PUHEREFERAATTI
AKAVAN LIITTOKOKOUS
23.5.2006
Puheenjohtaja, hyvä liittokokous!
Lupasin itselleni Akavan opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtajuudesta luopuessani, että tähän Akavan liittokokouksen puhujakorokkeelle en sitten vähään aikaan tule mitään julistamaan. No, täällä sitä taas ollaan, tällä kertaa tosin oman liittoni kokousdelegaattina.
Kokoustunnelmani on vähän samanlainen kuin taannoin osallistuessani Akavan Naisista johtajia -seminaariin, jossa olin ainoa miespuoleinen osallistuja. Tällä kertaa tunne tosin johtuu alle 30 vuotiaiden kokousedustajien lukumäärästä.
Koska meitä on täällä paikalla huomattava joukko tämän yhteisön vaikuttajia, niin haluan kiinnittää huomionne kahteen mielestäni merkittävään asiaan, jotka tulisi mielestäni näkyä myös yhteisömme edunvalvonnassa nykyistä voimakkaammin.
SUKUPOLVIEN VÄLISISTÄ EROISTA
Eräs nimeltä mainitsematon, ikinuori, 35+ politiikko julkaisi vähän aikaan sitten suurta kohua herättäneen pamflettinsa sukupolvien välisestä kuilusta. Hänen ajattelussaan ja argumentoinnissaan on välillä suuriakin aukkoja, mutta sympatisoin ja ymmärrän joiltakin osin hänen perusviestinsä. Olenhan itsekin joskus ikinuori, 35+ poliitikko, joka vaahtoaa edelleen samoista asioista, sillä mikään ei ole muuttunut maailmassa.
Mielestäni yksi keskeinen ero suurten ikäluokkien ja oman sukupolveni välillä on suhtautumisessa seuraaviin asioihin.
Suuret ikäluokat rakensivat tämän maan ja nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ahkeruudella, säästäväisyydellä (osittain jopa saituudella) ja kristillismoralistisella etiikkakäsityksellä työn pelastavasta vaikutuksesta. Oma sukupolveni taas ei aseta tätä kovin korkealle, vaan hakee jopa hedonistista nautintoa niin työelämässä kuin vapaa-ajalla. Tämä on eräs merkittävä eroavaisuus, mitä ei meinata ymmärtää vanhempien sukupolvien keskuudessa, työelämän laatukysymysten korostaminen äärimmilleen.
Toinen asia mikä on merkittävästi eroaa ajattelussa, mm. suuriin ikäluokkiin kuuluviin vanhempieni ja itseni välillä, on ajankäsite ja sen arvostaminen.
Vanhemmat sukupolvet ostavat sieltä mistä saa halvimmalla, eikä ajalla ole tässä mitään merkitystä, sillä mm. äitini kertoi puhelimassa taannoin ostaneensa Tokmannilta viisi pakettia JuhlaMokkoo ku sitä oli saanut 1,95e per paketti. Käynti Tokmannilla edellyttää vain 6km pyöräilyä.
Itse käyn ostoksilla yleensä siellä mistä uskon saavani kahvipakettini kaikkein nopeammin, sillä aika on nykyisin niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin tavoitelluin resurssi nykyään.
Uskon, että työelämälle asetetut laadulliset tavoitteet tulevat korostumaan nykyistä enemmän tulevaisuudessa.
PERHEVAPAAKUSTANNUSTEN SOPURATKAISUSTA
Keväällä saavutettu yksimielinen sopuratkaisu perhevapaakustannusten uusjako ei yllätyksekseni herättänyt juuri lainkaan keskustelua yhteiskunnassa, joten aion sanoa siitä muutaman sanan nyt täällä.
Olin aivan tavattoman pettynyt palkansaajakeskusjärjestöihin, kun kuulin neuvottelutuloksesta.
Nyt tehdyssä ratkaisussa valtion osuus on marginaalinen, työntekijöiden 0,04 ja työnantajien 0,05 vakuutusmaksuosuutta nostettiin, mutta tällä maksuosuuden nostamisella ja 60milj. euron paketilla ei saatu mitään konkreettista aikaiseksi.
Äityispäivärahantasoa korotetaan 90% etuuden perustana olevasta työtulosta 56 ensimmäisen päivän osalta. Isän vanhempainrahan tasoa korotettiin vastaavasti 80 prosenttiin nykyisestä 50 prosentissa. Äidin vanhempainraha säilyy 70 prosentissa.
Sokerina pohjalla nyt tehdyssä ratkaisussa on, että jos etuuden perusteena oleva työtulo ylittää 43699e (bruttona 46593e vuosipalkka), päiväraha kasvaa ylimenevältä osalta 32,5 prosenttiin.
Akavalaisista tätä taitetta korkeampi vuositulo kokopäivätyössä olevista alle 40 vuotiaista on vain 11 prosentilla naisista ja 33 prosentilla miehistä. Mitkähän luvut ovat alle 30 vuotiaiden osalta, sillä tosiasia on se, että nykyinen neuvotteluratkaisu poistaa tämän syrjintäongelman yhtä hyvin kuin talvipakkasella lämpimikseen housuun pissaaminen. Tosin ymmärtääkseni erona on se, että se lämmittää hetken ajan, mutta taitteiden korottaminen korkeasti koulutettujen, alle 30 vuotiaiden naisten osalta neuvotteluratkaisu ei auta edes tuota pientä hetkeäkään.
Suurin ilonaihe nykyisin tuttavapariskuntien keskuudessa kun on se, kuka on saanut pitkän, monivuotisen määräaikaisen työsuhteen tai vakituisen työsopimuksen, sillä yleensä ei kulu kovin monta kuukautta siitä, kun kerrotaan iloisesta perheuutisesta.
Sanomani on siis se, että tämä neuvottelutulos täytyy repiä uudelleen auki ja ratkaisuksi ei käy mikään muu kuin syrjinnän lopettaminen kokonaan. PISTE.
Elleivät työmarkkinajärjestöt löydä keskenään aitoa ratkaisua tähän ongelmaan, niin tulen itse ainakin tekemään kaikkeni poliittisena toimijana, että ratkaisuvalta tässä tasa-arvokysymyksessä otetaan takaisin parlamentaarisille tahoille ja sen kerran pidätettyään, kiusaus ja kynnys pidättää se uudestaan on paljon pienempi. Tämän sanominen on todella vaikeaa, sillä olen itsekin ollut osa tätä liikettä viimeiset kuusi vuotta.
Kiitos.
Jussi Salonranta (SVAL)
Akavan liittokokousdelegaatti
Kuvassa Jussi Salonranta Akavan liittokokouksessa vuonna 2005
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.