Verannalla, jota reunusti vihreiden köynnöskasvien peittämä säleaita, istui ovensuussa wieniläistuolilla kalpea ja ikävystynyt nainen, jolla oli valkoiset nilkkasukat jalassa ja valkoinen nipukalla varustettu baskeri päässään. Hänen edessään tavallisella keittiöpöydällä oli jonkilainen paksu tilikirja, johon tämä kansalainen ties mistä syystä merkitsi kaikkien ravintolavieraiden nimet. Juuri tämä kansalainen pysäytti Korovjenin ja Begemotin.
Näyttäkää jäsenkorttinne, hän sanoi katsoen hämmästyneenä Korovjevin nenälaseja ja Begemotin priimuskeitintä ja kyynärpäästä repeytynyttä hihaa.
Pyydän tuhannesti anteeksi, mutta mitä jäsenkorttia tarkoitatte? kysyi Korovjev ihmetellen.
Oletteko te kirjailijoita? kysyi kansalainen vuorostaan.
Ehdottomasti, Korovjev vastasi arvokkaasti.
Näyttäkää sitten jäsenkorttinne, toisti kansalainen.
Mutta kultaseni..., Korovjev aloitti lempeästi.
Minä en ole teidän kultasenne, kansalainen keskeytti hänet.
Mikä vahinko, Korovjev sanoi pettyneenä ja jatkoi: -No jollei teille sovi olla minun kultaseni, mikä olisi tietenkin sangen miellyttävää, niin älkää sitten olko. No niin, vakuuttuakseen siitä, että Dostojevski on kirjailija, ei liene tarpeen kysyä hänen jäsenkorttiaan, vai mitä? Ottakaa mitkä tahansa viisi sivua mistä tahansa hänen romaanistaan, niin vakuututte ilman mitään jäsenkortteja, että olette tekemisissä kirjailijan kanssa. Ja minä arvelen, ettei hänellä koskaan edes ollut mitään jäsenkortteja! Vai mitä mieltä sinä olet? Korovjev kysyi Begemotilta.
Lyön vetoa ettei ollut, tämä vastasi, nosti priimuksen pöydälle kirjan viereen ja pyyhki hikeä nokeentuneelta otsaltaan.
Ette te ole Dostojevski, sanoi kansalainen aivan poissa tolaltaan.
Mistä sen tietää, mistä sen tietää, Korovjev vastasi.
Dostojevski on kuollut, naiskansalainen sanoi, mutta jotenkin epävarmasti.
Esitän vastalauseeni! huudahti Begemot tulisesti. -Dostojevski on kuolematon!
Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan, s. 427-428
Hyvä herrasväki, ehkäpä pidänkin itseäni älykkäänä ihmisenä vain siksi, että koko elämäni aikana en ole kyennyt aloittamaan mitään enkä saattamaan mitään päätökseen. Hyvä on, olen suunsoittaja, vaaraton kiusallinen suunsoittaja, niin kuin me kaikki olemme.
Fjodor Dostojevski, Kirjoituksia kellarista, s. 31
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.