Kansanedustaja, VTM Tuula Haataisesta (sd) ollaan hyvää vauhtia tekemässä Helsingin kaupungin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajaa, joten päätin tutustua hänen ajatuksiinsa ja lukea hänen eduskuntavaalien alla julkaiseman Arjen kuningattaret -kirjan. Kiinnitin huomiota jo Haataisen toimiessa opetusministerinä, että hän mainitsee aina olevansa sairaanhoitaja, eikä valtiotieteen maisteri. Se on niin järjestelmällistä, että sen täytyy olla tietoinen valinta. Kirjassakin hän korostaa olevansa lähtöisin tavallisesta palkansaajaperheestä, mikä tarkentuu seuraavissa luvuissa toimihenkilötaustaksi. Haataisen isä toimi opettajajohtaja ja äiti terveystarkastajana Vehmersalmella, Pohjois-Savossa. Kansankynttilänä toiminut isä osti 1960-luvulla kylän ensimmäisen television, jota sitten naapureidenkin lapset saattoivat katsoa.
Kirja on poliittiselta sisällöltään erittäin mitään sanomaton, mutta saa muutamaan otteeseen nauramaan hyväntahtoisesti henkilökohtaisilla muistelmillaan. Haatainen kertoo avoimesti 1970-luvun alussa ostamistaan ensimmäisistä ruskeista A-kupin rintaliiveistään ja siitä miten luokkakaveri Seija kommentoi niitä koko luokan kuullen: "Katsokaa, Tuula on pannut pellot pakettiin!". Kirja sisältää myös huomattavan määrän Haataisen itse tekemiä runoja, jotka saattavat aiheuttaa lukijassa suoranaista hilpeyttä.
Mitään uutta tietoa kirja ei tuo Jäätteenmäen hallituksen muodostamisesta tai sen kaatumisesta. Poliittisesti mielenkiintoisinta oli se, että Haatainen ei omien sanojensa mukaan tiennyt valinnastaan opetusministeriksi ennen kuin kuuli siitä Sdp:n eduskuntaryhmän kokouksessa, missä puheenjohtaja Lipponen luki ministerilistan julki. Ministerilista oli kuitenkin hyväksytetty puoluehallituksella ennen sitä. Ilmeisesti Haatainen oli antanut hiljaisen suostumuksensa mahdolliseen ministeriyteen osallistumalla hallitusohjelmaneuvotteluihin. Toinen mielenkiintoinen huomio on se, että Haatainen ei itse ole valinnut omia erityisavustajiaan (mm. Maarit Feldt-Ranta) vaan valinta on tapahtunut ilmeisesti puolue(hallituks)en toimesta, sillä erityisavustajia koskevat kommentit tuntuvat kovin etäisiltä. Kirjassa muista mainituista henkilöistä voi saada paljon lähemmän vaikutelman. Mielenkiintoista oli myös se, että Haatainen näkee itsessään yhtymäkohtia Miina Sillanpäähän ja kokee omalla toiminnallansa tasoittavan tietä muille naisille, kuten Sillanpää.
Vaikka sanoin kirjan poliittista sisältöä köyhäksi täytyy kuitenkin myös sanoa, että kirjasta on kyllä aistittavissa Haataisen elämänkatsomuksen perusarvot: sukupuolten tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kirjan nimeen viitataan muutamassa yhteydessä kerrottaessa hoivatyötätekevistä äideistä tai äideistä Intian slummeissa, mutta muuten teos kyllä kertoo kirjoittajasta itsestään.
Tuula Haatainen: Arjen kuningattaret. Ajatus Kirjat 2006. Haatainen valittiin Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajaksi ke 20.6.2007.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.