Helsingin Sanomat nosti pääkirjoituksessaan (20.9.2005) esiin vanhan myytin, jonka mukaan AKAVA ei omilla vero- ja palkkalinjauksillaan aja pienipalkkaisten jäsentensä etuja. Väärinkäsitys ja tahallinen leimaaminen johtuvat siitä, että AKAVA korostaa aina palkkauksen ja verotuksen kannustavuuden merkitystä. Tämä yleisperiaate koskee kaikkia palkansaajia.

AKAVA haluaa, että osaaminen, vastuu ja työn tulokset näkyvät selvästi palkoissa eikä palkasta saatua hyötyä ulosmitata verotuksella. On ensiarvoisen tärkeää, että ihminen haluaa ja pystyy parantamaan omaa ja perheensä taloudellista asemaa kehittämällä tietojaan ja taitojaan. Ne ovat palkansaajan pääomaa, jonka avulla hän pystyy tekemään työtään entistä tehokkaammin ja paremmin.

AKAVAn suurin pienipalkkaisten korkeasti koulutettujen ryhmä on kuntasektorin palveluksessa. Kuntapuolen palkkaongelma on syntynyt jäykkien palkkausjärjestelmien sekä markka- ja euromääräisten palkankorotusten eli ns. solidaarisen palkkapolitiikan seurauksena. Aikaisemmin AKAVAn voima ei riittänyt palkkapolitiikan muutoksen. Nyt asia on toisin, mikä oli nähtävissä viimeisissä tupo-neuvotteluissa.

Vuosikymmenten ajan keskitetyissä tuloneuvotteluissa sovittiin markkapainotteisista yleiskorotuksista. Tämä toi akavalaisille ryhmille muihin verrattuna suhteellisesti pienempiä sopimuskorotuksia. Yksityisellä sektorilla palkkaliukumat kohdistuivat niin, että akavalaisten ryhmien suhteellinen palkkataso muihin henkilöstöryhmiin nähden ei ole heikentynyt yhtä paljon kuin mitä sopimuskorotusten perusteella olisi voinut päätellä. Kunnissa näin ei ole voitu tai haluttu menetellä. Tämän seurauksena kunta-alan korkeasti koulutettujen palkkakehitys on jäänyt tehtävän vaativuuteen nähden huomattavasti jälkeen yleisistä työmarkkinoista.

Näiden epäkohtien korjaamiseksi kuntapuolella on AKAVAn vaatimuksesta meneillään palkkausjärjestelmän uudistus, jonka lähtökohtana on tehtävien vaativuuden arviointi. Vaativuuden arviointi ja sen mukainen palkkaus parantavat kuntien koulutettujen palkansaajien asemaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden voimakkaasti kasvava kysyntä sekä peruskoulutuksen laatuun kohdistuvat vaatimukset tukevat tätä kehitystä.

Ajaako kenties joku muu kuin AKAVA paremmin matalapalkkaisten koulutettujen etuja? SAK:n ja STTK:n vaatimat euromääräiset palkankorotukset heikentävät kuntapuolen korkeasti koulutettujen suhteellista palkka-asemaa. Tästä on jo vuosikymmenten kokemus. Myöskään uusi palkkausjärjestelmä ei voi toimia, jos jatkuvasti vähiten vaativiksi arvioitujen tehtävien suhteellista palkkaa pyritään parantamaan.

Nais- ja matalapalkkaerät tuovat kuntapuolelle suhteellisesti isomman palkkapotin, mutta siitä ei ole mitään havaintoja, että pottia olisi käytetty juuri akavalaisten ryhmien palkkojen parantamiseksi. Tämän vuoksi AKAVA ja julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO tekevät töitä kuntapuolen palkkaohjelman onnistumiseksi. Siinä rahankäyttö sidotaan palkkausjärjestelmän kehittämiseen, mikä takaa akavalaisille ryhmille nykyistä oikeudenmukaisemman palkan.

Yhteenvetona: akavalaisten korkeasti koulutettujen alipalkattujen kannalta AKAVAn onnistuneesti ajamat konkreettiset, kohdennetut toimet tuottavat huomattavasti paremman lopputuloksen kuin SAK:n ja STTK:n linjaukset.

Eugen Koev
Kirjoittaja on Akavan ekonomisti

Julkaistu mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa 5.10.2005