Osmo "Ode" Soininvaara ilmoitti viime viikolla, ettei asetu enää ehdolle eduskuntavaaleissa. Soininvaaran luopuminen on todellinen menetys suomalaiselle politiikkalle, sillä tykkäsin hänen tavastaan tehdä politiikkaa - jos hän ilmoitti vastustavansa tai kritisoi jotain, hän useimmiten tarjosi myös omaa vaihtoehtoista ratkaisua. Tätä ei monet tee! ja politiikka jää juupas-eipäs tasolle.
Tuon vihreän pihatontun vetäytyminen tietää loppua Vihreän liiton ajattelun rakentavuudelle ja politiikka marginalisoituu entisestäkin enemmän yhden asian liikkeen aktivistien suuntaan. Tämä tietää lisää loikkauksia niin luottamushenkilöissä kuin äänestäjäkunnassa Vihreistä Kokoomuksen suuntaan ainakin Helsingissä. Soininvaaraakin syytettiin Siimeksen tavoin omien keskuudessa vaalitappioista, joista heitä kumpaakaan ei mielestäni voida syyttää, sillä Vasemmistoliitollakin oli laskeva trendi jo pitkän aikaa ennen Siimeksen puheenjohtajuutta ja Vihreillä oli omat ongelmansa. Yhdessä asiassa Soininvaara on pelottavan oikeassa, nimittäin siinä, että politiikka on entistä enemmän vaatekaapin esittelyä ja substanssi jää silloin entistä enemmän varjoon.
Otto Lehtipuu noussee Oden tilalle eduskuntaan ja siinä on ihan yhtä hyvä ja älykäs vihreä missä Odekin.
J-J Kasvit, Cronbergit, Sinnemäet ym. tuskin lienevät mitään yhden asian aktivisteja.
Eiköhän tämä tarkoita vain sitä, että Odelle jää enemmän aikaa keskittyä vihreään aattelliseen työhön.
Vihreästä Liitosta puolueorganisaationa ja puolueen päätöksenteosta puhuttaessa täytyy muistaa se, että Vihreillä Nuorilla ja Opiskelijoilla (ViNO) on lähes 50 prosenttia päätäntävallasta. Koko puolueen jäsenmäärä on n. 2000 ja ViNO:lla on yli 700 jäsentä.
Vinolla on toki vahva asema puolueen sisällä, mutta Jussi kuitenkin liioittelee Vinon voimaa. Päätäntävalta puoluekokouksessa ei kasva lineaarisesti jäsenmäärän mukana. Lisäksi esimerkiksi HYY:n vihreät ei ole puolueen jäsenjärjestö.
Vino ei myöskään ole mikään yhden asian tai mielipiteen järjestö.