Akateemisille naisille määräaikaiset työsuhteet ovat suurin kompastuskivi, kun he haluavat sekä perheen että uran. 1990-luvun lähtien tutkimustulokset osoittavat, että työnantajan maksamat 90 päivän palkalliset äitiyslomat ovat vähentyneet.

Epävarmuus toimeentulosta siirtää perheen perustamista myöhemmäksi. Korkeasti koulutetut ja vanhemmat äidit suhtautuvat vakavasti äitiyteen: he pohtivat paljon, miten tarjota lapselle hyvä lapsuus. Ratkaisuksi nousee usein kotiin hoitovapaalle jääminen siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Perhevapaapolitiikalla tarkoitukset ovat olleet hyvät, mutta työmarkkinaseuraukset äidille ovat saattaneet olla huonot. – Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut viimeisen 15 vuoden aikana kotiäitiyhteiskunta, sanoo tutkija Anna-Maija Castrén Helsingin yliopistosta viitaten viime vuonna julkaistuun Stakesin tutkimukseen.

Kotiäitiyden jälkeen voi olla vaikea päästä kiinni työuraan tai kuroa kiinni miehen palkkapussia, joka on peräisin yhtenäiseltä työjaksolta.

Akateemisilla miehillä on työn suhteen naisia vähemmän epävarmuutta, joten heillä on enemmän varaa valita, kuinka osallistua vanhemmuuteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa he ovat edelläkävijöitä, jotka tiedostavat isyyden merkityksen ja haluavat osallistua lapsensa hoitoon.

Mutta kaiken kaikkiaan Suomi ei ole perhevapaiden mallimaa, vaan Castrén huomauttaa, että pohjoismaisittain suomalaisperheet jakavat vähiten vanhempainvapaita.

Castrén on ollut mukana sosiaali- ja terveysministeriön sekä Euroopan sosiaalirahaston tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jonka toteuttaja on Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Hankkeen tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, hyvinvointia ja perheystävällisyyttä niin työpaikoilla ja perheissä kuin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.