muistijälkiä
18.7.2005 klo 13:37
Näin unta, luulen. Kätesi olallani, hengitys niskassani, syleilevä yö. Kyynel vapaudelle ja toinen tuskalle, jota silti tuntee. Yritin irroittaa, mutta ehkä sekin jäi kadonneeseen päivään. Aamulla yö oli kadonnut. Järvenselällä käyvä tuuli puhalsi viimeisetkin surulliset ajatukset taustalle. Kipu oli enää painava haava rinnassa, joka tuntui omalta ja oikealta.
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla. Ei HTML-merkkausta.