Harder, better, faster, stronger
5.5.2005 klo 11:19 | Päivät
Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen kello viisi aamulla heräsin johonkin maailman oudoimpaan uneen taas. Ja ahdisti. Nukuin tunnin, kunnes heräsin herätyskelloon ja mojovaan niskasärkyyn. Puoli seitsemältä kävelin Meilahdesta Pasilaan. Julkiset kun eivät suosi meitä aamuintoilijoita.
Stressaa kaikki viimeiset työt, kun pitää palauttaa. Keskittyminen kouluun on herpaantunut jo aikoja sitten. Ensi viikko on pelkkää työntekoa, seuraavalla pääsee matkustamaan.
Emme koskaan päässeet YUP:n keikalle asti. Ei vanhat jaksa.
Karin Fossumin De galnas hus on kohta luettu. Yksi parhaimmista. Tuli niin mieleen vanhat huonot ajat.
kuinka jaksat kirjoittaa noin negatiivista tekstiä? ei sitä ainakaan lukea viitsi.
Musta on tullut niin kyyninen. Mutta on ihan totta, että surkeutta valittavat tekstit voisi jättää julkaisematta.
No voi elämä! Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Musta on ainakin aivan mahtavaa välillä lukea kunnon valitusta. Ei tunne itseään niin säälittäväksi, kun valittaa liian usein joka asiasta. Kai tämä on sitä kuuluisaa vertaistukea. :)