Feministi vai ei?
14.10.2005 klo 20:27 | Päivät Tärkeät asiat
Palasin tänään eräässä keskustelussa aiemmin kirjoittamaani merkintään, jossa pohdin sitä, miksi minun tulisi kutsua itseäni - feministiksi vai tasa-arvon kannattajaksi.
Vastapuoleni tässä väittelyssä oli voimakkaasti feminismiä vastustava miespuolinen henkilö. Keskustelumme lähti tästä uutisesta ja päätyi lopulta feministit on happamia ja todellisuudentajun kadottaneita ämmiä -tyylisen haukunnan kautta hyödyttömään vaahtoamiseen etenkin vastapuolen taholta, etenkin sen jälkeen kun ilmaisin Unionin vasta miettivän miesjäsenten hyväksymistä liittoon. Se ei kuulemma edusta tasa-arvoa (totta) ja sen perusteella voidaan kuulemma teilata koko Naisasialiitto.
Keskustelu lähinnä tuohdutti ja ärsytti, eikä hedelmällistä väittelyä oikein syntynyt. Kun vastakkainen osapuoli ei suostu edes kuuntelemaan vasta-argumenttejani, vaan kumosi ne tylpästi ilmoittamalla ettei kiinnosta saada tietää mitä feminismi tai naistutkimus oikeastaan ovat, jos sen johdossa (esim. Ruotsissa) on artikkelin kaltaisia idiootteja, jotka kaiken lisäksi kritisoivat itseään eroamalla puolueesta.
Yksimielisyyteen ei yllättäen päädytty ja lopulta minäkin palasin jälleen paikalleni hellan ääreen.
Itse asiassa Unskassa ei mitenkään nyt vasta harkita miesten mukaan ottamista. Se miesjäsenten kielto tulla jäseniksi tehtiin 80-luvulla. Siihen asti se olisi ollut mahdollista, mutta miehiä oli mukana ainoastaan 1800/1900-lukujen taitteessa, ihan Unskan alkuaikoina.
Syy, miksi sitten se tilanne, ettei miesjäseniä ollut, vakioitiin johtui kuulemani mukaan siitä, että 80-luvulla aloitettiin tukipalvelut raiskatuille ja väkivaltaa kokeneille naisille. Tästä syystä haluttiin osoittaa, että kyseessä on naisten oma tila, jonne missä tahansa tilanteessa oleva nainen voi turvallisin mielin tulla.
Mä koen feminismin ongelmaksi enemmän just sen, että keskustelu on niin akateemista ja jengi ottaa sitten itseensä siitä, jos oikeasti puhutaan konventioista ja kategorioista eikä (niin kuin usein ajatellaan) SINUSTA ja MINUSTA ja SIITÄ MIEHESTÄ JONKA TUNNEN.
Minä olen feministi, ja kannatan tasa-arvoa. Feministit kannattavat tasa-arvoa, tietääkseni. Feminismejä tosin on niin monta, että joukkoon mahtuu myös ilmiöitä, joita ei voi pitää tasa-arvoisina.
En koe ongelmaksi, etten ole kaikkien feministien kanssa samaa mieltä, koska eihän kukaan feministi ole. Suuntauksia ja ajattelijoita on niin monta. Ovathan esimerkiksi kaksi nykyhetken ehkä tunnetuinta feministiä (Butler ja de Lauretis) jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään kaikesta.
Miehenä koen myös tärkeäksi identifioitua feministiksi, koska miehet niin usein pelkäävät sitä, ja piiloutuvat ympäripyöreän tasa-arvon kannattamisen taakse. Toivon, että jo tällä valinnallani tavallaan vastustan sitä stereotypiaa, että feminismi olisi jotenkin lähtökohtaisesti miesvihamielistä.
Muakin ärsyttää äärimmäisen paljon ihmiset, jotka teilaavat feminismin tietämättä mitään koko asiasta. Joskus tämä asenne tuntuu elitistiseltä, mutta ei kokonaista ajattelun traditiota OIKEASTI voi teilata vain sillä perusteella, että oma käsitys jostain feminismin kapeasta kaistaleesta sattuu olemaan huono.
Tasa-arvo kunniaan, armeija myös pakollinen naisille eikä mitään äitiys lomia, voivathan miehetkin semmoisia jo pitää, puoliksi vain nekin
sovinisti = sikamainen mies joka hyväksikäyttää ja halveksuu naisia feministi = oikeuksistaan tietoinen moderni nainen
molemmissa kyseessä asennevamma