Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden ViNO:n pj Tapio Laakso käsitteli kolumnissaan uusimmassa Vihreässä Langassa vihreiden ongelmallista suhdetta ryhmänä toimimiseen. Ajattelin kommentoida asiaa lyhyesti, sillä mitä todennäköisemmin olen hänen kolumnissaan mainittu KokDem, jolla on linja vielä vähän hakusessa mitä tulee ympäristö- ja vähemmistöpolitiikkaan. Vähemmistöpolitiikalla hän ymmärtääkseni tarkoittaa kirjoituksessaan esiintynyttä 49,9%, eikä esim. väestöllisiä tai seksuaalisia vähemmistöjä.
Symppaan itse vihreitä tosi paljon ja haluaisin tehdä heidän kanssaan nykyistä enemmän yhteistyötä, mutta välillä tuntuu, että orastavakin yhteistyö tyssähtää siihen, että vihreät ovat osittain yhteistyökyvyttömiä. Heidän suurin ongelmansa omasta mielestäni (enkä usko, että poikkean näkemyksissäni kovin paljon muiden suurien puolueiden edustajista) tällä hetkellä on se, että muiden puolueiden kanssa sovituista sopimuksista kiinni pitäminen on täysin riippuvainen siitä, että ketkä heistä jaksavat tai sattuvat tulemaan kokouksiin paikalle. Joskus jopa esityslistan noudattamisesta syntyy heille ylitse pääsemätön ongelma. Tälläinen käyttäytyminen herättää tietenkin epäluottamusta ja epäluuloja toisissa osapuolissa.
Yhteistyö perustuu osapuolten keskinäiseen kunnioittamiseen ja luottamukseen.
En tiedä puolueiden (tai ViNOn osalta poliittisten nuorisojärjestöjen) välisestä yhteistyöstä, mutta ympäristöjärjestöissä yhteistyö ViNOn kanssa on toiminut systemaattisesti varsin mallikkaasti. (Olen istunut näissä yhteistyökuvioissa sekä järjestöjen että ViNOn puolella pöytää eri tilanteissa.) Ei ole ollut luottamuspulaa ja siihen, mitä on sovittu, on ehdottomasti voinut luottaa.
Tällä en siis halua sanoa, etteikö vihreissä voisi mahdollisesti parantaa yhteistyökykyä muihin poliittisiin ryhmiin päin ja ymmärtää, että muissa puolueissa meiltä odotetaan ennakoitavuutta. Varmasti voisi.
###
Ehkä mielenkiintoisin ennakoitavuusongelma nousee kuitenkin mieleeni demokratiasta ja vaaleista. Kansalaiset ovat kai kuitenkin vielä muita puolueitakin tärkeämpi yhteistyökumppani.
Kun käytännössä kaikissa puolueissa (poikkeuksena ehkä iki-ihanat ps ja kd?) sisäiset mielipide-erot ovat valtavia, miten äänestäjä voi luottaa siihen, että hän äänestäessään puoluetta saa, mitä tilaa? Ja kun edes vaalilupaukset eivät kansan silmissä pidä, miten vakuuttaa ihmiset siitä, että äänestäminen kannattaa?
Ainakin yksi osittainen vastaus tähän löytyy tuoreesta Rolf Büchin kirjasta: kansalaisaloitteiden ja niiden perusteella järjestettävien sitovien paikallisten, kansallisten ja esimerkiksi liittovaltion laajuisten kansanäänestysten sisällyttäminen perustuslakeihin voisi tuoda lisää demokratiaa myös vaalien välille. Olisi hauska kuulla myös muita näkemyksiä.
Minä en symppaa vihreitä enää laisinkaan, oikeastaan olen heidän kanssaan lähes kaikesta eri mieltä. Vihreä liitto on nykyään selvästi vasemmistolainen puolue.