Julkisissa kulkuvälineissä...
1.4.2004 klo 23:12 | Päivät Huhtikuu 2004
minulla on (paha) tapa seurata ihmisiä, heidän ilmeitään ja puheitaan ja miettiä, mistä he tulevat, minne menevät ja mitä tekevät. Kuulemilleni jutuille keksin itse jatkot ja koetan rakentaa itselleni kuvan heidän elämästään. Tämä on itse asiassa varsin mielenkiintoinen harrastus, bussissa, metrossa tai ratikassa on harvemmin jotain järkevää tekemistä ja toisten ihmisten tuijottaminen on sitäpaitsi aika hauskaa. Ja olenhan minä sosiologian opiskelija ja minun sosiologinen silmä havainnoi aktiivisesti, mitä ympärillä tapahtuu...
Tänään bussissa 63 istui vastapäätäni kuudesluokkalainen suomenruotsalainen poika, joka näytti kasvoistaan lähes tyttömäiseltä pisamineen ja siroine nenineen. Poika luki historiankirjaa på svenska. Yllättävintä tässä pikkupojassa oli se, että päässään hänellä oli Che Guevara-tyylinen baskeri, jossa oli edessä itse Chen kuva ja pari tähteä. Joko kuudesluokkalaisetkin osoittavat mieltään tuolla tavalla?
Pojan vieressä istui sivarihuivi (sellainen valko-mustaruutuinen iso) kaulassa silmälasipäinen mies, joka irvisteli koko matkan ajan hassusti. Sillä oli ylipitkä lyhyt tukka ja poskessa luomi, josta kasvoi karvoja. Kaiken lisäksi tää tyyppi oli ajanut parran hassusti, kun ajetun osan vierestä löytyi sentin pituisia karvanpätkiä.
Helsinki-Paimio -matkalla Expressbussissa tapahtui jotain käsittämätöntä. Helsinki-Vantaan lentokentältä tuli kyytiin vanhempi mies ja hieman nuorempi mies (myöhemmin he paljastuivat isäksi ja pojaksi). Tunnin matkan jälkeen edessäni istunut pyöreäsilmälasinen nuorempi mies kääntyi taakse päin:
"Anteeksi, saanko kysyä, mitä sä opiskelet?"
Ööö, sosiologiaa vielä tällä hetkellä.
"Jajaa, monettakin vuotta?"
Ihan ekaa vuotta vasta ja varmaan vaihdan johonkin muuhun tässä...
"Vai niin, mitäs sinä olet sitten meinannut?"
No, tuataa... kieliteknologiaa pyrin nyt keväällä lukemaan.
"Kieliteknologiaa, mmmh... mitä se on?"
- Kieliteknologia ikäänkuin yhdistää kielet ja IT-alan...
"Ahaa. Varmaan aika uusi ala."
Juu, onhan se. Helsingissä voi lukea pääaineena.
"Sinne olet siis menossa opiskelemaan, Turusta olet kumminkin kotoisin?"
Ei kun Paimiosta. Kyllä tälläkin hetkellä opiskelen Helsingissä.
"Just, no mimmonen se Helsingin Yliopisto oikein on?"
No ainakin se on iso! Ja paljon tarjontaa...
"No ootkos Turun Yliopistolla käynyt?"
En oo tarkemmin käynyt tutustumassa.
"Just..."
H I L J A I S U U S
"No hyvää loppumatkaa sulle sitten!"
Tämän jälkeen nuorempi mies alkaa puhua käytävän toisella puolella olevalle isälleen tämän kysyttyä:
No, mitäs se opiskeli?
"Sosiologiaa Helsingin Yliopistossa."
Ai Helsingin Yliopistossa, mitäs se sitten meinas?
"No kieliteknologiaa."
Mitäs se semmonen on?
"Se on niinku semmosta, et yhdistää kielet ja it-alan."
Aijahas aijahas.
Pidemmän hiljaisuuden jälkeen mies kääntyy taas ympäri ja alkaa kyselemään minulta lisäkysymyksiä kieliteknologiasta ja siitä, mitä atk-juttuja kieliteknologin pitää osata ja siitä, pidänkö ohjelmoinnista ja lisäksi sain kertoa mistä päin Paimiota olen kotoisin, koska hänen ystävänsä on Paimiosta ja ja ja...
Ihmeellisintä tässä tosiaan oli se, että joku VIERAS ja tuntematon henkilö puhui minulle bussissa ihan noin vain ja syyttä! Eihän niin ole tapana!! Kaiken lisäksi huomasin hieman hermostuvani, kun joku vieras puhui ja kyseli eikä minulla ollut pienintäkään kiinnostusta kysyä, mitä hän tekee tai mitä hän on opiskellut. Kun lähdin bussista sain vielä kuulla "Onnea opiskeluihin" ja sain kauniit hymyt isältä ja pojalta. Pelottava bussireissu. Täytyy ensikerralla hakeutua istumaan jotenkin niin, ettei kukaan vaan pysty aloittamaan keskustelua kanssani.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta.