Eduskuntavaalit 2007: Vasemmistolaisen yhteiskuntakriitikon kansankodissa Ruotsikin on veroparatiisi
Ostin maanantaina (26.2.) kolme teosta: Paavo Arhinmäen Punavihreän sukupolven, Susanna Rahkosen Valta istuu sohvalla ja Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika. Arhinmäen ja Rahkosen kirjat voidaan lukea selkeästi vaalikirjoiksi, mutta Soininvaaran pamfletti toimii puolestaan ymmärtääkseni yleisesti vihreänliikkeen ajattelun kuvaajana. Ajattelin lukea kirjat vielä ennen vaaleja ja kommentoida niitä hieman. Sain eilen illalla luettua loppuun Rahkosen Valta istuu sohvalla ja seuraavaksi siirryn Soininvaaran teoksen. Arhinmäen Punavihreää sukupolvea olen kommentoinut jo aiemmin .
Susanna Rahkonen: Valta istuu sohvalla (Akateeminen kirjakauppa 22,7€)
Rahkonen ilmoittaa kasvaneensa yhdessä hyvinvointivaltion kanssa - hän on aloittanut koulutiensä kansakoulussa, mutta suorittanut oppivelvollisuutensa loppuun kuitenkin peruskoulussa. Liinamaa I:stä lähtien on sosiaalidemokraattien turvin luotu nykyinen hyvinvointivaltio, jota Rahkosen mukaan nyt ollaan pala palalta nakertamassa, myös omien toimesta. Sinäänsä Rahkosta lukiessa käy hyvin selville, että hän on Marxin kanssa samoilla linjoilla - Porvarille nainenkin on vain tuotantoväline, joka kelpaa vain perheen toimeentuloja täydentäväksi. Kirjan ensimetreillä paljastuu myös Rahkosen heikko kohta - juristiksi hän ymmärtää taloudesta ja sen kausaalisista syy-seuraus suhteista hyvin vähän. Tämä käy ilmi hänen lama-aikaa ja siihen johtanutta talouspolitiikkaa ja -suhdannetta sekä fiskaalipolitiikkaa (mm. veropolitiikkaa) ylipäätänsä käsittelivässä osiossa. Rahkonen myös ihmettelee suomalaisten yritysten heikkoa investointiastetta, mihin suosittelisin hänelle luettavaksi Matti Pohjolan Tehoton pääoma -kirjan.
Rahkosen mielestä työmarkkinat ovat vahvasti jakautuneet Suomessa miesten ja naisten ammatteihin, minkä johdosta naisten palkkataso on huomattavasti huonompi kuin miesten. Tätä ei mielestäni voida vetää ihan näin yks yhteen. Itse asiassa Euroopan unionin komission tiedonannon (COM:2003, 728) mukaan Suomen työmarkkinat ovat toimialojen ja työtehtävien eriytymisessä sukupuolen mukaan alle EU15 keskiarvotason. Suomessa eriytyminen on esimerkiksi vähäisempää kuin naapurimaassamme Ruotsissa, jossa naisten ja miesten selittämättömät palkkaerot ovat muistaakseni pienemmät kuin Suomessa. Naisen euro ei ole 80 senttiä miesten euroon verrattaessa, vaan se 94 senttiä ja puuttuvat 6 senttiä on palkkadiskrimaatiota. Se meidän pitää poistaa lainsäädännöllä, sillä samasta työstä täytyy maksaa sama palkka, samalla työnantajalla sukupuolesta riippumatta. Tämä periaate löytyy niin Euroopan unionin työelämän tasa-arvodirektiivistä kuin Suomen perustuslaista ja tasa-arvolaista.
Huomasin kirjasta myös, että Rahkosen käsitykset koulutuspolitiikasta ja sen tilasta heijastuvat hänen kotikuntansa Espoon tilanteesta (Rahkonen on ollut Espoon kaupunginvaltuutettu vuodesta 1989 lähtien). Rahkonen siteeraa taannoin Helsingin Sanomissa julkaistua uutista, minkä mukaan 12 prosenttia peruskoulujen oppilaista on siirretty erityisopetukseen. Rahkosen mukaan tämä kertoo kasvaneesta lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Mielestäni luku kertoo enemmän parantuneesta diagnoinnista mm. ylivilkkauden ja oppimisvaikeuksien suhteen sekä lasten ja nuorten subjektiivisesta oikeudesta saada erityisopetusta diagnosoinnin jälkeen. Espoossa lapsia ja nuoria laitetaan erittäin usein myös erityisopetukseen liian heikon suomenkielen takia. Helsingin opetuslautakunnassa toimivana henkilönä voin onneksi sanoa, että Helsingissä ei pääsääntöisesti toimita näin, vaan ongelmat pyritään ratkomaan muulla tavoin kuin erityisopetukseen siirtämällä. Helsingissä erityisopetukseen osallistuu muistaakseni n. 9 prosenttia oppilaista.
Olen Rahkosen kanssa aivan samaa mieltä median ja toimittajien roolista vallankäyttäjinä ja politiikan viihteellistämisestä. Ylipäätänsä täytyy kunnioittaa Rahkosta siitä, että hänellä on selkeä visio / käsitys yhteiskunnasta, jota hän pyrkii määrätietoisesti poliittisella toiminnallaan toteuttamaan. Aivan liian monella poliitikolla ei ole nykyisin minkäänlaista kokonaisvaltaista visiota yhteiskunnasta, vaan he toistavat muutamaa vaalilausettaan ilman edes pyrkimystäkään yhteiskunnan kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Rahkosen visio yhteiskunnasta on erilainen kuin omani, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen. Rahkonen katsoisikin edessä olevaa matkaa mielummin kalliolta tähystellen kuin tiheän metsän keskellä oksia väistellen ja metsää puilta näkemättä. Joskus täytyy mennä kauemmaksi, jotta näkee paremmin lähelle. Suosittelen Susanna Rahkosen Valta istuu sohvalla -kirjan lukemista vaikket äänestäisikään Rahkosta tai edes sosialidemokraatteja.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.