltäneen Maalaisliiton perustajana ja pääideologina. Viittauksella Kekkonen halusi osoittaa, ettei hän tarkoittanut sanoillaan vain nykyhetkeä. Muutos on varsin luonnollista ja samalla väistämätöntä.

Jussi Salonranta
Helsinki

| Kommentoi

Populismi ja rasismi ovat liian yksinkertaistava selitys perussuomalaisten kannatukselle

21.11.2011

Suomen Kuvalehdessä ( SK 46/2011 ) Risto E. J. Penttilä esittää viisi ideologista selitystä perussuomalaisuuden nousulle. Penttilän analyysi on ensimmäisiä erinomaisia pyrkimyksiä eritellä ja ymmärtää mihin perussuomalaisten "ideologia" ja kannatus perustuu, sillä perussuomalaisuuden määritteleminen pelkästään populismiksi tai rasismiksi on aivan liian yksinkertaistava selitys. Juuri tässä yksinkertaistavassa olettamuksessa toiset puolueet, myös kokoomus mutta etenkin vihreät, ovat tehneet virheanalyysin, joka johti myös vääriin taktisiin valintoihin eduskuntavaaleissa.

Presidentti Tarja Halonen sanoi Helsingin Sanomien rasismiaiheisen galluptutkimuksen uutisoinnin yhteydessä perussuomalaisten äänestäjien tunnistavan itsessään rasismia ja tämän johdosta äänestävän perussuomalaisia ( HS 13.11.2011 ). Kyselytutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajista yli neljännes tunnisti rasistisia piirteitä itsessään. Presidentti Halosen antama selitys jatkaa samaa virheanalyysia. Penttilä katsoo perussuomalaisten kannatuksen nojaavaan seuraaviin viiteen periaatteeseen: EU-vastaisuus, nationalismi, arvokonservatismi, monikulttuurisuuden vastustus ja populismi. Ellei EU:ta olisi olemassa, SMP:n jälkeläisten pitäisi keksiä se.

Edellä mainittu virheanalyysi kulminoitui vihreiden julistautumiseen eduskuntavaalien alla perussuomalaisten vastavoimaksi ja kieltäytymällä hallitusyhteistyöstä heidän kanssaan. Julistautuminen antoi kaikille vihreisiin kielteisesti suhtautuville ihmisille syyn äänestää perussuomalaisia, muttei se juuri tuonut uusia äänestäjiä vihreille. Vihreiden kannattajat jakavat ajatuksen kieltäytymisestä jo lähtökohtaisesti ja julistaminen puolestaan yhdisti kielteisesti suhtautuvat. Vaaleissa perussuomalaiset saivat murskavoiton ja vihreät puolestaan menettivät edustajia, osittain tosin vaalimatematiikan ja -piirijaon johdosta eikä äänestäjien hylkäämisen takia.

Monet aktiivivihreät ovat jakaneet Penttilän kirjoitusta sosiaalisessa mediassa ja kritisoineet sitä rasismin unohtamisesta. Kyllä, perussuomalaisten äänestäjissä ja jopa edustajissa on avoimesti rasismia kannattavia ihmisiä, mutta perussuomalaiset puolueena eivät ainakaan toistaiseksi ole osoittautunut rasistiseksi. Tämä on merkittävä ero, jonka sisäistäminen on merkityksellistä.

Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi totesi, että ”Politiikassa on arvoa vain saavutetulla tuloksella. Kommunisteilla oli 38 edustajaa vuonna 1948, mutta nyt heillä on 50 (toim. huom. vuonna 1960). Nämä numerot osoittavat, etteivät menettelytavat ole olleet oikeat.” Tämä viisaus pätee nykyäänkin. Perussuomalaisten kannatuksen nousu osoittaa vain sen, ettei perussuomalaisten määritteleminen kilpailevien puolueiden toimesta populisteiksi tai rasisteiksi ole lainkaan vähentänyt heidän kannatustaan.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö näin olisi. Sillä vain ei ole merkitystä perussuomalaisten kannattajille. Kilpailevien puolueiden on yksinkertaisesti pakko muuttaa lähestymiskulmaansa perussuomalaisia kohtaan. Pelkkä populistiksi tai rasistiksi leimaaminen ei riitä heidän voittamiseen.

| Kommentoi

Kirpputorilöytö: Kekkosen päiväkirjat muistiinpanoilla

11.10.2011

Löysin syyskuussa helsinkiläiseltä kirpputorilta Juhani Suomen toimittamat Kekkosen päiväkirjat osat 3. (69-74) ja 4. (75-81), jotka sisälsivät aiemman omistajan reunamerkintöjä ja post-it muistiinpanolappuja. Olisin ottanut kirjat matkaani muutenkin, mutta merkinnät lisäsivät kiinnostustani niitä kohtaan. Salapoliisityössäni olen nyt tullut siihen lopputulemaan, että aiempi reunamerkintöjen tekijä ja Kekkosen päiväkirjojen omistaja oli kesäkuussa kuollut suurlähettiläs Björn Alholm . Täytyy lukea hänen Toisinajattelija suurlähettiläänä (2001) muistelmateos, jonka Jukka Tarkan tekemä arviointi löytyy Helsingin Sanomien sivuilta. Mielenkiintoista nähdä miten merkinnät vastaavat teoksen sisältöä ja onko jotain jäänyt mainitsematta.

| Kommentoi

Kokoomus, Rihtniemi ja homoavioliitot

29.9.2011

Hyvä NN

Kerrotte viestissänne äänestäneenne yli 40 vuotta kokoomusta ja arvostavanne entistä puheenjohtajaa Juha Rihtniemeä vilpittömästi. En ole itse elänyt hänen aikanansa ja tietämyksenikin hänestä rajoittuu aikalaisten kirjoituksiin, sillä vaikka Rihtniemi puhui tuhansissa tilaisuuksissa eri puolilla Suomea, niin hänen puheensa perustuivat lähes poikkeuksetta asiakokonaisuuksittain jäsenneltyihin muistilappuihin. Tämän johdosta meille on valitettavasti säilynyt hyvin vähän hänen tekstejään kokonaisuudessaan. Joitakin tekstikatkelmia on säilynyt, ja minulle on jäänyt niistä oheinen sitaatti hyvin mieleen ja laitan sen tähän alle, koska olen pitänyt sitä itse aatteellisen kehityksen ja ajattelun kulmakivenä.

”Isänmaa ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten. Kokoomus ei ole tänään sama kuin perustamisensa aikoina. Vielä vähemmän voidaan toivoa, että kokoomus on olisi tänään sama kuin huomenna.” Juha Rihtniemi, Kokoomuksen 50v. vuosijuhlassa 8.12.1968

Kiitos teille siitä, että olette luottaneet kokoomukseen yhteiskunnan uudistajana yli 40 vuoden ajan ja toivon vilpittömästi, että voisitte luottaa myös sen nykyjohtoon yhteiskunnan uudistajana.

Jussi Salonranta

| Kommentoi

Kesälukeminen 2011

Syyskuu

N. V. Gogol : Nenä
William Shakespeare : Kuningas Lear
William Shakespeare : Julius Caesar
Sofokles : Antigone. Kuningas Oidipus

Elokuu

William Shakespeare : Hamlet
Ivan Gontšarov : Oblomov
Robert Musil : Oppilas Törlessin harhapolut
John Cleland : Fanny Hill
Virginia Woolf : Mrs. Dalloway
Kurt Vonnegut : Teurastamo 5

Heinäkuu

Günter Grass : Kissa ja hiiri
Gustave Flaubert : Rouva Bovary
Aisopos : Faabelit
Fjodor Dostojevski : Karamazovin veljekset
Virginia Woolf : Orlando
J. G. Ballard : Tornitalo
Leo Tolstoi : Ivan Iljitšin kuolema
Voltaire : Sallimus

| Kommentoi

Yksinkertaisuudessaan mahtava mainos Helsingin Sanomilta

| Kommentoi

Raspberry line 2 - 180 positions to improve your combinations and 45 King plus pawn endgames

10.3.2011

Shakkijulkaisuni on valmis. Julkaisun avulla voi kehittää asetelmien havaitsemiskykyä. Kaikki julkaisussa esiintyvät asetelmat ovat kerätty kirjallisuusluettelossa mainituista kirjoista. Suomen shakkiharrastajien sivusto otti myös toisen julkaisuni etusivulleen ajankohtaislinkiksi (14.3.), mistä olen todella otettu.

Raspberry line 2 - 180 positions to improve your combinations and 45 King plus pawn endgames (pdf) http://bit.ly/raspberryline2

Raspberry line - 180+1 positions to improve your tactics and some useful visualisations ( pdf )

| Kommentoi

Syyslukemista 2010

18.12.2010

Oscar Wilde : Dorian Grayn muotokuva
Maksim Gorki : Äiti
Gore Vidal : Myra Breckinridge

20.11.2010

Leo Tolstoi : Kreutzersonaatti
Hannu Jouhki : Demari ajaa bemarilla
Tommi Uschanov : Suuri kaalihuijaus
Vergilius : Aeneis

17.9.2010

Antti Järvi & Tommi Laitio : Saa koskea - 10 konstia väkevämpään kulttuuriin
Michel de Montaigne : Esseitä
Catullus : Liber carminum - Laulujen kirja
Franqois Villon : Testamentti

| Kommentoi

Venäjän asevoimat ovat Etelä-Kaukasuksella vielä 2030-luvulla

Venäjän presidentti Dmitri Medvedeviä tarjotaan ratkaisijaksi Armenian ja Azerbaidzhanin yli 20 vuotta kestäneeseen konfliktiin Vuoristo-Karabahissa. Etelä-Ossetian sota puolestaan näkyy yhä geopoliittisesti merkittävässä Georgiassa.

Virallisen tiedon mukaan Armeniassa on 2,9 miljoonaa asukasta, mutta todellinen väkiluku on huomattavasti tätä pienempi. Alhaisin esitetty arvio on yli puolet vähemmän ja erittäin todennäköisesti väkiluku on alle 2 miljoonaa.

Pääkaupungissa Jerevanissa asuu puolet maan väestöstä ja Jerevanin lentokentän matkustajatilastojen perusteella yli 50 000 ihmistä on lähtenyt maasta tämän vuoden tammikuun ja elokuun välisenä aikana.

Työttömyys ajaa erityisesti nuoria maastamuuttoon ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maan työttömyysaste on 27 prosenttia virallisesti esitetyn 8 prosentin sijasta. Maasta lähteneiden siirtolaisten rahalähetykset muodostavat vuosittain satojen miljoonien dollareiden valuuttavirran Armeniaan.

Väestöpako vaikuttaa myös Armenian turvallisuuspolitiikkaan. Venäjän kanssa tehty kahdenvälinen avunantosopimus uusittiin 25 vuodeksi, vaikka aiempaa vuonna 1997 solmittua sopimusta olisi ollut jäljellä yli kymmenen vuotta. Sopimuksen vuoksi Venäjällä on sotilastukikohtia Etelä-Kaukasiassa vielä 2030-luvulla.

Nykyisten kahden sotilastukikohdan miesvahvuudeksi arvioidaan muutamia tuhansia miehiä, mutta neuvostoaikaan verrattuna suurin osa tukikohdista on suljettu ja miesvahvuutta on pienennetty merkittävästi. Suomalaiset ovat osallistuneet kehitysyhteistyönä neuvostoarmeijan vanhoihin tukikohtiin jättämien ympäristöriskien ja saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen.

Armenian ja Azerbaidzhanin yli 20 vuotta kestäneeseen konfliktiin Vuoristo-Karabahissa ei löydy ratkaisua, vaikka mediassa Venäjän presidentti Medvedeville asetetaan ratkaisijan roolia aluekiistassa. Azerit kuitenkin tappoivat armenialaisen rajalla vain päiviä ennen Medvedevin ja maiden johtajien välistä tapaamista ja alueella pelätään yleisesti uusia säännöllisiä tulitaisteluita.

Vuoristo-Karabahin tilanne sekä iranilaisten kasvava läsnäolo Armeniassa ovat myös suurimpina esteinä maan toivomalle viisumivapaudelle Euroopan unionin kanssa.

Georgia geopoliittisesti merkittävämpi

Kahden vuoden takaisen Etelä-Ossetian sodan vaikutus näkyy yhä Georgiassa. Länsimieliset georgialaiset ovat mielipidetutkimusten mukaan pettyneitä Natoon ja Euroopan unioniin, sillä toista kauttaan istuva presidentti Mihail Saakashvili oli vuosien ajan luvannut kansalle näiden tukea mahdollisissa konflikteissa Venäjän kanssa.

Etelä-Ossetian sota kuitenkin käytännössä hautasi Georgian jäsenyyshaaveet Natossa vuosikymmeneksi.

Venäjällä ei ole enää sotilastukikohtia Georgiassa, mutta se toimii sotilaallisesti itsenäiseksi tunnustamiensa Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilla. Yleisesti tiedetään Venäjän hiljattain vahvistaneen otettaan Kaukasiassa sijoittamalla alueelle uudenaikaisia S-300 ilmatorjuntaohjuksia. Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaista suurin osa on venäläisiä joko alun perinkin tai Venäjän kansalaisuuden saaneina.

Etelä-Ossetian sota nosti hetkellisesti Georgian saaman kansainvälisen tuen kaksinkertaiseksi, mutta nykyisin eri avustuskanavien yhteenlaskettu tuki on palautunut takaisin 200 miljoonan dollarin vuositasolle.

Länsimaiden kehitysyhteistyö maassa on selitettävissä puhtaasti alueen geopoliittisella asemalla ja Euroopan energiaturvallisuuden kannalta merkittävien öljy- ja kaasuputkien läpikulkumaana.

Kirjoitus julkaistu Verkkouutisissa 6.11.2010

| Kommentoi

Kai huominen uus tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus (ajatuksia kokoomusaatteesta osa 2.)

Suomen Toivo logo

13.8.2010

Olen viime aikoina miettinyt omaa suhdettani kokoomusaatteeseen, lähinnä kehitysyhteistyöstä ja maahanmuuttopolitiikasta yhteisön sisällä esille nousseiden osin voimakkaidenkin näkemysten johdosta. Kysymyksen taustalla on lähinnä omaa pähkäilyäni sen kanssa miten voimme tulkita samaa periaateohjelmaa niin eri tavalla ja jos tulkitsemme sitä samoin, voinko minä kokea sitä enää omakseni jos kerran käsityksemme yhteiskuntavisiosta poikkeaa niin paljon toisistaan. On myös esitetty, etteikö suvaitsevaisuuteen kuulu myös ymmärrys oman puolueen jäsenten värikkäitä näkemyksiä kohtaan, jos suvaitsevaisuus määritellään erilaisuuden sietämisenä, ymmärryksenä erilaisuutta kohtaan, eikä niinkään toisten ihmisten huomioon ottamisena ja kykynä asettua toisen ihmisen asemaan. Ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat myös eriasioita.Tarkoittaako mahdollisuuksien tasa-arvo yhdenvertaisia mahdollisuuksia olla erilainen vai samanlainen.

Kokoomus on nimensä mukaisesti vain kokooma erilaisia ihmisiä, joita yhdistää samankaltainen arvomaailma. Kuitenkin yhteisötasolla puolueiden tulee pystyä toimimaan ryhmänä, minkä johdosta esim. Timo Soinin asema perussuomalaisten puheenjohtajana ei ole kadehdittava, vaikka kuinka yksisilmäisenä olisikin kuningas sokeiden keskuudessa.

Puolueiden yksittäisinä jäseninä voi olla kuka tahansa ja sitä kautta voi kuka tahansa meistä esittää omia mielipiteitään oman puolueensa tavoitteista, aivan kuten minäkin nyt esitän omia. Puolueiden tulee kuitenkin aatteellisina yhteisöinä katsoa tarkasti keitä he asettavat ehdokkaikseen vaaleissa, sillä ehdokkailta voi vaatia enemmän kuin yksittäisiltä jäseniltä ja he ovat myös erittäin keskeisessä asemassa ihmisten muodostaessa käsitystä puolueesta. Tämän johdosta olen ollut huolissani ns. "värikkään" kielenkäytön ehdokkaiden lisääntymisestä kokoomuksessa. Kirves olalla mainoksissa esiintyvä mies, joka vaatii "Sosiaalipummi maahanmuuttajille stoppi!", on minusta muutakin kuin vain värikästä kielenkäyttöä ja keskustelun rikkautta. Minua myös surettaa se, jos puolueella on ehdokkaina henkilöitä, joiden retoriikka on kepardihattuisia heimopäälliköitä -ilmaisutasolla.

Kysymys on siis osittain asioiden lähestymistavasta, on tärkeää että puhutaan ihmisläheisesti ja ymmärrettävästi moniulotteisista asioista, muttei se myöskään saa tarkoittaa ihmisten aliarvoimista. Olen aivan samaa mieltä usein esitettyjen väitteiden kanssa, etteivät ihmiset tiedä mitä kehitysyhteistyö pitää sisällään ja myös minä allekirjoitan hyvin paljon suoraa budjettitukea kohtaan esitetystä kritiikistä. Ei minustakaan ihmisten tekeminen riippuvaiseksi ylijäämäriisistä ruoka-avun nimissä sukupolvesta toiseen ole kestävää kehitystä. Kuitenkin kansainvälinen kuin kansallinen toiminta ihmisoikeuksien puolesta liittyvät monin tavoin yhteen ja toimivat saman päämäärän puolesta. Nykyistä tasaisempi tulonjako edistäisi talouskasvua monissa köyhissä kehittyvissä maissa, aivan kuten vastaavasti liiallinen tasaaminen hidastaa talouskasvua teollistuneissa länsimaissa. Nykyistä tasaisempaan tulonjakoon minusta liittyy aika oleellisesti se, ettei ihmisen tarvitse elää ilmaa ruokaa ja juomakelpoista vettä. Kehitysyhteistyössä on monesti kyse aika perusasioista, mutta itse ongelmat ja ratkaisut ovat moniulotteisia ja -selitteisiä.

Kokoomuslaisuus aatteena täytyy kehittyä yhteiskunnan mukana, sillä puolueiden toimintahan tähtää aina nykyisten olojen kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Puolue ei myöskään saa olla itsetarkoitus vaan puolue on väline niiden arvojen ja tavoitteiden toteuttamisessa, joita puoluetta kannattavat ihmiset pitävät tärkeinä yhteiskunnan kehittämiseksi. Meille yleispuolueena tämä merkitsee sitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne arvioidaan aina kulloisena hetkenä uudestaan.

Keskustelu, ihmisten kuuntelu ja liike ovat tärkeitä, mutta minulle kuitenkin päämäärä on tärkeämpi kuin liike itsessään, ja sen takia olen kiinnittänyt huomiota aateveljieni käyttämään retoriikkaan ja yhteiskuntavisioon. Kokoomuslaisen yhteiskuntavision tulee olla sosiaalisesti kestävä.

(kts. ajatuksia kokoomusaatteesta osa 1. )

| Kommentteja: 2

Lasipalatsin seinälle filmejä Helsingistä (mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa)

HS 13.8.2010

Kesällä ideoitiin terassilla auringonoton ohella, että Lasipalatsin ulkoseinään voisi heijastaa Helsinkiaiheisia uutislähetyksiä ja elokuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Helsinkiläisten arkielämän ja tuttujen, osin myös nostalgisten kaupunkimiljöiden näkeminen olisi mahtavaa ja oikea kulttuuriteko monien ihmisten Helsinki- ja historiatietämykselle.

Jussi Salonranta
Helsinki

| Kommentteja: 4

Kesälukeminen 2010

Apuleius : Kultainen aasi
Katja Boxberg ja Taneli Heikka : Lumedemokratia
Gaius Julius Caesar : Gallian sota
Fjodor Dostojevski : Rikos ja rangaistus
Gustave Flaubert : Bouvard ja Pécuchet
J. W. (Johann Wolfgang) von Goethe : Nuoren Wertherin kärsimykset
Lasse Lehtinen : Uskottu mies
Leo Tolstoi : Anna Karenina
Ivan Turgenev : Kuningas Lear arolla
Jules Verne : Sukelluslaivalla maapallon ympäri
Michael Young : Meritokratian nousu

| Kommentoi

Raspberry line - 180+1 positions to improve your tactics and some useful visualisations

26.5.2010

Shakkijulkaisuni on valmis. Julkaisun avulla voi kehittää erilaisten asemien havaitsemiskykyä. Kaikki julkaisussa esiintyvät asetelmat ovat kerätty kirjallisuusluettelossa mainituista kirjoista. Suomen shakkiharrastajien sivusto otti julkaisuni etusivulleen ajankohtaislinkiksi (27.5.), mistä olen todella otettu.

Raspberry line - 180+1 positions to improve your tactics and some useful visualisations ( pdf )

| Kommentoi

Taide kansan nähtäville (mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa)

HS 11.5.2010

Suomen Pankki järjestää ensi vuonna 200-vuotisjuhlansa kunniaksi avoimien ovien päivät. Neljän päivän ajan osa pankin omistuksessa olevista taideteoksista on ensimmäistä kertaa julkisesti nähtävillä.

Kansallisesti merkittävin pankin omistuksessa olevista teoksista on varmasti Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin luonnos. Se on sijoitettu pankin neuvotteluhuoneeseen. Tämä on teoksen saavutettavuuden ja sijoitusolosuhteiden kannalta valitettavaa.

Julkiset taideteokset kuuluvat tiloihin, joissa ne ovat mahdollisimman monen ihmisen lähestyttävissä. Vaikka pankki on lainannut vuosien varrella teosta eri näyttelyihin, triptyykki kuuluisi monien muiden pankin omistamien teosten kanssa ennemmin Ateneumin kokoelmanäyttelyihin.

Luonnoksen kehykset swastika-kuvioineen ovat varsinaisen Aino-triptyykin kehysten tavoin jo itsessään oma taideteos.

On erittäin kannatettavaa, että esimerkiksi Suomen edustustoissa on sijoitettuna suomalaista taidetta, jotka on jo suunnittelu- tai sijoitusvaiheessa katsottu tilaan sopiviksi. Toinen kysymys on, tarjoaako Suomen Pankin neuvotteluhuone Gallen-Kallelan teokselle sopivan tilan ja saavutettavuuden.

Jussi Salonranta
johtokunnan varapuheenjohtaja
Helsingin taidemuseo

| Kommentoi

Keski-Pasilan pilvenpiirtäjät

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi maaliskuussa Kaavoituskatsaus 2010 (pdf) -julkaisun, joka havainnollistaa erinomaisesti sen mitä kaavoituksessa ja liikennesuunnitelussa tapahtuu lähivuosina. Erityisesti Keski-Pasilan tornialueen havainnekuvat ovat aivan mahtavia! Ne löytyvät katsauksen sivulta 17. Kannattaa tutustua katsaukseen tai ainakin väijyä havainnekuvat!

Kokoomuksen edustajina kaupunkisuunnittelulautakunnassa toimivat mm. Tatu Rauhamäki ja Lasse Männistö

| Kommentoi

Tavoitteena on päästöjemme puolittaminen nykyisestä

Meidän on edettävä nopeasti kohti päästötöntä Suomea. Tällä vuosikymmenellä leikkaamme päästöistämme viidenneksen. Tavoitteen tulee olla päästöjemme puolittaminen nykyisestä reilun kahden vuosikymmenen aikana. Neljässä vuosikymmenessä voimme luoda Suomesta lähes päästöttömän yhteiskunnan. :: lue lisää ...

| Kommentoi

Voisimme puhua myös perussuomalaiskriittisyydestä (mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa)

HS 21.3.2010

Perussuomalaisten Helsingin kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho puolusti terminsä "maahanmuuttokriittinen" käyttöä (HS Mielipide 20.3.).

Yhteiskunnallisessa keskustelussa voidaan mielestäni aivan yhtä luontevasti käyttää myös termejä "perussuomalaiskriittinen", "perussuomalaisvastaisuus" ja "perussuomalaisrealisti".

Perussuomalaiskriittiset eivät vastusta perussuomalaisia itsessään vaan tarkastelevat heitä kriittisesti. Tarkasteltava ilmiö on myös sen verran laaja ja monimuotoinen, ettei sitä tule tarkastella yhtenä monoliittina.

Ilmiön eri osasyitä tulee tarkastella kriittisesti, ja yksinkertaisesti tunnustaa integroinnissa tapahtuneet virheet.

Perussuomalaisuus itsessään ei ole hyvä eikä huono asia.

Olen perussuomalaiskriittinen, tai oikeastaan perussuomalaisrealisti.

Jussi Salonranta
Helsinki

| Kommentoi

Suomen väestöpyramidi 2006 ja 2008

18.2.2010

Kuviosta käy hyvin ilmi suurten ikäluokkien siirtyminen 60-64 luokkaan. Yhteiskunnallisesti mielenkiintoista on tuon yli 375000 ihmisen eläköityminen ja äänestysaktiivisuus (yli 75 prosenttia). Kuvaa klikkaamalla saat siitä isomman.

| Kommentoi

Signe Branderin muistoa halutaan vaalia (mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa)

HS 14.2.2010

Helsingin kaupungin taidemuseo ei suhtaudu ristiriitaisesti valokuvaaja Signe Branderin muiston vaalimiselle, kuten uutisesta (HS Kotimaa 9.2.) voi ymmärtää.

Valtuustoaloitteessa esitettiin muistomerkin sijoittamista Sipoon kunnan alueelle. Se loisi merkittäviä haasteita muistomerkin omistus- ja ylläpitokysymyksiin. Helsingin kaupunki ei ole myöskään perinteisesti kustantanut henkilömuistomerkkejä, vaan aloitehankkeet näistä ovat tulleet yhdistyksiltä, säätiöiltä ja seuroilta.

Kaupunki on myös muistanut viime aikoina Signe Branderia yhdellä näyttelyllä ja kahdella kirjalla. Edellä esitetyn perusteella kaupunki on muistanut ja vaalinut tämän merkittävän aikalaiskuvaajan muistoa.

Jussi Salonranta
johtokunnan varapuheenjohtaja
Helsingin taidemuseo

| Kommentoi

Sorsa, Lipponen ja erilaiset muistikuvat

10.2.2010

Pääministeri ja SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsan ja kansainvälisten asioiden sihteeri, myöhemmin kansainvälisten asioiden päällikkö Paavo Lipposen muistikuvat ovat joltain osin erilaiset liittyen 1970-luvun tapahtumiin ja Kekkoseen. Eikä oikeastaan vain Sorsan ja Lipposen vaan myös Kekkosen erilaiset muistikuvat. Tosin tapahtumista on hyvin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa ja saada selvyyttä tapahtumien kulusta, etenkin mitä enemmän lähdeaineistoa lukee.

Presidentti Urho Kekkonen oli kutsunut sosialidemokraatteja luoksensa Tamminiemeen illanviettoon tammikuun 16. päivänä 1973.

Lipposen mukaan tilaisuuteen osallistui: Sorsa, Lars Lindeman, Jermu Laine, Bo Ahlfors, Osmo Apunen, Jaakko Blomberg, Jorma Kalela, Pekka Korpinen, Paavo Lipponen, Ulf Sundqvist, Kari Tapiola ja Antero Jyränki. (Muistelmat I s. 370)

Sorsan mukaan tilaisuuteen oli kutsuttu: Sorsa, Ahlfors, Apunen, Blomberg, Jyränki, kalela, Korpinen, Laine, Lindeman, Lipponen, Sundqvist, Tapiola ja Tuomioja . (Kansankoti ja punamulta s. 19)

Lipponen käyttää nimilistan yhteydessä "istui pöydän ääressä" ja Sorsa puolestaan kutsuttiin presidentin toimesta. Tuomioja joko ei osallistunut saamastaan kutsusta huolimatta tai Lipponen jättää hänet tietoisesti mainitsematta.

Juhani Suomen toimittamassa Urho Kekkosen päiväkirjoissa vuosilta 1969-74 oleva osallistujalista tukee Sorsaa sosialidemokraattien illallisesta tammikuun 16. päivänä 1973. (s. 309). Tämä tukisi tulkintaa Tuomiojan tietoisesta "unohtamisesta".

Maaliskuussa 1975 Kekkonen tapasi sosiaalidemokraatteja Sorsan järjestämässä Königstedin saunaillassa. Sorsan mukaan tilaisuuden tarkoituksena oli tutustuttaa Kekkonen Sorsan "lähimpiin työtovereihin", mutta tilaisuudessa Kekkonen vastasikin myöntyvästi SDP:n kosintaan presidenttiehdokkuudesta. SDP lähetti huhtikuun 23. päivänä delegaation Tamminiemeen tiedustelemaan Kekkosen ehdokkuutta, vastauskin tiedettiin etukäteen.

Sorsa kutsui saunailtaan kunniavieraan lisäksi "ainakin tiedotuspäällikkö Alec Aallon, Jermu Laineen, pääministerin sihteeri Pertti Paasion, Eero Rantalan, Ulf Sundqvistin ja mahdollisesti jonkin muunkin." (Kansankoti ja punamulta s. 19)

Lipponen kirjoittaa asiasta "Seuraavan kerran kokoontui Königstedtissä maaliskuussa joukko nuoria sosialidemokraattisia vaikuttajia Sorsan johdolla saunottamaan Urho Kekkosta. Kartanon mainiossa saunassa Vantaanjoen rannalla porukka teki UKK:n kanssa sinunkaupat!" (Muistelmat I s. 411) Sorsa sivuuttaa asian toteamalla: "Kekkonen oli pannut hurmausvaihteen päälle jo saunaan tulleessaan, heitti nuorten miesten kanssa tittelitkin pois kohta kärkeen." (Kansankoti ja punamulta s. 20)

Lipponen korostaa omissa muistelmissaan maaliskuussa Königstedissä aiemmin järjestettyä palaveria, jossa Sorsa, Helle, Sundqvist, Lindeman ja Lipponen päättävät SDP:n ehdottavan ensimmäisenä Kekkoselle jatkokautta. Sorsakin viittaa tähän SDP:n johdossa vallinneeseen yksimielisyyteen Kekkosen ehdokkuudelle vaihtoehtojen puutteessa. Sorsan mukaan saunailtaa ei kuitenkaan ollut tarkoitettu tähän yhteyteen. (Kansankoti ja punamulta s. 20)

Täytyyy tarkistaa perustuuko osallistujalista Pertti Paasion muistiinpanoihin, joihin Sorsa myöhemmin viittaa, vai perustuuko lista Sorsan omiin muistikuviin. Mielenkiintoista on kuitenkin se, ettei Sorsa mainitse kansainvälisten asioiden päällikköä Lipposta puhuttaessaan lähimmistä työtovereistaan.

Osallistujalista perustuu Pertti Paasion muistikuviin, sillä sama nimilista löytyy Paasion Minä ja Mr Murphy teoksesta (s. 141). Kirja on julkaistu vuonna 1996, jolloin Lipponen toimi jo pääministerinä, joten Lipposen mainitsematta jättäminen voisi olla Paasiolta tietoinen päätös, sillä hän kirjoittaa asiasta omien muistiinpanojen pohjalta. Paasio on tämän johdosta todennäköisesti "sinunkaupan" muistaja, sillä hän mainitsee asiasta erikseen.

Juhani Suomen toimittamassa Urho Kekkosen päiväkirjoissa vuosilta 1975-81 löytyy mainintaa sosialidemokraattien kosiodelegaatiosta huhtikuun 23. päivänä 1975. (s. 48) Kekkonen oli säilönyt myös lehtileikkeen, jossa kerrotaan Rafael Paasion, Sorsan, Helteen ja Johannes Koikkalaisen tavanneen Kekkosen ja todennenneen SDP:n puoluetoimikunnan esittävän kesäkuussa järjestettävälle puoluekokoukselle, että se >asettaa uudelleen ehdokkaakseen nykyisen tasavallan presidentin, tohtori Urho Kekkosen>.

Kuitenkaan maaliskuun Königstedtin saunaillasta ei löydy mitään merkintää Suomen toimittamista Kekkosen päiväkirjoista. Toisaalta Kekkonen on säilönyt maaliskuun 23. päivän kohtaan Kyösti Skytän kolumnin, joka on ilmestynyt maaliskuun 28. päivän Ilta-Sanomissa. Kolumnissa ennakoidaan jonkun tai joidenkin - todennäköisesti sosiaalidemokraattien - tulevan piakkoin ehdottamaan Kekkoselle jatkoaikaa presidenttinä. Tämän voisi tulkita siten, että tuo maaliskuun Königstedtin saunailta järjestettiin tuona 23. päivänä.

Toisaalta Juhani Suomen Kekkossaagassa kertoma asioiden tapahtumakulku poikkeaa yllä esitetystä. Suomi kertoo "Sorsa kutsui presidentin päivälliselle Königstedtin kartanoon. Illalla 22.4.1975 järjestettyyn tilaisuuteen osallistui myös joukko Sorsan lähimpiä SDP:n piiristä. ... Myöhemmässä vaiheessa Sorsa johdatteli keskustelun uuteen aihepiiriin: >Sorsa otti puheeksi presidentinvaalit. Kysyi kantaani. Selostin; katson velvollisuudekseni, mutta normaalit valitsijamiesvaalit. Sorsa: me valitsemme seuraavassa puoluekokouksessa UK:n puolueen presidenttiehdokkaaksi. ... Seuraavana päivänä (23.4.) SDP:n puoluetoimikunnan nelikko ilmaantui klo 21:30 Tamminiemeen ja esitti Kekkoselle pyynnön ryhtyä SDP:n ehdokkaaksi. " (Liennytyksen akanvirrassa s. 606-607). Suomen toimittamissa Kekkosen päiväkirjamerkinnöissä retki on merkitty aamuksi klo 9:30, mitä voidaan pitää merkintävirheenä, sillä Tuomioja vahvistaa tapahtuman illansuuksi viitaten omiin muistiinpanoihinsa (Kukkaisvallasta kekkosvaltaan s. 170-172). Tuomioja kertoo myös "vittuuntuneensa" asiasta niin paljon ettei myöhemmin osallistunut valitsimiesvaaleihin lainkaan, mistä Kalela kertoi Kekkosen suutahtaneen.

Edellä esitetyn lainauksen lähteeksi Suomi on merkinnyt Kekkosen päiväkirjan (ja sen mukaan päivällisillä oli Jermu Laine, Ulf Sundqvist, Jaakko Kalela, Paavo Lipponen, Pertti Paasio ja Eero Rantala) sekä SDP:n puoluetoimikunnan keskustelupöytäkirjan. Suomen toimittamassa Urho Kekkosen päiväkirjassa 1975-81 tuota lainausta ei löydy, joten sen täytyy olla SDP:n puoluetoimikunnan pöytäkirjassa.

Kaiken tämän selvitystyön jälkeen jäin miettimään sitä, että perustuuko Sorsan ja Lipposen muistikuvat asiasta ainoastaan Paasion merkintään ja onko Paasio erehtynyt kuukaudesta - maaliskuu vai huhtikuu - ja puolestaan mitä Kekkonen jätti merkitsemättä päiväkirjaansa, onko siellä maininta sosiaalidemokraattien tapaamisesta maalis-huhtikuussa 1975 vai perustuuko tiedot siitä SDP:n puoluehallituksen pöytäkirjaan. Lipponenhan Koiviston tavoin sanoo Kekkosen kaunistelleen omia päiväkirjamerkintöjänsä tietoisesti, miksei silloin myös jättäisi tietoisesti merkitsemättä asioita muistiin.

Lähteet:
Paavo Lipponen: Muistelmat I (2009)
Pertti Paasio: Minä ja Mr. Murphy (1996)
Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta (2003)
Juhani Suomi: Liennytyksen akanvirrassa - Urho Kekkonen 1972-76 (1998)
Erkki Tuomioja: Kukkaisvallasta kekkosvaltaan (1993)
Urho Kekkosen päiväkirjat 1969-74, toim. Juhani Suomi (2003) ja 1975-81 (2004)

| Kommentoi

Simo "Simppa" Juntusesta (SK 47/2009)

Suomen Kuvalehti ei koskaan julkaissut tätä lukijapalautettani. JS

John Lagerbohmin kirjoittamassa pakinoitsija Simo "Simppa" Juntusta käsitelleessä artikkelissa (SK 47/2009) kerrottiin presidentti Kekkosen epäilleen Simppaa Sosialistisessa Aikakauslehdessä 1962 julkaistun Minun taisteluni - Mein Kampf -tekstin kirjoittajaksi. Olisin kovin mielelläni lukenut kyseisen tekstin, mutta kirjoitusta ei löydy mainitusta vuoden 1962 Sosialistisen Aikakauslehden numeroista. Sitä ei myöskään löydy lehden vuosien 1960-1964 välisistä numeroista.

Lagerbohmin artikkelissakin sivuttua Juntusen suhtautumista puheenjohtaja Rafael Paasion ja puoluesihteeri Erkki Raatikaisen pari piirua vasemmella linjauksiin kuvastaa hyvin oheinen lainaus vuonna 1971 julkaistun "... ja katto korkealla" -teoksesta. Juntunen luonnehti SDP:tä vuoden 1966 vaalien jälkeen seuraavasti: "Puoluesihteeri julisti: enemmän sosialismia. Ja työmiestä, joka omakotitalonsa pihalla vahasi vapaana lauantaina autoaan ruvettiin sanomaan riistetyksi työn orjaksi".

Kenties toimitus tai joku lukijoista muistaisi tekstin oikean julkaisuvuoden ja numeron. Tuskin olen ainoa, joka olisi kiinnostunut lukemaan sen.

Jussi Salonranta
Helsinki

| Kommentoi

Antti Rantakankaasta seuraava Keskustan puheenjohtaja

16.1.2010

Ennustan Antti Rantakankaan nousua Keskustan seuraavaksi puheenjohtajaksi. Vanhanen jatkaa pääministerinä ja Korhonen puoluesihteerinä Rantakankaan kesän puoluekokouksen valinnankin jälkeen. Antti Rantakangas yksinkertaisesti vetoaa eniten Keskustan nyt vuotavaan perälautaan. Jäätteenmäki ja Väyrynen ovat jo olleet puheenjohtajana ja ovat kanssa eri sukupolven ihmisiä, myös Pekkarinen. Kaksarissa löisin kuitenkin Rantakankaan ja Pekkarisen puolesta vetoa.

Keskusta on seuraavassa hallituksessa vaikka häviäisikin vaalit. Mikäli Kokoomus on suurin puolue, niin nykyinen hallituspohja jatkaa. Mikäli Sdp onnistuisi nousemaan suurimmaksi puolueeksi niin siitä seuraisi punamulta, vaikka Kokoomus olisikin toiseksi suurin puolue. Vanhasen vetäytymisellä molemmat vaihtoehdot hallituspohjasta ovat mahdollisia Keskustalle. Mikäli Keskusta on suurin puolue niin se pääsee valitsemaan hallituskumppaninsa. Näin Keskusta voittaa joka tapauksessa.

Yleisellä valtakunnallisella kannatusosuudella ei ole juuri merkitystä ennen 2015 tasauspaikkajärjestelmää. Paljon tärkeämpää keskustalle on saada maakuntien vaalipiireistä yli 45 kansanedustajaa. Keskustalla on Helsingistä vain yksi kansanedustaja 21 mahdollisesta ja Uudeltamaaltakin vain neljä 34 mahdollisesta.

Nämä 5 edustajaa saavutetaan vaikka puheenjohtajana olisi kuka tahansa.

| Kommentteja: 3

Puolueiden houkuttelevuus ja sen tutkiminen

9.12.2009

Helsingin Sanomissa oli artikkeli viiden puolueen tilaamasta yhteistutkimuksesta puolueiden houkuttelevuudesta (HS 29.10.2009). Artikkelissa kerrottiin lähinnä uusimmasta tutkimuksesta, muttei juurikaan sivuttu muutoksia kansalaisten suhtautumisesta viiteen suurimpaan puolueeseen ja näiden puolueiden houkuttelevuudesta.

Tutkimuksen mukaan keskustaan suhtautuminen on laskenut 46 prosentista (erittäin ja melko myönteisesti) nykyiseen 28 prosenttiin lokakuun 2007 ja 2009 välisenä aikana eli käytännössä Vanhasen II hallituksen aikana. Samoin keskustan houkuttelevuus on laskenut 30 prosentista (erittäin ja melko houkutteleva) nykyiseen 20 prosenttiin samana tarkasteluvälillä.

Vastaavasti myös suhteutuminen Sdp:hen on laskenut 35 prosentista nykyiseen 26 prosenttiin lokakuun 2007 ja 2009 välisenä aikana. Sdp:n houkuttelevuus on kanssa laskenut 24 prosentista 20 prosenttiiin samana aikana.

Mielenkiintoista on myös se, ettei vihreiden houkuttelevuus kansalaisten keskuudessa ole muuttunut juurikaan vuosien 2002 ja 2009 välisellä ajanjaksolla. Vihreiden houkuttelevuus on vaihdellut 20 (alin tulos lokakuu 2006) ja nykyisen 28 prosentin välillä. Vihreiden houkuttelevuus on noussut 27 prosentista nykyiseen 28 prosenttiin lokakuun 2007 ja 2009 välisenä aikana.

Suhtautuminen kokoomukseen on kaikista myönteisintä: 40 prosenttia kyselytutkimukseen osallistuneista suhtautuu puolueeseen myönteisesti ja myönteisyydessä on 3 prosenttiyksikön nousu lokakuulta 2007. Vastaavasti kokoomus myös koetaan kaikkein houkuttelevammaksi puolueeksi. Kokoomuksen houkuttelevuus on noussut 28 prosentista 33 prosenttiiin lokakuun 2007 ja 2009 välisenä aikana.

| Kommentoi

NYT-liite Kirjeet vko 49

NYT 49/2009 Kirjeet-palsta

Politiikasta

Jutussa Maasi tarvitsee sinua - eikö kiinnosta (Nyt 48/2009) sanottiin perinteisten puolueiden kiinnostavuuden vähentyneen nuorten aikuisten keskuudessa.

Taustaksi viitattiin syksyn ylioppilaskuntavaaleihin. Vaaleissa puoluepoliittisesti sitoutumattomat ehdokkaat saivat 65,3 prosenttia ja valtakunnallisesti parhaiten menestynyt kokoomus 7,7 prosenttia. Vihreät saivat 7,4 prosenttia, mitä en vielä tulkitsisi menestykseksi.

Perinteisistä ja uusista puolueista kirjoittaessa täytyy aina muistaa se, että perussuomalaisten juuret ovat 40 vuoden takana ja vihreätkin ovat olleet puolue yli 20 vuotta.

Jussi Salonranta (kok), Helsinki

| Kommentoi

Lipposen ehdokkuus Kekkosen avustajaksi ei ole uutta tietoa

22.10.2009

Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen sanoo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan arvioinnissaan uudeksi tiedoksi Paavo Lipposen ehdokkuutta presidentti Kekkosen avustajaksi (HS 22.10.2009 C1).

Virkkunen kirjoittaa: "Yhden uutisenkin Lipponen paljastaa. Hänet oli vuonna 1973 valittu presidentti Urho Kekkosen ulkopoliittiseksi avustajaksi, mutta yön yli ajateltuaan Lipponen sanoi sittenkin ei. Presidentin kansliaan siirtyi Jaakko Kalela, joka ehti avustaa Kekkosen lisäksi kolmea muutakin presidenttiä."

Kalevi Sorsa on kirjoittanut aiheesta vuonna 2004 ilmestyneessä muistelmiensa toisessa osassa, Kansankoti ja punamulta, joka kattaa vuodet 1972-1976.

Sorsa kirjoittaa: "Kekkonen näki, että Jyränki oli vaihdettava luotettavaan henkilöön, mutta ei halunnut tämän vahingoittavan hänen suhteitaan sos. dem. puolueeseen. Niinpä hän vuoden 1973 alussa pyysi puolueen nuoren ulkopoliittisen eliitin piiristä ehdokkaita ulkopoliittiseksi avustajakseen. Annoin listan, jolla oli mm. Jaakko Kalela ja Paavo Lipponen. Kekkosen valinta lankesi aluksi Lipposen hyväksi, mutta muutaman päivän kuluttua hän muutti mielensä ja sanoi kuitenkin lopulta päätyneensä Kalelaan >>koska Lipponen suoraan puoluetoimistolta tulleena voisi saada osakseen aiheetontakin kritiikkiä ja epäilyjä>>. En tiedä oliko Kekkonen tuolloin käynyt asiasta keskusteluja muidenkin kuin minun kanssani. Joka tapauksessa uusikin valinta oli erinomainen: Lipponen on kertonut omalla tahollaan tulleensa myös kielteiseen tulokseen halukkuudestaan, ja Jaakko Kalela muodostui pian korvaamattomaksi ulkopolitiikan oikeaksi kädeksi presidentille kuin presidentille."

Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta s. 18

Mielenkiintoista asiassa on Sorsan ja Lipposen tulkintojen eroavaisuus. Olen aiemmin kirjoittanut Lipposen vaatimasta menneisyyden hallinnasta .

| Kommentoi

SVAL liittovaltuustovaalit 3.-24.11.2009

Jussi Salonranta :: ehdokasnumero 28

31v, perheenisä, peruspalveluministerin avustaja, Kokoomus

  • Ansiotulojen ostovoiman kehitys turvattava.
  • Kilpailukyky ja työelämän laadullinen kehittäminen eivät sulje toisiaan pois.
  • Aika ja sen hallinta on ratkaisevaa työssä jaksamisen kannalta.
  • Kaikista ylitöistä (ja myös työasioiden vuoksi vapaa-aikana tapahtuvasta matkustamisesta) on saatava vapaata ja/tai rahallista korvausta.
  • Yhdenvertaisissa mahdollisuuksissa ja työelämän tasa-arvokysymyksissä on paljon kehitettävää.
  • Miksi vanhemmuuden kustannuksia ei ole vieläkään saatu tasattua ja syrjintää lopetettua.

Ensisynnyttäjien ikä on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti ja käytännössä lähenee rajaa, jonka jälkeen naisten biologiset lapsensaantimahdollisuudet alkavat laskea. Kysymys on suomalaisille kansakuntana erittäin merkittävä, mutta monet valitettavasti näkevät asian vain oman yrityksensä kannalta, sillä se nostaa määräaikaisesti yrityksen kustannuksia. Meidän tuleekin löytää tilanteeseen ratkaisu, joka lopettaa syrjinnän, kohtelee kaikkia yrittäjiä ja yrityksiä yhdenvertaisesti, eikä kohtuuttomasti heikennä yhdenkään yrityksen toimintaedyllytyksiä.

SVAL varapuheenjohtaja 2007-2008, hallituksen jäsen 2005-2006, liittovaltuustossa 2001-, Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtaja 2009-, Helsingin kaupungin opetuslautakunnassa 2005-2008, STM TANE (tasa-arvoasioiden neuvottelukunta) 2006- jäsen, UM KPT (Kehityspoliittinen toimikunta) 2007- jäsen, Kokoomus puoluehallituksen jäsen 2005-2006.

www.jussisalonranta.fi
| Kommentteja: 2

MEP Timo Soinin (ps.) 1. puheenvuoro europarlamentissa 15.7.2009 simultaanitulkattuna englanniksi

Täysistunto 2009-07-15 :: lue lisää ...

| Kommentoi

Poliittisten kirjojen kokoelmani

4.8.2009

Jatkan listan täydentämistä vielä myöhemmin. Jos sinulla on kir(jo)ja, jo(i)sta uskot minun olevan kiinnostunut niin ota ihmeessä yhteyttä, erityisesti olen kiinnostunut kokoomuslaisten ja kokoomusta käsittelevistä kirjoista.

Itse asiassa kuultuna: Lauri Aho (1979)

A

Aalto Arvo: Elämäni miljoonat (1988)

Alenius Ele: Sosialistiseen Suomeen (1969)

Arhinmäki Paavo: Punavihreä sukupolvi (2006)

E

Erävaara Reijo: Unohdetun kansan puolesta - SMP 20 vuotta (1979)

Eskelinen Juha (toim.): Aatteet solmussa - mihin menet SDP? (1987)

Eskola Antti: Vasen laita lavea (1969)

G

Gunnarsson Gunnar: Sosialidemokratian aateperintö (1971)

Guzenina Maria: Unelmatehdas - Access all areas (2004)

H

Haatainen Tuula: Arjen kuningattaret (2006)

Haavisto Pekka (toim.): Tehtävä napapiirillä (1983)

Hassi Satu: Tukka hattu-hyllyllä (2002)

Hautala Arvo: Kehuttiin lakkokenraaliksi (1977)

Helle Veikko: Puuseppä Suomen eduskunnassa (1981)

Hertzen Heikki S. von (toim.): Miksi kiipesitte palmuun, Presidentti (1970)

Holappa Pentti (toim.): Käytännön sosialidemokratia (1973)

Hynynen Pertti: Liike ja linja (1989)

Hämäläinen Niilo: Linjojen välissä (1975)

I

Ilaskivi Raimo: Me ja mahdollisuutemme (1971)

Immonen Keijo (toim.): Puolueiden puheenvuoro (1965)

J

Junnila Tuure: Jäädytetty demokratia (1960)
Junnila Tuure: Noottikriisi tuoreltaan tulkittuna (1962)
Junnila Tuure: Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla (1973)

Juntunen Simo Simppa: ... ja katto korkealla (1971)

K

Kekkonen Urho: Tamminiemi (1980)

Kiljunen Kimmo (toim.): Rotusorron kahleissa (1975)

Klemola Pertti: Kenen asialla SAK (1975)

Koivisto Mauno: Väärää politiikkaa (1978)
Koivisto Mauno: Tästä lähtien (1981)

Korjus Jaakko (toim.): Oikea vaihtoehto (1970)
Korjus Jaakko: Mies ja aate (1971)
Korjus Jaakko: Näin jatkuu Rihtniemen linja (1972)
Korjus Jaakko: Juha Rihtniemi (1975)

Kuronen Susanna: Pääministerin morsian (2007)

Kuusela Hanna ja Rönkkö Mikko (toim.): Puolueiden kriisi (2008)

Kymäläinen Heikki (toim.): Rafael Paasio - Kun aika on kypsä (1980)

L

Laitinen Aarno (toim.): Tamminiemen pesänjakat (1981)
Laitinen Aarno: Kremlin kellokkaat (1983)

Lindblom Olavi: Punaista vai valkoista (1969)
Lindblom Olavi: Pitkällä palkilla (1981)

Lindblom Seppo: Politiikka karkumatkalla (2007)

Lipponen Paavo: Muutoksen suunta (1986)
Lipponen Paavo: Järki voittaa (2008)

Loikkanen Jouko: Hallitse ja hajoa (1973)

M

Majander Mikko: Demokratiaa ja dollareita - SDP ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954 (2007)

Mäki-Hakola Pentti: Hiivistelemättä (1981)>br />

O

Oittinen R. H.: Tehtäviä ja tavoitteita (1969)

P

Pajamäki Osku: Ahne sukupolvi (2006)

Pakkala Jukka (toim.): Sosialismi ja ekologia (1980)

Penttilä Risto E. J.: Moskovasta Brysseliin (1992)
Penttilä Risto E. J., Tapaninen Jaakko ja Janne Jutila: Ultimatum isänmaalle (1994)
Penttilä Risto E. J.: Historian roolipeli (2006)

Puntila L. A.: Suomen poliittinen historia 1806-1966 (1971)
Puntila L. A.: Puheita ja esitelmiä 1962-1975 (1977)

R

Rahkonen Susanna: Valta istuu sohvalla (2007)

S

Saukkonen Jussi: Vastuun sukupolvi (1973)

Seppänen Esko: Uusi Suomi (1977)

Siimes Suvi-Anne: Politiikan piilokuvat (2002)
Siimes Suvi-Anne: Politiikan julkisivu (2007)

Soininvaara Osmo: Vihreää valoa (1983)
Soininvaara Osmo: Ratkaiseva aika (1986)
Soininvaara Osmo: Vihreä markkinatalous (1990)
Soininvaara Osmo: Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi (1994)
Soininvaara Osmo: Ministerikyyti (2002)
Soininvaara Osmo: Vauraus ja aika (2007)

Sorsa Kalevi: Kansanvallan kysymyksiä (1974)

Sund Ralf: Uhrataan puoluesihteeri (2002)

T

Tarkka Jukka: Kysyjän rooli (1999)

Tiuri Martti: Tulevaisuus alkaa nyt (1984)

Tuomioja Erkki: Tahditon rauhanmarssi (1967)
Tuomioja Erkki (toim.): Valkoisen vallan Afrikka (1969)
Tuomioja Erkki: Öljypeli (1970)
Tuomioja Erkki: Suomi ja EEC (1971)
Tuomioja Erkki (toim.): Vaihtoehtoja on (1995)

U

Uitto Erkki (toim.): Punainen kirja (1969)

Ukkola Tuulikki: Valittajien valtakunta (1993)

Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin (2003)

Uschanov Tommi: Mikä vasemmistoa vaivaa? (2008)

V

Vanhanen Matti: Ensimmäinen kausi (1995)

Vikatmaa Juha: Vesien saastuminen rikosoikeudellisena ongelmana (1973)
Vikatmaa Juha: Porvarin puheenvuoro (1974)

Vilkuna Kustaa: Urho Kekkosen puheita ja kirjoituksia 1938-1955 (1955)

Virmavirta Jarmo: Paasikiven perilliset (1973)
Virmavirta Jarmo: Politiikan äänetön yhtiömies (1977)
Virmavirta Jarmo: Presidenttipeli ja sen pelaajat (2005)

Virolainen Johannes: Ainoa vaihtoehto - poliittinen keskusta (1971)

| Kommentoi

Kesälukeminen 2009

19.7.2009

Heinäkuu

Johannes Virolainen: Ainoa vaihtoehto - poliittinen keskusta
Daniil Harms: Perinpohjainen tutkimus
Fjodor Dostojevski: Netotska Nezvanova
Anna Quindlen: Se mikä on totta
Mika Waltari: Turms, kuolematon
David Benioff: Varkaiden kaupunki
Voltaire: Mikromegas

| Kommentoi

Aikamme elävä legenda: Jukka Relander

18.6.2009

Kirjastoseuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Vihreä varakansanedustaja Jukka Relander (10.6.2009).

Helsingin Sanomat toimitti asiasta uutisen , jossa Relanderin kerrotaan olevan mm. tutkija, kolumnisti, esseisti, historioitsija ja keskustelija. Kolumnisti määreenä on niin tärkeä, että se on syytä mainita kahdesti.

Relanderin toimii HS.fi sivuston kolumnistina ja hänen esittelystään löytyy vielä kaksi uutta määritelmää, tv- ja radioesiintyjä. Helsingin Sanomien NYT-liite kertoo hänen olevan radiofilosofi.

Relander on myös vakiokirjoittaja Uusisuomi.fi sivustolla, missä hänen määritelmiinsä tarkentuu vielä luennoitsija ja kouluttaja.

Relander on siis tutkija, kolumnisti, esseisti, historioitsija, keskustelija, radiofilosofi, luennoitsija, kouluttaja ja tv- ja radioesiintyjä Jukka Relander.

Kirjastoseuran sivuilla olevassa uutisessa (10.6.2009) kuitenkin puhutaan vain kolumnisti Jukka Relanderista, joten Helsingin Sanomien toimitus on tehnyt omaa taustoitusta toimittaessaan uutisen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, ettei HS.fi sivusto julkaise valinnan uutisointia kritisoivaa asiallista kommenttia.

| Kommentteja: 1

Sosiaaliset mediat iskivät eurovaaleissa

14.6.2009 ( www.verkkouutiset.fi )

Kun viisi vuotta sitten poliitikolle riitti pelkkä blogi, niin nyt eurovaaleissa oltiin kavereita Facebookissa, jaettiin valokuvia Flickrissä, videoita YouTubessa ja mikroblogattiin Twitterissä. Äänestäjien käsitys poliitikkojen persoonallisuudesta muodostuu näiden antamasta kuvasta eri sosiaalisissa medioissa.

Viisi vuotta sitten poliitikolle riitti kommentointimahdollisuudella oleva blogi, joka saattoi tehdä hänestä uudenaikaisen, avoimen ja aktiivisen. Nyt käydyissä eurovaaleissa ehdokkaan tuli, kotisivuston ja vähintään yhden blogin lisäksi, olla käyttäjänä eri yhteisömedioissa (Facebook, MySpace, LinkedIn), mikroblogata 140 merkin viestejä (Twitter), jakaa valokuvia (Flickr) ja julkaista omia videoita (Youtube) ollakseen kiinnostava.

Vaaleissa nähtiin myös uusia mielenkiintoisia ehdokkaiden ja puolueiden toteuttamia idoita. Tällaisia olivat mainokset ilmaismusiikkipalvelussa (Spotify), ehdokkaan seuraaminen kartalta reaaliajassa (GPS-paikantaminen), äänestysmuistutus tekstiviestinä sekä säännöllisesti päivittyvä vaalikone, jonka avulla pystyi vertailemaan kiinnostavaksi kokemiaan ehdokkaita.

Iso-Britaniassa oli myös käytössä Facebook-sovellus, jonka käyttäjät antoivat oman Fb-statuksensa konservatiivipuolueen viestintäkäyttöön.

Sosiaalisten medioiden lisäksi mielenkiintoinen trendi poliittisessa viestinnässä on erilaisten teema- ja kampanjasivustojen yleistyminen, sivustojen, joiden elinaika ei ole tarkoitettu kuukautta tai kahta pidemmäksi.

Helsingin Sanomien veteraanitoimittaja Unto Hämäläisen presidentinvaaleista 2006 lähtien pitämä Perässähiihtäjä-vaaliblogi on jo nyt niin ilmeinen ja nähty, ettei se jaksanut enää kiinnostaa ketään. Blogin kommentoijat ovat pysyneet lähes samoina kaikissa vaaleissa.

Yhteisömediat tukevat toisiaan

Sosiaaliset mediat mahdollistavat luovuuden ja siten uudistavat perinteistä poliittisesta viestintää. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama laittaa Youtubeen niin presidenttinä antamansa valtakunnalliset radiohaastattelunsa kuin vastauksensa yleisöäänestyksen kysymykseen.

Brittikonservatiivien johtaja David Cameron on Youtubessa avustajiensa ja vapaapäivästä iloitsevien koululaisten kanssa lumisotaa ja tekemässä lumiukkoja, koska lehdistötilaisuuden paikaksi suunniteltu koulu oli kiinni edellisyön voimakkaan lumentulon johdosta.

Eri yhteisömediat myös tukevat toisiaan vanhoja medioita tehokkaammin. Televisiota tai radiota varten tehty mainos yksinkertaisesti kannattaa siirtää Youtubeen tai kotisivuille, mistä ne voi taas linkittää eteenpäin eri yhteisömedioihin. Tekstiviestipäivitys Twitteriin siirtää saman päivityksen välittömästi Facebookin statukseen ja rss-syötteen kautta omalle kotisivustolle. Saksalainen politiikko vuoti hiljattain Twitterin kautta äänestystuloksen julkisuuteen ennen tuloksen virallista julistamista.

Politiikasta on tullut reaaliaikasta

Osallistumisesta politiikan tekemiseen on tullut myös sosiaalisten medioiden kautta entistä helpompaa sekä omaan ruohonjuuritason aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen kannustavampaa. Obaman presidenttikampanjassa jokainen aktiivi pystyi perustaman halutessaan oman my.barackobama.com -sivuston, jossa varsinainen pääsisältö oli jokaisen aktiivin itse tuottamaa ja sitä tukeva sisältö kaikilla yhteistä.

Uusi media edellyttää myös kiinnostavaa sanottavaa poliitikoilta. Kansanedustajan tekemä twitterpäivitys, jossa kerrotaan hänen opettelevan uudenlaista poliittista viestintää nuorison tavoittelemiseksi, ei välttämättä ole se kaikkein paras mahdollinen päivitysviesti.

Jussi Salonranta

Kirjoittaja on osallistunut läheltä kahden hyvin erilaisen ehdokkaan, Alex Stubbin vuonna 2004 ja Sirpa Pietikäisen nyt 2009, eurovaalikampanjointiin, joista molemmissa tehtiin strategisesti erittäin onnistuneita valintoja mm. viestinnän osalta.

| Kommentoi

Suuret ikäluokat sanelevat eläkkeeltäkin

29.5.2009

Puolueiden tavoitteet eivät tule juurikaan muuttumaan lähitulevaisuudessa, vaikka puolueiden johdossa näkee nykyisin jo 1970-luvulla syntyneitä kolmikymppisiä. Päinvastoin puolueiden tavoitteet tulevat lähitulevaisuudessa keskittymään entistäkin enemmän senioriväestöön ja heidän hyvinvointinsa turvaamiseen. Yksikään nykyisistä suurista puolueista ei tule tekemään yhtään päätöstä, jolla senioriväestöltä otettaisiin jotain pois tai antaisi heille aihetta suuttumukseen. Syy tähän löytyy vaalimatematiikasta, aivan kuten puolueiden nykyisiin vaatimuksiin tasa-arvotuposta, eläkeindekseistä tai takuueläkkeistä. Näidenkin tavoitteiden perustelut johdetaan kauniisti arvopohjista, mutta todellisuudessa vaatimusten taustalta on puolueiden valtapyrkimykset ja erovaisuudet ikäluokkien äänestysaktiivisuudessa. Puolueiden kannattaa suunnata vaaliohjelmansa naisille ja senioriväestölle, mikäli ne haluavat menestyä vaaleissa.

Puolueiden tavoitteiden ennustaminen väestörakenteen kehityksen avulla ei ole uusi asia. Keväällä 1986 yhdentoista sosiaalidemokraattisen tutkijan muodostama trendiryhmä julkaisi Puolueet 2001-tulevaisuusraportin, jossa nostettiiin toimihenkilönaiset ratkaisevaan asemaan. Demaritutkijoiden ennusteiden taustalla oli havainnot väestö- ja elinkeinorakenteen kehityksestä sekä naisten yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Naiset ovat äänestäneet määrällisesti niin kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa miehiä enemmän jo vuodesta 1945 lähtien, mikä ei ole kuitenkaan johtanut esim. naisenemmistöön eduskunnassa, saati naisenemmistöön puolueiden asettamista ehdokkaista. Naisenemmistöä ei ole saavutettu, sillä naiset ovat äänestäneet vastakkaisen sukupuolen edustajia miehiä useammin.

Äänestysaktiivisuuteen eräs keskeisimmin vaikuttavista taustatekijöistä on äänestäjän ikä. Helsingin yliopiston valtio-opin professorin Tuomo Martikaisen ja VTM Hanna Wassin tekemä tutkimus osoitti, että ne nuorten ikäryhmät, jotka jättivät äänestämättä vuoden 1987 vaaleissa, ovat jättäytyneet passiivisiksi myös 12 vuotta myöhemmin järjestettävissä vaaleissa. Tutkijoiden mukaan nuorten äänestämättömyyden sijasta meidän on syytä puhua nuorten ja keski-ikäisten äänestämättömyydestä. Suurten ikäluokkien äänestysaktiivisuus puolestaan oli lähes 80 prosenttia vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, eikä ole olemassa merkkejä siitä, että se tulisi merkittävästi laskemaan tulevissa vaaleissa.

Puolueiden taktiikkana on joko voittaa toiselta puolueelta kannattajia tai saada ne ihmiset äänestämään, jotka eivät yleensä äänestä. Mediaaniäänestäjä eri yhteiskunnallisissa vaaleissa on ollut yli 50 vuoden ajan nainen ja mikäli puolue haluaa saada mahdollisimman suuren kannatuspotentiaalin tavoitteilleen, on näiden tavoitteiden oltava lähellä mediaaniäänestäjän arvomaailmaa. Tämän mediaaniäänestäjän arvomaailmaan ja näkemyksiin puolueet pyrkivät viestinnällään vaikuttamaan. Perussuomalaisten kannatushuippu saattaa hyvin olla vielä näkemättä, sillä viime eduskunta- ja kunnallisvaaleissa yli 1,5 miljoonaa kansalaista käytti oikeuttaan olla kertomatta kantaansa.

Tutkijat puhuvat demokratiavajeesta, joka syntyy ihmisten passiivisuudesta ja äänestämättömyydestä. Kuitenkin yhteiskunnallisten vaalien legitiimiys tulee äänestämisen mahdollisuudesta, yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, eikä alhaisella äänestysaktiivisuudella voida kyseenalaistaa vaalien varsinaista legitimiteettiä. Politiikassa lopputulos ratkaisee sen, kuka on ollut oikeassa.

| Kommentteja: 5

Jussi Salonranta ja Garri Kasparov (Helsinki, 26.5.2009)

| Kommentoi

Yksi laulu on ylitse muiden (ajatuksia kokoomusaatteesta osa 1.)

Suomen Toivo logo

14.5.2009

En ala erittelemään keiden kaikkien kanssa olen viime kuukausina keskustellut kokoomuslaisuudesta aatteena tai yritä edes mainita kaikkia niitä henkilöitä, joiden ajatuksia tai kirjoituksia suoraan siteeraan tai mukailen tässä. Keskustelijoiden käsitykset niin kokoomuslaisuudesta kuin visiot ihanneyhteiskunnasta ovat poikenneet usein huomattavastikin toisistaan. Lähinnä keskustelijoita on yhdistänyt huoli puolueen aatteellisesta kehitystyöstä ja sen tilasta, ei niinkään yksittäiset käytännön hallituspolitiikan kysymykset, vaikka välillä olen myös joutunut kysymään itseltäni, että puhuuko nyt puolueen puheenjohtaja vai hallituksen valtionvarainministeri. Tämä yhteinen huolemme on käytännössä konkretisoitunut siihen, että hallitusvastuussa, erityisesti nyt voimakkaan talouskriisin aikana, moniarvoisen puolueen monet arvot ja aatteellinen kehitystyö jäävät vähäiselle huomiolle, kun taas osa arvoista saa liiankin korostuneen aseman, aivan kuten 1990-luvulla. Politiikassa lopputulos ratkaisee sen, kuka on ollut oikeassa.

Yhteiskunta ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten tai edes kaksivuosikymmentä vuotta sitten. Myöskään Kokoomus ei ole tänäpäivänä sama kuin kymmenen vuotta sitten tai perustamisensa aikoina. Voidaan myös toivoa, ettei Kokoomus ole tänään samanlainen kuin kymmenen vuoden kuluttua. Kokoomus puolueena ja kokoomuslaisuus aatteena kehittyy yhteiskunnan mukana, sillä Kokoomuksen toiminta tähtää aina nykyisten olojen kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Kokoomukselle yleispuolueena tämä merkitsee sitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne arvioidaan jokaisena hetkenä uudestaan. Tämän päivän kokoomuslaisten on tehtävä puolueesta se, mitä itse haluamme. Ei kai kukaan voi väittää, että puolueen alkuperäinen tarkoitus, kuningaskunnan luominen Suomeen, olisi meille annettu historiallinen tehtävä ja kaikki puolueen nykytoiminta tähtäisi edustuksellisen demokratian lakkauttamiseen ja kuningaskunnan luomiseen.

Politiikassa mikään ei ole ikuista, ja aika voi ajaa ideologiasta ja puoluekenttäjaostakin ohitse. Nykyinen puoluekenttäjako ei perustu poliittisiin asenteisiin, kuten esim. ydinvoimakysymys, maahanmuuttajakysymys, monet ympäristökysymykset tai samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeuskysymykset. Ihmiset löytävät toisensa ristiin myös yli puoluerajojen. Nämä ratkaisevat asenteet kulkevat puolueiden halki eivätkä niiden rajoja pitkin. Huomaan itsekin usein olevani samaa mieltä eri puolueisiin kuuluvien nuorten aktiivitoimijoiden kanssa kuin oman puolueeni konservatiivisen suuntaumuksen edustajien kanssa. Usein nämä toiset ovat omassa puolueessaan kokeneet saman. Olen aktiivikokoomuslaisena jopa äänestänyt seurakuntavaaleissa minulle täysin tuntematonta vasemmistolaista sateenkaariperheen äitiä, koska uskoin, että käsityksemme lähimmäisenrakkaudesta, ihmisarvosta ja ihmiselämän siunauksellisuudesta olisivat lähempänä toisiaan kuin Kokoomuksen ehdokaslistalla olleiden, minulle täysin tuntemattomien, ehdokkaiden kanssa. Käsitys naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä olisi tod. näköisesti erilainen.

Kokoomus pyrkii nimensä mukaisesti löytämään kansalaisia yhdistäviä tekijöitä, eikä jakamaan ihmisiä eri luokkiin tai arvottamaan heitä keskenään. Tämän johdosta olen huolissani monien kokoomuslaisten työntekijöiden ammattillista järjestäytymistä ja vasemmistolaisia kohtaan tuntemasta vihasta. Monille tuntuu myös mahdottomalta erottaa mielessään palkansaajaliikettä ja sosiaalidemokraatteja toisistaan, aivan kuten monille vasemmistolaisille on mahdotonta erottaa työnantajaa ja kokoomuslaisia toisistaan, vaikka molemmat katsontakannat ovat yhtä ahtaita ja sokeita. Palkansaajaliike koostuu niin SAK:laisista, STTK:laisista kuin Akavalaisista ammattiliitoista, joiden jäsenistä monet kannattavat Kokoomuksen nykyistä keskustaoikeistolaista aatetta ja äänestävät kokoomuksen ehdokkaita eri vaaleissa. Kuuluminen ammattiliittoon ei tee ihmisestä huononpaa tai vähennä hänen ihmisarvoaan tai arvostuksiensa merkitystä. Historian valossa olen erittäin iloinen, että meillä on Suomessa yhtäläinen ja yleinen äänioikeus, kahdeksan tunnin työpäivä ja lakisääteiset vuosilomat esimerkkeinä mainitakseni, joiden oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä voimme nykyisin lähes kaikki olla samaa mieltä. Meidän tulisi myös muistaa, että emme kilpaile sosiaalidemokraatteja vastaan ihmisinä, vaan me kilpailemme sosialidemokraattista aatetta vastaan arvoillamme. Jos politiikassa ylipäätänsä alkaa tuntea aatekilpailijansa tai saman puolueen muut aktiivit henkilökohtaiseksi vihamiehikseen, on aika jättää politiikka. Puolueiden luonteesta, aivan kuten meidän ihmisten inhimillisyydestä, johtuen meidän on joskus vain helpompaa pitää kiinni alkuperäisistä vihamielisyyksistä kuin alkuperäisistä periaatteista ja arvoista. Sosialidemokraatit ovat yli 20 prosentin kannatuksellaan kansanpuolue siinä missä kokoomuskin, enkä lähtisi kovin kevein perustein nimittämään yhtä viidennestä kansasta isänmaanpettureiksi. Jos enemmistö kansalaisista haluaisi Suomeen kokoomuksen johtaman sinipunahallituksen, niin pitäisikö meidän puolueena kieltäytyä tästä, sillä osa kannattajistamme halveksii heitä ja heidän edustamaa ideologiaa. Mitä se puolestaan kertoo meistä ja meidän arvoistamme.

Nykyisin jonkin vastaisuus tai joskus jopa avoin viha kätketään kriittisyys-sanan taakse. Toisin sanoen esim. sanomalla "Soini on rahanahne rötösherra aivan kuten Vennamokin oli" olisin vain perussuomalaiskriittinen, enkä heidän vastainen. Huomaan kyllä suhtautuvani varauksellisesti, usein jopa lähtökohtaisen negatiivisesti Perussuomalaisten harjoittamaan populismiin (ja ideologiaan, mikäli heillä olisi esittää yhtäläinen tai edes yksittäisten toimijoiden visio), mutta tunnustan kyllä Halla-Ahon ja hänen kannattajiensa ihmisarvon, siinä missä kaikkien muidenkin ihmisten, muttei se poista perussuomalaiskriittisyyttäni tai sitä, etten koe häntä hyväksi ihmiseksi. Kuitenkaan kukaan ihminen ei voi koskaan äänestää väärin. Tämä pätee niin Halmeen kuin Halla-Ahonkin äänestäjiin.

Kokoomuksessa on ns. puoluekuri löysä, ja näin kuuluukin olla puolueemme moniarvoisuuden mukaisesti, minkä vuoksi yksittäisiin kannanottoihin ole koskaan puututtu jyrkästi silloinkaan kun ne ovat puoluejohdon tai ”puolueen edun” vastaisia – saati siten, että mielipiteitä olisi ryhdytty vaientamaan. Puheenjohtaja Jyrki Kataisen selän taakse mahtuu monenlaista toimijaa ja tuon saman löysän puoluekurin johdosta minäkin saan esittää näkemyksiäni aivan siinä missä monet muutkin aktiivikokoomuslaiset. Visiomme suomalaisesta yhteiskunnasta poikkeavat vain eri painotuksien johdosta toisistaan ja uskomme kuitenkin samaan keskustaoikeistolaiseen arvopohjaan.

Kokoomusaatteessa korostuu yksilön vastuu ja vapaus tehdä valintoja. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita vallattomuutta, eikä vapautta myöskään ole ilman vastuuta. Vastuu on paitsi vastuuta itsestään myös vastuusta toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Tämä vastuu korostuu taloudellisessa tominnassa, joka ei suinkaan ole itsetarkoituksellista, vaikka useat niin ajattelevatkin. Taloudellisen toiminnan avulla pyritään luomaan pohjaa ihmisten yksilökeskeiselle ja moniarvoiselle elämälle, aivan kuten valtion verotuksellakin. Taloudelliset lainalaisuudet eivät myöskään ole yleispitäviä luonnonlakeja. Ne ovat yhteiskunnallista edellytyksistä riippuvaisia ja siten muutettavissa. Monilla kokoomusaktiiveilla ja näkyvillä toimijoilla on yrittäjä tai muuta työnantajataustaa takanaan, ja se on pelkästään hyvästä, mutta aina muuttuminen yrittäjästä tai työnantajasta kokoomuspoliitikoksi ei kuitenkaan suju täysin ongelmitta, esimerkkiä mainittakoon kysymys perhevapaiden kustannuksien jakamisesta. Ensisynnyttäjien ikä on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti ja käytännössä lähenee rajaa, jonka jälkeen naisten biologiset lapsensaantimahdollisuudet alkavat laskea. Kysymys on suomalaisille kansakuntana erittäin merkittävä, mutta monet valitettavasti näkevät asian vain oman yrityksensä kannalta, sillä se väliaikaisesti nostaa yrityksen kustannuksia. Meidän tulee löytyykin tilanteeseen ratkaisu, joka kohtelee kaikkia yrittäjiä ja yrityksiä oikeudenmukaisesti, eikä kohtuuttomasti heikennä yhdenkään yrityksen toimintaedyllytyksiä. Kokoomuksen periaatteena on aina ollut, että yhteiskunnan osuus yritysten ja kansalaisten työtuloksista on mahdollisimman pieni.

Aatteellinen kehitystyö on puolueen elinvoimaisuuden ja tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää ja kirjoitetusta sanasta joutuu usein vastuuseen ja haastettavaksi. Olen ollut tästä mahdollisuudesta täysin tietoinen tämän kirjoittaessani.

| Kommentteja: 4
Edit