Musta ajatus
16.2.2006 klo 15:51
Mietin minkälaisin sanakääntein kirjoittaa ulkopuolisuudesta ilman, että se lukee kuin avoimessa kirjassa. Missä vaiheessa piti alkaa olla niin kylmän etäinen, että on mahdotonta olla sydämellinen ja ehkä siksi helppo unohtaa?
Juurettomuudessa on puolensa, mutta jonnekin on mukava kuulua. Kuulua korvaamattomana osana.
Tai sitten opettelee kirjoittamaan asiat suoraan niin kuin ne on... :) Ei tarvitse lukea rivien välistä. Se vain ei ole aina niin helppoa...