Tommi Uschanovin "Mikä vasemmistoa vaivaa?" kirja on merkittävin yhteiskuntapoliittinen keskustelunavaus pitkään aikaan, joten sen ajatuksien lävitse käymiselle täytyy uhrata myös niiden vaatima aika. Aloitan Uschanovin kirjan läpikäymisen ja arvioinnin (tulen tekemään tämän erissä) minulle helpoimmasta päästä. Muistan Uschanovin vuosien takaa valtsikan kellarikerroksen atk-luokassa näppäimistöä hakkaavana outona lintuna, mutten koskaan tiennyt kundin nimeä tai mitään muutakaan hänestä. Olimme molemmat vain yön yksinäisinä yhtä aikaa, keskellä yötä hakkaamassa konetta tiedekunnan atk-luokassa.
Alkusanoina todettakoon, että Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat Kommunistisen puolueen manifestissa , että "Osa porvaristoa haluaa poistaa yhteiskunnallisia epäkohtia turvatakseen porvarillisen yhteiskunnan olemassaolon. Tähän joukkoon kuuluu taloustieteilijöitä, ihmisystäviä, inhimillisyyden saarnaajia, työtätekevien luokkien aseman parantajia, hyväntekeväisyyden harjoittajia, eläinrääkkäyksen vastustajia, raittiusseurain perustajia, kaikenlaisia mitä kirjavamman laatuisia nurkkauudistusten harrastajia." [s. 78]. Saatan hyvinkin kuulua joihinkin heidän mainitsemista ryhmistä, sillä haluan säilyttää nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ja poistaa yhteiskunnan selviä epäkohtia.
osa 1.
Mikä vasemmistoa vaivaa -teoksessa on 291 viitettä!! erittäin laaja-alaisesti amerikkalaisista ja englantilaisista lähteistä, mikä itsessään on omiaan vakuuttamaan lukijan kirjoittajan aiheeseen perehtynyisyydestä ja oppineisuudesta. Teos ei kuitenkaan sisällä varsinaista kuvainnollistavaa liiteosuutta esim. vasemmiston kannatuskehityksestä (jota ei voida käänteisenä pitää oikeiston kannatuskehityksenä), mitä voidaan pitää yhtenä kehittämiskohteena uusintapainokseen, sillä ainakin minusta erilaiset tilastolliset kuviot/taulukot auttavat saamaan helposti yleiskäsityksen käsiteltävästä aiheesta. Uschanov myös puhuu mielellään faktatiedon todistusvoimasta.
Kappaleessa "Vasemmisto ei luota tosiasioiden voimaan" Uschanov mainitsee "Onneksi suomalaisessa nykyvasemmistossa on sentään myös useita merkittäviä kirjoittajia, joiden suhde asiantuntijatietoon on toisella pohjalla. Esimerkiksi Osku Pajamäen Ahne Sukupolvi -pamflettiin sisältyy laaja tilastoliite, joskin hyvin kuvaavaa, ettei sen kaikessa kirjan herättämässä kohussa saanut käytännössä lainkaan huomiota." [s. 85] Itseasiassa Pajamäen pamfletissa ei ole laajaa tilastoliitettä, sillä jos siinä olisi, niin eräs niistä varmasti havainnoillistaisi mistä suurissa ikäluokissa on kyse. Pajamäki tyytyy toteamaan, että "he ovat viime maailmansodan jälkeen syntyneitä (1945-1950), ja heitä on todella paljon. Noina vuosina Suomessa syntyi yli satatuhatta lasta joka vuosi" [Pajamäki s. 20]. Itse asiassa vuosina 1945 (95 758) ja 1950 (98 065) ei syntynyt yli 100000 lasta vuodessa, vuosina 1946-1949 kylläkin syntyi, joten Pajamäen teoksessa on heti alussa virheellistä tietoa. Ahne sukupolvi -teoksessa on kyllä liitteinä mm. kuvio valtionvelan kehityksestä 1982-2006, kuvio työeläkevakuusmaksujen maksuosuuksien kehittymisestä, Akavan työmarkkinatilastoista pari kuviota sekä nimilistoja suurten ikäluokkien edustajista, joiden joukossa mm. lukuisia ei-suomalaisia henkilöitä?!. Pajamäen teoksesta pitäisi tehdä itse asiassa ihan oma arvio.
Uschanov kiinnittää osuvasti huomiota vasemmiston retoriikkaan. "Tää on viimeinen taisto", lauletaan nykyäänkin vappuna (toim. huom. ei pelkästään vappuna, myös muulloinkin!) 140 vuotta vanhoin sanoin. Lupaus taiston jäämisestä viimeiseksi ei tarjoa paljoakaan lohtua, kun huomioidaan, että se on ollut taukomatta käynnissä jo viiden ihmissukupolven ajan eikä loppu ole vieläkään näkyvissä. Olisi mielenkiintoista tietää, jatkuuko tämä viimeinen taisto vielä montakin sataa vuotta vai joko on siirrytty Trotskin "keskeytyksettömään vallankumoukseen" [s. 142].
Sdp:n uusi puheenjohtaja Jutta urpilainen (s. 1975) aloitti linjapuheensa sanoilla Hyvät Toverit, ja tuskin olin ainoa jolla se särähti korvaan tosi pahasti (lähes yhtä pahasti sattui, kun katsoi televisioidusta puheesta puheen eri osioihin lisättyjä ulkoaopeteltuja lähinnä teennäisiltä tuntivia kädenliikkeitä). Mikäli Urpilainen todella halusi aloittaa puhumansa Uuden Sdp:n, niin hänen olisi tullut lopettaa heti ensimmäiseksi itse puhuttelemasta ihmisiä retoriikalla, joka on peräisin toiselta vuosisadalta ja -tuhannelta! En ymmärrä, miksi demarit pitävät niin itsepintaisesti kiinni yhdestä Toverit -sanasta. Vastaavasti samaa voi sanoa Porvari-sanan käytöstä etenkin Kokoomuksessa, mutta myös Keskustassa. Porvari-sana otettiin Kokoomuksessa yleisesti käyttöön 1970-luvulla edustamaan ei niinkään aatetta vaan elämänkatsomusta, kriittistä rationalismia.
Urpilainen puhui myös Sdp:sta keskustavasemmistolaisena puolueena. Muistan itse kiinnittäneeni aikoinaan termiin huomiota Sdp:n tiedotteessa , minkä mukaan Heinäluoma oli osallistumassa Lontoossa järjestettävään Policy Network-ajatuspajan seminaariin. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun Sdp virallisesti, tosin implisiittisesti, kuvasi itseään keskustavasemmistolaisena puolueena. Kyseessä oli kuitenkin puoluetoimiston tietoisesti tekemä päätös.
osa 2.
Uschanov mainitsee, että hänen eräs tavoite on lisätä seuraavien henkilöiden ja heidän ajattelunsa tunnettavuutta suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, sillä kukaan muu ei ole sitä aiemmin tehnyt. Etsin Wikipediasta Uschanovin mainitsemat henkilöt: Marshall Berman , G. A. Cohen , Jon Elster , Jeffrey Friedman , Fred Halliday , Colin Hay , Albert O. Hirschman , Paul Hirst , Gavin Kitching , David Marquand , Daniel Miller , Alec Nove , Kate Soper , E. P. Thompson . Täytyy tutustua heidän tietoihinsa myöhemmin silmäilyä paremmin.
Olen Uschanovin kanssa samaa mieltä hänen esipuheessa mainitsemasta kysymysten ja vastausten ajankohtaisuudesta ja niiden ajattomuudesta. Uschanov sanoo "Mielestäni asia vain on yksinkertaisesti niin, että jos jokin vuonna 1867, 1956 tai 1983 kysytty kysymys on edelleen ajankohtainen, niin siihen tuolloin annetut vastausyritykset ovat yleensä nekin ajankohtaisia." [s. 15] Tämän takia myös BBC:n yli 25 vuotta sitten tuottamien poliittisen satiirin mestarinäytteiden Kyllä, herra Ministerin ja Kyllä, herra Pääministerin -jaksot jaksavat edelleen naurattaa ihmisiä. Niissä käsiteltävät aiheet ovat yksinkertaisesti edelleen tai uudelleen ajankohtaisia!
Myös ensimmäisen "Vasemmistolta puuttuu psykologinen silmä" -kappaleen Kitchingin havainnot poliittisen arvomaailman omaksumisesta ja joukkion jäseneksi tulemisesta ovat hyviä. "Vasemmistolaisiksi tullaan, ja vasemmistolaiseksi tullaan syistä, jotka eivät ole palautettavissa tulijoiden yhteiskunnalliseen asemaan; tulemisprosessin syiden henkilökohtaisuus merkitsee, ettei sitä voi mitenkään ennalta suunnitella tai organisoida." [s. 22] Myöskin oikeistolaiseksi tulemisen syitä ei välttämättä voida palauttaa tulijoiden yhteiskunnalliseen asemaan. Uschanovia kääntäen voisi sanoa, että oikeistolaisiksi voidaan myös tulla argumentein, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä niiden kanssa, jotka käännyttäjän itsensä ovat aikoinaan käännyttäneet oikeistolaisuuteen. Gavin Kitchingin mukaan Britannian työväenpuolueesta oli tullut 1980-luvun alussa tuttu ja turvallinen kerho ammattiyhdistysjyrille ja yliopistointellektuelleille. "Puolueen jäsenyyteen liittyvä poliittinen identiteetti oli muuttunut yksinkertaisesti tietyn ammattillisen ja älyllisen elämäntyyliin jatkeeksi ja jo siksikin se oli vähemmän ja vähemmän houkutteleva miljoonille muille ihmisille, jotka elävät eri tavalla ja eri arvojen mukaan." [s. 24]. Tämä on myös täysin tuttua suomalaisesta poliittisesta elämästä, sillä näin on tapahtunut niin Sdp:lle kuin Kokoomukselle. Itse asiassa Vihreillä on tämän kanssa kaikkein eniten nykyisin ongelmia: heidän jäsenkuntansa (kuten myös heidän ehdokkaansa eri vaaleissa) on entistä enemmän koulutetumpaa ja homogeenisempaa.
Kappaleessa "Vasemmisto ei tunnusta estetiikan merkitystä" Uschanov kiinnittää hyvin huomiota siihen, ettei vasemmisto ole päivittänyt visuaalista ilmettään yli sataan vuoteen. "Esimerkiksi kapitalismin arkkityypiksi kelpaa yhä Monopoli-pelin kannesta karannut pallon muotoinen, frakkiin tai smokkiin sekä silinteriin ja monokkeliin sonnustautunut, sikaria poltteleva miekkonen - Mr. Moneybags, kuten rahanomistaja, Geldbesitzer, kääntyy Samuel Mooren Pääoma-englanninnoksessa." [s. 57]. 1800-luvun karikatyyri rikkaista ei yksinkertaisesti vastaa enää nykyajan kuvaa superrikkaista esim. Paris Hiltonista, joka on suurpääomanomistaja, kapitalisti, mutta myös nuori nainen, joka juhlii rankasti, suorittaa yhteiskuntapalvelua välttääkseen vankilan ja laukoo idiotismeja.
Uschanovin lainaus "Ei ole olosuhteita, joihin ihminen ei saattaisi tottua, varsinkin, jos hän näkee koko ympäristönsä elävän niissä." [s. 21] Leo Tolstoin Anna Kareninasta on pelottavan todenmukainen havainto vanhalta kertojalta.
osa 3.
Uschanov on kanssa kiinnittänyt "Vasemmisto ei luota tosiasioiden voimaan" kappaleessa huomiota ex-kansanedustaja Susanna Rahkosen (sd.) taannoiseen keskustelunavaukseen julkisen sektorin työllistämismahdollisuuksista. Rahkosen alunperin Yhteiskuntapolitiikka lehteen (1/2006) kirjoittaman ajatusleikin päivitettyversio julkaistiin hänen "Valta istuu sohvalla" teoksessa, jota kommentoin viime eduskuntavaalien alla.
Uschanovin mukaan Rahkonen suoritti viime vuosien järisyttävimmän kansainvälisen talousvertailun Yhteiskuntapolitiikka lehden artikkelissa: "Rahkonen huomatti, että karkeiden laskelmien mukaan 30 000 uuden työntekijän palkkaaminen julkisiin sosiaalipalveluihin säästäisi työttömyyden hoitoon kuluvia menoja 1,2 miljardia euroa vuodessa" [s. 89]. Luku kuulostaa käsittämättömän suurelta, enkä olisi niin varma esitetystä luvusta. Joko Rahkosella tai Uschanovilla on tullut vahingossa pilkkuvirhe, jolloin miljoonat ja miljardit ovat menneet vahingossa sekaisin keskenään.
Tarkistin asian ja Yhteiskuntapolitiikka lehden artikkelissa lukee tosiaan 1,2 miljardia, mutta päivitettyyn kirjaversioon Rahkonen on korjannut kohdan "Koko projektin ansiosta työttömyysmenoja säästyisi noin 180 miljoonaa euroa vuodessa, mikäli kaikki palkatut olivat olleet aiemmin työttömiä." [Rahkonen, s. 132].
Rahkosen esittämä 180 miljoonaa vastaisi karkeasti estimoituna n. 500 euron kuukausittaista työttömyyskorvausta (180000000/30000/12), mutta Uschanovin siteerama Rahkosen alkuperin esitettämä 1,2 miljardia vastaisi puolestaan n. 3300 euron kuukausittaista työttömyyskorvausta (1200000000/30000/12). Rahkonen kertoo vielä pyytäneensä neljältä eri ekonomistilta erikseen kommentteja kirjoituksestaan [Rahkonen s. 128], ja todennäköisesti joku heistä on kiinnittänyt huomiota kyseiseen lukuun, sillä kyseessä on miljardin euron eroavaisuudesta. Jos hän pyysi kommentteja ennen Yhteiskuntapolitiikka lehdessä julkaisua versiota, niin tuntuu omituiselta ellei peräti huolestuttavalta, ettei kukaan ekonomisteista kiinnittänyt huomiota esitettyyn lukuun.
Miljardivirheestä huolimatta Rahkosen keskustelunavaus olisi ansainnut keskustelun itse aiheesta eli julkisesta sektorista työllistäjänä. Tästä olen Uschanovin kanssa ihan samaa mieltä.
osa 4.
Skp:n pitkäaikainen puheenjohtaja (1966-1982) Aarne Saarinen totesi vuonna 1984 kirjassaan "Suomalaisen kommunistin kokemuksia", että "Yhteiskunnallisen tyytyväisyyden lisääntyminen on pääasiallinen syy Skp:n ja Skdl:n kannatuksen heikentymiseen, niin omituiselta kuin tämä saattaa tuntuakin. Omituiselta siitä syystä, että ne ovat itse hyvin merkittävällä tavalla vaikuttaneet yhteiskunnallisen tyytyväisyyden lisääntymiseen. Tämä selittyy sillä, että kommunistinen liike ja yleensä työväenliike on syntyneet yhteiskunnallisesta tyytymättömyydestä, jonka perustana on koettu yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, räikeä riisto, köyhyys, olematon sosiaaliturva, poliittiset vainot, järjestäytymisvapauden kiellot ja loukkaukset ym." [Saarinen, s. 193]
Saarninen kertoo myös todenneensa, ettei "puolue voi rakentaa tulevaisuuttaan ja kannatuksensa kasvua työväenluokan vaistonvaraisuuden ja katkeruuden pohjalle, vaan älyllinen tekijä saa yhä suuremman merkityksen... sosialismin toteuttamista ei voida enää ajatuksellisesti rakentaa räikeän yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden eikä aineellisen hädän ja kurjuuden lähtökohdista, vaan sen varaan, että ihmiset yhä laajemmin alkavat tajuta kapitalistisen yhteiskunnan tervettä järjeä vastaan sotivat piirteet: sattumanvaraisuuden, epävarmuuden, suunnittelemattomuuden, ylenpalttisen kilpailun, aineellisten voimavarojen järjettömän tuhlauksen jne...sosialismin kannatus voi lisääntyä vain siten, että ihmiset oivaltavat yleisemmin tarpeen siirtyä järjettömyyden valtakunnasta järjen valtakuntaan. [Saarinen, s. 198-199] Tämän hän sanoi oman kertomansa mukaan jo ennen puheenjohtajaksi valintaansa eli ennen vuotta 1966, mikä voidaan mielestäni kyseenalaistaa hyvin.
Saarinen selittää Skp:n ja Skdl:n kannatusta ammattirakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Toisaalta Maalaisliiton piirissä mm. Johannes Virolainen ajoi puolueen nimen muuttamista Keskustapuolueeksi jo 1950-luvulla nimenomaan väestö- ja ammattirakenteissa jo tapahtuneiden ja ennustettavissa olevien tulevien muutosten johdosta (lähinnä viljelijäväestön suhteellisen osuuden laskusta mm. kaupungistumisen myötä), mikä puolestaan puhuisi myös Saarnisen kertomuksen puolesta.
Oheiset Saariselta siteeratut tekstit muistuivat mieleeni Uschanovia lukiessani, sillä niiden sanomassa on hyvin samanlaista ajattelua taustalla. Marx sanoi, ettei ihmisen tajunta määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa (Marx: Poliittisen taloustieteen arvostelua). Se on eräs keskeisimmistä marxilaisuuden opeista.
Kiitos tästä. Joitakin kommentteja:
Sellainen oli suunnitteilla, mistä myös takakannen tekstin ensimmäiseen kappaleeseen jäi kaiku, mutta en ehtinyt saada sitä valmiiksi siihen mennessä, kun kirja meni painoon; se oli alkanut kietoutua monimutkaisella tavalla yhteen suunnittelemani laatikon kanssa, jossa minun oli tarkoitus pilkata SDP:n reaktiota eduskuntavaalitappioonsa, ja jonka viimeisteleminen osoittautui lähes ylivoimaisen hankalaksi. Hieman koira söi kotitehtävät -tyyppinen selitys, mutta koetan julkaista kannatuskehitysaiheista aineistoa jossakin muussa yhteydessä, ehkä seuraavassa kirjassani. Joka tapauksessa suuri kannatuskäänne sijoittuu heti Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen järjestettyihin vuoden 1968 kunnallisvaaleihin, joissa SKDL:n kannatus suorastaan romahti; vasemmiston yhteiskannatus oli tuolloin 42,55 % (nykymittapuulla toki sekin kunnioitettava luku), kun se useita kertoja aiemmin oli ollut jopa yli 50 %, esim. edellisissä eduskuntavaaleissa 1966. Samalla tasolle se ei ole noussut noiden vuoden 1968 vaalien jälkeen enää koskaan.
No, minusta kyllä on. Kielitoimiston sanakirjan mukaan tilasto on 'todellisuutta koskeviin havaintoihin perustuva numeeristen tietojen kokoelma, statistiikka'. Ja noilta lähdeviitteessä mainitsemiltani sivuilta sellainen löytyy. (Myös syntymäajat ovat numeerisia tietoja.) Pajamäen kirja sinänsä ei minusta ollut hirvittävän hyvä, pikemminkin pettymys.
Tuo ei ole se Colin Hay. Hän on Sheffieldin yliopiston poliittisen analyysin professori: http://www.shef.ac.uk/politics/staff/colinhay.html
Todella totta. Kunpa jotkut muualle poliittiselle kentälle sijoittuvat, kuten nyt vaikkapa sinä, vain vaivautuisivat kirjoittamaan kirjani kanssa analogisia "Mikä _____ vaivaa?" -kirjoja, sillä tarvetta niille todella olisi. (Vrt. myös oman kirjani s. 130-132.)
Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.
Mahtavaa päästä keskustelemaan itse teoksen kirjoittajan kanssa!
Makuasioista on kai turha mennä kiistelemään. Kansantaloustieteen kirjoissa on aina mielettömästi havaintograafeja ja tilastoliitteitä, joihin verrattaessa Pajamäen teoksessa ei ollut laajaa tilastoliite-osuutta. Itsekin odotin enemmän Oskun teoksesta ja erityisesti sen ajatusten esittämisestä televisioiduissa haastatteluissa ja keskusteluohjelmissa.
Kiitos korjauksesta!
Allekirjoittanut on aivan liian vähän lukenut pystyäkseen kirjoittamaan jotain sellaista ja toiseksi olisin tietyllä tapaa sokea/liian vähän itsekriittinen esim. kokoomuksen viime vuosien toiminnalle, sillä olin itse puoluetoimistolla töissä ja elin sitä maailmaa totena mm. viime presidentinvaalit ja eduskuntavaalit.
Täytyy jäsennellä vielä ajatuksia lopullista arviota varten ja jatkaa havaintojen läpikäymistä.
Rahkosen keskustelunavaus jäi varmaan huomiotta siksi, että se vaikuttaa olevan vallitsevan uusliberaalin konsensuksen vastainen. Tämän porvarivetoisen ideologisen konsensuksen mukaan julkinen sektori on liian suuri, ja sitä pitää leikata, yhtiöittää ja kilpailuttaa tehokkuuden parantamiseksi oikeudenmukaisuuden kustannuksella.
Kerta se on nykyisen konsensuksen vastainen niin eikö se olisi silloin pitänyt poliittisessa keskustelussa lytätä kokonaan, eikä jättää huomioitta kokonaan. Poliittiseen keskusteluun kuuluu esitys ja vastaesitys, argumentti ja vasta-argumentti, ylipäätänsä keskustelu tulevaisuuden eri skenaarioista, jotta valinnat olisi tietoisesti tehtyjä.
First they ignore you, then they ridicule you, then they fight you, then you win. -- Mahatma Gandhi