Akavan korkeakoulukierroksen yhdeksäs kaupunki oli Lappeenranta. Korkeakoulutettujen palkansaajien etujärjestön opiskelijaliitot kiertävät syksyn mittaan kaikkiaan parillakymmenellä paikkakunnalla jakamassa työelämätietoutta ja tapaamassa jäseniä.

Suurimmat opiskelijajärjestöt luovuttivat eilen eduskuntaryhmille yhteisen kannanottonsa pätkätyöläisten asemasta. Myös Akavan opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtaja Jussi Salonranta nostaa määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisen niiden ongelmien joukkoon, jotka odottavat työelämään siirtyviä opiskelijoita.

Akavan opiskelijavaltuuskunnan puheenjohtajan Jussi Salonrannan (toinen vas.) mukaan opiskelijoita kiinnostavat eri paikkakunnilla samat asiat: työttömyyskassa, työsopimukset ja työmarkkinajärjestelmä. Salonrannan mukana akavalaista edunvalvontaa ekonomiopiskelija Petteri Hilskalle esittelevät Anu Parikka ja Maria Saarikoski Suomen ekonomiliitosta.

Työnantajalla on Salonrannan mukaan perusteluvelvollisuus, jos määräaikaisuuksia jatketaan. Tässä hän vetoaa neljä vuotta vanhaan työsopimuslakiin.

Työnantajan on näytettävä toteen, että työntekijää ei voida vakinaistaa. Jos ilman työntekijän työpanosta ei tulla toimeen, virka täytyy vakinaistaa. Meillä on ihan hyvä laki, mutta sen noudattaminen on vähän niin ja näin, Salonranta arvioi.

Yksityisellä puolella määräaikaisuuksilla pelataan Salonrannan mukaan joskus hyvinkin "villisti", mutta puhtain paperein ei selviä valtiosektorikaan. Valtionhallinnossa vakinainen työpaikka on vain neljäsosalla alle 30-vuotiaista naisista ja joka kolmannella miehistä.

Salonranta nostaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän naispuolista opiskelijaa odottavien ongelmien kärkikolmikkoon.

Syrjinnästä on olemassa riittävästi näyttöä. Akava on ajanut tässä asiassa erityisesti vanhempainkustannusten täysimääräistä korvaamista työnantajalle, Salonranta toteaa.

Kolmantena haasteena Salonranta tuo esiin koulutusta vastaavan työpaikan saamisen.

Opiskeluaika on nähtävä jo osana työuraa, tätä me ollaan paukutettu kentällä. Ilman oman koulutusalan työkokemusta ei työtä löydy valmistumisen jälkeenkään helposti, Salonranta kertoo.

Akavan opiskelijajäsenten määrä on vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut 91 000:een. Lappeenrannan alueella Akavalla on nelisentuhatta opiskelijajäsentä, joista diplomi-insinöörijäseniä on 2500.

Akava on tehnyt korkeakoulukierroksia kymmenen vuoden ajan. Lappeenrannassa akavalaisista liitoista esittäytyivät Tekniikan akateemisten liitto, Suomen ekonomiliitto, Insinööriliitto ja Tradenomiliitto.

Etelä-Saimaa 07.10.2005

Saksalaispoika kalasteli insinöörialtaasta

Viimeistä opiskelupäivää Lappeenrannassa viettänyt saksalainen insinööriopiskelija Christian Kuttelwascher kalasteli keskiviikkona tyytyväisenä Insinööriopiskelijaliiton IOL:n kala-altaasta. Työelämätietous, jota IOL:n lähettiläät jakoivat ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijoille, ei kiinnostanut Kuttelwascheria.

Kuukauden mittainen lämpökameraan liittyvä lasermittaus-projekti päättyi eilen. Vuoden kuluttua insinööriksi valmistuva Kuttelwascher oli tyytyväinen vaihto-ohjelmaansa.

Meillä Saksassa on ollut opiskelijoita Suomesta ja siksi Suomi kiinnosti.

Suomessa ammattikorkeakouluinsinööreillä on vielä toistaiseksi hyvä työtilanne. IOL:n kenttäasiamiehen Ulla-Mari Tiaisen mukaan Suomessa kuitenkin valmistuu liikaa insinöörejä.

Koska kaikille ei heti ole tarjolla omaa koulutustaan vastaavaa työtä, osa työllistyy tehtäviin, joita ennen hoitivat teknisen koulun käyneet teknikot ja rakennusmestarit.

Teknisellä puolella ollaan huolissaan teknikkokoulutuksen lopettamisesta. Insinööri AMK:n koulutus ei ole työnjohtotehtäviin vaan suunnitteluun ja tuotekehittelyyn.

Tiaisen mukaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja ammattikorkeakouluinsinöörien välillä ei ole ristiriitaa.

Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla on tiedekorkeakoulutasoinen koulutus, meillä enemmän käytännön tietoutta.

Lappeenrannan insinööriopiskelijoiden paikallisyhdistyksen Laipion puheenjohtajan Heikki Vehmaan mukaan korkeakouluopetus elää murrosvaihetta.

Nyt seurataan miten koulutus muuttuu. Opintoviikot muuttuivat opintopisteiksi, ammattikorkeisiin tulivat jatkotutkinnot, yliopisto-opetus jakautui kandi- ja maisteritutkintoihin.

Muutokset ovat vaikuttaneet pakollisen harjoittelun määrään. Ennen koulutus sisälsi harjoittelua 12 kuukautta, nyt sitä on puolisen vuotta.

Etelä-Saimaa 07.10.2005