14.5.2009
En ala erittelemään keiden kaikkien kanssa olen viime kuukausina keskustellut kokoomuslaisuudesta aatteena tai yritä edes mainita kaikkia niitä henkilöitä, joiden ajatuksia tai kirjoituksia suoraan siteeraan tai mukailen tässä. Keskustelijoiden käsitykset niin kokoomuslaisuudesta kuin visiot ihanneyhteiskunnasta ovat poikenneet usein huomattavastikin toisistaan. Lähinnä keskustelijoita on yhdistänyt huoli puolueen aatteellisesta kehitystyöstä ja sen tilasta, ei niinkään yksittäiset käytännön hallituspolitiikan kysymykset, vaikka välillä olen myös joutunut kysymään itseltäni, että puhuuko nyt puolueen puheenjohtaja vai hallituksen valtionvarainministeri. Tämä yhteinen huolemme on käytännössä konkretisoitunut siihen, että hallitusvastuussa, erityisesti nyt voimakkaan talouskriisin aikana, moniarvoisen puolueen monet arvot ja aatteellinen kehitystyö jäävät vähäiselle huomiolle, kun taas osa arvoista saa liiankin korostuneen aseman, aivan kuten 1990-luvulla. Politiikassa lopputulos ratkaisee sen, kuka on ollut oikeassa.
Yhteiskunta ei ole tänään sama kuin puoli vuosisataa sitten tai edes kaksivuosikymmentä vuotta sitten. Myöskään Kokoomus ei ole tänäpäivänä sama kuin kymmenen vuotta sitten tai perustamisensa aikoina. Voidaan myös toivoa, ettei Kokoomus ole tänään samanlainen kuin kymmenen vuoden kuluttua. Kokoomus puolueena ja kokoomuslaisuus aatteena kehittyy yhteiskunnan mukana, sillä Kokoomuksen toiminta tähtää aina nykyisten olojen kehittämiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Kokoomukselle yleispuolueena tämä merkitsee sitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne arvioidaan jokaisena hetkenä uudestaan. Tämän päivän kokoomuslaisten on tehtävä puolueesta se, mitä itse haluamme. Ei kai kukaan voi väittää, että puolueen alkuperäinen tarkoitus, kuningaskunnan luominen Suomeen, olisi meille annettu historiallinen tehtävä ja kaikki puolueen nykytoiminta tähtäisi edustuksellisen demokratian lakkauttamiseen ja kuningaskunnan luomiseen.
Politiikassa mikään ei ole ikuista, ja aika voi ajaa ideologiasta ja puoluekenttäjaostakin ohitse. Nykyinen puoluekenttäjako ei perustu poliittisiin asenteisiin, kuten esim. ydinvoimakysymys, maahanmuuttajakysymys, monet ympäristökysymykset tai samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeuskysymykset. Ihmiset löytävät toisensa ristiin myös yli puoluerajojen. Nämä ratkaisevat asenteet kulkevat puolueiden halki eivätkä niiden rajoja pitkin. Huomaan itsekin usein olevani samaa mieltä eri puolueisiin kuuluvien nuorten aktiivitoimijoiden kanssa kuin oman puolueeni konservatiivisen suuntaumuksen edustajien kanssa. Usein nämä toiset ovat omassa puolueessaan kokeneet saman. Olen aktiivikokoomuslaisena jopa äänestänyt seurakuntavaaleissa minulle täysin tuntematonta vasemmistolaista sateenkaariperheen äitiä, koska uskoin, että käsityksemme lähimmäisenrakkaudesta, ihmisarvosta ja ihmiselämän siunauksellisuudesta olisivat lähempänä toisiaan kuin Kokoomuksen ehdokaslistalla olleiden, minulle täysin tuntemattomien, ehdokkaiden kanssa. Käsitys naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä olisi tod. näköisesti erilainen.
Kokoomus pyrkii nimensä mukaisesti löytämään kansalaisia yhdistäviä tekijöitä, eikä jakamaan ihmisiä eri luokkiin tai arvottamaan heitä keskenään. Tämän johdosta olen huolissani monien kokoomuslaisten työntekijöiden ammattillista järjestäytymistä ja vasemmistolaisia kohtaan tuntemasta vihasta. Monille tuntuu myös mahdottomalta erottaa mielessään palkansaajaliikettä ja sosiaalidemokraatteja toisistaan, aivan kuten monille vasemmistolaisille on mahdotonta erottaa työnantajaa ja kokoomuslaisia toisistaan, vaikka molemmat katsontakannat ovat yhtä ahtaita ja sokeita. Palkansaajaliike koostuu niin SAK:laisista, STTK:laisista kuin Akavalaisista ammattiliitoista, joiden jäsenistä monet kannattavat Kokoomuksen nykyistä keskustaoikeistolaista aatetta ja äänestävät kokoomuksen ehdokkaita eri vaaleissa. Kuuluminen ammattiliittoon ei tee ihmisestä huononpaa tai vähennä hänen ihmisarvoaan tai arvostuksiensa merkitystä. Historian valossa olen erittäin iloinen, että meillä on Suomessa yhtäläinen ja yleinen äänioikeus, kahdeksan tunnin työpäivä ja lakisääteiset vuosilomat esimerkkeinä mainitakseni, joiden oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä voimme nykyisin lähes kaikki olla samaa mieltä. Meidän tulisi myös muistaa, että emme kilpaile sosiaalidemokraatteja vastaan ihmisinä, vaan me kilpailemme sosialidemokraattista aatetta vastaan arvoillamme. Jos politiikassa ylipäätänsä alkaa tuntea aatekilpailijansa tai saman puolueen muut aktiivit henkilökohtaiseksi vihamiehikseen, on aika jättää politiikka. Puolueiden luonteesta, aivan kuten meidän ihmisten inhimillisyydestä, johtuen meidän on joskus vain helpompaa pitää kiinni alkuperäisistä vihamielisyyksistä kuin alkuperäisistä periaatteista ja arvoista. Sosialidemokraatit ovat yli 20 prosentin kannatuksellaan kansanpuolue siinä missä kokoomuskin, enkä lähtisi kovin kevein perustein nimittämään yhtä viidennestä kansasta isänmaanpettureiksi. Jos enemmistö kansalaisista haluaisi Suomeen kokoomuksen johtaman sinipunahallituksen, niin pitäisikö meidän puolueena kieltäytyä tästä, sillä osa kannattajistamme halveksii heitä ja heidän edustamaa ideologiaa. Mitä se puolestaan kertoo meistä ja meidän arvoistamme.
Nykyisin jonkin vastaisuus tai joskus jopa avoin viha kätketään kriittisyys-sanan taakse. Toisin sanoen esim. sanomalla "Soini on rahanahne rötösherra aivan kuten Vennamokin oli" olisin vain perussuomalaiskriittinen, enkä heidän vastainen. Huomaan kyllä suhtautuvani varauksellisesti, usein jopa lähtökohtaisen negatiivisesti Perussuomalaisten harjoittamaan populismiin (ja ideologiaan, mikäli heillä olisi esittää yhtäläinen tai edes yksittäisten toimijoiden visio), mutta tunnustan kyllä Halla-Ahon ja hänen kannattajiensa ihmisarvon, siinä missä kaikkien muidenkin ihmisten, muttei se poista perussuomalaiskriittisyyttäni tai sitä, etten koe häntä hyväksi ihmiseksi. Kuitenkaan kukaan ihminen ei voi koskaan äänestää väärin. Tämä pätee niin Halmeen kuin Halla-Ahonkin äänestäjiin.
Kokoomuksessa on ns. puoluekuri löysä, ja näin kuuluukin olla puolueemme moniarvoisuuden mukaisesti, minkä vuoksi yksittäisiin kannanottoihin ole koskaan puututtu jyrkästi silloinkaan kun ne ovat puoluejohdon tai ”puolueen edun” vastaisia – saati siten, että mielipiteitä olisi ryhdytty vaientamaan. Puheenjohtaja Jyrki Kataisen selän taakse mahtuu monenlaista toimijaa ja tuon saman löysän puoluekurin johdosta minäkin saan esittää näkemyksiäni aivan siinä missä monet muutkin aktiivikokoomuslaiset. Visiomme suomalaisesta yhteiskunnasta poikkeavat vain eri painotuksien johdosta toisistaan ja uskomme kuitenkin samaan keskustaoikeistolaiseen arvopohjaan.
Kokoomusaatteessa korostuu yksilön vastuu ja vapaus tehdä valintoja. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita vallattomuutta, eikä vapautta myöskään ole ilman vastuuta. Vastuu on paitsi vastuuta itsestään myös vastuusta toisista ihmisistä ja ympäristöstä. Tämä vastuu korostuu taloudellisessa tominnassa, joka ei suinkaan ole itsetarkoituksellista, vaikka useat niin ajattelevatkin. Taloudellisen toiminnan avulla pyritään luomaan pohjaa ihmisten yksilökeskeiselle ja moniarvoiselle elämälle, aivan kuten valtion verotuksellakin. Taloudelliset lainalaisuudet eivät myöskään ole yleispitäviä luonnonlakeja. Ne ovat yhteiskunnallista edellytyksistä riippuvaisia ja siten muutettavissa. Monilla kokoomusaktiiveilla ja näkyvillä toimijoilla on yrittäjä tai muuta työnantajataustaa takanaan, ja se on pelkästään hyvästä, mutta aina muuttuminen yrittäjästä tai työnantajasta kokoomuspoliitikoksi ei kuitenkaan suju täysin ongelmitta, esimerkkiä mainittakoon kysymys perhevapaiden kustannuksien jakamisesta. Ensisynnyttäjien ikä on viime vuosikymmeninä noussut huomattavasti ja käytännössä lähenee rajaa, jonka jälkeen naisten biologiset lapsensaantimahdollisuudet alkavat laskea. Kysymys on suomalaisille kansakuntana erittäin merkittävä, mutta monet valitettavasti näkevät asian vain oman yrityksensä kannalta, sillä se väliaikaisesti nostaa yrityksen kustannuksia. Meidän tulee löytyykin tilanteeseen ratkaisu, joka kohtelee kaikkia yrittäjiä ja yrityksiä oikeudenmukaisesti, eikä kohtuuttomasti heikennä yhdenkään yrityksen toimintaedyllytyksiä. Kokoomuksen periaatteena on aina ollut, että yhteiskunnan osuus yritysten ja kansalaisten työtuloksista on mahdollisimman pieni.
Aatteellinen kehitystyö on puolueen elinvoimaisuuden ja tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää ja kirjoitetusta sanasta joutuu usein vastuuseen ja haastettavaksi. Olen ollut tästä mahdollisuudesta täysin tietoinen tämän kirjoittaessani.
Olisiko pian osan kaksi aika?
Olen alustavasti miettinyt toista osaa. Kaikelle on aikansa.
Kyllä tietyt taloustieteelliset lainalaisuudet ovat kaikkialla päteviä luonnonlakeja. Taloustiede ei ole mitään markkinavoimamystiikkaa, vaan luonnontieteellisten resursien laskemista ja suhteuttamista ihmisten preferensseihin. Ihmisten arvot saattavat muuttua ja näin muuttaa kysyntää sekä tarjontaa, mutta niukkuudesta jne ei pääse eroon, eikä ihmiskuvaa voi onnistuneesti muuttaa kumoamaan taloudellisia lakeja. AINOASTAAN KOMMUNISTIT AJATTELEVAT NIIN, mikä johtikin köyhtymiseen ja kuolemiin. Tutustu sinäkin enemmän markkinatalousoppiin ja lue vähemmän niitä päivänpolitiikkakirjoja, jotka ovat lyhytnäköisiä ja erossa suurista todellisista linjoista.
Hyvä ip 82.215.226.235,
kommentoit viime yönä ja tänä aamuna yhteensä kolmella eri nimimerkillä (Hayek, Peter ja Friedrich Friedman).
Kyllä, olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että osa taloudellisista lainalaisuuksista on yleispäteviä luonnonlakeja.