Tuleva Yhdysvaltain 44. presidentti Barack Obama (dem.) saavutti 52,6 prosentin ääniosuuden marraskuun presidentinvaaleissa, muttei kuitenkaan voi tuloksella sanoa olevansa koko kansakunnan presidentti, vaikka tulos on historiallisesti erinomainen. Yhdysvaltain presidentinvaalien valitsijamiesjärjestelmä on eurooppalaisittain tarkasteltuna sangen mielenkiintoinen, sillä presidentiksi voidaan de jure valita henkilö, joka on saanut annetuista äänistä vähemmän ääniä ja joka ei ole saanut yksinkertaista enemmistöä annetuista äänistä.
Bill Clinton (dem.) ei saanut kummallakaan kerralla yli 50 prosenttia annetuista äänistä tullessaan valituksi kahdesti Yhdysvaltain presidentiksi. John F. Kennedy (dem.) ei myöskään saanut yksinkertaista enemmistöä taaksensa vaan voitti Richard Nixonin (rep.) äärinmäisen tiukasti, ääniosuuksin 49,7- 49,5 vuonna 1960. Al Gore (dem.) sai annetuista äänissä 500 000 ääntä enemmän kuin George W. Bush (rep.), mutta hän sai lopulta 5 valitsijamiestä vähemmän G. W. Bush vuonna 2000. Walter Mondale (dem.) sai annetuista äänistä yli 40 prosenttia Ronald Reagania (rep.) vastaan, mutta sai valitsijamiehistä vain 2,4 prosenttia vuonna 1982. Sitoutumaton Ross Perot sai yli 19 miljoonan (18,9 prosenttia annetuista äänestäneistä) äänestäjän tuen, muttei saanut ainuttakaan valitsijamiestä vuonna 1992. Vertailun vuoksi Martti Ahtisaari (sdp.) sai 53,9 prosenttia annetuista äänistä vuonna 1994. Tarja Halonen (sdp.) sai 51,6 prosenttia vuonna 2000 ja 51,8 prosenttia annetuista äänistä vuonna 2006.
Barack Obama nostaa "The Audacity of Hope" kirjassaan esille myös senaatin paikkajaon. Väestömäärältään pienimmällä osavaltiolla (Wyoming) oli asukkaita 515,004 vuonna 2006 (vuonna 2000: 493,782), mikä kuitenkin tuo osavaltiolle yhtä monta edustajaa senaattiin kuin suurimmalle osavaltiolle (California), jolla puolestaan oli asukkaita 36,457,549 vuonna 2006 (vuonna 2000: 33,871,648).
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.