Olen miettinyt paljon asioita. Pohdiskellut, punninnut, tuuminut, harkinnut. Päässäni on vallinnut ajatusten kaaos, tunteiden ja järjen sekamelska. Taitaa vallita yhä. Yritän siis edelleen ottaa siitä selkoa.
Koin helpommaksi jättää päivittämisen, koska minulla ei ollut mitään järkevää sanottavaa. Ainainen ruikutus pahasta olosta ja tylsyydestä, mielen tyhjyydestä ja levottomuudesta ei olisi kenenkään päivää ilahduttanut saati viihdyttänyt.
Mitä minulle kuuluu? Arkista. Päiviini mahtuu koulua ja löhöilyä sohvalla, televisiosarjoja apaattisena, leipomista ja siivoamista. Sitä tavallista. Sitä mitä kaikki muutkin tekevät arkisin. Sellaista minulle kuuluu juuri nyt.
Fyysisesti olen voinut melko heikosti ja ulkoinen olemukseni on melko lailla litistynyt, ränsistynyt ja kutistunut. Etenkin jälkimmäistä. Siitä nyt voi päätellä yhtä jos toista, minut tuntien.
Tunnen itseni kuitenkin melko vahvaksi tällä hetkellä. Haluan jaksaa läpi pimeän syksyn ja kylmän talven. Annan itselleni aikaa ja rauhaa levätä ja rentoutua. Selviän kyllä. Nyt on jo parempi.
Paljon parempi.
Mukavaa, että kirjoitat taas. Olen odottanut.
Niin minäkin. Odottanut enemmän kuin olen huomannutkaan.
Kirjoittamisesta viis, kiva kuulla, että voit paremmin
Minäkin oon ihmetellyt, että minne olet kadonnut. Hyvä kuulla, että menee jo paremmin. Miten olet viihtynyt muuten koulussa? Pitää kai nyt tunnustaa, että olin siellä hetken aikaa viime keväänä samaan aikaan kuin sinä. Lopetin, kun ahdistus kävi liian suureksi.
Sinä tarvitset uuden harrastuksen. Mielellään liikunnallisen sellaisen. :)