3.5.2008
Entinen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on viime aikoina puhunut kovasti menneisyyden hallinnasta ja siitä miten sen suhteen tulisi olla älyllisesti rehellinen. Lisäisin tähän vielä, että rehellinen myös itselleen eli kykyä tarkastella myös omia tekemisiään kriittisesti.
Entisen pääministerin ja SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsan muistelmien toisesta "Kansankoti ja punamulta" osasta löytyy internetistä kaksi arviota: Erkki Tuomiojan ja Paavo Lipposen .
Tuomiojan arvio on mielestäni analyyttisesti antoisampi, vaikka hän lopussa sortuukin saivarteluun oikaistessaan Sorsaa Max Jakobsonin sukulaisten aatesuuntauksista (muistelmissa oli kolmen rivin pätkä asiasta sivulla 517). Ymmärtääkseni Sorsan ja Tuomiojan näkökannat olivat hyvinkin erilaiset ja Sorsan suhtautuminen nuoreen Tuomiojaan tulee hyvin ilmi Zavidovo-vuodon käsittelyn yhteydessä. Tästä huolimatta Tuomioja pystyy tarkastelemaan itseään kriittisesti mm. myöntäen "jälkikäteen katsoen voin todeta Sorsan olleen monissa silloisissa erimielisyyksiemme kohteissa enemmän oikeassa kuin minä". Lipponen ei kertaakaan omassa arviossaan tarkastele itseään, vaikka hänet mainitaan muistelmissa poliittisena toimijana useasti. Olisin toivonut että hän olisi edes jotenkin ottanut kantaa itseään koskeviin mainintoihin. Ylipäätänsä olisi kiinnostavaa lukea hänen mietteitään Sorsan mainitsemista asioista. Lipposen arvion loppukommentti "Kansankoti ja punamulta kuuluu jokaisen valistuneen suomalaisen peruslukemistoon" on ehkä hieman ylitse ampuva, kuten myöskin voidaan sanoa arvionnin otsikosta "Kalevi Sorsan monumentaalinen testamentti".
Arvostan suuresti Lipposta, mutta toivoisin että hän vaatisi itseltään vähintään saman kuin muilta, ja kenties vielä enemmän.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.