Itämeren ympäristöhistoria

Olen mukana Itämeren ympäristöhistoria 1900-luvulla -tutkimusprojektissa, joka on Suomen Akatemian BIREME-ohjeman rahoittama.

Itämeri on kansoja yhdistävä tekijä Pohjois-Euroopassa: sen valuma-alueella asuu 90 miljoonaa ihmistä. Itämerta voidaan pitää maailman tutkituimpana, saastuneimpana ja suojelluimpana merenä. Herkän sisämeren pilaantumisen ja suojelun vaiheet on kuitenkin kartoittamatta. Taustalla on The Sea and the Cities -projekti, joka selvitti vuosina 1995-2000 Itämeren suurten kaupunkien pilaantumisen ja suojelun historiaa monitieteisenä kansainvälisenä hankkeena. Tavoitteena on laajentaa näkökulmaa paikallisen tason ongelmista alueelliselle, kansalliselle ja kansainväliselle tasolle: 1) Milloin, missä ja miten Itämerta ryhdyttiin pitämään saastuneena ja rehevöityneenä? 2) Milloin ja miten Itämeren ympäristöongelmista ruvettiin käymään julkista keskustelua ja ongelma politisoitui? 3) Mitkä toimijat vaikuttavat eri merialueilla ja milloin, miksi ja miten eri poliittisissa järjestelmissä tartuttiin ongelmiin? Tutkimus kattaa 1900-luvun mutta keskittyy toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin Itämeren alue jaettiin poliittisesti ja taloudellisesti kahtia. Tutkimusryhmään kuuluvat Simo Laakkonen, Sari Laurila, Antti Parpola ja Tuomas Räsänen. Projektinjohtajana on Simo Laakkonen.

Ympäristöhistoria-sivustoon on koottu aikaisempien tutkimusprojektien tuloksia artikkeleina.